Ja tämä tapahtui aikuisten oikeasti Oulussa!
Seuraava tarina kuulostaa varmasti todella naurettavalta, ja etenkin humalaisen suusta, mutta en ole eläissäni nähnyt yhtä [yksiä] vihamielisiä kasveja, kuin reissulani paarista kotio tänään. Ja tarina alkakoon..
Olin nauttinut muutaman lasillisen vanhaan tututtuun alkoholistiseen tapaani juovotusjuomaa ravintelissa. Pyörä oli edelleen kapakin edessä, eikä sitä ollut pöllitty. Hyvä niin. Kevyellä nuoren orin hypyllä annoin menopelilleni tulta rattaisiin ja toivoin samalla joustavampaa kulkupolitiikkaa Captein Kirkin tyyliin, läpi etanoli huurusten taivaitten.
Muutaman kieltävän liikennemerkin ja töötin jälkeen löysin itseni Synninmaalta Kemistintieltä makaamassa piikkipensaassa. Ja uskokaa, tai elkää, mutta nuo kasvit kurottivat oksiaan koko ajan kohti minua ja alkoivat kiertymään kaulani ja raajojeni ympäri. Kasvejen lähentyminen vituttui ja pelotti siinä määrin, että päätin kääntyä lähemmäksi katua ja alkaa.. puhutella niitä. Tämä kuulostaa jo täydeltä Niuvaniemi kamalta varmaan teidän mielestä, mutta huomasin että kasvit reagoivat kylmässä syysilmassa ihmisen ruumiin lämpöön ja henkäykseen todella herkästi.
Kokeilkaapa joskus tavallista pensasta kotinne edessä ja antakaa kätenne olla siellä sisässä hetken aikaa.. No nämä kasvit eivät olleet kuitenkaan hyvällä asialla tietääkseni, koska köynökset työntyivät nopeasti kurkkuni ympärille.
Episodi II: Lähdin tuolta venepakolaisten kylästä ja menin YO:n kasvitieteellisen puiston ruusupuskaan lepäämään, mutta voi kun vittu nuo kukat olivat taas vihamielisiä! Siinä muutaman minuutin maattuani puskassa, varret alkoivat työntymään kohti kurkkuani ja lisääntymisvälineitäni. Puhuttelin kasveja ja luullakseni ne tokenivat käskyttämisestäni.
Yksi teollisuusvartia totesi aikoinaan, että on se mennyt tämä maailmanmeno ihmeelliseksi: "ei käskyttäminen enää onnistu noille rosmoille". Kun ei käsky mene läpi [vittu nyt maahan, tai minä hakkaan sinut hengiltä!], niin pitää käyttää sumutetta ja panna päähän vähän pamppua! Narkkeja kaikki! Perkele kun tietäis kukista. Pitäiskö iskee supstraalia vai?
Kenelläkään ei ole varmasti pelkoa tappaja muraattien / ruusujen hyökkäämisestä ellei sattumalta [kuten minä] nukahda venepakolaisten kylään, tai ruusupuskaan Oulun YO:n kasvitieteeliselle.
Olen nyt todella pettynyt Oulun kaupungin istuuksiin ja jos Mr. Muraatti ja Ms. Ruusu eivät tiedä vielä sitä, tulen vaikuttamaan kaikilla keinoin estääkseni heidän ihmiskontaktit tulevaisuudessa.
Herran nimessä ja veressä ovat kaikki synnit anteeksi annetut...
Seuraava tarina kuulostaa varmasti todella naurettavalta, ja etenkin humalaisen suusta, mutta en ole eläissäni nähnyt yhtä [yksiä] vihamielisiä kasveja, kuin reissulani paarista kotio tänään. Ja tarina alkakoon..
Olin nauttinut muutaman lasillisen vanhaan tututtuun alkoholistiseen tapaani juovotusjuomaa ravintelissa. Pyörä oli edelleen kapakin edessä, eikä sitä ollut pöllitty. Hyvä niin. Kevyellä nuoren orin hypyllä annoin menopelilleni tulta rattaisiin ja toivoin samalla joustavampaa kulkupolitiikkaa Captein Kirkin tyyliin, läpi etanoli huurusten taivaitten.
