Alempana esitettiin (jälleen kerran) että "pyhä henki" ohjasi heitä jotka valitsivat kirjoituksia Raamattuun.
Kysyn vaan että mistäs te sen tiedätte niin varmasti... Koska uskotaan myös taruolentoon nimeltä "saatana", niin mitäpä jos tällainen olento onkin ollut siinä kirjoitusvalinnassa taustavaikuttajana? Ja väärien kirjoitusten myötä teillä on väärä oppi, joka johdattaa teidät sinne mainostamaanne kadotukseen!
Vaikka tämä kuulostaa tietysti taas hirveän kamalalta niistä jotka haluavat uskoa jopa saatanaan (mitä en koskaan tule ymmärtämään), niin miettikääpä. Kristin-uskovaiset ovat moneen kertaan teroittaneet sitä kuinka kaikkivoipa ja merkittävä hahmo tämä "saatana" on, joten kuka sen tietää minkä kaiken takana tämä sitten voisikaan olla.
Itse voisin tavallaan uskoa "pyhään henkeen" sellaisena ihmiskunnassa vaikuttavana kollektiivisena positiivisena voimana, joka sisältämme käsin yllyttää meitä kehittymään henkisesti ja kokemaan (hengellistä) rakkautta. Mutta saatanaan en usko. Tietyt asiat (murha, raiskaus, kidutus yms.) voivat olla "saatanallisia", mutta se siitä. Mielestäni jokainen joka haluaa uskoa saatanaan on uhrannut osan sisintään PELOLLE ja VIHALLE, ja on tavallaan tämän kuvitteellisen saatanan hallitsema.
Minä uskon mieluummin olemassaolon perimmäiseen hyvyyteen.
Kysyn vaan että mistäs te sen tiedätte niin varmasti... Koska uskotaan myös taruolentoon nimeltä "saatana", niin mitäpä jos tällainen olento onkin ollut siinä kirjoitusvalinnassa taustavaikuttajana? Ja väärien kirjoitusten myötä teillä on väärä oppi, joka johdattaa teidät sinne mainostamaanne kadotukseen!
Vaikka tämä kuulostaa tietysti taas hirveän kamalalta niistä jotka haluavat uskoa jopa saatanaan (mitä en koskaan tule ymmärtämään), niin miettikääpä. Kristin-uskovaiset ovat moneen kertaan teroittaneet sitä kuinka kaikkivoipa ja merkittävä hahmo tämä "saatana" on, joten kuka sen tietää minkä kaiken takana tämä sitten voisikaan olla.
Itse voisin tavallaan uskoa "pyhään henkeen" sellaisena ihmiskunnassa vaikuttavana kollektiivisena positiivisena voimana, joka sisältämme käsin yllyttää meitä kehittymään henkisesti ja kokemaan (hengellistä) rakkautta. Mutta saatanaan en usko. Tietyt asiat (murha, raiskaus, kidutus yms.) voivat olla "saatanallisia", mutta se siitä. Mielestäni jokainen joka haluaa uskoa saatanaan on uhrannut osan sisintään PELOLLE ja VIHALLE, ja on tavallaan tämän kuvitteellisen saatanan hallitsema.
Minä uskon mieluummin olemassaolon perimmäiseen hyvyyteen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Kyllähän moni kirkon vanki (the prisoner of the Kirkko) varmasti jättäisi vaikkapa kaurapuuronsa syömättä, mikäli kaveri (the Pappi) saarnastuolista julistaisi, että: "se on Saatanan keittelemää".
Kuinka ihminen antaa itsensä kahlita niin!!! Ei se ainakaan Jumalan tarkoitus ollut.
Annan sen anteeksi (mikä minä olen antamaan...) heille, sillä he eivät tiedä mitä he teeskentelevät. Tekisi kyllä mieli hieman tulistua temppelissä!!
Onneksi kristinusko ei enää ilmene ihmisten kiduttamisena ja murhaamisena. Silloin olisi hyvin vaikea ymmärtää sen ristiriitaisuuksia. Jos ajattelee sitäkin että Raamatussa Jeesuksesta vuotaa verta kun roomalainen sotilas tuikkaa häntä miekalla kylkeen, niin siitähän voinee päätellä että Jeesus oli elossa, sillä kuolleet eivät vuoda verta. Jeesus ehkä huumattiin vaikuttamaan kuolleelta, jotta hänet voisi myöhemmin pelastaa hautakammiosta. Jos hän on todellinen hahmo.
Ja silti vaan jankutetaan ristinkuolemasta ja siitä että Jeesus kuoli ihmisten syntien tähden.
Jos kristinusko olisi järkevä uskonto, jossa ei väitetä sellaista mikä ei ole totta, se olisi paljon parempi uskonto.
Kumma, miten buddhalainen kykenee periaatteessa ajattelemaan että Buddha ei ehkä saavuttanutkaan nirvanaa, mutta kristitty ei kykene ajattelemaan että Jeesus ei ehkä kuollutkaan ristille. Vaikka UT:ssa on siitä todistekin.
No, SOKEAN uskon aikakausi tullee päättymään. Ennemmin tai myöhemmin.
Apropoo... Jos ajatellaan että Jeesus ristillä on kosmisen Kristuksen symbolikuva, niin eihän kosminen K. eli HENKI kykene ikinä kuolemaan vaikka olisi kuinka materian (=ruumis ristillä) vanki. Se voi vain näyttää ikäänkuin kuolleelta, olla vaipunut horrokseen...
Väännetäänpäs hommaa lisää, eli mikäs uhraus se kuoleminen oli kuolemattomalta jumalolennolta?!! Näytteli vain kuolevaa. Eihän se tuntunut missään. No joo...!
Eihän ne kyllä aivopestyt periksi anna mistään mikä siinä tulkinnanvaraisessa kirjassa seisoo. Niistä asioista ei keskustella.
Pitäisiköhän tehdä hieman syntiä, kun siitä ei kuulemma saa edes puolta vuotta ehdonalaista helevettiä. Rattijuoppokin saa enemmän päiväsakkoa ja nuhtelun.
Enpäs olekaan ikinä tullut ajatelleeksi, että kaikki se ruikuttaminen ja itkeminen Jeesuksen kuoleman vuoksi on tuikiturhaa jos Jeesusta pidetään jumalana (=kuolemattomana). Pelkkä happening oli siis koko ristille naulinta, jos uskoo siihen, edes.
