http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000019636038
Miksi uskovainen ihannoi aivottomuutta, todellisuuden kieltämistä ja tietenkin omiin harhoihin vajoamista? Uskovainen on satavarma että näistä kaikista seuraa pakon omaisesti jotain hyvää. Tässä uskovainen on todella väärässä:ainoa mitä tämän tyyppisestä toiminnasta seuraa on illuusio jostain paremmasta, eli ei mitään konkrettista tai todellista. Se lisää uskonnon itsekästä luonnetta, kun ihminen kokee oman subjektiivisen illuusion joksikin globaaliksi ilmiöksi, joka koskettaa kaikkea elävää ja elotonta, vaikka todellisuudessa on kyse uskovaisen itse keksimistä mielihyväharhoista.
Uskonto on tarpeita tyydyttävä, ateismi ei. Se tekee ateismista kunniallisen:sen tarkoitus ei ole tuottaa itselleen mielihyvää vaan etsiä aitoja, TODELLISIA totuuksia, eikä vain itse omassa yksinketaiuudessaan keksittyjä hätävaravastauksia elämän suurille kysymyksille. Uskovainen on kiero olento, kun ei kykene myöntämään sitä mitä ei tiedä. Hänen on pakko tietää kaikki, jopa sen uhalla että eläisi elämänsä illuusiossa muuta elämää huomioimatta. Uskovainen sanoo että on hän liian yksinkertainen ymmärtääkseen ateistin viisauksia. Totuus on että uskovainen on liian koukussa endorfiiniin, ja siten liian itsekäs myöntääkseen ateistin esittämät faktat todeksi. Oman mielihyvän varmistaminen elämässä on uskovaiselle tärkeämpää kuin objektiivisten totuuksien etsiminen.
Ainoa asia jolla OIKEASTI voi tehdä jotain hyvää elämässä on elää mahdollisimman todenmukaista elämää. Mitä syvemmällä omissa illuusiossaan elelee, sitä enemmän vahinkoa saa aikaan. Uskovainen on tavallaan kuin side silmillä kaahaileva autoilija. Siihen kun lisätään vielä isot korvakuulokkeet, joista kuuluu jatkuvalla tahdilla hokema "elät ikuisesti...sinua rakastetaan" niin vertaus on täydellinen. Mummot jalapset kuolevat suojateille mutta uskis on onnessaan.
Uskovainen on kaikessa "pyhyydessään" kovin kiero olento. Uskovainen toruu aina muita miten pitäisi irroittaa itsensä kaikesta maallisesta "pahasta" vaikka itse on koukussa maallisista maallisimpaan pahaan, itsetyydytykseen.
Miksi uskovainen ihannoi aivottomuutta, todellisuuden kieltämistä ja tietenkin omiin harhoihin vajoamista? Uskovainen on satavarma että näistä kaikista seuraa pakon omaisesti jotain hyvää. Tässä uskovainen on todella väärässä:ainoa mitä tämän tyyppisestä toiminnasta seuraa on illuusio jostain paremmasta, eli ei mitään konkrettista tai todellista. Se lisää uskonnon itsekästä luonnetta, kun ihminen kokee oman subjektiivisen illuusion joksikin globaaliksi ilmiöksi, joka koskettaa kaikkea elävää ja elotonta, vaikka todellisuudessa on kyse uskovaisen itse keksimistä mielihyväharhoista.
Uskonto on tarpeita tyydyttävä, ateismi ei. Se tekee ateismista kunniallisen:sen tarkoitus ei ole tuottaa itselleen mielihyvää vaan etsiä aitoja, TODELLISIA totuuksia, eikä vain itse omassa yksinketaiuudessaan keksittyjä hätävaravastauksia elämän suurille kysymyksille. Uskovainen on kiero olento, kun ei kykene myöntämään sitä mitä ei tiedä. Hänen on pakko tietää kaikki, jopa sen uhalla että eläisi elämänsä illuusiossa muuta elämää huomioimatta. Uskovainen sanoo että on hän liian yksinkertainen ymmärtääkseen ateistin viisauksia. Totuus on että uskovainen on liian koukussa endorfiiniin, ja siten liian itsekäs myöntääkseen ateistin esittämät faktat todeksi. Oman mielihyvän varmistaminen elämässä on uskovaiselle tärkeämpää kuin objektiivisten totuuksien etsiminen.
Ainoa asia jolla OIKEASTI voi tehdä jotain hyvää elämässä on elää mahdollisimman todenmukaista elämää. Mitä syvemmällä omissa illuusiossaan elelee, sitä enemmän vahinkoa saa aikaan. Uskovainen on tavallaan kuin side silmillä kaahaileva autoilija. Siihen kun lisätään vielä isot korvakuulokkeet, joista kuuluu jatkuvalla tahdilla hokema "elät ikuisesti...sinua rakastetaan" niin vertaus on täydellinen. Mummot jalapset kuolevat suojateille mutta uskis on onnessaan.
Uskovainen on kaikessa "pyhyydessään" kovin kiero olento. Uskovainen toruu aina muita miten pitäisi irroittaa itsensä kaikesta maallisesta "pahasta" vaikka itse on koukussa maallisista maallisimpaan pahaan, itsetyydytykseen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
hyvitystöitä päästäkseen itse taivaaseen minne on kova hätä päästä.
Taivaaseen. Puaah. Heh heh.
"Uskovainen on kiero olento, kun ei kykene myöntämään
sitä mitä ei tiedä. Hänen on pakko tietää kaikki, jopa sen uhalla
että eläisi elämänsä illuusiossa muuta elämää huomioimatta."
-Et taida itse ollenkaan tajuta minkälaisesta paranoiasta kärsit;
olis varmaan kaikille paree, että ottaisit tästä kommentistasi
printin ja menisit näyttämään sitä sun psykiatrilles
ja hieman keskustelisit hänen kanssaan. Saatat vielä selvitä avo-:lla.
Kuten sanoin:totuuksien myöntäminen on uskovaiselle ylivoimainen este. Oma mahtiolo on liian iso potti menetettäväksi, todellisuuden edessä. Miksi ihannoit itsekkäitä harhoja? En varmasti koskaan tule ymmärtämään:miksi elää itsekkäässä harhassa? Suurin kysymys kaikista...
heikko ateismi. Myönnetään vain ne faktat, jotka pystytään varmaksi todentamaan. Ei mennä kieltämään Jumaluutta, kunhan todetaan, että siitä ei ole todisteita. Eikö jokainen järkevä ihminen ota lähtökohdaksi juuri tämän kaltaisen asetelman? Ensin myönnetään varma tieto ja sen jälkeen lähdetään tekemään lisä johtopäätöksiä, jos ne ovat tarpeellisia. Jokaisella uskovallakin on tämä lähtökohta.
