Tekisi mieleni sanoa että olen kristitty. Haluaisin ainakin olla. Kristinuskon näkemys pelastuksesta on lohdullinen, ja Jeesuksen opetukset olen ottanut elämäni ohjenuoraksi, vuorisaarnan erityisesti.
En oikein tiennyt kummalle palstalle tämä kuuluu, kristinusko vai itämaiset uskonnot joten päätin kirjoittaa sen tänne. Minua nimittäin mietityttää maailman pahuus ja epäoikeudenmukaisuus. Minun vanhempani ovat alkoholisteja, minua on pahoinpidelty lapsena, olen ollut koulukiusattu ja olen nähnyt ja kokenut niin paljon että nyt, 22-vuotiaana minusta tuntuu joskus että olen nähnyt ihan riittävästi yhden elämän ajaksi. Minua ihmetyttää miksi Jumala sallii sen että toisille ihmisille elämä on onnellista ja ihanaa alusta loppuun kun taas toiset kärsivät sodasta, nälästä ym. Jumalan "oikeudenmukaisuus" hämmästyttää todella.
Ainoa minua tyydyttävä vastaus löytyykin buddhalaisuudesta, nimittäin karma. Minusta tuntuu loogiselta ajatella että olen kärsinyt tässä elämässä näin paljon koska olen tehnyt edellisissä elämissäni niin paljon vääryyttä muille ihmisille. Muuta selitystä en näennäiselle epäoikeudenmukaisuudelle kykene keksimään. Tämä sopisi myös hyvin yhteen kristinuskon näkemykseen täydellisen oikeudenmukaisesta Jumalasta. Eikö olisi oikeudenmukaista että jos me tässä ajallisessa elämässämme rikomme Jumalaa vastaan me myös joudumme maksamaan erehdyksistämme tässä elämässä? Mielipiteitä!
En oikein tiennyt kummalle palstalle tämä kuuluu, kristinusko vai itämaiset uskonnot joten päätin kirjoittaa sen tänne. Minua nimittäin mietityttää maailman pahuus ja epäoikeudenmukaisuus. Minun vanhempani ovat alkoholisteja, minua on pahoinpidelty lapsena, olen ollut koulukiusattu ja olen nähnyt ja kokenut niin paljon että nyt, 22-vuotiaana minusta tuntuu joskus että olen nähnyt ihan riittävästi yhden elämän ajaksi. Minua ihmetyttää miksi Jumala sallii sen että toisille ihmisille elämä on onnellista ja ihanaa alusta loppuun kun taas toiset kärsivät sodasta, nälästä ym. Jumalan "oikeudenmukaisuus" hämmästyttää todella.
Ainoa minua tyydyttävä vastaus löytyykin buddhalaisuudesta, nimittäin karma. Minusta tuntuu loogiselta ajatella että olen kärsinyt tässä elämässä näin paljon koska olen tehnyt edellisissä elämissäni niin paljon vääryyttä muille ihmisille. Muuta selitystä en näennäiselle epäoikeudenmukaisuudelle kykene keksimään. Tämä sopisi myös hyvin yhteen kristinuskon näkemykseen täydellisen oikeudenmukaisesta Jumalasta. Eikö olisi oikeudenmukaista että jos me tässä ajallisessa elämässämme rikomme Jumalaa vastaan me myös joudumme maksamaan erehdyksistämme tässä elämässä? Mielipiteitä!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jumalista viis, minä tuumin. Niillä on jokaisella omat toiveensa ja käskynsä.
Karma saattaa olla hyvä. Mutta kai tarvitset myös jengiä? En kässää miten suomalaiset kaipaavat YKSINÄISYYTTÄ ...
Itse menisin ulos katsomaan muita päähän potkittuja. Opettelisin uuden kielen jonka termit kertovat: miksi, miten, mitä toivoa ja millä lailla. Kuka on vastuussa kaikesta roskasta, ja eikö olisi aika hoitaa ne vastuulliset ja heidän järjestelmänsä unohdetun historian ongelmajätelaitokselle.
Tsemppiä. Pahuus ja epäoikeudenmumkaisuus päättyy skabaamalla, ei alistumalla.