Voi härregyyde, mikä mielettömyys paistaakaan läpi näistä menneistä vuosisadoista kun tätä oikein alkaa ajatella! Vertavuotavat Jeesus-patsaat, iänikuiset ristit siellä sun täällä, ihmisten syyllistäminen, juutalaisten joukkotuho...
voi ajatella niinkin, että me kaikki suoritamme samaa roolipeliä: kuvittelemme kärsivämme ja kuolevamme, vaikka tietenkään kuolemattomina henkinä niin emme tee.
Mitä eroa meillä siis on Jeesus-olentoon? :)
Tosiaankin... olen Jessus! Sinäkin olet Jessica! Mehän täällä kuljemme saman TIEN kuin hänkin ja sovitamme kaikki syntimme (karmamme) elämiemme aikana. Vapautamme itsemme kärsimyksistä. Elinaikanamme myös saarnaamme sitä sanaa, jonka tunnemme totuudeksemme. Kykyjemme mukaisesti teemme ihmetekoja. Sitten poistumme kehoistamme Isin tai Äiskän kotiin ja nousemme kuolleista seuraavaan elämään.
Julkisuusarvomme mukaisesti meistä kirjoitetaan kirja ja oppiemme nimeen vannotaan.
Juu... mutta kyllä pystyi kaveri hankkimaan julkisuutta rajusti sillä loppuhuipennuksellaan. Kansaa oli paikalla ja veri roiskui (special effects by seiväs). Oli hankkinut kunnon sponsorit ja kaikki. Mikäs tuotemerkki se INRI olikaan, kun paistoi niin selkeästi jo kauempaa? Olisiko ollut verilettu merkki! Harmi, ettei Seitsemän päivää -lehti ollut paikalla. No... onhan siitä myöhemmin kirjoja julkaistu.
Harha... to be continued....!
..tulee näistä tämän päivän "ihmisjeesuksista", Jumalankuvista vaikka kuinka paljon. Akateeminen ja Suomalainen notkuu väärällään tarinaa tarinan perään.., että semmonen tapaus tällä kertaa!
Kirkkoon kuuluttiin ja kuulutaan vieläkin useimmiten automaattisesti, ilman omaa valintaa. Tällaiset tilastokristityt eivät eroa mitenkään ei-kristityistä. Kirkko on ominut kristillisyyden itselleen, mutta hedelmistään puu tunnetaan. Rakkaus ei voi ilmetä kiduttamisena ja murhaamisena.
Seuraavassa linkissä (osat 3. 4. ja 5.) on vähän kirkkohistoriaa:
http://personal.phpoint.net/poeysti/historia.htm
Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan, vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä. (Joh.19:33,34)
Aihetta on tarkaseltu lähemmin seuraavassa ositteessa:
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Jeesuksen ristiinnaulitseminen
Kristinuskoa ei ole ilman Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta. Hän teki sen sinunkin tähtesi.
...täällä on pirullisen kovaa vääntöä asiasta. Huh huh....!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=21500000000057901
"Kristinuskoa ei ole ilman Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta. Hän
teki sen sinunkin tähtesi".
Teki minkä? Kristinuskon!! Mihinkäs sitä kristinuskoa tarvitaan, jos elän luontaisesti hyvyyteen pyrkien, kykyjeni mukaisesti?
Kuuleppas nyt! Oppiesi mukaisesti: jos Jeesus ei siis olisi kuollut vuoksesi, mihin silloin uskoisit? Eikö silloin olisi koko Jumalaasi olemassa?
Kyllä se nyt vaan on niin, että jokainen täällä saa omat väärät valintansa sovittaa. Tuo mahdollisuus on se anteeksianto ja armo.
Kaikesta näkee, että Tellu on lukenut huterasti raamattunsa.
Jeesuksen kuolemaa kuvaa evankelista Matteus hyvin vaikuttavasti (27:45-56). Koska teksti on pitkä, en siteeraa sitä tässä.
Ev. Markus toistaa osin samoja asioita Jeesuksen kuolemasta (15:33-41).
Samoin ev. Luukas (23:44-49).
Ev. Johannes kuvaa myös Jeesuksen kuoleman (19:28-37). Jakeessa 34 kerrotaan: "Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä."
Vuotaako elävän ihmisen haavasta veren ohella VETTÄ? Tellun mielestä vuotaa?
Raamattu kertoo epäuskoisesta Tuomaasta, joka ei uskonut Jeesuksen kuolemansa jälkeen ilmestyneen opetuslapsilleen (Joh: 24-31):
24 Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. 25 Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: "Me näimme Herran." Mutta Tuomas sanoi: "En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko."
26 Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" 27 Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!" 28 Silloin Tuomas sanoi: "Minun Herrani ja Jumalani!" 29 Jeesus sanoi hänelle: "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe."
Koska Tellu esittää Raamatusta monenlaista kritiikkiä, usein kiinnostavaakin, olisi tärkeää ja perusteltua, että hän tuntisi myös Raamatun tekstejä ja muistaisi ne oikein.
Tässä on linkki koko Raamattuun:
http://www.funet.fi/pub/doc/bible/html/finnish/1992/Raamattu.html
"Kylki" on niin epämääräinen käsite, että ei voida väittää 100 % varmuudella että Jeesusta tökättiin miekalla sydämeen.
Jos ja kun ristiinnaulitsemisen ideana oli mahdollisimman hidas ja pitkä kuolema (jonka ällöttävillä yksityiskohdilla linkissä mässäiltiin), ihmetyttäisi että yhtäkkiä Jeesus päätetäänkin surmata miekalla.
Oli surmaamistapa kuitenkin mikä hyvänsä, se ei silti tee Jeesuksesta automaattisesta "jumalaa" joka kuoli kaikkien maailman menneiden, olleiden ja tulevien ihmisten takia.
(Itse tietysti mieluiten uskoisin että Jeesus ei kuollut, koska sellainen kuoleman KALTAINEN tila sopii paremmin symboloimaan tilannetta jossa henki on ruumiin/materian "vankina". Mutta jos tämä uskoni osoittautuu epätodeksi, niin enpä silti massojen uskoa tilalle ota.)
Olen itse monta kertaa kärsinyt elämäni varrella vetistävistä nirhaumista. Sori vaan, mutta näin on.
Luuletko sitten että KUOLLEESTA vuotaa verta ja vettä? Että Jeesus kenties laski alleen kuollessaan vai??? Hyi!
Mielestäni se että lukee Raamattua objektiivisesti tai oman katsantokantansa mukaan EIKÄ kristin-uskovaisia mielistellen ei tarkoita sitä että lukisi Raamattua huterasti. Ette te uskovaiset sitä päätä kuka saa sitä lukea ja miten!
Johannes, luku 19:
28 Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: "Minun on jano." 29 Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo'on päässä Jeesuksen huulille. 30 Jeesus joi viinin ja sanoi: "Se on täytetty." Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.
