Mitä väliä sillä on vaikka ihmiset uskoisivat väärään totuuteen? Tietysti se harmittaa SINUA, koska SINÄ tiedät totuuden, mutta loppujen lopuksi, jos Jumalaa ei ole, niin ei haittaa, vaikka olisi elämänsä aikana sellaiseen uskonutkin. Tietysti voit perustella valheiden haitallisuuden mm. sillä että uskonnollisuus aiheuttaa maailmassa kaikenlaista ikävää. Mutta jos jokainen ihminen anyway kuolee 120 vuoden sisällä, niin ne murheet ovat kuitenkin melko väliaikaisia. Sitten pitää myös muistaa että koko evoluution historian aikana on maailmassa ollut kärsimystä ja petkutusta. Ei uskonto sitä ole synnyttänyt.
Olen sitä mieltä että totaalinen uskonnollisuudesta luopuminen on ihmiselle vaarallisempi asia kuin uskoontulo. Tämä johtuu siitä että uskovainen menettäisi tässä tilanteessa "elämän tarkoituksen". Materialistinen maailmankuva ei voi enää antaa samaa lohtua, kun on tottunut kerran turvaamaan Jumalaan. Tästä on seurauksena monenlaisia ongelmia esim. masennusta, eksistentialistista turhautumista ja viettikeskeistä hedonismia. On vaikea enää koskaan kokea kokonaisvaltaista hyvää oloa elämässään. Entinen kristitty joka on TÄYSIN menettänyt uskonsa yliluonnolliseen on itse asiassa mielestäni erittäin VAARALLINEN ihminen
Minä olen olen ollut aikaisemmin kristitty, mutta sittemmin todellisuus on saanut minut kyseenalaistamaan kaikkea. Nyttemmin olen muodostanut tietynlaiseen rationaalisuuteen perustuvan maailmankuvan. En kutsu sitä tieteelliseksi, koska en ole myöskään tiedeuskovainen. Tiede on täynnä huiputusta ja virheitä, sitä pitää myös kyseenalaistaa. Eilen olin biologian luennolla ja katsoin yöllä dokumentin "Darwinin painajainen". Nämä saivat minut taas vaihteeksi ajattelemaan maailmankuvaani. Mielestäni täysin naturalistisessa maailmankuvassa ihminen on pelkkänä osana evolutiivista järjestelmää, ja silloin periaatteessa heikompien ihmisten hyväksikäyttö on luonnonlaki. Se edellyttää katulasten, nälänhätien, köyhyyden yms olemassaoloa maailmassa. Tämä tuntuu minusta erittäin pahalta.
Jouduin pohtimaan miksi olen yhä agnostikko, enkä totaalinen ateisti. Lopullinen syy voi minulla ollakin se että jos ottaisin sen viimeisen uskonaskelen ateistiksi, niin minulla ei olisi enää mitään syytä elää. En voi palata darwinistisen järjestelmän osaksi, kun olen joskus uskonut olevani osa erilaista järjestelmää, missä ihmisiä arvotetaan eri lähtökohdista.
Se voi olla pelkkoutta, se voi olla heikkoutta, mutta mitä väliä?
