Siunausta vaan meille kaikille Jeesuksen rakkaassa Nimessä.
Uusi vuosi ja uudet aiheet ja haasteet ovat uskovien edessä.
Suurin ja tärkein haaste edelleen on sielujen voittaminen.
Mutta yhtä tärkeää on sielujen pysyminen voitettuina.
Ei ole kovin kannustavaa, että takaovesta menee pelastuneita
ulos uusien tullessa etuovesta sisään.
Mistähän johtuu, etteivät ratkaisun tehneet pysy sisällä?
Itse liittäisin tähänkin kysymykseen seurakuntatotuuden.
Jos uskoon tullut ei ymmärrä Kristuksen ruumista seurakuntana
ja seurakuntaa Kristuksen ruumiina, niin hän ei myöskään osaa
mieltää paikkaansa ja suurta, ainutlaatuista arvoaan palveluksen
tehtävässä, Kristuksen ruumiin rakentamisessa ( Efes. 4: 11-15 ).
Keskustelupalstalla eräs kirjoitti suunnilleen näin: ”On osattava erottaa Kristuksen ruumiin jäsenyys ja paikallisseurakunnan jäsenyys toisistaan.”
Edellä mainittua erottelua ei löydy Raamatusta.
Totuus on, että jokainen Kristuksen ruumiin jäsen on samalla myös paikallisseurakunnan jäsen.
Ei ole olemassa erikseen paikallista Kristuksen ruumista ja yleismaailmallista Kristuksen ruumista.
Seurakunta eli Kristuksen ruumis on yksi. 1 Kor. 12:27.
Paikallisista Kristuksen ruumiin jäsenistä koostuu kunkin paikkakunnan Jumalan seurakunta, joka on osa maailmanlaajuista Kristuksen ruumista.
Raamatusta ei löydy sellaista oppia, että joku Kristuksen ruumiin jäsen voisi olla paikalliseen seurakuntaan kuulumaton.
Toinen asia on se, miten tiiviisti joku seurakunnan jäsen on ottamassa vastuuta seurakuntatyöstä omalla paikkakunnallaan.
Seurakunta ei synny siten, kuin nykyisin opetetaan, että järjestäydytään paikallisseurakunnaksi. Tällaiseen opetukseen sisältyy nimittäin se harha, ettei seurakuntaa paikkakunnalla ole ennen järjestäytymistä.
Seurakunnan järjestäytyminen kuitenkin edellyttää jo olemassa olevaa seurakuntaa.
Tiituksen järjestäessä Kreetalla seurakuntia palveluksen työhön hänen tuli ensin valita ”joka kaupunkiin vanhimmat” (Tiit.1:5). Huomaa, ettei hän valinnut joka kaupungissa jokaiselle porukalle vanhimpia.
Yksi Jumalan seurakunnan vanhimmisto jokaisessa kaupungissa on edelleen Jumalan tahto.
Seurakunta on olemassa jokaisella paikkakunnalla silloin kun siellä on kaksi tai kolme Kristuksen ruumiin jäsentä, siis uskossa olevia ihmisiä. Heidän sitten tulee lähteä eteenpäin. Pyhä Henki tahtoo johdattaa jokaista uskovaa armolahjojen ja tehtävien kautta palveluksen työhön.
Jokaisen on noustava vastustamaan kaikkea hajaannusta aiheuttavaa toimintaa Kristuksen ruumiissa. Kaikenlaiset seurakuntanimikkeet yms. tulee poistaa.
Tämä ei tarkoita sitä, että toiminnat pitäisi lopettaa. Näinkin eräät ovat käsittäneet.
Päinvastoin toimintaa tulee lisätä ja parantaa.
Jumala tahtoo parantaa kansansa vammat.
”Että me olisimme yhtä.”
weljenne weijo
Uusi vuosi ja uudet aiheet ja haasteet ovat uskovien edessä.
Suurin ja tärkein haaste edelleen on sielujen voittaminen.
Mutta yhtä tärkeää on sielujen pysyminen voitettuina.
Ei ole kovin kannustavaa, että takaovesta menee pelastuneita
ulos uusien tullessa etuovesta sisään.
Mistähän johtuu, etteivät ratkaisun tehneet pysy sisällä?
Itse liittäisin tähänkin kysymykseen seurakuntatotuuden.
Jos uskoon tullut ei ymmärrä Kristuksen ruumista seurakuntana
ja seurakuntaa Kristuksen ruumiina, niin hän ei myöskään osaa
mieltää paikkaansa ja suurta, ainutlaatuista arvoaan palveluksen
tehtävässä, Kristuksen ruumiin rakentamisessa ( Efes. 4: 11-15 ).
Keskustelupalstalla eräs kirjoitti suunnilleen näin: ”On osattava erottaa Kristuksen ruumiin jäsenyys ja paikallisseurakunnan jäsenyys toisistaan.”
Edellä mainittua erottelua ei löydy Raamatusta.
Totuus on, että jokainen Kristuksen ruumiin jäsen on samalla myös paikallisseurakunnan jäsen.
Ei ole olemassa erikseen paikallista Kristuksen ruumista ja yleismaailmallista Kristuksen ruumista.
Seurakunta eli Kristuksen ruumis on yksi. 1 Kor. 12:27.
Paikallisista Kristuksen ruumiin jäsenistä koostuu kunkin paikkakunnan Jumalan seurakunta, joka on osa maailmanlaajuista Kristuksen ruumista.
Raamatusta ei löydy sellaista oppia, että joku Kristuksen ruumiin jäsen voisi olla paikalliseen seurakuntaan kuulumaton.
Toinen asia on se, miten tiiviisti joku seurakunnan jäsen on ottamassa vastuuta seurakuntatyöstä omalla paikkakunnallaan.
Seurakunta ei synny siten, kuin nykyisin opetetaan, että järjestäydytään paikallisseurakunnaksi. Tällaiseen opetukseen sisältyy nimittäin se harha, ettei seurakuntaa paikkakunnalla ole ennen järjestäytymistä.
Seurakunnan järjestäytyminen kuitenkin edellyttää jo olemassa olevaa seurakuntaa.
Tiituksen järjestäessä Kreetalla seurakuntia palveluksen työhön hänen tuli ensin valita ”joka kaupunkiin vanhimmat” (Tiit.1:5). Huomaa, ettei hän valinnut joka kaupungissa jokaiselle porukalle vanhimpia.
Yksi Jumalan seurakunnan vanhimmisto jokaisessa kaupungissa on edelleen Jumalan tahto.
Seurakunta on olemassa jokaisella paikkakunnalla silloin kun siellä on kaksi tai kolme Kristuksen ruumiin jäsentä, siis uskossa olevia ihmisiä. Heidän sitten tulee lähteä eteenpäin. Pyhä Henki tahtoo johdattaa jokaista uskovaa armolahjojen ja tehtävien kautta palveluksen työhön.
Jokaisen on noustava vastustamaan kaikkea hajaannusta aiheuttavaa toimintaa Kristuksen ruumiissa. Kaikenlaiset seurakuntanimikkeet yms. tulee poistaa.
Tämä ei tarkoita sitä, että toiminnat pitäisi lopettaa. Näinkin eräät ovat käsittäneet.
Päinvastoin toimintaa tulee lisätä ja parantaa.
Jumala tahtoo parantaa kansansa vammat.
”Että me olisimme yhtä.”
weljenne weijo
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mikähän ruumiin jäsen minä voisin olla...."tuumii"...vaikka en ainakaan varpaan väli,hyi