Mitä siitä vaikka menee 'vituralleen' ja välillä koskee tai emme ole syntyneet perheeseen jossa on varakkuutta ja terveyttä, ei se ole sinun vikasi, jos se ei ole sinun vika se on jonkun muun, kenen, se ei ole oleellista, vain se että ei anna periksi ajatukselle alistua ja valittaa, et siis ole vastuussa olevaisuuden rakenteista tai siitä että satut olemaan ihminen ja olosuhteissa joissa olet alkusi saanut ja etkä ole esimerkiksi sylikoira jolla varmasti olsi mukavampi elämä, ole siis rauhassa ja muista, että kunhan teet oman osasi positiivisuudesta, et siis ole heikko ja mene mukaan helppoon malliin olla(muailma), jossa tuota "pahuutta" viljellään luultaen sitä "voimaksi" joka kantaa,niin kaiki käy lopulta hyvin, voimme jokainen elää arvokkaan elämän/alkutilanne voi sitä toki hankaloittaa, mutta siis kestä ja muista, meitä on kuitenkin paljon jotka ovat samassa tilanteessa, miettien, tuskaillenkin hetkittäin, mutta tehden parhaansa(hyviä töitä muiden hyväksi) jotta läheisillä ja niillä joiden ympyröissä vaikutamme olisi edes hetken "pieni taivas" lähellään.
"Muuta selitystä en näennäiselle epäoikeudenmukaisuudelle kykene keksimään."
Minusta on lähtökohtaisesti väärä oletus että tarkoituksenmukaisuus on sidoksissa inhimillisen tyydytyksen kanssa. Voihan jollain olla tarkoitus ilman että se tyydyttäisi meidän rakkaudenkaipuuta ja muuta. On tavallaan ylimielistä ajatella että kaikki mitä maailmankaikkeus sisällään pitää on meitä varten ja heti jos meteoriitti iskee maahan ja tuhoaa meidät, koko maailmankaikkeus on järjetön paikka. Miksi me olisimme maailman napa?
En toki ole luovuttanut tai mitään, sanovat että se mikä ei tapa vahvistaa. Minulle ajatus siitä, että maailmankaikkeus olisi vain sattumien summa ja siten pelkkää kaaosta on ahdistava, enkä halua uskoa näin.
Mikä on sattumaa? Mikä on kaaosta? Miksi maailmankaikkeus olisi järjetön ja kaaottinen ilman jotain luojaolentoa? Miksi luokittelemme sattuman asioihin, joilla ei ole suoraa ja mahdollisesti tyydyttävää vaikutusta meidän ihmisten elämään? Voihan jotain olla olemassa muutenkin kuin meidän tarpeitamme tyyydyttämässä, sen olematta yhtään tarkoituksetonta. Tietenkin on ymmärrettävää että ihminen ei ymmärrä miksi sattuu pahaa ja niin edespäin. Mutta kaikesta päätellen emme ole maailman napa ja siksi meitä voi sattua sen olematta yhtään tarkoituksetonta tai sattumanvaraista. Sattuuhan koerottaakin kun sitä pistellään laboratoriossa neuloilla. Koerotan tarkoitus tässä maailmassa on kaikkea muuta kuin rotan tarpeita tyydyttävä.
Karma on kyllä aivan yhtä vieras elementti aidossa kristillisyydessä kuin on kohtalokin, eikä se näin ollen kuulu kristityn ihmisen ajattelu varustukseen laisinkaan.
Uskotko R:n sanaan, onko se sinusta Jumalasi äänitorvi, jos on, siellä kyllä puhutaan ennaltamäärämisestä, esimerkiksi Eesaun ja hänen veljensä tapauksessa, jossa toinen oli valmiiksi Jumalan "pidetty" taivaissa ja toinen taas ei ja näin asiat lutviutuivat ennalta sumblitun suunnitelman mukaan maassakin.
Tuossa otsakkeessa juuri siten totesinkin, eli saa lainata sanojia, ja olla myös lainattavissa melkein kaikessa, sanoissaan. Miten kirja voi olla ääitorvi?
Meinasin vaan että eihän kristityt tyhjiössä syntyneet, eivätkä elä nykyäänkään, kai R:stä haetaan tukea ja historiallista pohjaa Jeesuksesta ja niistä kertomuksista.
Eikö voisi ajatella R:n olevan jonkinlaisen intuitossa kirjoittaneiden ihmisten ajatusten virtaa, eli osassa olisi asiaakin "yläkerrasta" (jotkut ehkä "alakerrasta"?), onhan siellä sitten ihmisfilosofointia ja politiikkaakin mukana ja suoranaista tietämättömyyttäkin (sen ajan ajatusta maailmasta)?
Oletko sinä tämän viestiketjun avauksen tekijä? Jos olet, niin lue omaa tekstiäsi ihan vaan kertauksen vuoksi. Sillä ei siinä mitenkään ilmene kristillisyys, vaan aivan jotakin muuta, ja sen minä uskovana ihmisenä tiedän ja tässä sen totean.
???????????????
????????????
???????
???
?