Kuten huomaat, heikon ateismin kannattajat myöntävät tietämättömyytensä ja etsivät todisteita, jotta he pääsisivät eteenpäin tällä tiedon valtatiellä. Uskovaiset jatkavat ilman todisteita oletuksien varassa, ja voisinpa melkein sanoa, että on röyhkeää olettaa, että mitään todisteita ei tarvita. On röyhkeää olettaa olevansa oikeassa ilman ainuttakaan todistetta. On röyhkeää väittää tietävänsä totuuden pelkän sisäisen tunteen avulla. Ja kaikkein röyhkeintä on vaatia muilta samaa ja uhkailla helvetillä, jos he eivät siihen suostu.
Jos ihminen myöntää erehtyväisyytensä ja tietämättömyytensä, niin kerro minulle: minkälaisesta paranoiasta hän kärsii?
"On röyhkeää olettaa olevansa oikeassa ilman ainuttakaan todistetta.
On röyhkeää väittää . Ja kaikkein röyhkeintä on vaatia muilta samaa ja ."
-Voisitko siteerata joitain uskisten sanomaa, joissa sinua on
"vaadittu tietämään totuus pelkän sisäisen tunteen avulla" ja
"uhkailtu helvetillä, jos et siihen ole suostunut"?
Ja missähän sinuun on tämä hirveä ja traumaattinen uhkailu kohdistettu?
"Jos ihminen myöntää erehtyväisyytensä ja tietämättömyytensä,
niin kerro minulle: minkälaisesta paranoiasta hän kärsii?"
-Siis ketä tarkoitat, -itseäsikö? -uskistako?
Käsitteellä jota nimität "olettamiseksi", lienet tarkoittavan uskovaisten uskoa;
se on melkoisesti vahvempi käsite kuin jokin olettamus.
Käyttäkäämme siis tätä yleisesti tunnettua ilmausta USKO.
Minäkin olen henk.koht. USKOSSA, en "oletuksessa". Jos sinun traumasi on,
että pidät sitä jonkinlaisena "röyhkeytenä", niin mitähän mieltä
mahtanet olla todellisesta röyhkeydestä.
Traumoistaan kannataa kyllä keskustella psykiatrinsa kanssa.
se sekos kun mää vähän pöllyytin sitä.
Siitä lähtien se on jauhanu tota samaa..
Uskon varassa!!!!!!!!!!!!
Oletteko te mystifioinut sanan 'usko' johonkin muuhun, kuin mitä se suomenkielessä tarkoittaa?
Esimerkki sanoista usko ja oletus:
Panen pöydälle sinkkipölyä, ammoniumnitraattia, ammoniumkloridia ja bariumnitraattia sekä lopuksi pudottelen muutaman pisaran vettä päälle. Mitä tapahtuu? Uskotko että:
a) siitä tulee vesimössöä
b) sekoitus kovettuu
c) aineet syttyvät tuleen
Vaihtoehtoinen kysymysmuoto:
Mitä oletat tapahtuvan yllä mainittujen aineiden sekoitukssa, kun päälle pudottaa muutaman tipan vettä? Onko oletuksesi siis:
a) siitä tulee vesimössöä
b) sekoitus kovettuu
c) aineet syttyvät tuleen
Miten erotat näiden sanojen merkityksen toisistaan? Viittaako kumpikaan tietoon?
Usko ja oletus tarkoittavat samaa ainakin minun suomenkielen sanakirjassani.
En tiedä mitä usko tarkoittaa uskovaisten raiskattujen sanojen sanakirjassa mutta ehkä voisit selventää asiaa.
Paitsi että uskossa oleminen muuttaa ihmisen niin ettei hän enää osaa kirjoittaa yhdyssanoja, tekee se muutenkin kummallisa muutoksia. Normaali sanojen merkitys katoaa ja tilalle tulee aivan uusi uskis-sanakirja, jossa tutut sanat tarkoittavatkin aivan jotain muuta kuin normaalikielessä.
Usko pysyy luulona tai oletuksena aina vaan, mutta uskisten sanakirjassa siitä tuleekin TOTUUS, vaikkei totuudesta ole mitään todisteita.
Myös henkilökohtaisesta mielipiteestä ja kokemuksesta tulee TOTUUS, vaikka muiden ihmisten sanakirjassa se tarkoittaa edelleen mielipidettä tai näkemystä, mutta ei totuutta.
Sanaa TOTUUS pitäisi yleensäkin käyttää hyvin varovaisesti, koska silloin pitäis myös pystyä perustelemaan väitteensä pätevästi ja esittämään joitain todisteita, mihin yksikään hihhuli ei koskaan kykene.
KKKKKKKKKKKKIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
"Sanaa TOTUUS pitäisi yleensäkin käyttää hyvin varovaisesti..."
Olen samaa mieltä ja on myös syytä muistaa, että valehteleminenhan
on SYNTIÄ. Kuitenkin monille ihmisille, kuten tälläkin
keskustelupalstalla usein joutuu toteamaan, valehteleminen
tuntuu olevan valitettavasti vain yksi keino "selvitä" asioista.
"Sanaa TOTUUS pitäisi yleensäkin käyttää hyvin varovaisesti,
koska silloin pitäis myös pystyä perustelemaan väitteensä
pätevästi ja esittämään joitain todisteita, mihin yksikään hihhuli ei koskaan kykene."
-Myöskään ei pitäisi, ilman vahvoja perusteita ja ilman
että pystyy sen toteen näyttämään, käyttää voimakkaasti yleistävää
sanontaa "esittämään joitain todisteita, mihin yksikään
hihhuli ei koskaan kykene...". Ts. ei koskaan noin pitäisi sanoa "ei koskaan".
Sanoilla voit kikkailla ties vaikka kuinka paljon irroittamalla
ne kontekstistaan ja ottamalla "esimerkin", joka liittyy vallan
muuhun aiheeseen. Otetaan nyt kuitenkin tässä aiheessa
toinen esimerkki, jotta sinäkin ties kuinka "viisas"
ja akateemisesti "sivistynyt" OIKEIN ymmärtäisit
mistä onkaan kysymys. Kun sanon että
"minä USKON Jumalaan ja että Jeesus Kristus on sovittanut
maailman ihmisten synnit, kuollessaan v.-33 pääsiäisen aikaan kahden
rikollisen välissä Golgatan keskimmäisellä ristillä."