31 Silloin oli valmistuspäivä, ja alkava sapatti oli erityisen suuri juhla. Jotta ruumiit eivät jäisi sapatiksi ristille, juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulituilta lyötäisiin sääriluut poikki ja heidät otettaisiin alas. 32 Niinpä sotilaat katkaisivat sääriluut niiltä miehiltä, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, ensin toiselta ja sitten toiselta. 33 Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan. 34 Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä. 35 Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta. 36 Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: "Häneltä ei saa rikkoa ainoatakaan luuta." 37 Toisessa kirjoituksessa taas sanotaan: "He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet."
Intiassa ja voodoossa tunnetaan kuolemankaltaisia tiloja... Kohta 35 tarkoittanee että Jeesuksen puolesta salaliittoon ryhtyneet haluavat kertoa siitä, kuinka J. huumattiin näyttämään kuolleelta. Selvä viesti asiasta tietäville, joka peitellään samantien kohdalla 36.
Jeesus kuoli sinun tähtesi. Hän nousi ylös, jotta sinulla olisi ylösnousemus ja elämä. Hänessä.
Ihmisen "luontainen hyvyys" ei riitä Jumalalle. Hän on sen selkeästi ilmaissut. Tämän takia Jeesus kuoli sinunkin puolestasi. Kaikki synnit on sovitettu. Sen takia Jumala tarjoaa sinulle armahdusta, mutta Hän ei armahda sinua vasten tahtoasi.
Vääristä valinnoista saa kyllä usein kärsiä. Ne ovat seuraamuksia, joista pitäisi ymmärtää jotain. Juutalaisten historia kertoo vääristä valinnoista, luopumuksesta: Kun he elivät Jumalan tahdon mukaan, kaikki kukoisti. Näitä aikoja oli vaan kovin vähän. Yhdestä väärästä valinnasta he ovat kohta kärsineet pari tuhatta vuotta.
Kärsiminen on seuraamus, ei sovitus. Rikoksentekijä on ihmisten silmissä kärsittyäänkin syyllinen, ellei hän saa anteeksi.
Spekulointia:
JOS Jeesusta ei olisi vielä tullut, odotettaisiin yhä Messiasta. Tilanne olisi sikäli luonnollisesti sama, kuin oli ennen Jeesusta. Muillakin kuin syntyperäisillä juutalaisilla on mahdollisuus kääntyä juutalaisuuteen.
JOS Jeesus olisi sanonut "en tahdo", kellään ei olisi toivoa. Tämä kai oli teoriassa mahdollista. Ainakin Saatana uskoi asiaansa. Nyt hän voi käydä enää viivytystaistelua - eksyttää mahdollisimman monta.
Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan, vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä. (Joh.19:33,34)
Ei Raamattu, eikä mainittu artikkelikaan väitä, että Jeesusta tökättiin miekalla. Raamattu kertoo, että "yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä". Sinänsä vähämerkityksinen yksityiskohta, mutta jos arvostelet Raamattua, pitäisi sinun silloin arvostella Raamattua, eikä omia uskomuksiasi Raamatusta.
Raamatun mukaan sotilaat "näkivät hänet jo kuolleeksi". Artikkelikaan ei väitä Jeesuksen kuolleen vasta kylkeen pistämisen seurauksena. Siinä lääketieteen asiantuntija esittää Raamatun kuvauksen mukaan mahdollisen kuolinsyyn: "sydänlihan pysähtyminen sydänpussissa olleen nesteen kautta syntyneen paineiskun/ puristuksen ja kuristavan otteen tähden".
Voidaan hyvin olettaa sotilaan pistäneen Jeesusta juuri sydämeen. Hänet oli todettu kuolleeksi, ja haluttiin varmistaa, että pysyy myös kuolleena. Toiset tuomitut olivat vielä elossa. Heille pisto sydämeen olisi ollut tuomion lievennys. Kevyt kylkeen tuikkaaminen, tai vaikka keuhkojen puhkaisukin tuntuu ammattisotilaan tekona amatöörimäiseltä
Olet siinä oikeassa, että surmaamistapa ei tee Jeesuksesta jumalaa. Mutta Hän ei yksin kuollut. Hän nousi myös kuolleista. Raamattu kertoo Jeesuksesta vielä paljon paljon lisää. Vaikka tämän:
Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä". (Joh.2:19) Jeesus lupasi itse herättää itsensä kuolleista. Ei onnistu ihmisen eväillä!
Massoista: "Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Luuk.18:8)
Jumalaa ei tarvitse palvoa. Hän ei sinulta mitään vaadi. Ei ole mitään mitä voit tehdä hänen hyväkseen, siinä mielessä kuten tarkoitat. Luuletko että suuri Jumala anelisi sinulta "mitättömältä" jotakin ja ellei sitä saisi, suuttuisi julmetusti?
Eläähän se rikoksentekijäkin, vaikkei anteeksi saakaan.
Ymmärrä myös se asia, että halvennat Jumalaa väittämällä, että Saatana on olemassa, eikä Jumala muka voi sille mitään.
Kirkko taisi viedä sinut.
Niin, kyse oli todellakin keihäästä, ei miekasta, josta pahoitteluni.
En arvostele Raamattua siinä mielessä että se olisi 100 % puppua, vaan etsin sieltä uusia ajatuksia herättäviä kohtia - mitä nyt milloinkin.
On jo moneen kertaan esitetty että Raamatussa on paljon kirjoitus- ja muita virheitä, mutta vaikka juoksisikin joron jäljillä jotakin R:n kohtaa tutkiessaan (eli tutkisi sepitettyä tarinaa), on se silti mielenkiintoista.
Evankeliumit jokatapauksessa ovat perimätietoa ja kuulopuhetta, ja lisäksi vain mitätön otanta kaikista niistä kirjoituksista joita laadittiin parituhatta vuotta sitten.
Mieleeni tulikin tässä, että ehkä sotilas tökkäsi Jeesusta keihäällä kokeillakseen onko tämä elossa, eikä suinkaan surmatakseen Jeesuksen!
Mutta kun (mielestäni) Jeesus oli huumattu kuolemankaltaiseen tilaan, ei hän siitä herännyt ennenkuin vasta haudassa toveriensa toimenpiteiden johdosta.
Huumattuna Jeesus vaikutti kuolleelta.
Kirjoitukseesi on vaikea tarttua. On aivan kuin puhuisit olkapääni yli jollekin toiselle.
