Hitler ja Amerikan pommittaminen

Pari karkeinta valhetta olivat:

1. Roosevelt ei muka tiennyt, että Saksa julistaisi sodan Japanin hyökätessä. Juuri se oli yksi syy, jonka vuoksi Roosevelt pakotti Japanin sotaan. Hän tiesi, että Hitler julistaa liittosopimuksensa mukaisesti tällöin sodan. Muutenhan Hitler oli kieltänyt ampumasta USA.n laivoja. Siksi Roosevelt ei saanut mitään provosoitua sodasta puhumattakaan, vaikka antoi tulittaa saksalaisia aluksia ja sukellusveneitä koko ajan.

Kansa ei kannattanut sotaa. Muutenhan Roosevelt olisi heti hyökännyt Saksan kimppuun jo paljon aikaisemmin. Riippuen siitä, kuinka suuren sodan hän halusi (1938-1941). Japanikin oli tuhoamiskohteiden listalla, mutta tietysti sen kimppuun olisi hyökätty myöhemmin. Nyt siis pakotettiin Japani sotaan ja saatiin kaivattu sota Saksaa vastaan, joka kansankin oli pakko hyväksyä.

2. Koko amerikanpommittamisen vakavuus ennen sotaa. Sodanhan tajuttiin olevan USA:n tukema. Viimeistään asia paljastui Puolasta 1939 löydettyjen asiakirjojen perusteella. Dokumentti ei pystynyt osoittamaan mitään suunnitelmia, vaan puhui vain Messerschmidtin edustajan esitelleen puffaamansa koneen kykyjä. Kieronoloinen Rooseveltin mies kuitenkin livautti, että "ehkä oli suunnitelma" ja "kaikenlaiseen sotaanhan armeijat aina varautuvat". USA oli perinteisesti Saksan vihollinen ja Roosevelt erittäin aggressiivinen antigermaanisessa propagandassaan 1933 alkaen. Sanottiin Hitlerin alkaneen suunnitella maailman valloittamista 1937. Tietääkseni tällaisia suunnitelmia ei ole löydetty. Kävikin myöhemmin ilmi, että amerikkalaisten propaganda esitteli hänet tällaiseksi maailmanvalloittajaksi sodan alettua, mitä muuten rummutettiin jo esim. Chaplinin elokuvassa "Diktaattori" ja 1939 myös lehdistössä jo ennen sotaa USA.ssa.

Näyttääkin siltä, että koko dokkari on suunniteltu oikeuttamaan USA:n sota ja tuhotyöt uusien aineistojen paljastuessa. Tietysti diktaattori on saattanut hekumoida tuhosuunnitelmilla, kun Saksan kaupungit tuhottiin siviiliväestöineen. USA "ehti aina ensin", kuten tekemään kaukopommittajat ja valtaamaan Islannin. "Ehkä oli suunnitelma, joten he päättivät varmistaa asian". Melko varmasti kyse ei ollut kuitenkaan puolustuksesta, vaan USA:n halusta varmistaa ISlanti hyökkäystienä Eurooppaan. Samoin tuo suunnitelmat New Yorkia vastaan mukamas jo ennen sotaa, jolloin USA:n sotainto näyttäisi oikeutetulta, vaikka samalla tulikin maailma valloitetuksi Stalinin kanssa.

Todellisuudessa mitään tuollaisia koneita ei tietenkään tehty, vaan koneet olivat erilaisia. Saksan pommikoneiden oli tarkoitus tukea taktisesti maavoimien operaatioita ja tuhota vihollisen armeijaa. Tietysti myös tehtaita ja liikennettäkin. Kuitenkin juuuri Englannin ja muiden länsimaiden sotaopeissa oli jo rauhan aikana siviilialueiden ja kaupunkien terroripommitukset ja Englanti teki sitä jo Irakissa 1930-luvulla. Saksan opit eivät sallineet siviilikohteiden pommituksia eikä se pommittanut niitä ennen vuotta 1940. Englanti pommitti siviilikohteita sodan alusta lähtien ja sai Saksan provosoitua vastaamaan viimein, jotta Hitler ei olisi menettänyt kasvojaan.

Pommitusstrategioista ja yleensäkin myyteistä ja tosiasioista on ilmestynyt hiljattain taas uusi kirja:

Günter Zemella hat in seinem lobenswerten Werk eine umfassende chronologisch angeordnete Darstellung der einzelnen Luftangriffe auf das Deutsche Reich während des Zweiten Weltkrieges vorgelegt. Nach einer Einführung in die geschichtliche Entwicklung der Luftkriegsplanung der einzelnen Großmächte seit Beginn des Ersten Weltkrieges beschreibt er vor dem Hintergrund der allgemeinen Kriegsvorgänge zeitlich geordnet die einzelnen alliierten Luftangriffe mit ihren Auswirkungen. Dadurch wird das ganze Ausmaß der Flächenbombardements und ihre furchtbare Steigerung seit 1942 deutlich als Arthur Harris (genannt „der Schlächter“) den Oberbefehl über die britische Bomberflotte übernahm. Harris wurde für seine unchristlichen Kriegsverbrechen geadelt und bekam noch Jahrzehnte später ein überlebensgroßes Denkmal ausgerechnet vor einer Kirche in London gewidmet, während untadlige deutsche Heerführer von den Siegern verurteilt und manche von ihnen gehenkt wurden.
Der Autor beschränkt sich in seinem Buch nicht auf die Vorgänge während des Krieges, sondern er dokumentiert auch die Entwicklung in der Zwischenkriegszeit und erläutert die vollkommen unterschiedlichen Luftkriegsstrategien der Deutschen und der Alliierten. Zemella widerlegt in diesem Zusammenhang eine – oft von politisch korrekten Verfassern – behauptete deutsche Schuld an der Entmenschlichung der Luftkriegsführung und der Zerstörung der deutschen Städte als berechtigte Reaktion der Alliierten auf die angeblichen deutschen Terrorangriffe auf Warschau, Rotterdam und Coventry.
Der Verfasser verdeutlicht, dass eine derartige Darstellung die historische Wirklichkeit geradezu auf den Kopf stellt, denn Tatsache ist, dass Großbritannien bereits in den zwanziger und dreißiger Jahren den Luftkrieg gegen die Zivilbevölkerung plante, ab Mitte der dreißiger Jahre den Bau der dafür notwendigen Bomber begann und die entsprechende Strategie entwickelte. Die USA beteiligten sich ebenfalls spätestens seit 1936 an der Herstellung von Langstreckenbombern, so dass sie mit dem Kriegseintritt 1941 sowohl in Europa als auch im Fernen Osten gegen Japan die Städte der Feinde mit Flächenbombardements belegen konnten. Dagegen sah die deutsche Luftkriegsstrategie Flugzeuge als taktische Hilfsmittel zur Unterstützung der Bodentruppen vor. In den Anweisungen für den Luftkrieg wurde ausdrücklich nur der Angriff auf militärische Ziele befohlen und die Bombardierung ziviler Einrichtungen untersagt.
Zur Bestätigung der Urteile über den Bombenkrieg gegen Deutschland behandelt Zemella auch die entsprechenden Angriffe der US-Luftwaffe gegen Japan. Dabei wird herausgearbeitet, dass einzelne Angriffe mit konventionellen Bomben zum Beispiel auf Tokio mit mehr als 100.000 toten Zivilisten ungeheure Opfer forderten wie jede der beiden im August 1945 auf das bereits kapitulationsbereite Japan abgeworfenen Atombomben.