Olen sitä mieltä että totaalinen uskonnollisuudesta luopuminen on ihmiselle vaarallisempi asia kuin uskoontulo. Tämä johtuu siitä että uskovainen menettäisi tässä tilanteessa "elämän tarkoituksen". Materialistinen maailmankuva ei voi enää antaa samaa lohtua, kun on tottunut kerran turvaamaan Jumalaan. Tästä on seurauksena monenlaisia ongelmia esim. masennusta, eksistentialistista turhautumista ja viettikeskeistä hedonismia. On vaikea enää koskaan kokea kokonaisvaltaista hyvää oloa elämässään. Entinen kristitty joka on TÄYSIN menettänyt uskonsa yliluonnolliseen on itse asiassa mielestäni erittäin VAARALLINEN ihminen
Minä olen olen ollut aikaisemmin kristitty, mutta sittemmin todellisuus on saanut minut kyseenalaistamaan kaikkea. Nyttemmin olen muodostanut tietynlaiseen rationaalisuuteen perustuvan maailmankuvan. En kutsu sitä tieteelliseksi, koska en ole myöskään tiedeuskovainen. Tiede on täynnä huiputusta ja virheitä, sitä pitää myös kyseenalaistaa. Eilen olin biologian luennolla ja katsoin yöllä dokumentin "Darwinin painajainen". Nämä saivat minut taas vaihteeksi ajattelemaan maailmankuvaani. Mielestäni täysin naturalistisessa maailmankuvassa ihminen on pelkkänä osana evolutiivista järjestelmää, ja silloin periaatteessa heikompien ihmisten hyväksikäyttö on luonnonlaki. Se edellyttää katulasten, nälänhätien, köyhyyden yms olemassaoloa maailmassa. Tämä tuntuu minusta erittäin pahalta.
Jouduin pohtimaan miksi olen yhä agnostikko, enkä totaalinen ateisti. Lopullinen syy voi minulla ollakin se että jos ottaisin sen viimeisen uskonaskelen ateistiksi, niin minulla ei olisi enää mitään syytä elää. En voi palata darwinistisen järjestelmän osaksi, kun olen joskus uskonut olevani osa erilaista järjestelmää, missä ihmisiä arvotetaan eri lähtökohdista.
Se voi olla pelkkoutta, se voi olla heikkoutta, mutta mitä väliä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
>> Mielestäni täysin naturalistisessa maailmankuvassa ihminen on pelkkänä osana evolutiivista järjestelmää, ja silloin periaatteessa heikompien ihmisten hyväksikäyttö on luonnonlaki. >>
Se mikä ihmisen elinkelpoisuuden nykyään määrittelee ei ole pelkästään hänen omista kyvyistään ja voimavaroistaan kiinni, vaan vielä suuremmassa määrin sen yhteisön (populaation) elinkelpoisuudesta johon hän on sattunut syntymään tai myöhemmin jäseneksi tullut.
Yhteisöjen menestyvyys taas ei ole niinkään evoluution kuin kulttuurievoluution (pöh mikä sanahirviö) tuotetta, taitavat puhua meemeistä geenien asemasta.
Näyttää siltä että kaikkien menestyvien yhteisöjen meemiperintään kuuluu lähes itsestäänselvänä osana lapsista (eikä vain omista ), vanhuksista ja sairaista huolehtiminen, vaikkapa se olisikin melkoinen rasitus terveille ja työkykyisille.
On varmaan ollut yhteisöjä joissa tällainen perimä on ollut paljon huonommin (tai mahdollisesti vielä pitemmälle)kehittynyttä kuin meillä ja meidän aikanamme, mutta ympäristön paineessa tällaiset yhteisöt ovat hävinneet, kulttuuri)evoluutio on tunnettuun tapaansa suosinut elinkelpoisinta mallia.
Hävinneiden yhteisöjen mukana ovat hävinneet myös niiden jäsenet, vaikka vahvempia ja viisaampia olisivatkin olleet kuin menestyneissä yhteisöissä sukuaan jatkamaan päässeet lajitoverinsa.
Egoismi on tosiaan melko heikko lähtökohta arvomaailmalle, ellei usko Jumalan palkitsevan tai rankaisevan meitä tekojemme mukaan.
Muutoinhan hyvät teot ovatkin ilmeisesti ihan turhia hidasteita omaa etua tavoiteltaessa.
Kristinusko sopii siis egoisteille.
Heikot sortuu elon tiellä ja jätkä sen kun porskuttaa.
Miksi evoluutio ei ole tehnyt ihmisestä empaattista ? Miksi vain hyvinvoivilla on varaa olla empaattinen ? Jeesustelua. Aamen.
