Mitä ihmettä puuhailee Pekkarinen ? Kauppa ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen (kesk.) mukaan markkinat ratkaisevat kuka tuottaa tai mistä ostetaan biopolttoaineet vuonna 2010. " Markkina on kilpailtu. Suomi ei voi määrätä erityisiä suojia muualla tuotettuja polttoaineita vastaan. Se nyt vain on niin, että suomalaisen biopolttoaineen pitää yrittää pärjätä kilpailussa " , Pekkarinen sanoo.
Samaan aikaan Ruotsi ja Itävalta ovat poistaneet dieselveron biodiseliltä. Itävalta (muistaakseni) ilmoitti käyttävänsä vain EU:n yhteisen maatalouspolitiikan sääntöjen mukaisesti tuotettua biopolttoainetta. Se rajaa pois esim. Brasiliassa tuotetun etanolin, jonka tuotanto ei tiettävästi täytä eettisiä, moraalisia eikä ympäristösuojelun normeja. Tottahan niin tuotettu raaka-aine on halpaa. Sen kanssa pitäisi Pekkarisen mukaan suomalaisen tuotannon pystyä kilpailemaan.
Pekkarinen käsittää väärin, jos hän kuvittelee, että vaatimus EU-normien mukaan tuotetusta etanolista olisi jonkinlainen suoja, rajatulli tms. kaupan este. Se on laatuvaatimus, joka kattaa tuotannon koko elinkaaren. Se, että samalla hinta nousee , ei ole kaupan este, vaan tae reilusta kilpailusta.
Ei Pekkarinen voi olla noin tyhmä. Takana täytyy nyt olla joitakin energiapoliittisia lehmänkauppoja. Mistä on kyse ? Taitaa olla saman tasoinen päätös kuin turveäänestys. Suomi on ainut maa, jossa turve on uusiutumaton luonnonvara. Se ei siis kasva 1 - 2 mm vuodessa.
Vai pitäisikö todella alkaa kilpailla hinnalla ? Kuvitteellinen esimerkki: Suomeen tulevat maahanmuuttajat heti töihin pelloille, asumaan parakkeihin, työnjohtajille vartiointiin kättä pidempää, työntekijälle palkka alkuperämaan tasolla,pimeänä, ilman sosiaali- ym. turvaa, ympäristömääräyksille viitataan kintaalla jne...
Miten Suomessa voi pärjätä brasilialaiselle tuotannolle, kun vielä vastikään ympäristömääräyksiä kiristettiin ? Muut maat tekevät kaikkensa parantaakseen maataloutensa kilpailykykyä, mutta Suomessa tehdään juuri päinvastoin. Eikö tätä nöyristelyä voisi jo lopettaa ?
Samaan aikaan Ruotsi ja Itävalta ovat poistaneet dieselveron biodiseliltä. Itävalta (muistaakseni) ilmoitti käyttävänsä vain EU:n yhteisen maatalouspolitiikan sääntöjen mukaisesti tuotettua biopolttoainetta. Se rajaa pois esim. Brasiliassa tuotetun etanolin, jonka tuotanto ei tiettävästi täytä eettisiä, moraalisia eikä ympäristösuojelun normeja. Tottahan niin tuotettu raaka-aine on halpaa. Sen kanssa pitäisi Pekkarisen mukaan suomalaisen tuotannon pystyä kilpailemaan.
Pekkarinen käsittää väärin, jos hän kuvittelee, että vaatimus EU-normien mukaan tuotetusta etanolista olisi jonkinlainen suoja, rajatulli tms. kaupan este. Se on laatuvaatimus, joka kattaa tuotannon koko elinkaaren. Se, että samalla hinta nousee , ei ole kaupan este, vaan tae reilusta kilpailusta.
Ei Pekkarinen voi olla noin tyhmä. Takana täytyy nyt olla joitakin energiapoliittisia lehmänkauppoja. Mistä on kyse ? Taitaa olla saman tasoinen päätös kuin turveäänestys. Suomi on ainut maa, jossa turve on uusiutumaton luonnonvara. Se ei siis kasva 1 - 2 mm vuodessa.