Todellisuudessa Hitler ei halunnut sotaa. Jos ei jaksa lukea Walter Postin, Stefan Scheilin ja Gerdt Schultze-Rhonhofin tiiliskiviä toisenmaailmansodan syistä, niin kannattaa tilata esim. Deutscher Buchdienstistä dvd "Wollte Adolf Hitler den Krieg":

Auf der fast dreistündigen DVD sprechen drei renommierte Autoren unzensiert, hochqualifiziert und ohne Angst vor irgendwelchen Korrektheiten des Zeitgeistes über die Kriegsschuldfrage. Das Werk enthält Vorträge von Generalmajor a.D. Gerd Schultze-Rhonhof, Dr. Stefan Scheil und Dr. Walter Post in Fernsehqualität.

Schultze-Rhonhof erklärt in seinem Vortrag „Der lange Weg zum Zweiten Weltkrieg – Die Krise mit Polen“ die Ursachen des Ausbruchs des Zweiten Weltkrieges 1939 auf höchst objektive Weise. Der Ex-General bekennt, er habe einst auch an eine deutsche Alleinschuld geglaubt. Doch nachdem er Jahre lang Unmengen von Akten und entsprechende Quellen dazu studiert habe, sei es ihm wie Schuppen von den Augen gefallen, dass hier Geschichtsfälscher am Werke gewesen seien, welche die Propaganda der Sieger kritiklos übernommen hätten. Ausgeblendet würden vor allem die schweren Verbrechen an der deutschen Minderheit in Polen sowie die zahlreichen Kompromissvorschläge der deutschen Seite bezüglich der (rein deutschen) Stadt Danzig und exterritorialen Verkehrsverbindungen nach Ostpreußen durch den „polnischen Korridor“.

Dr. Stefan Scheil widmet sich in seinem Vortrag „Am Ende war Barbarossa – Der Krieg der nicht zu stoppen war“ dem Kampf gegen die Sowjetunion. Scheil geht er der Frage nach, ob es sich bei dem am 22. Juni 1941 begonnenen „Unternehmen Barbarossa“ wirklich um einen unprovozierten „Überfall“ auf die Sowjetunion oder um einen deutschen Präventivschlag gehandelt hat und kommt zu der Erkenntnis, dass die Rote Armee im Sommer 1941 selbst bereit stand, einen Angriff auf den deutschen Machtbereich zu starten. Man habe von Seiten der Sowjetunion sogar bereits deutschsprachige Zeitungen für die zu erwartenden Gefangenen geplant. Scheil beleuchtet außerdem die zynische Machtpolitik der USA und die Ignoranz der westlichen Diplomatie gegenüber Deutschland.

Abschließend referiert der Historiker Dr. Walter Post überaus kenntnisreich die Ereignisse im Fernen Osten. Sein Vortrag „Die Hintertür zum Krieg – Der Ferne Osten und der Amerikanische Kriegseintritt 1941“ bedeutet für die Diskussion um den Ausbruch des Zweiten Weltkriegs eine erhebliche Horizonterweiterung. Post entlarvt besonders die üble Kriegstreiberrolle des US-Präsidenten Roosevelt, der über den Umweg eines Krieges mit Japan im Pazifik in den europäischen Konflikt mit Deutschland eintreten wollte. Da von Hitler keine Kriegserklärung zu erwarten gewesen sei und die isolationistisch gesinnte US-amerikanische Öffentlichkeit einen Krieg mit Deutschland auf jeden Fall abgelehnt hätte, sei ihm nur die „Hintertür“ über den Dreimächtepakt mit Japan und Italien geblieben, um einen Kriegseintritt der USA gegen Deutschland zu erreichen. Der japanische Angriff auf Pearl Harbor sei daher von der US-Regierung provoziert worden.


Suositeltavia kirjoja ovat Scheilin Fünf plus Zwei ja Die Eskalation des Zweiten Weltkriegs, Postin Die Ursache des Zweiten Weltkriegs ja toimittama ja kääntämä Morgensternin Pearl Harbor-Eine amerikanische Katastrophe sekä Schultze Rhonhofin 1939-Der Krieg der viele Väter hatte.

Vandaali kirjoitti:

Todellisuudessa Hitler ei halunnut sotaa. Jos ei jaksa lukea Walter Postin, Stefan Scheilin ja Gerdt Schultze-Rhonhofin tiiliskiviä toisenmaailmansodan syistä, niin kannattaa tilata esim. Deutscher Buchdienstistä dvd "Wollte Adolf Hitler den Krieg":

Auf der fast dreistündigen DVD sprechen drei renommierte Autoren unzensiert, hochqualifiziert und ohne Angst vor irgendwelchen Korrektheiten des Zeitgeistes über die Kriegsschuldfrage. Das Werk enthält Vorträge von Generalmajor a.D. Gerd Schultze-Rhonhof, Dr. Stefan Scheil und Dr. Walter Post in Fernsehqualität.