Maailmassamme vaikuttavat monet tekijät...
mm Jääkausi on yksi...
Ja planeettaamme törmäävät meteoriitit toinen.
Oli suuri sattuma että meteoriitti pyyhkäisi planeetaltamme liskot.
Muuten olisi saattanut imiskunnan kohtalo olla aivan toisenlainen.
"Olen sitä mieltä että totaalinen uskonnollisuudesta luopuminen on ihmiselle vaarallisempi asia kuin uskoontulo."
Siis yritätkö väittää uskonnollisuuden tekevän ihmisistä vaarattomampia, kuin ei uskonnollisuus? Miksi noin? Ei sen uskonnollisuudesta luopuminen tarkoita moraalista ja arvoista luopumista.
"Tämä johtuu siitä että uskovainen menettäisi tässä tilanteessa "elämän tarkoituksen"."
1) Jos uskovainen menettää uskonsa, niin ei hän enää ole uskovainen. Uskonnollisuus ei kait uskonsa menettäneelle ole elämän tarkoitus, vaan jokin muu asia(t) on sen korvannut.
2) Joudut olettamaan, että tarkoituksen elämälleen voisi saada vain uskonnollisuuden kautta...Eli itsessään yksittäisten ihmisten elämillä ei olisi muuta merkitystä kuin se uskonnollisuuden antama... tuolla logiikalla ei tarvitse kauan ihmetellä miksi on näitä uskon nimissä toimivia itsemurha pommittajia ja muita hulluja.
"Materialistinen maailmankuva ei voi enää antaa samaa lohtua, kun on tottunut kerran turvaamaan Jumalaan."
- Ei maailmankuvan välttämättä täydy olla materialistinen, vaikka ei jumaliin uskoisikaan.
- Miksi muka materialistiset näkemykset eivät voisi olla aivan yhtä lohduttavia, kuin uskonnolliset?
"Tästä on seurauksena monenlaisia ongelmia esim. masennusta, eksistentialistista turhautumista ja viettikeskeistä hedonismia. On vaikea enää koskaan kokea kokonaisvaltaista hyvää oloa elämässään."
Puhu vain omasta puolestasi, muihin nuo tuskin yleisesti pätee. Aika heikko täytyy olla itsetunto, jos kaikki tarkoitus elämälleen pitää hankkia jonkun jumalan kautta.
"Entinen kristitty joka on TÄYSIN menettänyt uskonsa yliluonnolliseen on itse asiassa mielestäni erittäin VAARALLINEN ihminen"
Mitä paska puhetta tuokin on? Mikä tarkalleen tekee uskonsa menettäneestä kristitystä sen vaarallisemman, kuin uskonsa menettäneen muslimin tai ikänsä ateistina olleen henkilön?
Jälleen, yritätkö muka väittää, että ihmiset voivat omata moraalisia arvoja vain uskonnollisuuden kautta? Eiköhän sellainen näkemys katoaisi samalla niiden jumalien kanssa.
"Mielestäni täysin naturalistisessa maailmankuvassa ihminen on pelkkänä osana evolutiivista järjestelmää, ja silloin periaatteessa heikompien ihmisten hyväksikäyttö on luonnonlaki. Se edellyttää katulasten, nälänhätien, köyhyyden yms olemassaoloa maailmassa. Tämä tuntuu minusta erittäin pahalta."
Darwinin luonnonvalinta ja evoluutio kuvaa lajien ja elämän kehittymistä, SE EI OLE tarkoitettu miksikään eettiseksi säännöstöksi. Olet siis täysin hakoteillä.
"Jouduin pohtimaan miksi olen yhä agnostikko, enkä totaalinen ateisti."
Agnostismi ei itsessään kerro mitään uskosta, mutta tiedosta kylläkin... se on tietoteoreettinen kanta, ei uskonnollinen. Siis agnostismin mukaan jumalista/yliluonnollisista oliosta, tai edes niiden olemassaolosta ei voi saada tietoa. Voit olla täysin yhtä hyvin ateistinen kuin testinenkin agnostikko.
