Kuten tuolla alempana joku viittasikin, rukoillessaan hellarit, ja miksei muutkin käytä Herra sanaa todella usein. Kolmasosa rukouksesta on ehkä pelkästään sanaa Herra. Miksi niin ?Tulee mieleen kertomus Raamatusta, jossa fariseus ja publikaani rukoilivat Jumalaa. Fariseus rukoili monisanaisesti ja pitkään, publikaani löi rintaansa ja sanoi, Herra, ole minulle syntiselle armollinen.
Jeesuksen mukaan tuo vähäpuheisempi kaveri oli hurskaampi kuin fariseus.
Riittääkö pelkastään se rukous, jonka Jeesus opetti, eli Isä meidän.....
Nyt tulee mieleen se hellarimuotti.....??
Jeesuksen mukaan tuo vähäpuheisempi kaveri oli hurskaampi kuin fariseus.
Riittääkö pelkastään se rukous, jonka Jeesus opetti, eli Isä meidän.....
Nyt tulee mieleen se hellarimuotti.....??
Vastaukset 9
Vanhimmat
sitä paitsi kun se ´herra´ --- voi olla kuka vaan....
eikös Sanassa sanota että huokauksetkin kuullaan, ne nousevat valtaistuimen tykö...
itselläni on se kokemus,että monisanaisuus ei ole tae siitä että rukous kuullaan..olen saanut uskomattomia vastauksia ihan voimattomiin ja äänettömiin huokauksiinkin
Isä Meidän on hyvä..siinähän on kaikki
Itse olen tuon isä meidän rukouksen, jossakin piiressä lukenut sellaiseksi muotomenoksi, jota houtaan sekä tullessa että mennessä.
Eli onko nuo opitut "lorut" parempia, jos sydän ei ole mukana.
Sinun mielestäsi siis Matteus ja Jeesus olivat tyhjän hokijoita silloin, kun he opettivat ihmisille isä meidän rukouksen. Missä se sinun sydämesi nyt on?
Ihmiset tänään hokevat tuota rukousta mennen tullen eivätkä edes tiedä sisällöstä höläyksen pöläystä, kun sitä hokevat.
Eräässä paikassakin tuo on pakollinen tapa jopa kahvipöytään käydessä, olipa sitten osallistujat uskossa tai askossa, eli se oli kirjoitukseni peruste, tarvitseeko uskosta osattomienkin hokea sellaista josta eivät koskaan ole edes kuuleet.
Ehkä sinulla on tuollainen tapa, mutta minä en sitä hyväksy.
Eihän kaikki edes ole valmiita ottamaan vastaan pyytämäänsä "taivaan valtakuntaa", saatikka muita kohtia, kun rukoilevat tuon Jeesuksen antaman esimerkki rukouksen, vaan Hän sentään antoi sen opetuslapsilleen ja heillekin se tuli miettimisen arvoiseksi.
epäilyttää puolestaan minua noissa rukouskokouksissa -- mahtaako siinäkään aina olla ihan sydän mukana
Rukouskokouksissa näkee erilaisia rukousasentoja, jotkut polvillaan, jotkut istuvat penkissä ja jotkut seisovat kädet ojolla ylöspäin. Useat sulkevat silmänsä rukoillessaan, mutta eivät kaikki.
Jos silmät ovat auki, näet kuinka osa rukoilijoista vilkuilee mitä muut tekevät, ja rukoilevat vain siksi, kun muutkin tekevät niin.
Silti juuri nämä ihmiset ovat seurakunnassa parhaita ja ystävällisimpiä sisaria ja veljiä. Ja heillä on usko sanoissa ja teoissa.
Turhaa Herra, herra hokemista pidän ehdottomasti farisealaisena, ja sitä harjoittavat eniten pitkään seurakunnassa olleet ja vanhimmisto.
Ei rukouksessa ole kyse sanojen määrästä. Jumalahan tietää meidän ajatukset ennen meitä. Samoin Hän tietää tarkalleen, paljon paremmin kuin me, mitä me tarvitsemme.
Ehkä tärkeintä on se, että rukouksessa sydämemme on vilpitön. Rukous on vuorovaikutusta Jumalan kanssa. Siksi meidän tulee olla itse siinä tiedollisesti mukana. Ehkä tähän Frihet viittasi kun puhui siitä että hoetaan "turhia".
Vielä sellainen asia tuli mieleen, että meidän tulisi rukoilla Hengessä, niin kuin Jeesus opettaa. On mahtavaa kun tuntee kuinka Pyhä Henki nostaa mieleen ajatuksia joiden puolesta tulee rukoilla. Rukous vain virtaa ulos enempiä miettimättä. Yhtä tärkeää on rukoilla Totuudessa, Jumalan Sanan mukaisesti. Siihen Jumalan on helppo yhtyä.
Siunausta sinulle ja muille palstalaisille.
-tuntija !
-kyllä Herra tietää mitä me taahdomme ennen kuin edes olemme, rukoilleetkaan ja sydämemme, halajamisen !
-ei turhia pitkiä farisealaisia, rukouksia vaan sydämen, huokaukset,Herra Kuulee!
-särkyneeen ja murtuneen, mieltä Herra ei hylkää !
Ymmärtääkseni Jumalalle riittää aito sydämen asenne juttutuokiossanne.