Schultze-Rhonhof erklärt in seinem Vortrag „Der lange Weg zum Zweiten Weltkrieg – Die Krise mit Polen“ die Ursachen des Ausbruchs des Zweiten Weltkrieges 1939 auf höchst objektive Weise. Der Ex-General bekennt, er habe einst auch an eine deutsche Alleinschuld geglaubt. Doch nachdem er Jahre lang Unmengen von Akten und entsprechende Quellen dazu studiert habe, sei es ihm wie Schuppen von den Augen gefallen, dass hier Geschichtsfälscher am Werke gewesen seien, welche die Propaganda der Sieger kritiklos übernommen hätten. Ausgeblendet würden vor allem die schweren Verbrechen an der deutschen Minderheit in Polen sowie die zahlreichen Kompromissvorschläge der deutschen Seite bezüglich der (rein deutschen) Stadt Danzig und exterritorialen Verkehrsverbindungen nach Ostpreußen durch den „polnischen Korridor“.

Dr. Stefan Scheil widmet sich in seinem Vortrag „Am Ende war Barbarossa – Der Krieg der nicht zu stoppen war“ dem Kampf gegen die Sowjetunion. Scheil geht er der Frage nach, ob es sich bei dem am 22. Juni 1941 begonnenen „Unternehmen Barbarossa“ wirklich um einen unprovozierten „Überfall“ auf die Sowjetunion oder um einen deutschen Präventivschlag gehandelt hat und kommt zu der Erkenntnis, dass die Rote Armee im Sommer 1941 selbst bereit stand, einen Angriff auf den deutschen Machtbereich zu starten. Man habe von Seiten der Sowjetunion sogar bereits deutschsprachige Zeitungen für die zu erwartenden Gefangenen geplant. Scheil beleuchtet außerdem die zynische Machtpolitik der USA und die Ignoranz der westlichen Diplomatie gegenüber Deutschland.

Abschließend referiert der Historiker Dr. Walter Post überaus kenntnisreich die Ereignisse im Fernen Osten. Sein Vortrag „Die Hintertür zum Krieg – Der Ferne Osten und der Amerikanische Kriegseintritt 1941“ bedeutet für die Diskussion um den Ausbruch des Zweiten Weltkriegs eine erhebliche Horizonterweiterung. Post entlarvt besonders die üble Kriegstreiberrolle des US-Präsidenten Roosevelt, der über den Umweg eines Krieges mit Japan im Pazifik in den europäischen Konflikt mit Deutschland eintreten wollte. Da von Hitler keine Kriegserklärung zu erwarten gewesen sei und die isolationistisch gesinnte US-amerikanische Öffentlichkeit einen Krieg mit Deutschland auf jeden Fall abgelehnt hätte, sei ihm nur die „Hintertür“ über den Dreimächtepakt mit Japan und Italien geblieben, um einen Kriegseintritt der USA gegen Deutschland zu erreichen. Der japanische Angriff auf Pearl Harbor sei daher von der US-Regierung provoziert worden.


Suositeltavia kirjoja ovat Scheilin Fünf plus Zwei ja Die Eskalation des Zweiten Weltkriegs, Postin Die Ursache des Zweiten Weltkriegs ja toimittama ja kääntämä Morgensternin Pearl Harbor-Eine amerikanische Katastrophe sekä Schultze Rhonhofin 1939-Der Krieg der viele Väter hatte.

Saksassa äärioikeisto yrittää kaikkensa Hitlerin maineen puhdistamiseksi. Nämä kirjoittajat ovat ikäviä esimerkkejä siitä...

Vandaali kirjoitti:

Todellisuudessa Hitler ei halunnut sotaa. Jos ei jaksa lukea Walter Postin, Stefan Scheilin ja Gerdt Schultze-Rhonhofin tiiliskiviä toisenmaailmansodan syistä, niin kannattaa tilata esim. Deutscher Buchdienstistä dvd "Wollte Adolf Hitler den Krieg":

Auf der fast dreistündigen DVD sprechen drei renommierte Autoren unzensiert, hochqualifiziert und ohne Angst vor irgendwelchen Korrektheiten des Zeitgeistes über die Kriegsschuldfrage. Das Werk enthält Vorträge von Generalmajor a.D. Gerd Schultze-Rhonhof, Dr. Stefan Scheil und Dr. Walter Post in Fernsehqualität.

Schultze-Rhonhof erklärt in seinem Vortrag „Der lange Weg zum Zweiten Weltkrieg – Die Krise mit Polen“ die Ursachen des Ausbruchs des Zweiten Weltkrieges 1939 auf höchst objektive Weise. Der Ex-General bekennt, er habe einst auch an eine deutsche Alleinschuld geglaubt. Doch nachdem er Jahre lang Unmengen von Akten und entsprechende Quellen dazu studiert habe, sei es ihm wie Schuppen von den Augen gefallen, dass hier Geschichtsfälscher am Werke gewesen seien, welche die Propaganda der Sieger kritiklos übernommen hätten. Ausgeblendet würden vor allem die schweren Verbrechen an der deutschen Minderheit in Polen sowie die zahlreichen Kompromissvorschläge der deutschen Seite bezüglich der (rein deutschen) Stadt Danzig und exterritorialen Verkehrsverbindungen nach Ostpreußen durch den „polnischen Korridor“.

Dr. Stefan Scheil widmet sich in seinem Vortrag „Am Ende war Barbarossa – Der Krieg der nicht zu stoppen war“ dem Kampf gegen die Sowjetunion. Scheil geht er der Frage nach, ob es sich bei dem am 22. Juni 1941 begonnenen „Unternehmen Barbarossa“ wirklich um einen unprovozierten „Überfall“ auf die Sowjetunion oder um einen deutschen Präventivschlag gehandelt hat und kommt zu der Erkenntnis, dass die Rote Armee im Sommer 1941 selbst bereit stand, einen Angriff auf den deutschen Machtbereich zu starten. Man habe von Seiten der Sowjetunion sogar bereits deutschsprachige Zeitungen für die zu erwartenden Gefangenen geplant. Scheil beleuchtet außerdem die zynische Machtpolitik der USA und die Ignoranz der westlichen Diplomatie gegenüber Deutschland.