Jos em. yritetään ilmaista käyttäen uskon-sanan sijasta sanaa "olettaa",
niin siitä tulee perin ontuvalta kuullostava sanonta.
Oletko todellakin sitä mieltä, että olettaa-sana
on ihan puhdas synonyymi uskoa-sanalle?
USKOTKO niin, vai OLETATKO niin?
"uskovaisten raiskattujen sanojen sanakirjassa"
-Mikä toi tollanen on? Tai mitä sinä yrittää tuolla,
mahdollisesti sinun ihan itsesi "keksimällä"
ilmauksella tarkoittaa? Mitä sinä tarkoita sanoa?
Luulen, että menemme kaikki harhateille, ellemme ota esiin sitä mistä kaikki lähti.
Jill kirjoitti, että uskovaiset jatkavat ilman todisteita oletustensa parissa. Voihan tämän kääntää näinkin: Uskovaiset jatkavat ilman todisteita uskomuksiensa parissa.
Olisiko ollut niin, että käsitit yllä olevan viestin väärin, kun kirjoitit vastineen: "Käsitteellä jota nimität "olettamiseksi", lienet tarkoittavan uskovaisten uskoa; se on melkoisesti vahvempi käsite kuin jokin olettamus."
Vai aloitkohan sinä kikkailemaan sanoilla?
Ja kyllä, minä saivartelen.
Jos kuitenkin jatketaan (jos haluat). Sinun uskoosi sisältyy uskomus ' Jeesus Kristus on sovittanut maailman ihmisten synnit', niin eikö ole niin, että tuo usko tuohon on vain uskoa, ei tietoa? Ja siten ollen yhtä totuudenmukainen, kun lapsi sanoo - uskon joulupukkiin?
Meinas unohtua tuo oikea vastaus. Se on C).
Kyseessä hapettumisreaktio.
"Vai aloitkohan sinä kikkailemaan sanoilla?"
-En, annoin vain seimerkin, jonka avulla toivottavasti selvisi
ettei ole aivan sama, vaikka uskoa-sanan tilalle laitettaisiin olettaa-sana.
"Jos kuitenkin jatketaan (jos haluat). Sinun uskoosi sisältyy uskomus
' Jeesus Kristus on sovittanut maailman ihmisten synnit',
niin eikö ole niin, että tuo usko tuohon on vain uskoa, ei tietoa?
Ja siten ollen yhtä totuudenmukainen, kun lapsi sanoo - uskon joulupukkiin?"
Niin no, en vain ymmärrä miksi sanot että "vain uskoa"
Uskohan on yleismaailmallinen ilmiö, jonka varassa oikeastaan
kaikki täällä toimii; moniin asioihin ihmiset "vain uskovat"
ja toimivat sen mukaan. Esim. menevät uuteen työpaikkaan
ja tekevät kaksi viikkoa, ehkä jotkut jopa kuukauden töitä,
ennen kuin saavat ensimmäisen kerran rahallista korvausta
tekemästään työstä. Siinäkin ihminen USKOO, että
hänelle maksetaan tehdystä työstä myös palkka.
Esimerkkejä uskon varassa toimimisesta olisi tuhatmäärin.
Jostain syystä vain tästä meidän Jumalaan ja Jeesukseen uskomisesta
haluavat jotkut ihmiset olla kovin huolissaan, vaikka
asia ei heitä edes mitenkään koske, eikä heille sitä kukaan
yritä väkisin tuputtaa, vaikka usein kuulee niin väitettävän.
Paljon useammin esim. useilla TV-kanavilla tuputetaan
ihmisille hiustenhoitotuotteita ja monia muita. Miksi eivät
esim. kaikki kaljut ihmiset nouse pitämään siitä älämölöä.
Tässä asiassa tulen vastaan. Olettamus vaikuttaa epäilevän, mutta usko taas sitoutuu vankkumattomasti kohteeseen.
Sanojen merkitys ei kuitenkaan ole kovin eroava. Tiedemaailmassa puhutaan kovasti perusoletuksesta ja kuulostaisi hassulta puhua perususkomuksesta, sekin olisi kyllä oikein. Kyse tässä tapauksessa on tottumuksesta miten sanoja käytetään.
Otit esimerkin yhteiskunnan toiminnasta ja uskosta siihen, että palkka maksetaan ajallaan, kun sen aika tulee. Tässä ei kuitenkaan 'vain' uskota asiaan, että rahhaa tuloo. Kyseinen tilanne on toistunut miljoonia kertoja ja toimintaa suojaa laki. Asiasta on siis varmaa näyttöä, että uskoessani saavani rahaa, kun olen tehnyt tietyn aikaa työtä. Jos rahaa ei tule, niin voin marssia valtion väkivaltakoneiston (hauska sana) luo ja vaatia toimenpiteitä.
Sitten uskon myös siihen, että kun lehdessä kerrotaan PikkuKakkosen jännittävästä jaksosta, voin hyvillä mielin asettua sohvalle tuntia ennen lähetystä odottamaan ja hups, sieltä se tulee.
Uskonnossa usko on toisin. Määrittelen uskonnon uskoksi yliluonnolisuusteen sekä jaotteluun pyhään ja maalliseen.
Tällä alueella usko on vailla todisteita. Moni uskoo koska joku on sanonut asian olevan niin. Reliikki esimerkiksi on pyhä joissakin uskonsuunnissa. Tuo reliikki voisi olla vaikka joku luunsirpale ja sitä säilytetään hienossa lasivitriinissä. Ei siinä ole mitään taikavoimia, eikä taatusti mitään hienoa, jotta sen pitisi olla esillä. Voisin aivan hyvin vaihtaa sen vaikka poronluuksi ja ihmiset pitäisivät sitä edelleen pyhänä esineenä, ja nähdessään sen haukkoisivat henkeään, kun uskoisivat pyhän hengen koskettaneen heitä.
"Uskohan on yleismaailmallinen ilmiö, jonka varassa oikeastaan kaikki täällä toimii"
Usko sanan voi kyllä ymmärtää monella tavalla. Tässä karkea erottelu: Uskova uskoo ilman todisteita, ateisti vasta nähtyään todisteet. Ymmärrätkö eroa uskojen välillä?
Vai onko sinulla kenties näyttää meille todisteita jesse-tarinoidesi tueksi?
Eipä taida olla, eikä niin kuulukaan olla, koska jos näistä
kaikista uskonasioista olisi esittää ateistin penäämät "todisteet",
niin eihän sitä mitä uskoksi kutsutaan enää tarvittaisi.
Ts. silloin usko menettäisi merkityksensä, sikäli että kaikki
vain tietäisivät asiat jotka olisivat tiedettävissä.
