Useimmat uskonnot opettavat, että uskova ihminen menee heti kuoltuaan taivaaseen, ja uskottoman paikka on helvetissä.
Tämä on yleinen käsitys, mutta tapahtuuko todella näin.
Opettaako Raamattu näin ?
Millainen käsitys helluntailaisilla on tästä, siitä olisi mielenkiintoista keskustella.
Tämä on yleinen käsitys, mutta tapahtuuko todella näin.
Opettaako Raamattu näin ?
Millainen käsitys helluntailaisilla on tästä, siitä olisi mielenkiintoista keskustella.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin."
2. Kor. 5. luku
1. "Sillä me tiedämme että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, MEILLÄ ON asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty."
Moos.1.2:7
7. Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
Ensimmäisen ihmisen eli Aadamin sielua ei ollut ennen kuin maan tomusta tehty ruumis ja Jumalan henkäys yhtyivät. Jumala ei siis pannut ihmiseen mitään erillistä elävää sielua. Ruumis ja sielu eivät siis ole erillisiä.
Sielun elämä riippuu elämän hengen läsnäolosta. Niinpä kuolemassa sielu eli koko ihminen palaa maan tomuun, mutta henki palaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin (Saarn.12:7).
-suoraan taivaaseen, vaan on olemassa välitila, kuin Lasaruksella joka sai lohdutusta, Aabrahamin helmassa..Raamattuhan sanoo että ylöstempauksessakin uskossa pois nukkuneet nousevat ensin ja haudat aukenevat jne..ja sitten meidät jotka olemme, elossa, muutetaan atomisekunnissa, ykösnousemusruumiiseen jne..siinä vaiheessa vasta, lähdemme, ns. taivaaseen Jeesuksen kanssa, vai onko se sitten se uusi Jerusalemi..Karitsan Häiden ajaksi
-ajattelisin että suurinpiirtein noin asia, menee
-eli on siis olemassa jonkinlainen muu välitila, odottaessamme, varsinaista, taivaaseen menoa !
"uskossa tänään" on mielestäni oikeilla jäljillä.
Otin tämän aiheen siksi, että monissa uskonnoissa ja lahkoissa julistetaan ihmisen menevän taivaaseen kuoltuaan.
Minusta tämä on virheellistä opetusta, ehkä paremminkin luuloa.
olen huomannut saman kuin sinäkin, sillä VL;n pyhistä sanotaan:
Hep.11. luku
39. "Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu;
40. sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen."
Ja Ilm. 6:9-11 jakeissa kerrotaan "alttarin alla olevista sieluista, jotka oli surmattu Jumalan sanan tähden" mutta jotka kostohalunsa tähden pysyivät yhä vankeudessa. Vertaa Matt. 18:23-35!
19 Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta. Saarn.3:1
Pietari antaa tällaisen kuvauksen tästä meidän näkyväisestä kehostamme, joka ei voi uskoa eikä ottaa vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on:
2. Piet. 2:12
"Mutta niinkuin järjettömät, luonnostaan pyydystettäviksi ja häviämään syntyneet eläimet, niin joutuvat myös nämä, kun herjaavat sitä, mitä eivät tunne, häviämään omaan turmelukseensa,"
Jos todella haluat tästä tärkeästä asiasta Jumalan kertomaa tietoa, voin hakea sinulle tarkkaan ne Sanan kohdat, että voit itsekkin lukea, että me emme mene taivaasseen vaan "luodaan uusi taivas ja uusi maa."
Joten on aiheellista kysyä miksi helluntalaiset jankuttavat taivaastaan, sillä järki sanoo, että mitään uutta maata ei tarvita, jos me menemme taivaaseen.
On tietty ryhmä jotka tulevat toimimaan ikään kuin"päättäjinä"maan asioille heidän yläpuolellaan.
Mutta sekään ei ole enää sama, nykyinen taivas.
Helvettikään ei Sanan mukaan ole ikuinen(sehän on jo ajatuksenakin ristiriidassa rakkauden Sanoman kanssa), vaan kuten on kirjoitettu meitä rangaistaan tekojemme(ja sanojemme )mukaan.
Raamatussa on puhuttu myös"toisesta kuolemasta".
Nää kaikki löytyy johanneksen ilmestyskirjasta.
http://www.adventtikirkko.great.fi/opetus/kuolema.htm