Abschließend referiert der Historiker Dr. Walter Post überaus kenntnisreich die Ereignisse im Fernen Osten. Sein Vortrag „Die Hintertür zum Krieg – Der Ferne Osten und der Amerikanische Kriegseintritt 1941“ bedeutet für die Diskussion um den Ausbruch des Zweiten Weltkriegs eine erhebliche Horizonterweiterung. Post entlarvt besonders die üble Kriegstreiberrolle des US-Präsidenten Roosevelt, der über den Umweg eines Krieges mit Japan im Pazifik in den europäischen Konflikt mit Deutschland eintreten wollte. Da von Hitler keine Kriegserklärung zu erwarten gewesen sei und die isolationistisch gesinnte US-amerikanische Öffentlichkeit einen Krieg mit Deutschland auf jeden Fall abgelehnt hätte, sei ihm nur die „Hintertür“ über den Dreimächtepakt mit Japan und Italien geblieben, um einen Kriegseintritt der USA gegen Deutschland zu erreichen. Der japanische Angriff auf Pearl Harbor sei daher von der US-Regierung provoziert worden.


Suositeltavia kirjoja ovat Scheilin Fünf plus Zwei ja Die Eskalation des Zweiten Weltkriegs, Postin Die Ursache des Zweiten Weltkriegs ja toimittama ja kääntämä Morgensternin Pearl Harbor-Eine amerikanische Katastrophe sekä Schultze Rhonhofin 1939-Der Krieg der viele Väter hatte.

jaksaa...

rleino kirjoitti:

jaksaa...

Ovatten arvostettuja professoreita. Vastaavia tohtoreita löytyy ja kirjojakin.

Vandaali kirjoitti:

Ovatten arvostettuja professoreita. Vastaavia tohtoreita löytyy ja kirjojakin.

proffia tms.

Hurahtihan Hitlerin joukkoihin vaikka kuinka oppineita PELLEJÄ!!!

Ei se oppiarvo ihmisestä viisasta tee...

Saksalaiset saavat tehdä WW 2 dokumentteja omista asioistaan vielä tänä päivänäkänn. Vaikka varmasti tietävät enemmän niistä asioista. Muut lisäävät natsi sanan joka sanan eteen, tuloksena suht puolueellista "dokumenttia". Ei jenkitkään sano että kuulennot tehtiin "natsien" ansiosta.

olla vaikka kirjoitti:

proffia tms.

Hurahtihan Hitlerin joukkoihin vaikka kuinka oppineita PELLEJÄ!!!

Ei se oppiarvo ihmisestä viisasta tee...

...vaan puoluekanta???!

Eikö syökin miestä kun ei pysty pelle-natsien viesteihin vastaamaan muuten kuin räkimällä?

tekeväz kirjoitti:

...vaan puoluekanta???!

Eikö syökin miestä kun ei pysty pelle-natsien viesteihin vastaamaan muuten kuin räkimällä?

"...vaan puoluekanta???!"

Poikkeuksena NSDAP:stä ei löytynyt yhtään viisasta miestä :DDD

Lähellä sitä oli ehkä Speer...

Kommareista ei löytynyt edes läheltä piti tapauksia.

Vandaali kirjoitti:

Ovatten arvostettuja professoreita. Vastaavia tohtoreita löytyy ja kirjojakin.

Mainitsepa muutama arvostettu professori ja tohtori joka muka jakaisi typerät käsityksesi historiallisista tapahtumista. Eipä taida löytyä yhtään!

Ja vai ei Hitler halunnut sotaa? Miksiköhän hän sitten aloitti ennennäkemättömän laajan asevarusteluohjelman joka nimenomaan oli hyökkäyssotaan suunniteltu? Blitzkrieg lienee kaltaisellesi saappaannuolivätykselle tuttu käsite...

Vandaali kirjoitti:

Pari karkeinta valhetta olivat:

1. Roosevelt ei muka tiennyt, että Saksa julistaisi sodan Japanin hyökätessä. Juuri se oli yksi syy, jonka vuoksi Roosevelt pakotti Japanin sotaan. Hän tiesi, että Hitler julistaa liittosopimuksensa mukaisesti tällöin sodan. Muutenhan Hitler oli kieltänyt ampumasta USA.n laivoja. Siksi Roosevelt ei saanut mitään provosoitua sodasta puhumattakaan, vaikka antoi tulittaa saksalaisia aluksia ja sukellusveneitä koko ajan.

Kansa ei kannattanut sotaa. Muutenhan Roosevelt olisi heti hyökännyt Saksan kimppuun jo paljon aikaisemmin. Riippuen siitä, kuinka suuren sodan hän halusi (1938-1941). Japanikin oli tuhoamiskohteiden listalla, mutta tietysti sen kimppuun olisi hyökätty myöhemmin. Nyt siis pakotettiin Japani sotaan ja saatiin kaivattu sota Saksaa vastaan, joka kansankin oli pakko hyväksyä.

2. Koko amerikanpommittamisen vakavuus ennen sotaa. Sodanhan tajuttiin olevan USA:n tukema. Viimeistään asia paljastui Puolasta 1939 löydettyjen asiakirjojen perusteella. Dokumentti ei pystynyt osoittamaan mitään suunnitelmia, vaan puhui vain Messerschmidtin edustajan esitelleen puffaamansa koneen kykyjä. Kieronoloinen Rooseveltin mies kuitenkin livautti, että "ehkä oli suunnitelma" ja "kaikenlaiseen sotaanhan armeijat aina varautuvat". USA oli perinteisesti Saksan vihollinen ja Roosevelt erittäin aggressiivinen antigermaanisessa propagandassaan 1933 alkaen. Sanottiin Hitlerin alkaneen suunnitella maailman valloittamista 1937. Tietääkseni tällaisia suunnitelmia ei ole löydetty. Kävikin myöhemmin ilmi, että amerikkalaisten propaganda esitteli hänet tällaiseksi maailmanvalloittajaksi sodan alettua, mitä muuten rummutettiin jo esim. Chaplinin elokuvassa "Diktaattori" ja 1939 myös lehdistössä jo ennen sotaa USA.ssa.