"Lopullinen syy voi minulla ollakin se että jos ottaisin sen viimeisen uskonaskelen ateistiksi, niin minulla ei olisi enää mitään syytä elää."
Siis saat elämällesi tarkoituksen jostain jumalasta, josta et voi saada mitään tietoa (noudattamasi agnostismin mukaan)... Voisiko elämäsi tarkoitus olla enää yhtään tuota tyhjempi? Kannattaisi tarkastella maailmaa ja varsinkin elämääsi muuten kuin ainoastaan tuollaisen uskonnollisen propagandan kautta...Ateismista EI seuraa tarkoituksen, arvojen, moraalin jne. katoaminen, mutta niiden jumala lähtöisyyteen usko kyllä katoaa.
" En voi palata darwinistisen järjestelmän osaksi, kun olen joskus uskonut olevani osa erilaista järjestelmää, missä ihmisiä arvotetaan eri lähtökohdista. "
Jälleen puhut darwinismista, kuin se muka olisi jokin ei uskonnollisten yleinen moraali systeemi. Tutustu hieman moraalifilosofiaan (etiikkaan), niin huomaat että ateisteilla voi olla aika monenlaisia eri arvomaailmoihin pohjautuvia käsityksiä.
Kiitos kiinnostuksestasi. Olin huomaavinani hienoista kiukkuakin kannanotossani. Ymmärrät minua kuitenkin hiukan väärin, kun luulet minun kirjoittavan jonkinlaisen älyllisen yhteenvedon todellisuudesta. Kirjoitukseni perustui omaan sisäiseen kokemukseeni, niin kuin itsekin sanot:
"Joudut olettamaan, että tarkoituksen elämälleen voisi saada vain uskonnollisuuden kautta...Eli itsessään yksittäisten ihmisten elämillä ei olisi muuta merkitystä kuin se uskonnollisuuden antama.."
Käsittelet aihettani kuin preparaattia mikroskoopin lasilla. Ylimielisesti sanot jopa minun puhuvan paskaa, ilmeisesti kuvitellen murskaavasi minut älykkäällä argumentoinnillasi.
Valitettavasti tekstini todellisuus on todellisuutta minulle, olen sitten egoisti tai psykopaatti (mitä sinä et tietenkään pysty sanomaan), niin minä olen entinen kristitty, joka kokee uskon romahtamisen jälkeen KAIKEN turhaksi. Tiedätkö SINÄ miltä se TUNTUU, kun voisi vaikka joutessaan mäsäyttää auton kallioleikkaukseen, koska elämä päättyy kuitenkin turhuuteen?
Ja nyt tietysti luokittelet minut masentuneeksi joka tarvitsee ammattiapua. Ehkä niin onkin, mutta epäilen sitä. Olen myös terveysalan koulutuksen saanut, ja uskon että saisin melko puhtaat paperit. Ongelmani on rationaalinen eikä henkinen.
Minä olen mielestäni jo hiukan vaarallinen ihminen. Ja uskon että totaalinen uskosta luopuminen on kaltaisilleni haitallista.
Pystyn kyllä soveltamaan biologiaa syvemminkin näihin asioihin, mutta sen nyt vain sanon että kaikki tämänkaltaiset raja-aidat ovat mielestäni epätoivoisia yrityksiä kiertää kylmää todellisuutta:
"Darwinin luonnonvalinta ja evoluutio kuvaa lajien ja elämän kehittymistä, SE EI OLE tarkoitettu miksikään eettiseksi säännöstöksi."
Elämäss niin kuin biologiassakin kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sinä olet vain rakentanut oman ajatustornisi, että kykenet kestämään todellisuutta. Minä näen sinun ylimielisen "älyllisyytesi" läpi.
Vai vastasitko, missä, milloin? Et oikeastaan vastannut vieläkään; syytät vain ylimieliseksi ja ruikutat oman todellisuutesi kymyydestä.