Jumalaa ei tarvitse palvoa siinä mielessä, ettäkö Häneltä jotain puuttuisi. Ei Hän ole meistä riippuvainen, mutta me olemme riippuvaisia Hänestä. Lue vaikka Ps.148-150. En ymmärrä, mitä tarkoitat ja miksi sanoit niin.
Ei ole Jumalan halventamista, jos uskoo Hänen sanaansa, Raamattuun. Saatana on Raamatun mukaan olemassa. Sanoin vielä, että Saatana uskoi voivansa vietellä Jeesuksen ja että se olisi ollut ehkä teoriassa mahdollista. Perustelen asiaa sillä, että Jeesus oli ihminen ja Hän oli "kaikessa kiusattu". Jos lankeaminen on mahdotonta, tarkoittaa tämä sitä, ettei kiusaus olekaan kiusaus, vaan jotain kärpästen surinaa korvissa. Näin ei ollut, vaan Jeesus todella kärsi kiusauksessa puntaroiden mahdollisuutta "ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä."
En ymmärrä tätä viimeistäkään. Miten kirkko tähän liittyy, mihin ja kuinka se minut veisi?
Evankeliumit perustuvat kirjoittajien omiin havintoihin ja silminnäkijöiden kertomuksiin. Ne kirjoitettiin suunnilleen vuosina 60 - 90. Perimätieto on sukupolvia suullisesti kulkeutunutta tietoa.
Matteus oli Jeesuksen opetuslapsi. Markus oli Pietarin, Jeesuksen opetuslapsen työtoveri. Johannes oli Jeesuksen läheisin opetuslapsi. Ehkä vain Luukas ei ollut nähnyt Jeesusta. Hän lähestyi aihetta tutkijana, muiden kertomuksista kooten, "…tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki…".
Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus, Jumalan tarjoama pelastus ei ole kirjoitusvirhe. Se on koko Raamatun johtoajatus, johon viitataan useassa kohtaa läpi koko Vanhan testamentin. "Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat."
Natanael sanoi: "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" Filippus sanoi hänelle: "Tule ja katso". (Joh.1:46)
Olemmeko jotenkin eri aaltopituudella? Kuinka voin lähentyä? Missä mennään?
Sanot uskovasi Hänen sanaansa... Raamattuun. Mistä tiedät mikä siinä on alkuperäistä Jumalan sanaa? Mistä tiedät käsitätkö tekstin oikein? Saatana tulee käsittää oikein. "Palvomme" ns. Saatanaa silloin, kun teemme esim. Kymmenen käskyn vastaisen valinnan elämässämme. Kun teemme hyvää, palvomme Jumalaa ja kun teemme pahaa palvomme Saatanaa. Mitään Saatanaa sinänsä ei kuitenkaan ole olemassa... vain oikea tai väärä valinta. Yksinkertaista!
Kyse oli Jeesuksenkin kohdalla vain hyvästä tai huonosta valinnasta, silloin kun ns. Saatana häntä viekoitteli. Raamattu on täynnä oikeaa tietoa. On vain osattava tulkita se oikein ja siis hieman yksinkertaisemmin.
Jumala ei sinulta VAADI yhtään mitään. Hän on antanut sinulle täyden valinnan vapauden.
Kuinkako kirkko voi viedä ihmisen. Ensinnäkään mitään kirkkoa ei tarvita. Jokaisella on jumalyhteys sisimpänsä kautta. Mutta... Raamattua kirkko käyttää hallintavälineenä ja on lisännyt sinne monia kohtia, joita ei alunperin siellä ollut lainkaan.
Pääpointti siis on: kuinka luet Raamattua oikein.
on lisätty yhteen ainoaan evankeliumiin, jotta "profetia" täyttyisi. Asiantuntijoiden mukaan niin vasta kuolleelta ei tulisi kehosta nestettä keihäällä pistettäessä, siten kuin Raamattu kuvaa.
on lisätty yhteen ainoaan evankeliumiin, jotta "profetia" täyttyisi. Asiantuntijoiden mukaan niin vasta kuolleelta ei tulisi kehosta nestettä keihäällä pistettäessä, siten kuin Raamattu kuvaa.
on lisätty yhteen ainoaan evankeliumiin, jotta "profetia" täyttyisi. Asiantuntijoiden mukaan niin vasta kuolleelta ei tulisi kehosta nestettä keihäällä pistettäessä, siten kuin Raamattu kuvaa.
Et usko Saatanaan. Raamatun mukaan se on kyllä olemassa. Luonnollisesti huomaamattomana tai lammasten vaatteissa on helpompi toimia. Saatanan tavoite ei ole suinkaan se, että ihmiset olisivat 'pahoja'. Hänelle riittää mainiosti sekin, että rikkoo ihmisen luottamuksen Jumalaan: "Onko Jumala todellakin sanonut…"
Sanot, että Jumala ei vaadi mitään. Sikäli olet oikeassa, että jos Jumala vaatisi, kaikki tapahtuisi, eikä ihmisellä olisikaan vapautta valita tahtooko hän kuunnella Jumalaa, vai hakata päätään sinään. Käytetään sanaa 'edellyttää'.
Jumala ei edellytä ihmistä olemaan hyvä, jotta Häntä voisi lähestyä. Hän ei myöskään edellytä, että ihmisen pitää tehdä pelastuakseen 'hyviä töitä'. En tarkoita, että sitten tulisi olla pahanteossa, vaan ihminen ei voi tehdä pelastuakseen mitään hyvää. Ihminen voi vain avata sydämensä Jeesukselle, antautua. Joka uskoo Jeesuksen sovittaneen hänen rikoksensa, rakastaa Jeesusta, Vapahtajaansa. Tässä olen, tahdon elää yksin Sinulle.
Se mitä Jumala edellyttää, on rehellisyys. Se, että tunnustamme Hänelle mitä olemme, emmekä yritä näytellä yhtään parempaa ihmisenkään edessä.
Mistäkö tiedän käsitänkö tekstin oikein? Pyhä Henki avaa Raamattua. En väitä ymmärtäväni kaikkea, mutta ymmärrystä on sekin, kun ymmärtää, ettei ymmärrä. Aina voi kysyä toisilta uskovilta, miten he ovat jonkin kohdan ymmärtäneet. Saattaa olla niinkin, että jokainen on ymmärtänyt jonkin asian eri tavalla, mutta silti ihan oikein.
Ymmärrystä ei ole se, että sieltä valitaan oman mielen mukaan 'sopivia' kohtia ja hylätään muu väärennöksenä. Muistan lukeneeni Raamattua vuosia sitten, mutta se ei auennut, eikä sitten jaksanut kiinnostaa. Mietin joskus näitä asioita. Ajattelin, etten tiedä, onko Jumalaa ja jos sellainen on niin kilttinä olemalla, kyllä kelpaisin.
