Ruotsin parlamenttivaalit osoittivat jälleen kerran miten huonosti toimiva ja epädemokraattinen systeemi kaksipuoluejärjestelmä on. Vaaleissahan olivat vastakkain ideologisesti yhtenäiseksi mielletty vasemmisto ja keskinäiseen vaaliliittoon päässeet oikeistopuolueet. Vasemmisto tarkoitti käytännössä sosialidemokratteja, johon muu työväenliike liukenee, ja oikeistopuolueet tarkoittavat nyt toisensa särmät pois hioneita ja itsensä lähes värittömiksi laimentanutta mussuoikeistokeskustasekametelisoppaa -- oikeammin mitä vetisintä litkua.
Kaikissa kaksipuoluejärjestelmissä käy näin. Kun on olemassa ja hahmotettavissa vain kaksi vaihtoehtoa, jotka joutuvat kilpailemaan saman suuren äänestäjämassan kannatuksesta, ei suinkaan käytännössä käy niin että vaihtoehdot ottaisivat toisiinsa etäisyyttä ja selkiyttäisivät omakuvansa toisistaan erottuviksi. Käy päinvastoin. Tuntuu suorastaan siltä että kaksinapaisessa systeemissä henkiin heräisi jonkinlainen ideaalinen kerkivertoihminen, keskivertopoliitikko ja keskivertoäänestäjä, jota kaikki koettaisivat kaikilla puheillaan ja vetoomuksillaan saavuttaa.
Ilmiö on tuttu kaikkialta missä vallitsee selvä kaksipuoluejärjestelmä tai missä vaaleissa valitaan kahden vaihtoehdon väliltä, kuten tapahtuu esim. kaksivaiheisten suoraan kansanäänestykseen perustuvien presidentinvaalien toisella kierroksella. Erot, voitot tai tappiot ovat tällöin aina pieniä ja sattumanvaraisia, eikä poliittisilla ohjelmillakaan ole selvästi näkysybiä eroja. Ollaan paradoksaalisessa tilanteessa: kaksintaistelut vetoavat näennäisesti äänestäjiin, kannatusvalinnat tapahtuvat ympäripyöreän ohjelmajulistuksen ja kaikkiin yhtälailla vetoavien vaalipuheiden perusteella, voittaja ja häviäjä tasoittavat kannatuksensa ja lopulta voitto ratkeaa mitään merkitsemättömillä marginaaleilla, eikä tuleva politiikkakaan sitten voi oikeastaan olla muuta kuin tunnistamatonta mussupuheisiin verhottua mössöä.
Jotta Suomessa ei tapahtuisi sitä samaa kehitystä, josta Ruotsin vaalit nyt ovat taas yksi varoittava esimerkki, meillä Keskustan kannattaisi todellakin kehittää itselleen ihan oma ja ihan oikea poliittinen ideologia, jota se julistaisi ja jolla se erottuisi toisesta suuresta oikeistopuolueesta eli Kokoomuksesta. Tällaista ideologiaa vain ei näytä kuuluvan. Se saattaa johtua siitä useasti todetusta tosiasiasta ettei Keskustan riveissä tällä hetkellä ole ainoatakaan sellaista yhteiskunnallista intellektuellia tai ajattelijaa, joka pystyisi transformoimaan nykyajan yhteiskunnalliset haasteet oikeaksi puolueohjelmaksi. Mattivanhaset, mauripekkariset tai seppokiäriäiset eivät taida sopia samaan aitaukseen yhdenkään intellektuellin kanssa.
Se on sääli. Elämme maailmassa, jossa olisi ihan oikeita haasteita, joihin sen enempää oikeistososialidemokratialla kuin liberalismia tunnustavalla varsinaisella oikeistolaisuudellakaan ei ole vastauksia. Tilaus ihan itsenäiselle keskustalaiselle poliittiselle ideologialle olisi olemassa.
Kaikissa kaksipuoluejärjestelmissä käy näin. Kun on olemassa ja hahmotettavissa vain kaksi vaihtoehtoa, jotka joutuvat kilpailemaan saman suuren äänestäjämassan kannatuksesta, ei suinkaan käytännössä käy niin että vaihtoehdot ottaisivat toisiinsa etäisyyttä ja selkiyttäisivät omakuvansa toisistaan erottuviksi. Käy päinvastoin. Tuntuu suorastaan siltä että kaksinapaisessa systeemissä henkiin heräisi jonkinlainen ideaalinen kerkivertoihminen, keskivertopoliitikko ja keskivertoäänestäjä, jota kaikki koettaisivat kaikilla puheillaan ja vetoomuksillaan saavuttaa.