Näyttääkin siltä, että koko dokkari on suunniteltu oikeuttamaan USA:n sota ja tuhotyöt uusien aineistojen paljastuessa. Tietysti diktaattori on saattanut hekumoida tuhosuunnitelmilla, kun Saksan kaupungit tuhottiin siviiliväestöineen. USA "ehti aina ensin", kuten tekemään kaukopommittajat ja valtaamaan Islannin. "Ehkä oli suunnitelma, joten he päättivät varmistaa asian". Melko varmasti kyse ei ollut kuitenkaan puolustuksesta, vaan USA:n halusta varmistaa ISlanti hyökkäystienä Eurooppaan. Samoin tuo suunnitelmat New Yorkia vastaan mukamas jo ennen sotaa, jolloin USA:n sotainto näyttäisi oikeutetulta, vaikka samalla tulikin maailma valloitetuksi Stalinin kanssa.

Todellisuudessa mitään tuollaisia koneita ei tietenkään tehty, vaan koneet olivat erilaisia. Saksan pommikoneiden oli tarkoitus tukea taktisesti maavoimien operaatioita ja tuhota vihollisen armeijaa. Tietysti myös tehtaita ja liikennettäkin. Kuitenkin juuuri Englannin ja muiden länsimaiden sotaopeissa oli jo rauhan aikana siviilialueiden ja kaupunkien terroripommitukset ja Englanti teki sitä jo Irakissa 1930-luvulla. Saksan opit eivät sallineet siviilikohteiden pommituksia eikä se pommittanut niitä ennen vuotta 1940. Englanti pommitti siviilikohteita sodan alusta lähtien ja sai Saksan provosoitua vastaamaan viimein, jotta Hitler ei olisi menettänyt kasvojaan.

Pommitusstrategioista ja yleensäkin myyteistä ja tosiasioista on ilmestynyt hiljattain taas uusi kirja:

Günter Zemella hat in seinem lobenswerten Werk eine umfassende chronologisch angeordnete Darstellung der einzelnen Luftangriffe auf das Deutsche Reich während des Zweiten Weltkrieges vorgelegt. Nach einer Einführung in die geschichtliche Entwicklung der Luftkriegsplanung der einzelnen Großmächte seit Beginn des Ersten Weltkrieges beschreibt er vor dem Hintergrund der allgemeinen Kriegsvorgänge zeitlich geordnet die einzelnen alliierten Luftangriffe mit ihren Auswirkungen. Dadurch wird das ganze Ausmaß der Flächenbombardements und ihre furchtbare Steigerung seit 1942 deutlich als Arthur Harris (genannt „der Schlächter“) den Oberbefehl über die britische Bomberflotte übernahm. Harris wurde für seine unchristlichen Kriegsverbrechen geadelt und bekam noch Jahrzehnte später ein überlebensgroßes Denkmal ausgerechnet vor einer Kirche in London gewidmet, während untadlige deutsche Heerführer von den Siegern verurteilt und manche von ihnen gehenkt wurden.
Der Autor beschränkt sich in seinem Buch nicht auf die Vorgänge während des Krieges, sondern er dokumentiert auch die Entwicklung in der Zwischenkriegszeit und erläutert die vollkommen unterschiedlichen Luftkriegsstrategien der Deutschen und der Alliierten. Zemella widerlegt in diesem Zusammenhang eine – oft von politisch korrekten Verfassern – behauptete deutsche Schuld an der Entmenschlichung der Luftkriegsführung und der Zerstörung der deutschen Städte als berechtigte Reaktion der Alliierten auf die angeblichen deutschen Terrorangriffe auf Warschau, Rotterdam und Coventry.
Der Verfasser verdeutlicht, dass eine derartige Darstellung die historische Wirklichkeit geradezu auf den Kopf stellt, denn Tatsache ist, dass Großbritannien bereits in den zwanziger und dreißiger Jahren den Luftkrieg gegen die Zivilbevölkerung plante, ab Mitte der dreißiger Jahre den Bau der dafür notwendigen Bomber begann und die entsprechende Strategie entwickelte. Die USA beteiligten sich ebenfalls spätestens seit 1936 an der Herstellung von Langstreckenbombern, so dass sie mit dem Kriegseintritt 1941 sowohl in Europa als auch im Fernen Osten gegen Japan die Städte der Feinde mit Flächenbombardements belegen konnten. Dagegen sah die deutsche Luftkriegsstrategie Flugzeuge als taktische Hilfsmittel zur Unterstützung der Bodentruppen vor. In den Anweisungen für den Luftkrieg wurde ausdrücklich nur der Angriff auf militärische Ziele befohlen und die Bombardierung ziviler Einrichtungen untersagt.
Zur Bestätigung der Urteile über den Bombenkrieg gegen Deutschland behandelt Zemella auch die entsprechenden Angriffe der US-Luftwaffe gegen Japan. Dabei wird herausgearbeitet, dass einzelne Angriffe mit konventionellen Bomben zum Beispiel auf Tokio mit mehr als 100.000 toten Zivilisten ungeheure Opfer forderten wie jede der beiden im August 1945 auf das bereits kapitulationsbereite Japan abgeworfenen Atombomben.

On Vandaali Völkischer Beobachterinsa hyvin lukenut, typeryyksiä tuli kuin Goebbelsin suusta vain sillä erotuksella että pellenatsi Vandaali vilpittömästi uskoo houreisiinsa päinvastoin kuin arvon tohtori G.

Kas kun et niitä juutalaisia tällä kertaa saanut vedettyä mukaan... Mikä helvetin Rooseveltin antigermaaninen propaganda? Kas kummaa hän julkisesti onnitteli Saksaa vuonna 1936 hyvin onnistuneista olympialaisista...