Whattaaa hek? :)
kirjoittaa asiasta idän uskonnoissa. Tällä palstalla
pyörii etupäässä kaiken karvaisia riidan haastajia.
Kaikenlainen kärsimys pitää elää läpi ja yrittää oppia siitä jotain.Sitten se täytyy jättää taakseen , siitä pitää luopua.
Kristinusko painottaa kärsimystä.Vain jumala voi vapauttaa ihmisen kärsimyksestä. Buddhalaisuudessa voit itse valita kärsitkö vai et. Se on valinta kysymys. Ilman uskontoakin voit valita kärsitkö vai et. Ihminen on vapaa valitsemaan antaako hän jonkin tapahtuman koitua tuhokseen vai kääntääkö hän tappion voitokseen. Sitä varten sinulla on aivot että hoksaat käyttää niitä, etkä vain reagoi ulkoisiin ärsykkeissiin. Jos aina reagoit ulkoisiin ärsykkeissiin olet tapahtumien ja asioiden riepoteltavissa. Jos taas päätät itse miten suhtaudut asioihin olet oman elämäsi herra ja elämä on paremmin hanskassa, kun sinulla on tunne siitä, että omalla suhatutumisellasi voit itse vaikuttaa elämäsi kulkuun.
niin, miksi sinä tulet tänne riitaa haastamaan ?
>>Pahuus maailmassa>Tekisi mieleni sanoa että olen kristitty. Haluaisin ainakin olla. Kristinuskon näkemys pelastuksesta on lohdullinen, ja Jeesuksen opetukset olen ottanut elämäni ohjenuoraksi, vuorisaarnan erityisesti. > Minua nimittäin mietityttää maailman pahuus ja epäoikeudenmukaisuus>Minua ihmetyttää miksi Jumala sallii sen että toisille ihmisille elämä on onnellista ja ihanaa alusta loppuun kun taas toiset kärsivät sodasta, nälästä ym. Jumalan "oikeudenmukaisuus" hämmästyttää todella.>Ainoa minua tyydyttävä vastaus löytyykin buddhalaisuudesta, nimittäin karma. >Minusta tuntuu loogiselta ajatella että olen kärsinyt tässä elämässä näin paljon koska olen tehnyt edellisissä elämissäni niin paljon vääryyttä muille ihmisille. >Muuta selitystä en näennäiselle epäoikeudenmukaisuudelle kykene keksimään.>Tämä sopisi myös hyvin yhteen kristinuskon näkemykseen täydellisen oikeudenmukaisesta Jumalasta.>Eikö olisi oikeudenmukaista että jos me tässä ajallisessa elämässämme rikomme Jumalaa vastaan me myös joudumme maksamaan erehdyksistämme tässä elämässä? Mielipiteitä!
Kyllä minulla on pakko uskoa johonkin korkeampaan voimaan. Kristinuskon sanoma on lohdullinen mutta siinäkin on paljon asioita jotka tuntuvat täysin mahdottomilta hyväksyä ainakin nykyisen ymmärrykseni mukaan.
Kyllä minun ajatusmaailmaani vaikuttaa eräs vaihe murrosikäni kynnyksellä jolloin asuimme sisarusteni kanssa äitini luona ja hän oli lestadiolainen jonkin aikaa ennen kuin hän rupesi juomaan uudestaan. Kaikki syyllistäminen ja helvetillä pelottelu ym. on epäilemättä jättänyt jälkensä.
Todellakin kaipaan uuden mahdollisuuden elämään. Haluan tuntea itseni merkitykselliseksi.
Haluan uskoa johonkin. En vain tiedä mihin uskoa enää. Ehkäpä kaikki uskonnot todellakin ovat pelkkä keino hallita massoja...
>>Kyllä minulla on pakko uskoa johonkin korkeampaan voimaan.
Ei nyt pakko sentään, halu kuitenkin. Miksi muuten tuo jatkuva sarkasmi?
>>Ei nyt pakko sentään, halu kuitenkin. Miksi muuten tuo jatkuva sarkasmi?
Kaveri on sairas. Ei hullua kannata yllyttää.
mukava huomata, että se koira älähtää, johon kalikka kajahtaa, ja taas osui, hehe..
"Syksyllä keräsin kaikki suruni ja hautasin ne puutarhaani.
Ja kun huhtikuu saapui ja kevät tuli vihmkimään maan, puutarhassani kasvoi kauniita kukkia,
erilaisia kuin kaikki muut.
Ja naapurini tulivat katsomaan niitä ja
sanoivat minulle, 'Etkö antaisi meillekin näiden kukkasten siemeniä, jotta saisimme niitä omiin puutarhoihimme?'"
Kahlil Gibran