Heräsin oikeastaan siihen, että vakuutuin Raamatun luotettavuudesta. Sen täytyy olla Jumalan sanaa. Mikä minä sitten olisin sanomaan, ettei tämä tai tuo kohta sitten olekaan. Jos en tajua jotain, vika voikin olla omassa ymmärryksessäni, eikä Raamatussa. Sain valtavan halun lukea Raamattua, vaikka en ehkä vieläkään tajunnut kaikkea kovin selkeästi. Vähän myöhemmin sain valtavan varmuuden pelastumisestani. Samaan aikaan alkoi Raamattukin avautumaan aivan uudella tavalla. Nyt se todella puhui
En usko, että kirkko olisi voinut tehdä Raamattuun oleellisia väärennöksiä. Onhan olemassa useita käsikirjoituksia jo ennen kirkollista aikaa. Vanhin kokonainen Uusi testamentti on Siinailta, 300 luvulta. Vanha testamentti on ollut nykyisellään vähintään 200 eaa lähtien. Nykyisissä käännöksissä esiintyvät virheellisyydet voidaan helposti osoittaa vertaamalla niitä näihin lähdeteksteihin. Mielestäni olet vahvasti pihalla, jos teet oletuksen, että oleellinen osa Raamatusta olisi väärennettyä ja tämän perusteella sitten voisit valita itsellesi sopivat kohdat.
Raamatusta mm. seuraava tutkielma:
http://gamma.nic.fi/~shn/tekstit/onkoraamattuluotettava.html
Siunausta sinulle
lapsellinen.
Perustelethan myös tuon mielipiteesi.
Jotkut ihmiset menevät henkilökohtaisuuksiin, jos eivät kykene esittämään vastaväitettä johonkin näkökantaan, joka ei itseään miellytä. Mikä sitten onkaan lapsellista?
Ja onko lapsellisuus aina nimenomaan negatiivinen ominaisuus? Jos tellumaisuus on lapsellisuutta, niin lisää sellaista.
Eihän kukaan sitä tietäisi, ellei Jumala olisi kertonut.
Haluatko tällä ilmaista halveksivasi Raamatun opetusta aiheesta, vai onko tuohon tyyliin joku muu syy?
Miksi kukaan HALUAISI uskoa Saatanaan. Asiat vain eivät muutu sen mukaan mihin ”haluamme” uskoa.
>
Saatana ei ole kaikkivoipa. Hän on luoto olento niin kuin minä ja sinä ja koirat ja hevoset. Saatana on selvästi ihmistä vahvempi ja älykkäämpi, joten hän voi tietyissä rajoissa johdatella ihmistä harhaan, mutta hän on kuitenkin olemassa vain Jumalan sallimuksesta. Kysyit ”kuka sen tietää?” ja vastaus on: Jumala sen tietää ja on kertonut ihmisillekin, että ihmiset osaisivat välttyä harhaan menemiseltä.
Mutta Pyhä Henki on persoona. Tämä on myös asia joka ei toisin uskottelemalla miksikään muutu.
Se on selvää, kun et usko Raamattuun muiltakaan osin.
Oli siis totta mitä aikaisemmin jo sanoit, ettet ollenkaan ymmärrä tätä asiaa.
Jokainen saa toki uskotella mitä tahtoo, mutta mitähän tämä ”olemassa olon hyvyys” oikeastaan on? Onko siis kaikki olemassa oleva mielestäsi hyvää vai onko olemassa olo itsessään hyvää mutta olevat oliot pahoja, vai onko hyvyys tässä olemassa olon synonyymi? Sanot itsekin ”mieluummin” uskovasi tähän, joka siis ei sinunkaan mielestäsi ole todellista, vaan jonkinlainen ”uskon asia”?
Aloitin sillä, että Jumala on kertonut miten asiat ovat ja arvaan sinun kysyvän miksi Jumalaan voisi tai pitäisi luottaa, koska koko kirjoituksesi kai tähtäsi tähän kysymykseen. Se mikä tässä maailmassa on ainoa täysin hyvä, on Jumalan tahto ihmisiä kohtaan. Hän on luonut ihmiset ja tietää paljon ihmistä itseäänkin paremmin mikä ihmiselle on hyvästä. Kuitenkaan Jumala ei johdata ihmisen elämää väkisin hyvään suuntaan, vaan Hän kutsuu ihmistä itse ymmärtämään mikä on ihmiselle parhaaksi ja antaa ihmisen itsensä valita kuinka toimii saatuaan käsittää Jumalan valtavan rakkauden ihmistä kohtaan.
Tähän ymmärrykseen Jumala kutsuu kaikkia, että ihmiset käsittäisivät miten valtavan suuri kärsimys Jumalalle oli antaa Jeesuksen kuolla ristillä. Jeesus kuitenkin kuoli vapaaehtoisesti, että sinä voisit vakuuttua hänen uhrautuvasta rakkaudestaan sinua kohtaan. Jeesus on todiste Jumalan hyvästä tahdosta ihmisiä kohtaan. Koko maailmankaikkeuden luoja tuli itse ihmisenä luomaansa maailmaan kärsimään ihmiskunnan lankeemuksesta koituneet synnit, ettei Hänen tarvitsisi tuomita sinua ja minua, vaan voisi antaa meille anteeksi Jeesuksen jo kärsimän rangaistuksen kautta.
Onko Saatana rakastanut koskaan ketään? Onko hän antanut todisteita siitä, että tahtoo sinun pelastuvan? Onko yksikään niin sanottu ”jumala” koskaan todistanut välittävänsä ihmisistä, että ihmiset ovat tärkeitä ja hänellä on hyvä tahto ihmisiä kohtaan? Onko allah todistanut sellaista? EI ! Ainoastaan Jeesus puhui rakkaudesta ja todisteeksi puheilleen antoi henkensä. Todisteeksi siitä, että oikeasti rakastaa ihmisiä Jeesus kuoli ihmisten puolesta. Moniko siitä välittää? Moniko ottaa vastaan sen armon, minkä Jeesus näin tarjoaa? Monet luottavat omiin ”jumaliinsa” tai ”kollektiiviseen tietouteen” ja kuka mihinkin, mutta voi niitä jotka pitävät halpana Jeesuksen uhriveren. Ei ole muuta mahdollisuutta pelastua, kuin Jeesuksen kautta.