Vai pitäisikö todella alkaa kilpailla hinnalla ? Kuvitteellinen esimerkki: Suomeen tulevat maahanmuuttajat heti töihin pelloille, asumaan parakkeihin, työnjohtajille vartiointiin kättä pidempää, työntekijälle palkka alkuperämaan tasolla,pimeänä, ilman sosiaali- ym. turvaa, ympäristömääräyksille viitataan kintaalla jne...
Miten Suomessa voi pärjätä brasilialaiselle tuotannolle, kun vielä vastikään ympäristömääräyksiä kiristettiin ? Muut maat tekevät kaikkensa parantaakseen maataloutensa kilpailykykyä, mutta Suomessa tehdään juuri päinvastoin. Eikö tätä nöyristelyä voisi jo lopettaa ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Yksityisiä etanolitehdashankkeita on jarruteltu ja sopimus löytyy vain Altian ja Nesteen kanssa.
Noille kyllä sitten valtion rahaa löytyy.
Demareiden toivomus, että yksityisyritteliäisyys alalla ei saisi tuulta. Eikä tulta.
ne määrää politiikan. suomen metsät raiskattiin ja aukkohakattiin. risutkin revittiin ja nyt on viimevuosina kannotkin kaivettu juurineen energiapuuksi. kestävä kehitys ja metsätalouden mallimaa ah-minäpyörryn......häpeästä olla suomalainen.
Tältä pelleltä voi odottaa mitä vain. Pekkarinen
pokkuroi, kun Lilius vähänkään vinkkaa.
Suomeen ei pidä investoida biopolttoaineiden tuotantoon, jos meillä on mahdollisuus saada turvatusti energiaa muualta halvemmalla. Ympäristövihamielista tuotantoa vastaan pitää hyökätä muulla tavoin kuin kannattamattomaan omavaraisuuteen satsaamalla.
Tässä pitää tarjota globalissation merkeissä kehitysmaille mahdollisuus vientituotantoon ilman monikansallisten yhtiöiden rutistusta. Sellainen ympäristönormeja kunnioittava tuotantotapa on moraalisesti kestävällä pohjalla. Tämä onnistuu, kun tuotannon päävastuu annetaan paikallisille asukkaille eikä kolonialistista ryöstöä harjoittaville ylikansallisille yhtiöille. Tämän eteen Kepunkin kannattaa investoida eikä tehdä lisää kannattamattomia satsauksia haja-asutusalueille. Pekkarisenkin laskukone on ehkä tämän viimein tajunnut.
Mistähän vaan löytyisi sellainen onnela, jossa paikallisten asukkaiden muodostama "osuuskunta" voi toimia kannattavalla pohjalla, ja vielä saada tuotteensa kaupaksi maailmanmarkkinoilla. Ei taida onnistua paikallisen tason organisaatioilla.
Suomalaisella etanolituotannon vaatimuksena on päästä samalle viivalle muiden maiden tuotannon kanssa. Alla olevassa linkissä kuvaillaan brasilialaista tapaa tuottaa halpaa etanolia. Haluammeko tukea kuvatunlaista tuotantoa ?
http://elibrary.maaseuduntulevaisuus.fi/index.php?hash=27AAB02F05242708DA7367368E5FA356&date=2006-09-20 16:36
Edellisen viestini linkki ei toiminut hyvin. Alla olevassa MT:n artikkelissa (STT) kuvaillaan brasilialaisen sokerin ja etanolin tuotannon haittavaikutuksia.
Etanolintuotanto aiheuttaa
Brasiliassa sosiaalisia ja ympäristöongelmia
Etanolin kysyntä maailmanmarkkinoilla merkitsee maan sokeriteollisuudelle ennätyskasvua
Etanolin kysyntä maailmanmarkkinoilla merkitsee Brasilian sokeriteollisuudelle ennätyskasvua ja loistavia tulevaisuudennäkymiä.