Ilmiö on tuttu kaikkialta missä vallitsee selvä kaksipuoluejärjestelmä tai missä vaaleissa valitaan kahden vaihtoehdon väliltä, kuten tapahtuu esim. kaksivaiheisten suoraan kansanäänestykseen perustuvien presidentinvaalien toisella kierroksella. Erot, voitot tai tappiot ovat tällöin aina pieniä ja sattumanvaraisia, eikä poliittisilla ohjelmillakaan ole selvästi näkysybiä eroja. Ollaan paradoksaalisessa tilanteessa: kaksintaistelut vetoavat näennäisesti äänestäjiin, kannatusvalinnat tapahtuvat ympäripyöreän ohjelmajulistuksen ja kaikkiin yhtälailla vetoavien vaalipuheiden perusteella, voittaja ja häviäjä tasoittavat kannatuksensa ja lopulta voitto ratkeaa mitään merkitsemättömillä marginaaleilla, eikä tuleva politiikkakaan sitten voi oikeastaan olla muuta kuin tunnistamatonta mussupuheisiin verhottua mössöä.
Jotta Suomessa ei tapahtuisi sitä samaa kehitystä, josta Ruotsin vaalit nyt ovat taas yksi varoittava esimerkki, meillä Keskustan kannattaisi todellakin kehittää itselleen ihan oma ja ihan oikea poliittinen ideologia, jota se julistaisi ja jolla se erottuisi toisesta suuresta oikeistopuolueesta eli Kokoomuksesta. Tällaista ideologiaa vain ei näytä kuuluvan. Se saattaa johtua siitä useasti todetusta tosiasiasta ettei Keskustan riveissä tällä hetkellä ole ainoatakaan sellaista yhteiskunnallista intellektuellia tai ajattelijaa, joka pystyisi transformoimaan nykyajan yhteiskunnalliset haasteet oikeaksi puolueohjelmaksi. Mattivanhaset, mauripekkariset tai seppokiäriäiset eivät taida sopia samaan aitaukseen yhdenkään intellektuellin kanssa.
Se on sääli. Elämme maailmassa, jossa olisi ihan oikeita haasteita, joihin sen enempää oikeistososialidemokratialla kuin liberalismia tunnustavalla varsinaisella oikeistolaisuudellakaan ei ole vastauksia. Tilaus ihan itsenäiselle keskustalaiselle poliittiselle ideologialle olisi olemassa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kannattaa aina luottaa siihen, miten kansa äänestää.
Puolueiden voimasuhteisiin ei nimittäin oikein voi muuten vaikuttaa kuin kansalaisten kautta.
Jos jossain on kaksipuoluejärjestelmä, niin se on sen kansan mielestä demokrattinen ja jos jossain on monipuolejärjestelmä, niin sekin on demokraattinen, ja jos jossain puolueet liittoutuvat, niin sekin kait tehdään sillä riskillä, että saako se kansan kannatuksen vai ei.
Saadaan ei sosialistinen hallitus ja se miten se tehdään ei taas kuulu mulle, mutta toivon että Suomikin olisi vapaa näistä SAK/SDP ikeestä!
Jokainen toivoo parempaa hallitusta omalla tavallaan asian perustellen.
Demokratia ei ole järjestelmä jossa pelkästään kalastellaan ääniä. Demokratia sellaisena kuin me sen tunnemme on eurooppalaisella uudella ajalla kehittynyyt ajattelutapa, joka edellyttää kykyä muodostaa mielipiteitä. Näillä mielipiteillä täytyy olla laatunsa. Ne eivät saa merkitä vain sitä että niillä hurmataan kansa samalla tavalla kuin itsevaltias kuningas hurmasi kansan kruunuillaan, kultakimalteillaan ja hevosvaunujensa kultakrumeluureilla.
Ja yksinkertainen tosiasia on että demokratian edellytyksistä pitää pitää huolta. On oltava luku- ja kirjoitustaitoa, on oltava avoin tiedonvälitys, on oltava edellytykset ja kykyä muodostaa mielipiteitä. Demokratia ei ole mikään kovin vahva asia. Yhteiskunnan kuin yhteiskunnan voi kriisiyttää muutamassa vuodessa, ja pysyvämmätkin demokratian edellytykset voi ajaa alas yhdessä sukupolvessa. Esimerkiksi tiedonvälityksen viihteellistyminen ja kaupallistuminen voi sen tehdä.