Usko tavallaan lakkaisi olemasta ja kaikki
olisi vain yleisesti todistettua "tietoa".
Mutta entäpä jos ateisti näkee yliluonnollisen ilmiön;
vaikkapa tuolin leijailevan huoneen poikki, paikasta A
paikkaan B -selittämättömällä tavalla, eikä ole siis mitään
"järjellä" käsitettävää selitystä ilmiölle.
Miten ateisti reagoi tilanteessa?
A) Ei suostu uskomaan näkemäänsä.
B) Uskoo, mutta ei uskalla kertoa siitä kenellekään,
koska hänellä ei ole siitä "todisteita".
C) Ei usko tapahtunutta todeksi, ennen kuin saa sen
"tieteellisesti todistetuksi" ; hälyttää tutkijat tutkimaan tapahtunutta.
jos ja jos.
sen 1-2 osaisen tuolin, jolla Jeesus istuu Isän oikealla puolella ollen samalla kyseinen Isä?
Arvaan että olet, kukapa täysjärkinen muuten sellaiseen uskoisi.
En ole, -vielä; sen saamme nähdä sitten kun "usko muuttuu näkemiseksi".
Nyt vaan dallataan täällä aikansa, kuten muutkin kuolevaiset.
Ihan vaan jalkavoimin dallataan, lihasvoimaa käyttämällä
ja välillä täytyy syödä kiltisti kaurapuuroa. Olen jo oppinut
syömään lautasenikin kiltisti ihan tyhjäksi.
Minusta kaurapuuro on hyvää; tykkäättekö te kaurapuurosta?
Pitäisiköhän avata siittä aiheesta keskustelu...
Olet alkanut kiertelemään. Yhdessä vaiheessa otit esiin sen, että kyse on USKOSTA, uskovaisen uskosta. Nyt kaikki muuttuu tekstissäsi siksi samaksi uskoksi miten elämme arkipäivää tai sinä uskot jumaliisi.
Arkipäivän uskomukset perustuvat koeteltuihin aikaisempiin kokemuksiin, joko omiin tai tuttujen tai ainakin muiden kanssaihmisten. Jos meillä ei olisi luottamusta toisiimme, ei yhteiskunta toimisi.
Voit kokeilla uskon voimaa seuraavalla:
Sinulla on sydänvika ja se kaipaa leikkausta. K-kaupan Väiski sanoo sinulle, että hän kyllä leikkaa ja hoitaa sinut kuntoon. Uskotko?
Minä en uskoisi hänen kykyihinsä, sillä jostain kumman syystä ateistinen typerä mieleni käskee epäillä moista väitettä.
kaurapuurosta, mutta kaviaari on hyvää.
Ja suklaa.
Ja samppanja.
"Ts. silloin usko menettäisi merkityksensä, sikäli että kaikki
vain tietäisivät asiat jotka olisivat tiedettävissä."
Eli sinusta on hienoa vain uskoa asioihin, vaikka niistä ei olisi esittää todisteita?
Mielelläni kuulisin millä kriteereillä valitset nämä asiat, joihin päätät nyt vaan sitten uskoa.
Asiasta kukkaruukkuun, uskoisin ateistin reagoivan tohon tuoli-juttuun kuten mihin tahansa taikatemppuun. Vaikka se kuinka näyttäisi yliluonnolliselta, ei se silti tarkoittaisi, että siinä on mitään yliluonnollista tai että Jumala olisi jotenkin sotkeutunut asiaan. Ei se David Copperfieldkään osaa aikuisten oikeasti lentää...
Niin onkii; kaviaari ja suklaa hyvää, mutt'ei ehkä ihan sovi päällekkäin.
No, makuasia. Samppanja, jos ei tykkää, niin ehkä simaa sen sijaan.
En tarkoittanutkaan että Jumala alentuisi tuollaisia
"taikatemppuja" aiheuttamaan, vaan tuon tyyppisiä ilmiöitä,
poislukien jotkut teknisesti aikaansaadut "ilmiöt",
pystyvä kyllä pimeän puolen demoniset voimat aiheuttamaan
esim. osoittaakseen saatananpalvojille olemassaoloaan.
Ko. ilmiöissä on se ero, verrattuna niihin joita Jumalan
Pyhä Henki vaikuttaa, että demonisten voimien läsnäolo
vain lisää ihmisen pelkotiloja, ahdistusta ja pahaa oloa,
kun taas Pyhän Hengen vaikutusta kokeva ihminen ei koe siinä
mitään pelkoa tms. negatiivisia tuntemuksia, vaan päinvastoin
sisäisen rauhan ja eheytymisen tunnetta.
"Ts. silloin usko menettäisi merkityksensä, sikäli että kaikki
vain tietäisivät asiat jotka olisivat tiedettävissä."
Eli sinusta on hienoa vain uskoa asioihin, vaikka niistä ei olisi esittää todisteita?
Mielelläni kuulisin millä kriteereillä valitset nämä asiat, joihin päätät nyt vaan sitten uskoa.
Uskon kautta, on pääsy Jumalan valtakuntaan, joka vaikuttaa ja
toimii jo täällä ajassa, uskovissa ja uskovien kautta,
mm. vapauttaen ihmisiä fyysisesti ja psyykkisesti haitallisista
addiktitoista, parantaen ihmisiä sairauksista ja antaen
uutta sisältöä-, sisäisen rauhan- ja tulevaisuuden toivon heidän elämäänsä.
Että tällaisilla kriteereillä.
>> mm. vapauttaen ihmisiä fyysisesti ja psyykkisesti haitallisista addiktitoista, parantaen ihmisiä sairauksista >>
Epäileväiset kysellevät jatkuvasti todisteita sairauksien parantamisesta. Vastaukset ovat mitä ovat, usein tyyliin "kun uskoo ei tarvitse todisteita" tai "todisteita on vaikka kuinka paljon, mutta ateistiset lääkärit eivät halua sitä myöntää".
Luulisi kuitenkin että uskon ja rukouksen avulla parantuminen jättäisi jälkensä tilastoihinkin. Tiedätkö mikä on esim. uudestisyntyneiden helluntailaisten keski-ikä ? Jos se on alle 100v, miksi näin ?
Tapaturmaisia kuolemia on suhteellisen vähän, luulisin ateistienkin elävän keskimääräisesti yli 100v, jos lähes kaikki eivät kuolisi nuorempina kuka mihinkin sairauteen.
on sinun uskosi mukaan luonut, jollei jumalasi?