Vandaali kirjoitti:

Pari karkeinta valhetta olivat:

1. Roosevelt ei muka tiennyt, että Saksa julistaisi sodan Japanin hyökätessä. Juuri se oli yksi syy, jonka vuoksi Roosevelt pakotti Japanin sotaan. Hän tiesi, että Hitler julistaa liittosopimuksensa mukaisesti tällöin sodan. Muutenhan Hitler oli kieltänyt ampumasta USA.n laivoja. Siksi Roosevelt ei saanut mitään provosoitua sodasta puhumattakaan, vaikka antoi tulittaa saksalaisia aluksia ja sukellusveneitä koko ajan.

Kansa ei kannattanut sotaa. Muutenhan Roosevelt olisi heti hyökännyt Saksan kimppuun jo paljon aikaisemmin. Riippuen siitä, kuinka suuren sodan hän halusi (1938-1941). Japanikin oli tuhoamiskohteiden listalla, mutta tietysti sen kimppuun olisi hyökätty myöhemmin. Nyt siis pakotettiin Japani sotaan ja saatiin kaivattu sota Saksaa vastaan, joka kansankin oli pakko hyväksyä.

2. Koko amerikanpommittamisen vakavuus ennen sotaa. Sodanhan tajuttiin olevan USA:n tukema. Viimeistään asia paljastui Puolasta 1939 löydettyjen asiakirjojen perusteella. Dokumentti ei pystynyt osoittamaan mitään suunnitelmia, vaan puhui vain Messerschmidtin edustajan esitelleen puffaamansa koneen kykyjä. Kieronoloinen Rooseveltin mies kuitenkin livautti, että "ehkä oli suunnitelma" ja "kaikenlaiseen sotaanhan armeijat aina varautuvat". USA oli perinteisesti Saksan vihollinen ja Roosevelt erittäin aggressiivinen antigermaanisessa propagandassaan 1933 alkaen. Sanottiin Hitlerin alkaneen suunnitella maailman valloittamista 1937. Tietääkseni tällaisia suunnitelmia ei ole löydetty. Kävikin myöhemmin ilmi, että amerikkalaisten propaganda esitteli hänet tällaiseksi maailmanvalloittajaksi sodan alettua, mitä muuten rummutettiin jo esim. Chaplinin elokuvassa "Diktaattori" ja 1939 myös lehdistössä jo ennen sotaa USA.ssa.

Näyttääkin siltä, että koko dokkari on suunniteltu oikeuttamaan USA:n sota ja tuhotyöt uusien aineistojen paljastuessa. Tietysti diktaattori on saattanut hekumoida tuhosuunnitelmilla, kun Saksan kaupungit tuhottiin siviiliväestöineen. USA "ehti aina ensin", kuten tekemään kaukopommittajat ja valtaamaan Islannin. "Ehkä oli suunnitelma, joten he päättivät varmistaa asian". Melko varmasti kyse ei ollut kuitenkaan puolustuksesta, vaan USA:n halusta varmistaa ISlanti hyökkäystienä Eurooppaan. Samoin tuo suunnitelmat New Yorkia vastaan mukamas jo ennen sotaa, jolloin USA:n sotainto näyttäisi oikeutetulta, vaikka samalla tulikin maailma valloitetuksi Stalinin kanssa.

Todellisuudessa mitään tuollaisia koneita ei tietenkään tehty, vaan koneet olivat erilaisia. Saksan pommikoneiden oli tarkoitus tukea taktisesti maavoimien operaatioita ja tuhota vihollisen armeijaa. Tietysti myös tehtaita ja liikennettäkin. Kuitenkin juuuri Englannin ja muiden länsimaiden sotaopeissa oli jo rauhan aikana siviilialueiden ja kaupunkien terroripommitukset ja Englanti teki sitä jo Irakissa 1930-luvulla. Saksan opit eivät sallineet siviilikohteiden pommituksia eikä se pommittanut niitä ennen vuotta 1940. Englanti pommitti siviilikohteita sodan alusta lähtien ja sai Saksan provosoitua vastaamaan viimein, jotta Hitler ei olisi menettänyt kasvojaan.

Pommitusstrategioista ja yleensäkin myyteistä ja tosiasioista on ilmestynyt hiljattain taas uusi kirja:

Günter Zemella hat in seinem lobenswerten Werk eine umfassende chronologisch angeordnete Darstellung der einzelnen Luftangriffe auf das Deutsche Reich während des Zweiten Weltkrieges vorgelegt. Nach einer Einführung in die geschichtliche Entwicklung der Luftkriegsplanung der einzelnen Großmächte seit Beginn des Ersten Weltkrieges beschreibt er vor dem Hintergrund der allgemeinen Kriegsvorgänge zeitlich geordnet die einzelnen alliierten Luftangriffe mit ihren Auswirkungen. Dadurch wird das ganze Ausmaß der Flächenbombardements und ihre furchtbare Steigerung seit 1942 deutlich als Arthur Harris (genannt „der Schlächter“) den Oberbefehl über die britische Bomberflotte übernahm. Harris wurde für seine unchristlichen Kriegsverbrechen geadelt und bekam noch Jahrzehnte später ein überlebensgroßes Denkmal ausgerechnet vor einer Kirche in London gewidmet, während untadlige deutsche Heerführer von den Siegern verurteilt und manche von ihnen gehenkt wurden.
Der Autor beschränkt sich in seinem Buch nicht auf die Vorgänge während des Krieges, sondern er dokumentiert auch die Entwicklung in der Zwischenkriegszeit und erläutert die vollkommen unterschiedlichen Luftkriegsstrategien der Deutschen und der Alliierten. Zemella widerlegt in diesem Zusammenhang eine – oft von politisch korrekten Verfassern – behauptete deutsche Schuld an der Entmenschlichung der Luftkriegsführung und der Zerstörung der deutschen Städte als berechtigte Reaktion der Alliierten auf die angeblichen deutschen Terrorangriffe auf Warschau, Rotterdam und Coventry.
Der Verfasser verdeutlicht, dass eine derartige Darstellung die historische Wirklichkeit geradezu auf den Kopf stellt, denn Tatsache ist, dass Großbritannien bereits in den zwanziger und dreißiger Jahren den Luftkrieg gegen die Zivilbevölkerung plante, ab Mitte der dreißiger Jahre den Bau der dafür notwendigen Bomber begann und die entsprechende Strategie entwickelte. Die USA beteiligten sich ebenfalls spätestens seit 1936 an der Herstellung von Langstreckenbombern, so dass sie mit dem Kriegseintritt 1941 sowohl in Europa als auch im Fernen Osten gegen Japan die Städte der Feinde mit Flächenbombardements belegen konnten. Dagegen sah die deutsche Luftkriegsstrategie Flugzeuge als taktische Hilfsmittel zur Unterstützung der Bodentruppen vor. In den Anweisungen für den Luftkrieg wurde ausdrücklich nur der Angriff auf militärische Ziele befohlen und die Bombardierung ziviler Einrichtungen untersagt.
Zur Bestätigung der Urteile über den Bombenkrieg gegen Deutschland behandelt Zemella auch die entsprechenden Angriffe der US-Luftwaffe gegen Japan. Dabei wird herausgearbeitet, dass einzelne Angriffe mit konventionellen Bomben zum Beispiel auf Tokio mit mehr als 100.000 toten Zivilisten ungeheure Opfer forderten wie jede der beiden im August 1945 auf das bereits kapitulationsbereite Japan abgeworfenen Atombomben.

