Toivon vilpittömästi, että Suomi ja suomalaiset joutuisivat pian aseelliseen selkkaukseen naapurimaidensa kanssa, niin nähtäisiin onko teistä kännyköitä räpläävistä pullamössönörteistä mihinkään muuhun kuin paukuttamaan poskeanne keskustelupalstoilla.
Kehnolla peruskunnolla ja puuttellisella hiihtotaidolla ei maita puolusteta Suomen talvessa. Vihollista EI pysäytetä tekstiviesteillä tai soittamalla MP3-pakattua teknoa.
Kehnolla peruskunnolla ja puuttellisella hiihtotaidolla ei maita puolusteta Suomen talvessa. Vihollista EI pysäytetä tekstiviesteillä tai soittamalla MP3-pakattua teknoa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä nato tulis avuksi
Mitä sitä suremaan huonoa puolustustaitoa ja kuntoa. Turha kai sitä olisi jäädä sotimaan. Ei muuta kuin ajan hengen mukaisesti pakolaiseksi sinne, missä on parhaat edut tarjolla! Tai mieluummin useampaan maahan nostelemaan vuorotellen pakolaisstatuksen mukanaan tuomia etuja.
Näin tekisin minäkin. Suomessa ei ole kertakaikkiaan yhtään mitään omaa henkeäni arvokkaampaa. Tapelkoon ne, jotka välttämättä sitä haluavat.
Minä luultavasti kuitenkin
menisin ja taistelisin,
olisi se ainakin arvokkaampaa
kuin elää loppuelämänsä
itsetunto -100ssa luuserimato
raukkana pakolaisena.
En sano, että ehdottomasti
menisin, mutta uskoisin että
siihen lopulta päätyisin.
Ihminen minä vain olen.
Mielummin elävä ja menestyvä "luuseri" kuin turhaan vieraiden ihmisten ja heidän maidensa puolesta kuollut sankarivainaja, jota jälkipolvet halveksivat ja jonka tekoja ei muisteta eikä arvosteta.
Sodankäynnin päämääränä ei olekaan kuolla. Minäkin olen kouluttaessani Virossa suojeluskuntalaisia ja sotilaita opettanut, että "Elää ja antaa vihollisen kuolla". Tämä tarkoittaa sitä, että sotia pitää harkiten ja yrittää jäädä eloon, jotta voi tappaa enemmän vihollisia.
Minä olen valmis tarvittaessa puolustamaan ase kädessä niin rakasta isänmaatani kuin myös veljeskansaamme virolaisia. Virosta oli Jatkosodassa huomattava määrä vapaaehtoisia sotimassa Suomen rintamalla "Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta".
Sodankäynnissä ei olekaan tarkoitus kuolla jonkin asian puolesta. Olen opettanut Virossa suojeluskuntalaisille, vakinaiselle väelle ja kadeteille, että "Elää ja antaa vihollisen kuolla". Tällä olen tarkoittanut, että täytyy taistella harkiten ja huolellisesti, tarkoituksena on jäädä eloon ja tappaa mahdollisimman paljon vihollisia.
Itse olen valmis tarvittaessa puolustamaan ase kädessä niin rakasta isänmaatani kuin myös veljeskansaamme virolaisia. Virolaisia vapaaehtoisia taisteli Jatkosodassa Suomen rintamalla huomattava määrä - "Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta". Suomalaisia vapaaehtoisia taisteli Viron Vapaussodassa "Viron vapauden ja Suomen kunnian puolesta". Yhteistyö ja keskinäinen avunanto on hyödyllistä molemmille osapuolille.
Mikä lie jumittaa, ensin viesti ei tule pitkään aikaan näkyviin, ja sitten joskus ponnahtaa itsekseen - ei ollut tarkoitus kirjoittaa tuplana.
"Sodankäynnissä ei olekaan tarkoitus kuolla jonkin asian puolesta."
Kerro tuo niille n. 100 000 suomen sodissa vuosina 1939-1944 henkensä heittäneille, jotka teloituksilla ja keskitysleireillä pelotellen määrättiin tykinruoaksi ja uhrautumaan ventovieraiden ihmisten ja heidän maidensa puolesta.
Mielenkiintoinen tilastofakta on myös se, että 20%-25% rintamalle lähteneistä palasi puupalttoossa, ellei sitten jäänyt tyystin sille tielleen.