"Kirjoitukseni perustui omaan sisäiseen kokemukseeni, niin kuin itsekin sanot:"
Niin ja silti teet useita karuja yleistyksiä, ilman mitään perusteluja...Esim.
""Entinen kristitty joka on TÄYSIN menettänyt uskonsa yliluonnolliseen on itse asiassa mielestäni erittäin VAARALLINEN ihminen""
Tuossa muodossa, tuo osa viestistäsi menee paskapuheeksi...Mistä minä voisin tietää, että viestissäsi tuo 'entinen kristitty' koskee vain sinua, eikä entisiä kristittyjä yleensä??? Jos se tekee minusta ylimielisen, niin sitten tekee. Lähinnä yritin saada jotain selvennystä viestiisi, enkä niinkään murskata niitä sinun väittämiä...Et kuiten näytä olevan halukas vastaamaan mihinkään kysymyksiin tuosta OMASTA todellisuudestasi.
"Valitettavasti tekstini todellisuus on todellisuutta minulle, olen sitten egoisti tai psykopaatti (mitä sinä et tietenkään pysty sanomaan), niin minä olen entinen kristitty, joka kokee uskon romahtamisen jälkeen KAIKEN turhaksi. Tiedätkö SINÄ miltä se TUNTUU, kun voisi vaikka joutessaan mäsäyttää auton kallioleikkaukseen, koska elämä päättyy kuitenkin turhuuteen? "
OK, esitä ne väittämäsi sitten siinä muodossa, että muutkin ne ymmärtää. Ei sinun ongelmat kiinnosta, eikä kiinnosta avautua täällä omistani.
"Pystyn kyllä soveltamaan biologiaa syvemminkin näihin asioihin, mutta sen nyt vain sanon että kaikki tämänkaltaiset raja-aidat ovat mielestäni epätoivoisia yrityksiä kiertää kylmää todellisuutta ... Elämäss niin kuin biologiassakin kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sinä olet vain rakentanut oman ajatustornisi, että kykenet kestämään todellisuutta. Minä näen sinun ylimielisen "älyllisyytesi" läpi."
Jälleen, puhutko nyt taas SINUN omasta todellisuudestasi? Todellisuus kylmä, missä suhteessa? Miten biologia tai uskonnottomuus tarkalleen tuohoaa objektiivisessa todellisuudesta kaiken arvomaailman?
Saatan tietääkin jotain tuosta, mutta jokaisella on omat tunteensa. Tarkkaan ottaen kukaan ei voi tietää tunteitasi.
Et siis ole löytänyt elämällesi muuta tarkoitusta kuin sen entisen uskosi jumalan tuntemattoman tahdon toteuttamisen? Etkö näe elämällä itsellään olevan tarkoitusta, vaan että sen pitäisi olla jonkin toisen tarkoituksen välikappale?
Etkö koe itseäsi sinällään arvokkaaksi olioksi - näin ihmisten kesken, jolla on sama elämisen oikeus kuin kaikilla muillakin olennoilla?
Oletko sinä joskus ollut uskossa ja sitten menettänyt uskosi? Voin kertoa sinulle että Jumala on olemassa ja voit olla aivan rauhallisin mielin.
Laita jotain kysymyksiä jos sinulla on jotain kysyttävää!
Pakko kait sitten uskoa, kun sinä julistat sen olevan noin...Tai sitten ei.
"Mitä väliä sillä on vaikka ihmiset uskoisivat väärään totuuteen?"
-Kyllähän harhakuvitelmien varassa eläminen helposti vääristää kaikkea. Millainen elämästä tulee, jos kaikki perustuu kuviteltuihin asiohin?