"Saksan opit eivät sallineet siviilikohteiden pommituksia eikä se pommittanut niitä ennen vuotta 1940. Englanti pommitti siviilikohteita sodan alusta lähtien ja sai Saksan provosoitua vastaamaan viimein, jotta Hitler ei olisi menettänyt kasvojaan."

Kuten kaikki tietävät Espanijan-sisällissodassa Legion Gondor, eli saksalais vapaaehtois yksiköksi naamioitu Luftwaffen kokeilu yksikkö suoritti vuonna 1937 kaikkialla kohua herättäneen Guernican pommituksen. Eipä tainnut kohteella olla paljon sotilaallista merkitystä, vaikka niinkin on väitetty.

Samoin vuonna 1939 kun RAF pudotteli vielä lentolehtisiä Saksan kaupunkeihin niin Luftwaffe kylvi kaikin käytettävissä olevin konein (jopa Junkers 52 konein) fosforia Varsovaan. Reilu puolivuotta myöhemmin sama toistui Rotterdamissa. Eli, että britit olisivat provosoineet Hitleriä on niin sanottua Paskapuhetta, tai propagandaa! Kun RAF aloitti oman pommituskamppaniansa vasta Ranskan taisteluiden päätyttyä.

Tottakai jenkit saivat pommittaa saksalaisia sukellusveneitä omilla aluevesillään. Niinhän ruotsalaisetkin tekivät kylmänsodan aikana.

Amerikan pommittaminen oli vain suunnitelma suunnitelmien joukossa. Samantapainen projekti oli Uraalin takaisten tehtaiden pommitus projekti (ennen sotaa tunnettiin ns Uralbomber projektina) ja sodan lopussa jo valmistelu asteille päässyt Neuvostoliiton sähköntuotantoa vastaan suunniteltu hyökkäys koodinimi taisi olla Valkyrie, jolla piti saada aikaan noin puolenvuoden pysähdys Neuvosto tuotantoon, kun sähköverkko todettiin Neuvostoliiton akileen kantapääksi.

T.P.H. kirjoitti:

"Saksan opit eivät sallineet siviilikohteiden pommituksia eikä se pommittanut niitä ennen vuotta 1940. Englanti pommitti siviilikohteita sodan alusta lähtien ja sai Saksan provosoitua vastaamaan viimein, jotta Hitler ei olisi menettänyt kasvojaan."

Kuten kaikki tietävät Espanijan-sisällissodassa Legion Gondor, eli saksalais vapaaehtois yksiköksi naamioitu Luftwaffen kokeilu yksikkö suoritti vuonna 1937 kaikkialla kohua herättäneen Guernican pommituksen. Eipä tainnut kohteella olla paljon sotilaallista merkitystä, vaikka niinkin on väitetty.

Samoin vuonna 1939 kun RAF pudotteli vielä lentolehtisiä Saksan kaupunkeihin niin Luftwaffe kylvi kaikin käytettävissä olevin konein (jopa Junkers 52 konein) fosforia Varsovaan. Reilu puolivuotta myöhemmin sama toistui Rotterdamissa. Eli, että britit olisivat provosoineet Hitleriä on niin sanottua Paskapuhetta, tai propagandaa! Kun RAF aloitti oman pommituskamppaniansa vasta Ranskan taisteluiden päätyttyä.

Tottakai jenkit saivat pommittaa saksalaisia sukellusveneitä omilla aluevesillään. Niinhän ruotsalaisetkin tekivät kylmänsodan aikana.

Amerikan pommittaminen oli vain suunnitelma suunnitelmien joukossa. Samantapainen projekti oli Uraalin takaisten tehtaiden pommitus projekti (ennen sotaa tunnettiin ns Uralbomber projektina) ja sodan lopussa jo valmistelu asteille päässyt Neuvostoliiton sähköntuotantoa vastaan suunniteltu hyökkäys koodinimi taisi olla Valkyrie, jolla piti saada aikaan noin puolenvuoden pysähdys Neuvosto tuotantoon, kun sähköverkko todettiin Neuvostoliiton akileen kantapääksi.

Eiköhän tuossa kirjassa kerrota totuus näistäkin asioista. Varsova ei suostunut antautumaan. Rotterdamiin n ole perehtynyt, mutta epäilisin kyseessä olevan saman. Eli tottakai kaupunkitaistelussa pommikoneet joutuvat osallistumaan kaupunkipommituksiin. Sama kävi Espanjassa. Siviilit jäivät jalkoihin, mutta niitä ei ollut niin paljoa. Sensijaan juuri Guernica on pelkkä vasemmiston propagandajuttu. Uhreja ei ollut kuin muutama ja koko juttu taisi olla erehdys. Legion Condor oli pahoillaan, että heitä mustattiin. Sampo Ahto on kirjoittanut hyvän artikklelin propagandasta kertovasta kirjasta, jossa kerrotaan Guernican myytistä.

