Puolivuotta.

Kai se elämä opettaa. Samanlaisia ovat mietteeni olleet viimeisen vuoden aikana, elämäni pahin vuosi on kohta takana. En tiennyt, että tuollaista voi tullakaan, olin varautunut moneen, pelännyt etukäteen ja kun se tuli, se tuli ihan erissä muodossa. Jotenkin kaikki vielä huipentui kesällä. Koko ajan on tullut lisää siedettävää, asiat ovat vaan tapahtuneet ilman, että olisin voinut tehdä mitään. On tullut tunne, että olen tähän asti elänyt pumpulissa, ja puhutaan kymmenistä vuosista.

Elämä on paha ja samanaikaisesti hyvä, se on sattumanvaraista, välillä säännöllistä. Oikeudenmukaista se ei myöskään näytä olevan, vai onko niin, että jossain vaiheessa meistä kaikista tehdään nöyriä. Jos ehdimme elää niin kauan.

Näin se on optimistikin kyykytetty..
toisaalta olen ikuinen sellainen,
jossain vaiheessa jätän taakseni murheellisten laulujen maan

Hyvää syksyn jatkoa!