"Sitten pitää myös muistaa että koko evoluution historian aikana on maailmassa ollut kärsimystä ja petkutusta. Ei uskonto sitä ole synnyttänyt. "
- Ei ole evoluutio eikä uskonto kärsimyksiä synnyttänyt eikä poistanut. Kärsimyksiä on ollut ja tulee olemaan aina. Kipua, sairauksia, menetyksiä jne. tulee vain aina olemaan. Kärsimyksiä voi vähentää oikea suhtautuminen niihin.
"Olen sitä mieltä että totaalinen uskonnollisuudesta luopuminen on ihmiselle vaarallisempi asia kuin uskoontulo. Tämä johtuu siitä että uskovainen menettäisi tässä tilanteessa "elämän tarkoituksen"."
- Miksi joku luopuu uskonnollisuudesta? Siksi että lakkaa pitämästä totena uskonnollisia dogmeja. Meneekö elämältä tarkoitus, jos toteaa että tarkoitus on aiemmin perustunut harhakuvitelmiin?
" Materialistinen maailmankuva ei voi enää antaa samaa lohtua, kun on tottunut kerran turvaamaan Jumalaan. Tästä on seurauksena monenlaisia ongelmia esim. masennusta, eksistentialistista turhautumista ja viettikeskeistä hedonismia. On vaikea enää koskaan kokea kokonaisvaltaista hyvää oloa elämässään."
- Mikä on materialistinen maailmankuva? Luulisi olevan päin vastoin huojentavaa tajuta, että onkin uskonut aiemmin kuviteltuihin henkiolentohin ja pelko tuonpuoleisista rangaistuksista on ollut vain kuvittelua. Eikös siinä pikemminkin kuin herää painajaisunesta todellisuuteen?
" Entinen kristitty joka on TÄYSIN menettänyt uskonsa yliluonnolliseen on itse asiassa mielestäni erittäin VAARALLINEN ihminen "
- Puhutko itsestäsi? Entäs uskostaan luopunut juutalainen, muslimi, budhhisti, hindu? Miksi tosiasioihin elämänsä perustava olisi vaarallisempi kuin henkiolentoihin uskova?
"Minä olen olen ollut aikaisemmin kristitty, mutta sittemmin todellisuus on saanut minut kyseenalaistamaan kaikkea. Nyttemmin olen muodostanut tietynlaiseen rationaalisuuteen perustuvan maailmankuvan. En kutsu sitä tieteelliseksi, koska en ole myöskään tiedeuskovainen. Tiede on täynnä huiputusta ja virheitä, sitä pitää myös kyseenalaistaa. Eilen olin biologian luennolla ja katsoin yöllä dokumentin "Darwinin painajainen". Nämä saivat minut taas vaihteeksi ajattelemaan maailmankuvaani. Mielestäni täysin naturalistisessa maailmankuvassa ihminen on pelkkänä osana evolutiivista järjestelmää, ja silloin periaatteessa heikompien ihmisten hyväksikäyttö on luonnonlaki. Se edellyttää katulasten, nälänhätien, köyhyyden yms olemassaoloa maailmassa. Tämä tuntuu minusta erittäin pahalta. "
- Mikä ihme sinut saa ajattelemaan, että ilman uskoa jumaliin ihminen ei voisi käyttäytyä eettisesti ja moraalisesti? Helvetin pelossako vain kristityt harjoittavat laupeutta? Miksi ihminen ei muka voisi olla solidaarinen, eettinen ja moraalinen vaikka hän ei uskoisi näkymättöminen henkivoimien olemassaoloon? Ei köyhyys ja nälänhätä poistu sillä että pidetään henkiolentoja tosina, vaan käytännön toimenpitein. Eikä epäitsekkyys mitenkään edellytä uskomista näkymättömiin jumaliin tai henkiin.
Päin vastoin, kovin itsekkäältä ja omituiselta minusta tuntuu, jos auttamistoiminta tms. perustuu vain siihen että uskoo jumalan sen palkitsevan tai rankaisevan teoista kuoleman jälkeen. Silloinhan motiivina on vain oma etu.