Otetaan vaikka ruttobasilli, kenenkäs suunnittelema se onkaan ja mitä hyvää tarkoitusta varten?
"Rutto eli paiserutto (lat. pestis tarkoittaa kulkutautia yleensä)
on tarttuva kuumetauti, jonka aiheuttaa Yersinia pestis -bakteeri.
Tauti on yleinen jyrsijöillä ja leviää niistä kirppujen
välityksellä ihmiseen ja saattaa esiintyä laajoina epidemioina tai pandemioina."
Vain olettamuksena, mutta kuitenkin, -jos raamatustakin
luettavissa olevien, juutalaisten terveyteen, hygieniaan
ja puhtauteen liittyviä ohjeita olisi noudatettu yleisemminkin,
niin ehkäpä mitään ruttoepidemiaa ei olisi ikinä syntynytkään;
tästä voimme taas vetää sen johtopäätöksen, että Jumala
on antanut omalle nimikkokansalleen yleisemminkin ottaen
todella viisaita neuvoja, säädöksiä ja ohjeita, joiden
terveysvaikutuksia on todettavissa nykyaikanakin mm. siitä
että juutalaisilla naisilla esiintyy keskimääräistä
huomattavasti vähemmän kohtusyöpää. Syykin on kyllä tiedossa.
Nyt puuttuu vain vastaus kysymykseeni ja kysymys vastaukseesi.
En taida osata oikeastaan vastata, koska ensin täytyisi
tietää onko sairauden määritelmä esim. se että ihminen
menettää jonkun tai useammankin vastustuskyvyn tietyille
"taudinaiheuttajille", ja niiden sitten ihmisessä aiheuttamia
reaktioita kutsutaan "sairauksiksi", vai olisiko lähempänä
totuutta sanoa vain että ihminen on niiltä osin
menettänyt vastustuskykynsä, -ts. "heikentynyt".
Tähtään tällä siihen että, jos näin on tapahtunut silloin
kun ihminen lankesi syntiin, niin ehkä se aiheutti ihmisessä
psykosomaattisen reaktion; -heikentymisen ja sellaisen
vastustuskyvyn romahtamisen, joka alkoi altistamaan ihmisen
erilaisille taudinaiheuttajille, joiden vaikutuksia ihmiseen
on sittemmin alettu kutsumaan sairauksiksi.
perin järkevältä ruveta uskomaan, jos siitä saa noin hyvät edut.
Onko siitä mitään takeita, että tosiaan sitten parantuu niistä sairauksista, vai onko vaikutus esim. kuten plasebo-lääkkeillä?
Ja toisaalta onko minun järkevämpää luottaa sinun sanaasi asiasta, vai kenties aiheesta tehtyihin tutkimuksiin?
http://www.markushirsila.com/files/herra_tekee_ihmeita_ilman_maaraa.pdf
"antaen uutta sisältöä-, sisäisen rauhan- ja tulevaisuuden toivon heidän elämäänsä. "
Uutta sisältöä siitä ehdottomasti saa, jos Jumal-uskon kaupan päällisiksi saa uskon myös enkeleleihin, demoneihin, ihmeparantumisiin ja kaiken näköisiin kristillisyyteen läheisesti kuuluviin asioihin. Kenties näihin asioihin ei tarvitse uskoa, mutta suuri osa uskiksista todellakin uskoo...
Sisäisestä rauhasta en mene aivan takuuseen. En tiedä saatko sisäisen rauhan opista, että olet paha, jumalalle kelpaamaton ja ansaitset helvetin. Jos olisin uskova tuon kaltainen ajattelumalli ennemmin nakertaisi itsetuntoani, kuin että se eheyttäisi ja korjaisi...
Toisaalta olen kuullut monien uskovien odottavan kovasti taivaaseen pääsyä ja valittavan tämän maailman kärsimyksiä. Jos lasket kuoleman odotuksen "tulevaisuuden toivoksi", niin sen varmasti kristinusko tarjoaa...
Ja kaiken kukkuraksi monet muut uskonnot lupaavat paljon parempia asioita...
Onko sinulle koskaan tullut mieleen, että mahdollisesti sosiaaliset sidokset, kuten perhe, työpaikka, koulu ja ystävät vaikuttavat suuresti käyttäytymiseesi, eikä uskossasi ole tosi asiassa kysymys Jumalan olemassaolosta, vaan jostain aivan muusta?
Onko sinulle koskaan tullut mieleen, että mahdollisesti
sosiaaliset sidokset, kuten perhe, työpaikka, koulu ja ystävät
vaikuttavat suuresti käyttäytymiseesi, eikä epäuskossasi
olekaan tosiasiassa kysymys Jumalan kieltämisestä, vaan
jostain aivan muusta? Kuten esim. pelosta nöyrtyä myöntämään
että se mitä ennen ei ole uskonut, onkin totta ja niinpä
joutuisikin itse myöntämään "olleensa väärässä".
Mutta sehän on vain inhimillistä ja anteeksiannettavaa;
ei siitä jää mitään syytöksiä.
Äitini oli aktiivinen uskova ja isänikin uskoo omalla tavallaan. Menin isosiskoni perässä isoskoulutukseen ja ystäväpiirini muodostoi 99%:sesti uskovista. Olin vuosia uskossa, levitin Jumalan sanaa gospelmusiikin avulla ja väittelin useasti ei uskovien luokkalaisteni kanssa. Olin löytänyt valon ja koin olevani oikeassa.
Olen ihminen joka kyseenalaistaa asioita ja sama totuuden etsiminen, joka oli vetänyt minut Jumalan puoleen maailman menosta, sai minut myös epäilemään kristinuskon oppeja.
En tunne ainuttakaan ateistia, enkä ole koskaan livenä edes tavannut ihmistä, joka tunnustaisi itsensä ateistiksi. Sosiaaliset suhteet eivät vaikuta käyttäytymiseeni tässä asiassa.
Oletko ollut pitkiä aikoja pois seurakunnan kokouksista? Armeijassa minulla saattoi mennä kuukausia ennen kuin menin taas nuorteniltaan. Mitä enemmän vietin aikaa pois seurakunnasta, ehkä sen vahvemmin uskoin johonkin yliluonnolliseen, mutta koko ajan vähemmän sillä tavalla miten seurakunta opetti. Kauempaa saattoi nähdä ne ajatusvirheet ja uskomisen huonot puolet, mitkä eivät aktiivisena seurakuntalaisena tulleet edes mieleen. Varsinkin opillisissa asioissa sosiaaliset suhteet vaikuttivat minuun todella voimakkaasti.
