vuonna 1995. Onneksi olin perheen järki ja sanoin että ei, meidän perhe asuu vuokralla ja sillä siisti.
Onneksi en lähtenyt mukaan vaimoni hömpötykseen. Pahimmassa tapauksessa olisin jo maksanutkin nyt ko. kämpän ja mikä vielä karseampaa sen arvo olisi tuplaantunut. Onneksi tajusin jäädä mieluummin maksamaan vuokraisännän lainaa.
Ai niin, se vaimo muuten lähti 1996. Ei oo enää ehdottelemassa tyhmiä.
Onneksi en lähtenyt mukaan vaimoni hömpötykseen. Pahimmassa tapauksessa olisin jo maksanutkin nyt ko. kämpän ja mikä vielä karseampaa sen arvo olisi tuplaantunut. Onneksi tajusin jäädä mieluummin maksamaan vuokraisännän lainaa.
Ai niin, se vaimo muuten lähti 1996. Ei oo enää ehdottelemassa tyhmiä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin, nyt vasta itsekin huomaan, kuinka nahjus olenkaan ollut.
Sanoin saman asian vaimollenikin, kun kävimme sunnuntaiajelulla ja katselin kaiholla entistä asuntoamme. Koko asunto oli hupun peitossa pintaremontin vuoksi, joten en nähnyt ihan entisiä omia ikkunoitani, nyyh.
Muistelimme yhdessä aikoja, jolloin kaikki oli hyvin ja meilläkin oli vielä mahdollisuus päästä omaan asuntoon kiinni.
Muistelimme myös niitä ihania yhteisiä saunahetkiä kolhoosisaunassamme, jossa lapsellamme oli mahdollisuus päästä samalla uimaan (viemärit olivat aina tukossa ja vettä suihkuhuoneen lattialla parikymmentä senttiä. Seassa lilluivat meitä ennen saunassa käyneen pahasti alkoholisoituneen naapurin miehen eritteet).
Varmaankin viemärit on remontoitu sen jälkeen,joten tätä uimamahdollisuutta siellä ei luultavasti enää ole, joten se hieman helpottikin tuskaamme. Korjattu on varmaan myös ne ruosteiset putketkin, jotka tippasivat jo silloin aikoinaan ja pilasivat häkkikomerossa olevia tavaroitamme.
Tultuamme takaisin kotiin päätimmekin lämmittää saunan ja jatkaa näitä muistelmia siellä...
Piti vastata tähän juttuun, mutta muisteloissani erehdyin, sorry.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=100&conference=4500000000001337&posting=22000000019647624