"Jouduin pohtimaan miksi olen yhä agnostikko, enkä totaalinen ateisti. Lopullinen syy voi minulla ollakin se että jos ottaisin sen viimeisen uskonaskelen ateistiksi, niin minulla ei olisi enää mitään syytä elää. En voi palata darwinistisen järjestelmän osaksi, kun olen joskus uskonut olevani osa erilaista järjestelmää, missä ihmisiä arvotetaan eri lähtökohdista. "
- Darwinistinen evoluutioteoria kuvaa vain eliöiden kehittymistä. Se on puhdasta biologiaa. Teet myös heti naturalistisen virhepäätelmän: Ei siitä miten asiat ovat, voida päätellä miten niiden pitäisi olla.
Ihmisen kulttuuri ja heikompien hyväksi käyttäminen on täysin eri asia, kuin evoluutioteoria. Evoluutioteoria ei suinkaan anna mitään elämänohjeita, eikä se käsittele elämänarvoja. Se tutkii vain eliöiden kehitystä. Sen mukaan ympäristöönsä kelpoisin muoto yleistyy, sillä sellaiset yksilöt lisääntyvät tehokkaimmin. Kelpoisin ei tarkoita välttämättä häikäilemättömintä.
Ihminen voi hyvin pitkälle päättää miten hän haluaa käyttäytyä, sen perusteella mikä tuottaa mielihyvää. Jos mielihyvää tuottaa toisten auttaminen, niin voi hyvin toimia. Ei siihen edellytetä uskomista henkiolentoihin.
"Päin vastoin, kovin itsekkäältä ja omituiselta minusta tuntuu, jos auttamistoiminta tms. perustuu vain siihen että uskoo jumalan sen palkitsevan tai rankaisevan teoista kuoleman jälkeen. Silloinhan motiivina on vain oma etu."
Kovin omituiselta minusta tuntuu jos kukaan uskoo että maailmassa epäitsekkyys ja hyvän tekeminen toteutuu.
Te vain kikkailette filosofisesti. Minä olen kuitenkin jonkinlainen pragmaatikko. Puheesi perusteella minä en kykene muodostamaan sinustakaan mitenkään "hyvän" ihmisen kuvaa. On hienoa osata filosofoida etiikasta, mutta koskettaako ihmisten kärsiminen maailmassa sinua? Minuun sattui niin perkeleesti, kun näin lasten tappelevan riisikulhosta "Darwinin painajaisessa". Itkinkin vielä seuraavana päivänä. Mutta oikeasti en kai välitä, koska en tee mitään asian eteen.
"- Mikä ihme sinut saa ajattelemaan, että ilman uskoa jumaliin ihminen ei voisi käyttäytyä eettisesti ja moraalisesti? Helvetin pelossako vain kristityt harjoittavat laupeutta?"
VASTAUS: TODELLISUUS saa minut ajattelemaan niin. Mitä enemmän oppii tuntemaan ihmistä, sitä enemmän oppii itsekkyydestä. Helvetin pelossako ateistit lässyttävät hyvän tekemisestä?
EIKÖ OLISI PAREMPI EDES NETISSÄ REHELLISESTI NÄYTTÄÄ MILLAINEN ON OIKEASTI IHMISENÄ?
Minä olen paska, jos sitä mitataan minun laupeudellani ja hyvänteollani.
Mainitsen vielä teille kaikille että olen aikoinaan käynyt itsekin Afrikassa näkemässä kovia oloja vapaaehtoistyössä. Se että dokumentti itketti minua, ei johtununut siitä että äidin pikku kullannuppu olisi ensimmäistä kertaa herännyt tiedostamaan todellisuuden kovuuden. Pehmo voin kyllä olla mieheksi.
Voin kertoa sinulle että Jumala on olemassa! Älä heitä pois uskoasi Jumalaan.
Mutta pelkkä usko Jumalaan ei riitä. Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa: "joka ei synny uudesti ylhäältä ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa"
Siunausta!