Luin paljon filosofiaa ja aloin kirjoittamaan ajatuksiani paperille. 80:n arkin A4 vihkoja tuli ainakin neljä täyteen. Et varmasti pysty kuvittelemaan sitä tuskaa mikä aiheutui, kun aloin sanomaan ajatuksiani ääneen ja kyselemään ihmisiltä enemmän ja enemmän. Yksikään ei ollut minun puolellani ja minusta tuntui, että jokainen, kenelle avasin sydämeni kääntyi minua vastaan ja ilmoitti minun olevan väärässä. Olin asiassa aivan yksin ja ainut syntini oli, että halusin vilpittömästi tietää mikä on totta ja mikä ei, mihin voi luottaa ja mihin ei.
Ahdistus kasvoi ja kasvoi ja lopulta minun oli tehtävä hajurako minun ja uskovien kuvioiden väliin. Muutin pois paikkakunnalta, tein töitä ja pohdin asiaa. Lueskelin kirjallisuutta ja vihdoin olin asiastani niin varma, että saatoin sanoa kaikille ääneen olevani ateisti. Tämä saattaa kuulostaa dorkalta, mutta se on oikeasti ollut paras asia elämässäni. Kuuntelin sydäntäni ja tein niinkuin uskoin olevani oikein. Saatoin sanoa mielipiteeni vaikka vastassa oli raamattu, kirkko, seurakuntani ja suurin osa ystävistäni. Enkä ole katunut pätkääkään. Jos joku haluaa tuomita minut vilpittömyydestäni, niin se on hänen ongelmansa. Näen nyt asiat selvemmin eikä minulla ole syytä pohtia loputtomilta tuntuvien uskon ongelmien kanssa. Kristinuskon suuri kivi on poistettu sydämeltäni ja olen vapaa.
En ole hylännyt arvojani tai mitään kristinuskossa olleita upeita asioita. Uskon edelleen rakkauteen ja hyvyyteen, mutta tiedän, että uskonto tai Jumala eivät liity niihin millään tavalla. Hyvät asiat ovat hyviä ja tärkeitä niiden itsensä takia. Elämä on tärkeää ja arvokasta itsessään. Ei tarvita Jumalaa joka antaisi sille tarkoituksen.
Muutoksessani ei ole kysymys sosiaalisuudesta tai pelosta. Nimenomaan, juuri nyt olen vapautunut niistä peloista ja näin maailmani on kauniimpi, kuin mitä usko ikinä antoi ymmärtää.
Tähän väliin sellainen kysymys, että oletko jossain vaiheessa
selkeästi kokenut uudestisyntymisen, eli ns. "uskoon tulon",
vai oletko, kuten kirjoituksestasi saattoi päätellä, lähtenyt
jossain vaiheessa vain olemaan mukana seurakuntasi kuvioissa?
En juuri nyt kerkeä kommentoimaan enempää...
porukat oli uskos, ni en mä mitään erikoista "uudestisyntymistä" koskaan kokenu. Rukoilin mä ennen ripariakin, mutta vasta isoskoulutuksen myötä aloin tutkimaan paljon raamattua ja toivoin muidenkin löytävän tän samankaltasen valon, mikä mulla oli. Olin ainaki kuus kertaa isosena ja oon käyny myös aktiossa ulkomailla..
Nyt täytyy jatkaa "juttuu" tällai kikkailemalla, kun alko
herjaamaan että "viestihierarkia liian syvä"; ts. täytyy laittaa viestit,
ikäänkuin vastaten vaan koko ajan "Tähän väliin sellainen kysymys"-viestiin...
Siis sun tilanne on oikeastaan sellainen, mitä vähän aavistelinkin,
että et varsinaisesti ole tullutkaan sillai uskoon,
kuten esim. meillä hellareissa asia ymmärretään; uskoon tulon,
eli tietoisen uskon ratkaisun tekeminen on tärkeää juuri siksi,
että tapahtuisi tämä uudestisyntyminen.
Uudestisyntymisen tärkin merkitys merkitys on siinä,
että silloin ihmisessä alkaa vaikuttamaan Pyhä Henki, -Jumalan voima.
Ilman sitä, ihmisen uskon elämä toimii vain oman järkeilyn varassa.
Ja silloin kun ihmisen usko on järkeilyn varassa, käy yleensä,
ennemmin tai myöhemmin, niin kuin sinullekin kertomasi mukaan
tapahtui; pelkästään järkiperäisessä ajatusmaailmassa
vaikuttaa
ylivoimaisesti niin paljon kaikenlaisia muita "järkevämpiä"-,
"filosofisesti fiksuja"-, "loogisesti parempia"-, "uskottavampia"-,
"perustellumpia"-, "tieteellisesti todistettuja"- jne. jne. vaihtoehtoja,
että niitä kun vain "järjellisesti" aikansa pohtii, niin en yhtään ihmettele,
että tulee siihen tulokseen, mihin sinäkin tulit.
Koska uudestisyntymättömällä ihmisellä, vaikka olisikin järjen uskossa,
ei ole Pyhä Henki osoittamassa Jumalan sanan totuutta
yli kaiken maailman ihmisviisauden. Pelkästään järjen alueella
usko siis joutuu monien kohdalla tappiolle kaiken maailman
"viisauksien" vyörytyksessä. Ihminen saa hengellisen
viisauden avaimet juuri uudestisyntymisen kautta.
Jos myöskin ne uskovat, joille kerroit aikoinasi esittäneesi
mieltäsi askarruttaneita kysymyksiä, eivät ole olleet
udestisyntyneitä, eivätkä siten ole omanneet Pyhää Henkeä
sisäisenä neuvonantajanaan, niin en ihmettele että he eivät
ole osanneet antaa sinulle vastauksia, vaan ovat joutuneet
ikäänkuin perääntymään. Se kai on sinusta sitten tuntunut
siltä, ettet olisi ollut enää tervetullut heidän ympyröihinsä.
Oikeastaan sinun kohdallasi sanoisin että et ole vielä
saanutkaan "maistaa" todellista uskon elämää, joka on Pyhän Hengen
vaikutuksessa ja ihmeellisessä johdatuksessa olemista;
todella mielenkiintoista, eikä todellakaan mitään tylsää elämää.
Aivan pieni esimerkki omalta kohdaltani, miten PH voi toimia
uskovan apuna ihan arkisessa elämässä: Olin lähdössä
srk:n leirikeskukseen tekemään jotain huoltohommia.
