Ajattelin kysyä teiltä ateistit , että kuinka määrittelette itsellenne uskovaisen?
Siis 'teistin'? Olen etsinyt aiheesta tietoa ,mutta kun tänne kirjoittelevat ilmeisesti suurin osa on harrastakansaa niin teillä on mahdollisen paljon kokemusta aiheesta.
Siis 'teistin'? Olen etsinyt aiheesta tietoa ,mutta kun tänne kirjoittelevat ilmeisesti suurin osa on harrastakansaa niin teillä on mahdollisen paljon kokemusta aiheesta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mustavalkoista ajattelua. Niinkuin Bishop shakkilaudalla.
Toinen liikkuu mustalla toinen valkealla.
Uutinen jonka he kuuluttavat on joko kaunis paratiisi tai se maailmanloppu.
Yksinkertaista porukkaa. Eivät ajattele maailman ominaisuuksia sen kummemmin koska uskovat tietävänsä kaiken oleellisen jo siitä.
*
Kaipa niitä yksinkertaisia ja ajattelevia ihmisiä löytyy ihan kaikella tavalla uskovista ihmisistä.
Itselläni oli aikanaan puolet (jo silloin kohtalaisen laajasta) kaveripiiristä akateemisia uskovaisia kristittyjä. Niihin aikoihin totuin siihen, että uskovaisten kesken pohdiskeltiin syntyjä syviä, ja opiskelukavereiden kanssa pohdiskeltiin opiskeluun liittyviä asioita. Oman kokemukseni pohjalta tuntuukin aina jotenkin oudolta, jos uskovaisia pidetään tavallista yksinkertaisempana ja vähemmän ajattelevana porukkana.
*
Ajatteleminen ja asioiden pohdiskelu on hyvä asia, kunhan se ei johda kyynisyyteen. Itse sain jossain vaiheessa tarpeekseni asioiden loputtomasta pyörittelystä. Elämästä kun voi jäädä jotain olennaista puuttumaan, jos vain ulkopuolisena tarkkailijana pohdiskelee asioita. Jumalan suhteen tämä ainakin pitää paikkansa. Sitä kun voi loputtomasti keskustella Jumalasta olematta silti yhteydessä Jumalaan, ja elämästä elämättä silti itse.
*
Hieno objektiivinen, kiihkoton ja asiallinen kommentti,
jossa on todella hyviä pointteja; enemmän tuollaisia
(sanon tämän myös itselleni peilin edessä)
Uskonnollisuus on siis jotain mikä opiskellaan kerran ja sen jälkeen todetaan ettei niihin asioihin pidä sen koommin puuttua ja ne kannattaa jättää silleen?
No se selittää sen miksi kukaan ei pyri lopettamaan moista sekavaa opetusta.
Se ei vain ole soveliasta muokata sellaista mihin ei ole oikeus kajota. Nämä ovat siis uskonnolliset 'pyhät' opetukset.
Onhan se totta. Ei kuulu hyviin tapoihin herjata sitä mikä oppikirjoissa kirjoitetaan pyhällä.
Tosin arvoista kannattaa aina keskustella.
Tämä selittää hyvin sen , miksi uskovainen pysyy uskovaisena eikä koskaan luovu leikkimaailmastaan.
Yksin käydä monien valtanäkemystä vastaan? Hulluhan sellaseen ryhtyisi.
Jos on opiskelija , tajuaa sen ettei opettajien kanssa kannata olla vastakarvaan. Jos olisit.. opiskelu menestys olisi heikonlainen?
Mukautuminen on sitä että tehdään taikauskosta 'yksityisasia', mutta saako se olla sitä?
Meinaan että taikauskoiset hihhulit räjäyttelevät itseään maailmalla ... heille se merkitsee paljon se.
Mutta itse näkisin heidät kuten teidätkin .. uskovaiset vs uskovaiset.. eräänlaisina uskonnollisen näkemyksen uhreina.
*
Kommenttisi oli ehkä tarkoitettu mulle?
Totesit, että "uskonnollisuus on siis jotain mikä opiskellaan kerran ja sen jälkeen todetaan ettei niihin asioihin pidä sen koommin puuttua ja ne kannattaa jättää silleen?"
En tiedä, voi olla näin. Mutta jos ajattelen omaa prosessiani, niin olin kuusi tai seitsemän vuotta porukoissa, joissa asioita pohdiskeltiin ja pohdiskeltiin. Muutaman vuoden jälkeen keskustelut alkoivat toistaa itseään. Totesin, että jos haluan päästä elämässä eteenpäin, niin täytyy alkaa vähän käytännöllisemmäksi.
Ei se muutos silti sitä tarkoittanut, että olisin pohdiskelusta luopunut. Sillä ei vaan ole enää yhtä suurta asemaa elämässäni kuin ennen.
*
Kaipa se on niin, että toiset haluaa keskittyä enemmän teoriaan ja toiset käytännön tekemiseen. Kummallekin on paikkansa. Toimin itse sellaisessa ammatissa, että toisinaan joku tutkija käy haastattelemassa mua. Jotkut meidän alalla ovat toisinaan sitä mieltä, että tutkijat eivät ole riittävästi kiinni todellisuudessa.
Itse olen kuitenkin tutkijoiden tekemistä artikkeleista saanut irti paljon sellaisia ulkopuolisen näkökulmasta todettuja asioita, joita en olisi välttämättä työtä tehdessäni tullut ajatelleeksi. Eli kummallekin on paikkansa.
*
Pari päivää sitten tehty määritelmä joka laittoi uskiksille luun kurkkuun:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000019598890
Uskonto perustuu siis aikojen alussa elänneiden ihmisten päätelmiin maailman rakenteesta...
Johonkin mystiseen oivallukseen että näin on helpompi käsittää kaikki?
Teisti on henkilö, joka uskoo jumalolentojen olemassaoloon, uskova sen lisäksi tunnustaa jotain tiettyä uskontoa. Minun tuttavapiiriini kuuluu sekä uskovaisia että ateisteja suunnilleen yhtä paljon. Valtaosa tuttavistani ei tosin taida olla oikein kumpiakaan, vaan niitä, jotka eivät tiedä uskovatko vaiko eivät ja eivät ole kovin kiinnostuneitakaan koko asiasta.
Suurin osa tuttavistani on ihan hyviä ja mukavia ihmisiä. Niitä vähemmän mukavia löytyy sitten uskontoon katsomatta. Minun maailmankatsomukseni mukaan uskonto tai sen puute ei ihmisen arvoa ylennä tai alenna mihinkään. Kyse ei ole siitä mihin uskoo, vaan kyvystä kunnioittaa omastaankin poikkeavia uskomuksia ja näkemyksiä.