Kaksipuoluejärjestelmän suuntaan siirtyminen tekee sen aina. Tästä on maailmalla vain varoittavia esimerkkejä. Kaksipuoluejärjestelmä ja demokratia eivät mahdu yhteen. Kun kaksipuoluejärjestelmä -- tai mikä tahansa kaksinapainen systeemi -- astuu kuvaan, todellinen, sisällöllinen demokratia astuu ulos.
>>Demokratia ei ole järjestelmä jossa pelkästään kalastellaan ääniä. Demokratia sellaisena kuin me sen tunnemme on eurooppalaisella uudella ajalla kehittynyyt ajattelutapa, joka edellyttää kykyä muodostaa mielipiteitä. Näillä mielipiteillä täytyy olla laatunsa. Ne eivät saa merkitä vain sitä että niillä hurmataan kansa samalla tavalla kuin itsevaltias kuningas hurmasi kansan kruunuillaan, kultakimalteillaan ja hevosvaunujensa kultakrumeluureilla.>Ja yksinkertainen tosiasia on että demokratian edellytyksistä pitää pitää huolta. On oltava luku- ja kirjoitustaitoa, on oltava avoin tiedonvälitys, on oltava edellytykset ja kykyä muodostaa mielipiteitä. Demokratia ei ole mikään kovin vahva asia. Yhteiskunnan kuin yhteiskunnan voi kriisiyttää muutamassa vuodessa, ja pysyvämmätkin demokratian edellytykset voi ajaa alas yhdessä sukupolvessa. Esimerkiksi tiedonvälityksen viihteellistyminen ja kaupallistuminen voi sen tehdä.
-------------------
Oikeaa asiaa kirjoitat, vaikka "tiedonvälityksen viihteellistyminen ja kaupallistuminen" on vapaissa demokratioissa aina sen seuraus, mitä kansalaiset ovat itse itselleen valinneet.
>>Kaksipuoluejärjestelmän suuntaan siirtyminen tekee sen aina. Tästä on maailmalla vain varoittavia esimerkkejä. Kaksipuoluejärjestelmä ja demokratia eivät mahdu yhteen. Kun kaksipuoluejärjestelmä -- tai mikä tahansa kaksinapainen systeemi -- astuu kuvaan, todellinen, sisällöllinen demokratia astuu ulos.
Keskusta pääsee parhaiten kauas kokoomuksesta kun sen kannatus tippuu Ruotsin lukemiin (7,9%) ja kokoomuksen kasvaa 40 prosenttiin.
...
18.3.2003 Nelonen: ”Keskustaedustajat haluavat punamullan
Kahteen kysymykseen ei tänään Keskustajohdolta tullut tivaamallakaan vastausta: kenen kanssa hallitukseen mennään ja onko hallitukseen menon ehtona Jäätteenmäen pääministeripaikka. Jäätteenmäen mukaan päätös on eduskunnan käsissä.
Päätöstä helpottaaksemme kysyimme asiaa Keskustan tuoreilta kansanedustajilta ja tulos on selvä. Vastanneista 49 eskustaedustajasta 40 haluaa punamultahallituksen; porvarihallitukseen toiveita on vain yhdellä. 8 ei ilmoittanut kantaansa.
Millä hinnalla tahansa keskustalaisedustajat eivät kuitenkaan punamultaa muodostaisi. Demaripääministeriä suostuu harkitsemaan edes mahdollisuutena 49 edustajasta 12. 28 tyrmää ajatuksen täysin. Neljännes edustajista ei siis poissulje Lipposen kolmatta hallitusta, jossa keskusta olisi kakkospuolue. Sitä ei tee myöskään puoluejohto.
- Siitä aletaan nyt neuvotella, Jäätteenmäki sanoo.
Eli kahta asiaa keskusta vielä tällä hetkellä haluaa: Punamultaa ja pääministerin paikan. Ja jos jommastakummasta tingitään, tämän päivän perusteella se vaikuttaa olevan pääministerin pesti. NELONEN”
Suomessa,samat oikeistoarvot omaavien yhteisrintamalla.Diktatuuriajat ovat myös ymmärrettävä keskustassa olevan menneisyyttä,johon ei ole paluuta.