Juuri kun olin lähdössä kotoa, kuulin sisäisen kehoituksen
"ota laastaria mukaan". Ensin ajattelin, että ei kait
siellä laastaria tarvii, mutta kuulin vieläkin saman kehoituksen,
joten otin sitten laastaripoksin taskuuni. Perille päästyäni
tein huoltohommia, lämmitin saunan ja päätinpä mennä
uimaankin vaikka järvivesi oli jo melko viileää. En tuntenut
rantaa kovin hyvin; pohjassa oli melko paljon isohkoja kiviä,
joista yhteen sitten löinkin polveni. Päästyäni takaisin saunaan,
totesi saaneeni polveeni melkoisen verta vuotavan naarmaleen.
Silloi saatoin vain todeta; Pyhä Henki osasi neuvoa minua
ottamaan laastaria mukaan,(itse en olisi sitä huomannut)
eikä se ollut turhaa. Näin Jumala voi huolehtia omistaan,
jos vain olemme herkkiä kuulemaan hänen äänensä.
Tässä linkki, jossa kerrotaan uudestisyntymisestä:
http://www.megabaud.fi/~porihsrk/uusynt.htm
Jumala sinua siunatkoon ja auttakoon vielä
uudestaan löytämään todellisen kirkkautensa.
Jos vastaat vaik mun viestiin, ni saan ilmotuksen sähköpostiin. Helpottaa keskustelua :)
Ihan mielenkiinnosta, mistä päättelet, etten koskaan olisi "uudestisyntynyt"? Itse sain ainakin itseni 100%:sesti vakuutettua olevani uskossa. Ei minulla ole esittää muuta todistusaineistoa kuin lukuisat päiväkirjani (joita en kyl sulle näytä :) ), se että vedin vuosia ylistyslaulurukous piiriä, toimin aktiivisesti seurakunnassa, olin useasti isosena ja kävin jopa siel venäjäl aktiossa. Voin lähettää sulle jotain meidän gospelbändin biisejä, jos laitat jonku osotteen mihin lähettää. Ne hakkaa Juha Tapiot mennen tullen, koska oltiin me niin pro porukka ;)
Tulet vuosien mittaan huomaamaan miten henkisesti raskasta tuo uudestisyntyminen on. Olen hengaillut kahden kaupungin helluntaiseurakunnassa ja tavannut molemmissa ihmisiä, jotka ovat palaneet loppuun kristinuskon dilemmoista (enkä ainoastaan yhtä tai kahta..). Monilla on ongelmia varsinkin tuon uudestisyntymisen kanssa. He tietävät, että yksin usko pelastaa ja että teot seuraavat sitten uskoa. Eli jos muodostetaan lauseista implikaatio "jos A on tosi, niin B on tosi" niin silloin ihminen joka ei tee hyviä tekoja ei ole uskossa.
Kristinuskossa on lisäksi monia lähes aukottomia defenssimekanismeja ja tuo uudestisyntyminen on yksi hyvä esimerkki. Maailmassa on kymmeniä kirjoja ex-papeilta ja ex-uskovilta todistuksena siitä, että uskosta voi kääntyä ateistiksi tai agnostikoksi. Tavallisen riviuskovan ei tarvitse välittää näistä todistuksista, koska ne voidaan kuitata lauseella "he eivät koskaan oikeasti olleet uskossa". Jos kuulisit pastorisi tilityksiä kristinuskon ristiriidoista ja uskon vaikeuksista huomaisit, että ei ole ainuttakaan ihmistä, joka todella aukottomasti ja vilpittömästi uskoisi kristinuskon totuuteen (paitsi ihmisiä, jotka eivät ole kykeneväisiä ajatteluun). Jo pieni raamatun selailu todistaa uskon tähän pyhään kirjaan virheettömänä Jumalan ohjeena järjettömäksi (ristiriidat, ihmisuhrit, Jumalan julmuus ja moraalittomuus...).
Jos kukaan tämän lisäksi jaksaa perehtyä kristinuskon historiaan, huomaa hän palvovansa sekä sadistisinta Jumalaa, että hänen uskonisänsä olivat mitä raainta ja julminta palvojajoukkoa. Tietysti on fiksumpaa aloittaa historianluku aiempaa jo egyptin mytologioista, jolloin selviää neitseestäsyntymisten, viisaiden tietäjien, sanonnan "tie totuus ja elämä", ristiinnaulitsemisen, kuolleista nousemisen, 12 opetuslapsen ja kaiken mytologian mikä liittyy kristinuskoon alkuperä. Maailmanhistoriassa on ollut kymmeniä ihmisiä, joihin sopivat nämä ennusmerkit (Chrishna, Hindoo Sakia, Thammuz, Wittoba, Iao, Hesus, Quexaicote, Quirinus, Prometheus, Thulis, Indra, Aicastos, Atyg, Crite, Bali, Mithra...).
Toinen esimerkki defenssimekanismista on ajatus, että "mikä tahansa joka kyseenalaistaa jonkun uskomuksen, kuinka looginen väite tahansa, on Saatanan työtä siitä yksinkertaisesta syystä että se saa sinut kyseenalaistamaan uskosi."...
Sitäpaitsi kristinusko vastaa ihmisten tunteisiin: pelkoihin, kaipaukseen, ahdistukseen, iloon ja suruun. Uskominen ei ole ollenkaan loogista, mutta juuri tästä syystä se ei haittaa monia uskovia; sen ei tarvitse olla loogista. Tämä on yksi syy minkä takia käännyttäminen näillä keskustelupalstoilla on järjetöntä ja hedelmätöntä toimintaa; asioita ei edes yritetä perustella järjellä.
Nyt menee jo liian pitkäksi, joten annan vuoron sinulle :)
"Toinen esimerkki defenssimekanismista on ajatus, että "mikä tahansa
joka kyseenalaistaa jonkun uskomuksen, kuinka looginen väite tahansa,
on Saatanan työtä siitä yksinkertaisesta syystä
että se saa sinut kyseenalaistamaan uskosi."...
-Siitä lähtien kun Jumala teki sen "virheen", että antoi ihmiselle
vapaan ajattelun- ja oman päätöksenteon mahdollisuuden,
vaikuttaa ihmisen "järjenjuoksu" olleen enempi kimpassa saatanan,
kuin Jumalan kanssa. Ts. se ominaisuus jota ihmisen
"lihallisuudeksi" kutsutaan, on "kimpassa pirun kanssa",
eikä se lopu edes siihen kun ihminen tulee uskoon.
Joten taitaa olla niin että tuokin "defenssimekanismi"
on sitä terminologiaa, jolla psykologiasta, jälleen kerran,
on löydettävissä lyömäasetta uskovaisuutta vastaan?