Se mikä tätä Uskonto-osastoa riivaa ja mikä tekee mahdottomaksi toisinajattelijoiden todella keskustella kristin-uskovaisten kanssa on se, että kaikki muut kuin nämä uskovaiset ovat valmiita myöntämään että kaikki uskominen on aina ihmisen omasta päästä lähtöisin. Kristin-uskovainen ei tätä kykene myöntämään, ja SEN vuoksi heihin/teihin suhtaudutaan siten kuin suhtaudutaan. He/te asetutte ikäänkuin kaikkien muiden yläpuolelle "totuutenne" kanssa.
>arvaan sinun kysyvän miksi Jumalaan voisi tai pitäisi luottaa
En kysy. Voisin kysyä että miksi sinun tai muiden uskovaisten väitteeseen jumalan olemuksesta pitäisi luottaa. Mutta uskovainen ei kykene erottamaan omaa itseään opistaan, ja tässä hän on kovasti pientä lasta muistuttava. Nyt tietysti huomautetaan että lasten on taivasten valtakunta, mutta se omahyväisyys eli kuvitelma OIKEAN opin omistamisesta sotii pahasti sitä vastaan.
Löytyisipä täältä edes kerrankin joku ihminen, joka ei luule että hänen oma näkemyksensä asiasta on identtinen Totuuden kanssa. MEIDÄN KAIKKIEN totuus on pelkkä likiarvo.
(Perimmäinen hyvyys on termini, jolla tarkoitan sitä että kaikki on sinänsä täydellistä ja oikein, ihminen vain valitsee hetkellisestä kärsimyksestä suuttumisen tai katkeroitumisen.)
Mitä mielestäsi voisi olla "olemassaolon perimmäinen hyvyys"?
Mitä nämä sanat tuovat sinulle henkilökohtaisesti mieleen?
Milloin Saatana ilmestyi Raamattuun, missä vaiheessa?
Kerrot paljon asioita Saatanasta. Monet kertomasi asiat eivät käy ilmi edes Raamatusta. Mistä siis olet nuo "tietosi" saanut?
Tellu esittelee tässä nyt omaa uskoaan.
On kysymyksiä, joihin ei ole vastausta.
Varmaan hänkin on miettinyt, mikä on elämän tarkoitus. Tai mistä kaikki on saanut alkunsa? Jumalakin? Tieteessä uskotaan alkuräjähdykseen. Kuka minä olen? Mistä olen tullut? Mihin olen menossa? Tiede antaa joitakin vastauksia. Mutta myös tieteen totuudet muuttuvat tuon tuostakin.
Olen täällä jossakin siteerannut useampaankin kertaan viime vuosisadan suurimpana pidetyn neron Albert Einsteinin ajatuksia ja siteeraan taas:
"Kosminen uskonnollinen kokemus on
tieteellisen tutkimuksen voimakkain
ja jaloin vaikutin."
"Kaikkein kaunein ja kaikkein syvällisin tunne, jonka voimme kokea, on salaperäisyyden kokeminen. Se on kaiken aidon tieteen siemen. Ihminen, jolle tämä tunne on vieras, joka ei enää pysty ihmettelemään ja vaipumaan syvän kunnioituksen valtaan, on itse asiassa jo kuollut. Tämä tieto, tämä tunne, että kaikki, mikä meille on selittämätöntä, on todella olemassa ja ilmenee korkeimpana viisautena ja säteilevimpänä kauneutena - vaikka meidän heikosti käsittävä sielumme pystyy tajuamaan vain näiden kaikkein alkeellisimmat muodot - on kaiken uskonnollisuuden ydin".
Tai oikeastaan minun "uskoni" ei välttämättä sisällä jotain opinkappaletta saatanasta, minulla vain on tämä hinku välillä heittää hankalia ajatuksia ilmaan jotta ihmiset eivät kököttäisi niin itseensä tyytyväisinä omien oppiensa valtaistuimilla...
Jos minun pitäisi valita että maailmassa saisi olla vain fanaattinen usko tai tiede, luulen että valitsisin jälkimmäisen. Oikeastaanhan niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään (ellei sitten ajattele että tiede voi kumota tai varmistaa uskon), mutta tiede sentään pyrkii jonkinmoiseen objektiivisuuteen.
Einstein on minulle vaikea dilemma, sillä arvostin häntä kovasti aikoinani - kunnes luin hänen olleen varsinainen perkules perheelleen (hakkasi vaimoaan yms.) Mikä lie totuus siinäkin???
Saisivat olla uskovat kiitollisia jokaiselle, joka heittää heille hankalia kysymyksiä pohdittavaksi. Vaikka kaikkiin kysymyksiin ei olekaan olemassa vastauksia.
Se että joku tutkija hakkaa perhettään, ei mitätöi häntä tutkijana.
Vaimon pieksäminen ei mitätöi Einsteinin suhteellisuusteoriaa.
Luulen, että lahjakkaissa tiedemiehissä ja -naisissa löytyy hankalia persoonia edelleenkin.
Nyt monet suuretkin tieteelliset löydöt ja keksinnöt tehdään tiimityönä, mikä tietysti on omiaan rapistamaan vanhaa nero-myyttiä.
(Siitä on mm. Kretschmer kirjoittanut vuosikymmenet sitten hupaisan kirjan "Nerous ja ihminen", julkaistu Suomessa joskus 1950-luvulla. Siinä oikein todistellaan, miten hulluja nerot lähes järjestään ovat, monet aikamoisia sekoilijoita ja kaikkea muuta kuin hyviä perheenisiä. Naisneroja ei muistaakseni juuri esitelty, vaan päinvastoin kirjassa taidettiin sanoa, että naisten luovuus oli parhaimmillaan, kun he synnyttivät lapsia, älykkäitä poikia, ja toimivat näiden äiteinä ja puolisoina).
..kirjoitit naista halventavaa tekstiä. Itse olisin jättänyt tuon osan pois.
Onneksi kaikki "hullut" eivät ole sentään neroja!
Herää aina kysymys, onko väistämättä oltava niin että ollakseen nero yhtäällä on oltava hirviö toisaalla.
Onneksi on niitäkin jotka ovat vain inhimillisiä, eivät sentään umpihulluja. Suuri suosikkini Jung ei käsittääkseni ole ollut väkivaltainen, mutta olen epävarma onko hänellä ollut rakastajatar vaimon vielä eläessä.
Enpä tiedä, ehkä ihmisten yksityiselämän tulisi olla yksityistä. Ja toisaalta henkilöpalvontaan ei pitäisi sortua, koska me emme voi tietää täyttä totuutta kenestäkään toisesta kuin itsestämme (jos itsestämmekään).