Muutaman kieltävän liikennemerkin ja töötin jälkeen löysin itseni Synninmaalta Kemistintieltä makaamassa piikkipensaassa. Ja uskokaa, tai elkää, mutta nuo kasvit kurottivat oksiaan koko ajan kohti minua ja alkoivat kiertymään kaulani ja raajojeni ympäri. Kasvejen lähentyminen vituttui ja pelotti siinä määrin, että päätin kääntyä lähemmäksi katua ja alkaa.. puhutella niitä. Tämä kuulostaa jo täydeltä Niuvaniemi kamalta varmaan teidän mielestä, mutta huomasin että kasvit reagoivat kylmässä syysilmassa ihmisen ruumiin lämpöön ja henkäykseen todella herkästi.
Kokeilkaapa joskus tavallista pensasta kotinne edessä ja antakaa kätenne olla siellä sisässä hetken aikaa.. No nämä kasvit eivät olleet kuitenkaan hyvällä asialla tietääkseni, koska köynökset työntyivät nopeasti kurkkuni ympärille.
Episodi II: Lähdin tuolta venepakolaisten kylästä ja menin YO:n kasvitieteellisen puiston ruusupuskaan lepäämään, mutta voi kun vittu nuo kukat olivat taas vihamielisiä! Siinä muutaman minuutin maattuani puskassa, varret alkoivat työntymään kohti kurkkuani ja lisääntymisvälineitäni. Puhuttelin kasveja ja luullakseni ne tokenivat käskyttämisestäni.
Yksi teollisuusvartia totesi aikoinaan, että on se mennyt tämä maailmanmeno ihmeelliseksi: "ei käskyttäminen enää onnistu noille rosmoille". Kun ei käsky mene läpi [vittu nyt maahan, tai minä hakkaan sinut hengiltä!], niin pitää käyttää sumutetta ja panna päähän vähän pamppua! Narkkeja kaikki! Perkele kun tietäis kukista. Pitäiskö iskee supstraalia vai?
Kenelläkään ei ole varmasti pelkoa tappaja muraattien / ruusujen hyökkäämisestä ellei sattumalta [kuten minä] nukahda venepakolaisten kylään, tai ruusupuskaan Oulun YO:n kasvitieteeliselle.
Olen nyt todella pettynyt Oulun kaupungin istuuksiin ja jos Mr. Muraatti ja Ms. Ruusu eivät tiedä vielä sitä, tulen vaikuttamaan kaikilla keinoin estääkseni heidän ihmiskontaktit tulevaisuudessa.
Herran nimessä ja veressä ovat kaikki synnit anteeksi annetut...
Vastaukset 2
Vanhimmat
luettavaa ja vielä ihan todellista..
olen jo pitkään epäillyt ,että jotakin tämän kaltaista tulee tapahtumaan muuallakin kuin minun kotipaikkakunnallani.
olen meinaten itse joutunut keskellä päivää ja vielä ihan selvinpäin ja ilman mitään piristeitä orapihlaja-aidan hyökkäyksen kohteeksi.
polkupyöräillessäni kohti kotia ,tien sivussa oleva orapihlaja-aita koukkasi eteeni ,tempaisten minut pusikon sisuksiin ja pidellen tiukasti kiinni,repien ja raadellen. minulla oli aikamoinen taistelu ennenkuin sain itseni sekä pyöräni sieltä pusikosta pois!
sinä selvisit koitoksestasi ahdistuksella ja painajaisilla mutta minulla repeytyi vaatteet, sain naarmuja puskan kynsissä sekä pyöräni takakumi oli riekaleina...(hiukan liioiteltuna) puhki joka tapauksessa.
vaadin aikoinani kaupungin puutarhurilta asiaan selvitystä ja korvauksia vammoistani, mutta mitään palautetta en ole saanut koskaan sen asian tiimoilta.
Olenkin valmis ryhtymään isompaankin kamppanjaan, mielivaltaisia kasveja vastaan, jos sellainen järjestetään.
minullekin, vaikka en ole edes humalassa koskaan. (Huom. humalakin on kasvi.)
Kuten kaikki? tietävät, vietän kaikki vapaapäiväni omenapuiden alla niitä hoivaten ja hellien. Siitä huolimatta ne pahukset ovat aina kiskomassa minua tukasta. Niin alas en pysty kumartumaan, etteikö joku oksa ylety kiskaisemaan letistäni.
Ruusupensaista puhumattakaan. Niiden ohi täytyy mennä vähintään kahden metrin päästä, etteivät ylety raatelemaan.