Tuo psykologian defenssimekanismiksi selittämä ominaisuus
voisi olla hengellisessä terminologiassa kait lähinnä nimettävissä,
ihmisillä yleensä, omantunnon-, ja uskovilla myös Pyhän Hengen äänen kuulemiseksi.
En muuten oikein ymmärtänyt, millälailla
uudestisyntyminen olisi defenssimekanismi...?
Itsekin olen ollut sellainen "filosohvinen" pohdiskelijatyyppi,
mutta onneksi en kuitenkaan ole sortunut sitä lukemaan
mistään kirjoista. Siinä nimittäin käy helposti niin,
että sitten ne filosofiset ajatukset, joita saattaa
luulla ihan itse keksimikseen, ovatkin saaneet itämään
alkaneet siemenensä jonkun maailman "viisaan" filosofin vanhoista hajatelmista...
Ja toinen onneksi, oli se että olin jo aikaisemmin varhaisessa
nuoruudessani ollut uskossa. Joten minulla oli sentään
aika hyvä kristillinen perustus, eikä sen ansiosta ollut
niin suurta vaaraa haksahtaa joihinkin, päällisin puolin,
fiksuilta vaikuttaviin filosofioihin, jotka kuitenkin
paljolti perustavat fiksuutensa, Jumalan luojana,
ihmiselle antamaan omantunnon ominaisuuteen.
Miksi keksiä pyörää, kun se on jo keksitty? Uskon, että joku on ilmaissut jossain teoksessaan sinun keksimäsi filosofiat, mutta vain kertonut ne selkeämmin ja kattavammin. Ihmisen ajattelu perustuu ainoastaan vanhojen jo tiedossa olevien asioiden yhdistelyyn ja jäsentämiseen. Kukaan ei voi ikinä keksiä mitään uutta. Jokainen "uusi" idea on vain vanhojen tiedonmurujen erilailla yhdistelemistä. Koitappa esimerkiksi keksiä joku uusi väri. Se ei ole aivan helppoa...
Toiseksi tiedon luonne ja ihmisen päättely perustuu tietynlaisiin jokaisen hyväksymiin aksioomiin, joidenka pohjalta voi jäsentää omaa filosofiaansa ja maailmankuvaansa. Propositiologiikka on hyvä esimerkki. Plogiikassa on matemaattiset säännöt joidenka perusteella voimme laskea joidenkin lauseiden totuusarvon. Jos esimerkiksi haluamme laskea, onko raamattu ristiriitainen, voimme ottaa kaksi lausetta:
Apost. 9:7 "Saulin matkatoverit seisoivat sanattomina. He kuulivat äänen mutta eivät havainneet ketään."
Apost. 22:9 "Ne, jotka olivat kanssani, näkivät valon mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui."
Ja laskea niiden perusteella raamatun sisällön olevan ristiriitainen. (en jaksa kirjoittaa konjunktio, disjunktio, implikaatio tai ekvivalenssi lauseita, koska tässä tapauksessa ristiriita on ilmeinen...)
Uskovien ylimielisyys ilmenee juuri tässä. He kuvittelevat olevansa tiedon ja logiikan yläpuolella ja väittävät että he eivät tarvitse niitä. Heille riittää pelkkä usko. Ja toisaalta he näköjään pelkäävät tavallista filosofian opiskelua (et ole ainoa..). Sen että osaa jäsentää tiedon paremmin omassa päässään ja tuntee suurten ajattelijoiden aivoitukset, ei pitäisi himmentää tai pilkata totuutta millään tavalla.
Jatkan ja heitän tähän väliin, en oikeastaan sen kummempaa,
mutta liittyen tuohon uuden keksimisen vaikeuteen; tämänkin
"vitsin" on varmaan jo joku keksinyt: Olis tyyppi, nimeltään Filo,
etunimi vois olla vaikkapa Atte, joka työkseen puhdistaisi
tahraantuneita sohvia. Ammattinimikkeenä voisi siis
olla vaikkapa "sohvien siistijä". Sitten siltä kysyttäis jossain: Nimi ja ammatti?
onko kukaan tuota keksinyt, mutta siinä näkyy selvästi vanhojen palojen yhdisteleminen uuden luomiseksi :)
On täytynyt sattua vähintään miljoonia ja taasen miljoonia sattumia että sinäkin olet olemassa tässä maailman kaikeudessa. Jos pystyttäs laskeutumaan kärpäsen tasolle, ja kertoa hänelle että on olemassa sähkö mitä ihmiset tarvitsevat käyttääkseen esimerkiksi internettiä. Saisit takuulla vastaukseksi että elä puhu hoopaa. Eihän semmosta oo etes olemassa ja yksikään minun tietämä kärpänen ei ole kertaakaan nähnyt sellaista, ja tunnen tosi monta kärpästä ja viisaitakin sellaisia.
"On täytynyt sattua vähintään miljoonia ja taasen miljoonia sattumia että sinäkin olet olemassa tässä maailman kaikeudessa."
Jeps. Sinä selität nuo sattumat jumalalla.
Minkähänlaisia sattumia on tarvittu jotta tuo jumala on syntynyt?
Aivan totta, kaikki nuo mainitsemasi miljoonat plus yksi, se yksi on sinun mielikuvituksessasi tapahtunut vinksahdus.
Ei miljoonia vaan miljardeja. Lähes äärettömiä määriä erilaisia sattumia. Tosin, mikä on sattuma?
mutta kirjoituksesi kertoo vain osasta uskovia ja samanlainen itsensä korottaminen on kyllä yleistä ateisteillakin. sinäkin korotat itseäsi täällä harva se päivä. katsopa peiliin,,, turha ottaa risua toisten silmästä kun omassa silmässä on kokonainen tukki!
Maailman näkeminen ilman illuusioita, paljaana on useimmille liikaa. Se paljastaisi meille mitättömyytemme ja kaiken ponnistelun turhuuden. Jos jokainen näkisi kirkkaasti oman asemansa maailmassa, ajassa, elämässä ja kaikessa olisimme kaikki epätoivossa ja lamaantuneita. Parempi pitää silmillään kevyt harso ja ajaa varovasti eteenpäin. Emme voi loppuun asti punnita jokaista tekoamme. Se veisi liikaa energiaa ja aikaa. Suuria linjoja kannattaa miettiä mutta pienemmissä luottaa siihen että kaikki yleensä järjestyy. Kirjoitat kyllä armotonta tekstiä uskovien oman mielihyvän varmistamisesta ja omiin harhoihin vajoamisesta. Pakko ihailla armotonta asennettasi ja tarkkaa silmääsi. Toivon että jaksat, totuus on usein kivulias.