Selkäkivut?

On tietysti hyvä, jos kuntoutuksen avulla saadaan karsittua selkävaivoja.

Sen sijaan minkäänmoinen kuntoutus ei auta "selkävaivoihin".

Kyllä mullakin alkoi muutaman kerran kummasti selkää "kolottaa" kun oli jotain paskaa päiväohjelmassa.

jo jotain osaavia ihmisiä sinne. Ei tuosta mitään tule.

Kerronpa teille tarinan selkävaivoista armeijassa.

Itselläni selkä oli oireillut jo pari vuotta ennen armeijaan menoa. Lääkärit eivät uskomatonta kyllä löytäneet mitään rakenteellista vikaa selästä. Päätin kuitenkin astua palvelukseen normaalisti, mukana tosin siviililääkärin suositus, selkävaivojen syyn selvittämisestä palveluksen aikana. Jo ennen palvelukseen astumista selkäkivut olivat käyneet koko ajan pahemmiksi. Ajatusmaailmani ei kuitenkaan sopinut palveluksesta kieltätyminen, tähän syyhyn vedoten.

Jo parin ensimmäisen päivän aikana tuli selväksi, että selkäkivut tulisivat haittaamaan palvelusta. Iltarivistössä ja muutenkin asennossa seisominen oli todella tuskaista, eikä yöllä nukkumisesta tahtonut tulla mitään. Tietenkin menin komppanjapäälikön juttusille ja kerroin ongelmasta. Näytin hänelle lääkärin kirjoittamaa suositusta. Hänen vastaus oli tyly."Meitä ei siviililääkärit määräile! Katsotaan miten selkä kestää! Pyydä varuskunnan lääkäriltä vp:tä"

No vp:tä tuli pari päivää. Selkä ei sinä aikana kokenut ihmeparantumista. Menin uudelleen lääkäriin. Lääkärin, kuten aiemmin komppanjapäällikönkin asenne oli luettavissa rivien välistä. Epäsuorasti he ilmaisivat kantanaan, melko yksiselitteisesti, minun yrittävän pinnata. Lääkäri ehdotti vain lisää vp:tä ja heitti mukaan pari buranaa. Olin jo sen verran loppu huonosti nukkuttujen öiden ja kovien kipujen vuoksi, että totesin kasarmilla olon käyvän jo hermojen päälle. Lääkäri heltyi sitten ja minut otettiin varuskuntasairaalaan osastolle.

Siellä sitten makailin viikon verran, napsien buranaa aamuin illoin. Mitään liikettä selkäkipujen syiden selvittämiseksi ei heidän puolelta tehty. Olin jo täysin kypsä makoiluun ja ilmaisin sen. Lopulta he ehdottivat lomautusta palveluksesta siksi aikaa, että hoitaisin itse selkäni kuntoon. Sitten palaisin takaisin jatkamaan palvelusta. Arvatkaapa palasinko?? Totaalisen nöyryyttämisen, pinnariksi ja valehtelijaksi leimaamisen jälkeen, armeija oli osaltani käyty!

Siviiliin päästyäni, löysin lopulta ammattitaitoisen lääkärin, joka otti asiani vakavasti. Hän passitti minut tietokonekuvauksiin ja tulokset tulivat viikon päästä. Vakava välilevyn pullistuma, kahden selkänikaman välissä, mahdollinen halvautumisriski!! Eikä muuta, kun leikkaukseen ja kiireellisenä!

En halua kirjoituksellani syylistää tai yleistää, enkä väitä kaikkien henkilöiden armeijassa suhtautuvan selkäkipuihin tällä tavalla. Kuitenkin omalla kohdallani esimiesten ja varuskunnan lääkärin asenne oli todella välinpitämätön ja vähättelevä. Toki he varmasti kuulevat jos jonkinlaisia tarinoita alokkailta, jotka todella yrittävät pinnata. Mutta joukossa voi olla myös tapauksia, jossa kivut ovat todellisia.

En kuitenkaan hakenut lopullista vapautusta palveluksesta,selkäkipuihin vedoten, vaan suoritin kansalaisvelvollisuuteni toisella tavalla. Selkäleikkauksen jälkeen hakeuduin sivariin, työskennellen lääkintävahtimestarina sairaalassa.