Samalla kun sokeriruo’osta valmistettavan etanolin valmistus ja vienti ovat kasvaneet räjähdysmäisesti, sen tuottaminen tuhoaa väistämättömästi Brasilian luontoa, aiheuttaa kurjuutta ja sosiaalisia ongelmia.
Valtion tukipolitiikka on johtanut sokeriruokoon erikoistuneiden yhden lajin viljelmien lisääntymiseen.
Viljelmien omistus on keskittynyt yhä harvempiin käsiin. Vain viidesosa sokeriruokoviljelmistä on pienten tai keskisuurten tilanomistajien käsissä.
Pientiljoen katoaminen
aiheuttaa työttömyyttä
Pientilojen katoaminen ja tuotannon koneistuminen ovat aiheuttaneet työttömyyden sadoille tuhansille pientilallisille ja maatyöläisille. Heistä monet etsiytyvät työn toivossa suurille viljelmille, vaikka niillä työskennellään oloissa, jotka muistuttavat yli sata vuotta sitten lakkautettua orjuutta.
Brasilian työministeriö ehtii tutkia vain osan lukuisista orjatyötä koskevista ilmiannoista.
”Kuinka etanolia voidaan pitää puhtaana polttoaineena, jos sen valmistaminen merkitsee ihmisten ja luonnon tuhoamista?” ihmettelee katolisen kirkon maakomission tutkija ja Pernambucon osavaltion maatyöläisten liiton asianajaja Bruno Ribeiro.
Kuolintapaukset
syynissä
Ruokoviljelmillä työskentelevät ovat yleensä 18–45-vuotiaita miehiä. Naiset eivät kestä kovaa työtahtia, jossa tavoitteena on leikata käsin 10–12 tonnia sokeriruokoa päivässä.
Tonnista leikattua ruokoa maksetaan keskimäärin 3 realia eli runsas euro. Minimipalkka on runsaat 400 realia eli noin 150 euroa kuukaudessa, mutta asumiseen ja ruokaan kuluu saman verran.
Työntekijät asuvat alkeellisissa parakeissa, ja työskentelevät aseistettujen vartijoiden jatkuvan valvonnan alaisina.
Brasilian viranomaiset selvittävät parhaillaan toistakymmentä sokeriruokoviljelmillä sattunutta kuolintapausta.
Machete-viidakkoveitsen käyttöön liittyvät tapaturmat, erilaiset allergiat, hengityselinsairaudet ja uupuminen ovat tavallisia, eikä lääkäripalveluja tai sosiaaliturvaa ole.
Tuotanto liki
tuplaantumassa
Brasilia on maailman suurin sokerin- ja etanolinviejä. Vuonna 2005 Brasilian osuus koko maailman etanolintuotannosta oli 45 prosenttia. Tuotannon arvioidaan edelleen kasvavan 40 prosenttia vuoteen 2010 mennessä.
Sokeriruokoviljelmät peittävät viisi miljoonaa hehtaaria Brasilian pinta-alasta. Suunnitelmissa on raivata lähivuosina useita miljoonia hehtaareja lisää, jotta etanolin kysyntä voitaisiin tyydyttää.
Ympäristöhaitat
näkyvät jo
Tuotannon ympäristöhaitat ovat jo nyt huomattavat.
Esimerkiksi Alagoasin osavaltiossa etanolintuotannon lisäämiseksi on hakattu metsää siinä määrin, että jäljellä on enää kolme prosenttia alkuperäisestä sademetsästä, ilmenee Maailman luonnonsäätiön WWF:n selonteosta.
Runsas vuosi sitten ilmestynen selonteon mukaan sokeriruo’on tuotanto on tuhonnut maapallon eläimistöä ja kasvistoa enemmän kuin minkään muun kasvin viljely monokulttuurissa.
Ongelmia aiheutuu lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden liiallisesta käytöstä, pohjavesivaroja kuluttavasta kastelusta sekä kasvustojen polttamisesta, joka nostaa ilmakehän häkä- ja otsonipitoisuuksia.
MT–STT