En usko että jokaikinen nainen olisi väistämättä tarkoitettu vain lapsentekokoneeksi, enkä sitäkään että kaikille naisille sopisi tiimityöskentely, kun taas miehet olisivat sankareita ja omien polkujensa kulkijoita, ylväitä yksinäisiä tutkijoita.
Kuinkahan moni nainen onkaan joutunut turhautumaan "sekundäärisen ihmisen" rooliin pakotettuna, koska mies pelkää YKKÖS-asemansa horjuvan jos naisetkin ryhtyvät oman elämänsä sankareiksi sensijaan että suostuvat olemaan hiljaisia taustavaikuttajia ja -joukkoja.
Ei naisia tällä tavalla halvenneta.
Ei ole pitkää aikaa siitä, kun Kretschmerin kuvaamat miehiset asenteet olivat vielä yleisiä Suomessakin ja ovat edelleen naisten kokemaa todellisuutta vielä monissa maissa.
Muistan kerran parikymmentä vuotta sitten väitelleeni erään ikäiseni oikeustieteen tohtorin (!) kanssa neroudesta ja sen olemuksesta. Hän toisti minulle tosissaan (!) juuri näitä K:n ajatuksia. Hän oli kovin tietävinään, miksi naisneroja oli niin perin vähän. Ja selitti minulle kirjeessään, miesten ja naisten luovuuden eroja. Muistaakseni olin oikein näppärä panemaan hänelle hanttiin, niin että hän suorastaan hikeentyi. (En tiedä, mitä hän nykyään asiasta ajattelee).
Minua K:n näkemykset enemmänkin huvittivat - hän näet on kirjassa vielä tosissaan!
Eräs Möbius-niminen mies, jota K. kirjassaan siteerasi, oli vielä uskomattomampi.
Jos Joogi ei minua ja tekstejäni tajua, en ota asiasta puntteja. Täytyy sanoa, että hänen reaktionsa on minulle aikamoinen yllätys. Vai pitäisi minun ruveta sensuroimaan tekstejäni Joogille sopiviksi? - Älä unta näe!
On mielenkiintoista, kuinka paljon enemmän ihmisessä arvostetaan hänen älykkyyttään kuin hänen myötätuntoaan. Ja kuinka paljon mieluummin puolustetaan atomipommeja ja ydinvoimaloita kuin heimojumalallisen väkivaltaisuuden kohteeksi joutunutta viatonta aviovaimoa. Tämä kertoo hyvin paljon vallitsevien uskontojen arvomaailmasta.
Tellu kertoo ihailevansa Jungia, joka onkin kiinnostava kirjallinen tuttavuus, minustakin.
Minulla on kirjahyllyssäni joskus ostamani Colin Wilsonin kirjoittama C.G. Jungin elämäkerta "Piilotajunnan valtias" (Kirjayhtymä 1984). Kyllä Jung aikamoinen naistenmies oli.
Eli kuten Taina Schakir kirja-arvostelussaan kirjitti (HS 13.2.85 - leike kirjani välissä):
"- - Samalla piirtyy kuva itsevarmasta, jossain määrin häikäilemättömästä miehestä, naissankarista, jolla oli valtava luomisvoima ja halua saavuttaa täydempi ja kiihkeämpi mielenvire arjen joutavuuden tilalle."
Saattavat Tellun illuusiot karista Junginkin suhteen, kun häneen paremmin tutustuu. Elämäkertakirjurit eivät aina välitä kirjata ylös ihailtujen nerojen ja idoleiden raadollisimpia puolia. Aina niistä ei ole edes tietoakaan.
Perheväkivalta on aivan viime päiviin asti ollut asia, jota on häpeillen peitelty ja kielletty sitä koskaan tapahtuneenkaan, vaikka vaimo miten kulkisi silmä mustana ja muutenkin hakatun näköisenä kaupungilla. Viimeiseen saakka yleensä keksitään muita syitä, portaissa kaatumisia ja sen semmoisia.
Vaikea tässä on enää karistaa mitään mistään, kun olen jo luopunut kenenkään ihmisen ylenmääräisestä ihannoimisesta. Minä itsehän huomautin että Jungilla taisi olla rakastaja.
Miesten mielestä se tietysti on "terveen miehen" merkki. Minusta se on surullista, että oma puoliso mitätöidään sillä perusteella että haluaa tuntea itsensä viriiliksi eikä vanhaksi kääkäksi. Tai mikä nyt sitten miehiä vieraisiin ajaakaan.
Samapa tuo, jos pitäisi valita niin mieluummin kuuntelen naissankarin kuin naisenhakkaajan ajatuksia. - Freud muuten oli umpineuroottinen tyyppi, joka ei ikinä osannut nähdä asioita naisten kannalta...
Ehkäpä mieheys on händikäppi.
..turhaan. Sanot, ettei naista halvenneta noin. Yleinen mielipide on erittäin tehokas halventava elementti, nauroit sitä itseksesi tai et.
Hyvä kuitenkin, että selvitit omaakin kantaasi.
Vai on reaktioni sinulle yllätys, miksiköhän!?
En vaadi sinua sensuroimaan tekstejäsi, mutta kerroin vain, että itse en olisi kirjoittanut naisista niin, ainakaan ilman omaa kommenttiani.
Ja eikös täällä kirjoitella juuri siksi, että joku kommentoi kirjoituksiamme? Eikö olisi tylsää, kun kaikki vain ohittaisi omat kirjoitukset. Minullekaan ei tule koskaan kehuja, mutta nuo "tosi-tosi-uskovat" löyvät koko ajan ja lujaa. Ja tähän se on minunkin vaan tyydyttävä!
Pidättyväiseen suomalaiseen tapaan en taida kehua täälläkään juuri ketään. On kuitenkin useita kirjoittajia, joiden mielipiteet luen aina kiinnostuneena.
Jostakin syystä kaikki vastarannan kiisket viehättävät minua kovasti. (Lestadiolaisuuskin on kirkon piirissä eräs sellainen kiiski, maan suola siis. "Jos suola käy mauttomaksi, millä sitten suolataan?" kysyy Jeesus).
Jos he vielä sen lisäksi ovat huumorintajuisia, joustavia ja epäsovinnaisiakin.
Ilahduttaa myös huomata, jos toinen vaikuttaa älykkäältä.
Minua ei vähääkään häiritse se, että joku on minua älykkäämpi, vaan se on jopa toivottavaa. Siis että olen itseäni fiksummassa seurassa. Yritän sitten vain keksiä sopivia vastauksia. Siinä on oma huvinsa.
Olin yllättynyt, ettei tämä Kretschmerin teksti - ennen kaikkea asenteellisuudessaan - huvittanut Joogia ja ettei hän huomannut siinä sitä samaa vanhaa tyyliä kuin on vaikkapa vanhoissa Suomi-filmeissä.
En osaa edes kuvitella, miten joku mies voisi minua halventaa. Tai jos yrittää jotakin sellaista, ei mielellään tee sitä enää toista kertaa.(Kyllä minusta aina sen verran Justiinaa löytyy, joten minusta ei Joogin tarvitse huolehtia).
Arvostaako Joogi muuten itse aidosti naisia, kun on näin herkkähipiäisenä naisten puolesta? Siis älähtää kuin kalikasta saanut koira?
Arvostan koko naissukupuolta - en ketään yksittäistä naista tai yksittäisen naisen vuoksi.
Olen tasa-arvon kannattaja kaikessa.
Uskovainen nero on siis ilmeisesti uskovainen vain ollessaan nero. Kun sama nero onkin pahoinpitelijä, hän ei yhtäkkiä olekaan enää uskovainen, vaan hullu.
Uskovainen nero on siis ilmeisesti uskovainen vain ollessaan nero. Kun sama nero onkin pahoinpitelijä, hän ei yhtäkkiä olekaan enää uskovainen, vaan hullu.
mistäs sinä tiedät että onko perimmäinen pahuus saanut sinut huijatuksi uskomaan (tuhoavan)olemassaolosi hyvyyteen ja oikeutukseen.
Tuo vertailu mitä teet on erittäin vaarallinen.
Sinä tahdot löytää Jumalan, sen luulen, mutta sinun uskosi ei riitä sen pidemälle kuin ateistinkaan, joten pyhität luodun.
Miten voit sanoa minua "tuhoavaksi"? En kuluta tätä kaunista Maata sen enempää kuin sinäkään. Voisin vaikkapa hurkastella että ei minulla ole autoa eikä minkkiturkkia, ja pyrin kierrättämään jne.
Jos taas tarkoitat tuhoavuudella jotakin henkistä, niin kyllä on kumma jos pieni minä voin jotenkin uhata sellaista mistä päättää kuitenkin varmasti sinunkin mielestäsi JUMALA!
Tottakai pyhitän luodun, koska luotu on pyhää. On se kumma että teille uskovaisille materiaalinen on paskan väärtti. Ja kuitenkin te uskotte että Jumala on luonut sen. Minkä Jumala on tehnyt, eikö se ole hyvää ja pyhää???
Sinä totta tosiaan kulutat tätä "pyhää" maata, vaikka kuinka kierrätät jne.
Saastutatkin!
Tämä maa, kuten ihminenkään ei ole enää neitseellinen, vaan Jumalasta erkaantunut.
(Makrokosmos oli Adam-Kadmonin synnyssä neitsyt, Mikrokosmos Yeshuan synnyssä.)
Aluksi nämä kosmokset puhdistettiin vedellä, seuraavaksi tulella.
Pelkkä Golemn kyllä on myös alamainen, mutta henki on se mikä tahtoo takaisin antajansa tykö.
Se henkinen tuho, uho, mitä teet on sinua itseäsi vastaan, kuin myös niitä jotka sinua uskovat.
Mitä ihmeen hyötyä on etsiä Luojaansa, jos olet hänen täydellisyytensä rappeuttumattomassa, ja synnin likaamattomassa tilassa.
Et eroa ateistista muuta kuin suun tunnustuksessa, sydän näkee kaikkeudesta yhtä pienen osan.
Ateisti ei sentään pyhitä sitä.
Miten mikään turhuus voisi vetää vertoja ikuiselle pyhyydelle?
N81 tapasi haukkua minua siitä että sanoin ruumiin olevan sielun vankila ja hauta. Nyt sinä haukut siitä että sanon materiankin olevan pyhää, koska se on osa "jumalaa".
Ihan sama. Olen paljon onnellisempi omien ajatusteni kanssa kuin teidän kristittyjen oppien kanssa, joihin kuuluu usko saatanaan, ruumiin ylösnousemukseen, jumalaan joka teurastutti poikansa "pelastaakseen" itse syntiin kykeneviksi luomansa ihmiset jne. Ei voi kuin sanoa että säälin teitä. Mutta toisaalta - eihän lapsen asteella olevia tarvitse sääliä? Aikansa kutakin.
....puhua nämä, jotka ovat luoneet sen jumalan..
(Sanon tässä nyt vähän jyrjästi, mutta jyrkkä oli tämä sinunkin raapustelusi!)
on eräs suosikkifilosofeistani.
Hän vastasi sarkastisen osuvasti panteisteille, sanomalla että tämä maailma on enempikin pansatanistinen, kuin panteistinen.
(Tosin en itse ole ihan tuota mieltä paikasta joka on kadotetun paratiisin tila, maa taivaan ja helvetin rajalla.)
Jos olet onnellisempi omien ajatustesi kera, niin miksi tuot ne alttiiksi meidän kritiikille?
Lapsen tasolla olemisesta en sinuna puhuisi, panteismin ristiriitaisuuden vaatiessa melko väljää logiikkaa.
Tosin lapsen kaltaisia jos onnistuisimme olemaan, niin olisimme lähempänä taivasta.
asiahan on päinvastoin.
Tellun eteerinen käsitys jumalasta on enempikin tuo hand made god.
Näet miksi loisimme jumalan mitä vastaan protestoida?
Kun taas tellu on omaltaosaltaan 'luonut' tälläisen one size fits all-jumalan.
Kukahan se Jumalan onkaan luonut?
Jumalaa ei olla luotu. Hänen on toisin kuin me joiden elämä on hänen hengestään kiinni, luomaton ja ikuinen.
Pansatanistinen? Kylläpä on synkkä ajatus.
En todellakaan ymmärrä mitä ristiriitaista siinä on että ajattelee "jumalan" olevan kaikki mitä yleensäkin on olemassa. Ehkä sitäkin voi pitää lapsellisena ajatuksena, joten olemme lapsellisia kukin tavallamme.
Minulle kuitenkin tilanne jossa jumala olisi olemassa jonkinlaisena persoonaolentona ja erillisenä kaikesta luomastaan on kammotus.
Ja on niitä varmasti muitakin filosofeja olemassa; sellaisiakin jotka eivät ajattele kuten Schopenhauer.
Toivotan positiivisempaa filosofiaa!
joka hetki kun päätät millainen hän/se on.
Mitä enemmän erillisyyttä näet elämässä, mitä erillisempi jumalasi on luomastaan, sitä mitättömämpi ja olemattomampi jumalan irvikuva jumalasi on.