Saksa ei pommittanut Pariisia. Ei oikeastaan uuta kuin Varsovaa ja Rotterdamia sekä rancgaistukseksi muistaakseni Belgradia vuonna 1941. Niihin liittyi aina jotain muutakin. Sensijaan siionistit pommittivat kaiken murha- ja tuhoamistarkoituksessa eli tavoitteens Saksan kansan tuhoaminen.

Hurlokki kirjoitti:

Mainitsepa muutama arvostettu professori ja tohtori joka muka jakaisi typerät käsityksesi historiallisista tapahtumista. Eipä taida löytyä yhtään!

Ja vai ei Hitler halunnut sotaa? Miksiköhän hän sitten aloitti ennennäkemättömän laajan asevarusteluohjelman joka nimenomaan oli hyökkäyssotaan suunniteltu? Blitzkrieg lienee kaltaisellesi saappaannuolivätykselle tuttu käsite...

Hurlokki=Lukkijurpo????

Nasusesi kirjoitti:

Eiköhän tuossa kirjassa kerrota totuus näistäkin asioista. Varsova ei suostunut antautumaan. Rotterdamiin n ole perehtynyt, mutta epäilisin kyseessä olevan saman. Eli tottakai kaupunkitaistelussa pommikoneet joutuvat osallistumaan kaupunkipommituksiin. Sama kävi Espanjassa. Siviilit jäivät jalkoihin, mutta niitä ei ollut niin paljoa. Sensijaan juuri Guernica on pelkkä vasemmiston propagandajuttu. Uhreja ei ollut kuin muutama ja koko juttu taisi olla erehdys. Legion Condor oli pahoillaan, että heitä mustattiin. Sampo Ahto on kirjoittanut hyvän artikklelin propagandasta kertovasta kirjasta, jossa kerrotaan Guernican myytistä.

Saksa ei pommittanut Pariisia. Ei oikeastaan uuta kuin Varsovaa ja Rotterdamia sekä rancgaistukseksi muistaakseni Belgradia vuonna 1941. Niihin liittyi aina jotain muutakin. Sensijaan siionistit pommittivat kaiken murha- ja tuhoamistarkoituksessa eli tavoitteens Saksan kansan tuhoaminen.

Anteeksi tietämättömyyteni. Olen vain länsi-propagandististen tietolähteiden armoilla.

Rotterdam oli juuri tällainen kaupunki, joka "ei suostunut antautumaan". Lainausmerkit siksi, että kaupunki antautui, juuri hetkeä ennenkuin pommikoneet ilmestyivät kaupungin ylle, mutta tietoa ei keritty enää saamaan ilmassa oleville yksiköille.

Oi niitä aikoja, kun Kruppin terästehtailla tehtiin kolmea vuoroa ja Rommel ajoi brittejä kohti Alexandriaa.

T.P.H. kirjoitti:

"Saksan opit eivät sallineet siviilikohteiden pommituksia eikä se pommittanut niitä ennen vuotta 1940. Englanti pommitti siviilikohteita sodan alusta lähtien ja sai Saksan provosoitua vastaamaan viimein, jotta Hitler ei olisi menettänyt kasvojaan."

Kuten kaikki tietävät Espanijan-sisällissodassa Legion Gondor, eli saksalais vapaaehtois yksiköksi naamioitu Luftwaffen kokeilu yksikkö suoritti vuonna 1937 kaikkialla kohua herättäneen Guernican pommituksen. Eipä tainnut kohteella olla paljon sotilaallista merkitystä, vaikka niinkin on väitetty.

Samoin vuonna 1939 kun RAF pudotteli vielä lentolehtisiä Saksan kaupunkeihin niin Luftwaffe kylvi kaikin käytettävissä olevin konein (jopa Junkers 52 konein) fosforia Varsovaan. Reilu puolivuotta myöhemmin sama toistui Rotterdamissa. Eli, että britit olisivat provosoineet Hitleriä on niin sanottua Paskapuhetta, tai propagandaa! Kun RAF aloitti oman pommituskamppaniansa vasta Ranskan taisteluiden päätyttyä.

Tottakai jenkit saivat pommittaa saksalaisia sukellusveneitä omilla aluevesillään. Niinhän ruotsalaisetkin tekivät kylmänsodan aikana.

Amerikan pommittaminen oli vain suunnitelma suunnitelmien joukossa. Samantapainen projekti oli Uraalin takaisten tehtaiden pommitus projekti (ennen sotaa tunnettiin ns Uralbomber projektina) ja sodan lopussa jo valmistelu asteille päässyt Neuvostoliiton sähköntuotantoa vastaan suunniteltu hyökkäys koodinimi taisi olla Valkyrie, jolla piti saada aikaan noin puolenvuoden pysähdys Neuvosto tuotantoon, kun sähköverkko todettiin Neuvostoliiton akileen kantapääksi.

Jenkit ovat provosoineet Saksaa oikein kunnolla. Eivät vain omilla aluevesillään.

Vandaali kirjoitti:

Ovatten arvostettuja professoreita. Vastaavia tohtoreita löytyy ja kirjojakin.

Arvostetuissa professoreissa ja tohtoreissa on onneksi kuitenkin paljon enemmän natsivastaisia kuin -myönteisiä ihmisiä.

...ei-natseja kirjoitti:

Arvostetuissa professoreissa ja tohtoreissa on onneksi kuitenkin paljon enemmän natsivastaisia kuin -myönteisiä ihmisiä.

Johtunee varmaan siitä että jos tutkii asiaa yleisestä linjasta poikkeavalla tavalla, niin ei ole sen jälkeen enää arvostettu.

Niin tai näin niin hyvä että asiaa puidaan vielä, ettei kaikki sodanjälkeinen kiihkossa kirjoitettu jää ainoaksi totuudeksi.

Suuri osa usalaisistahan luulee vieläkin että esim. Irakista löytyi joukkotuhoaseita. Eli jos se olisi kirjoitettu heti ilman kritiikkiä kirjoihin, niin sukupolven kuluttua se olisi jäänyt ainoaksi totuudeksi, eli vääräksi sellaiseksi

tai ei kirjoitti:

Johtunee varmaan siitä että jos tutkii asiaa yleisestä linjasta poikkeavalla tavalla, niin ei ole sen jälkeen enää arvostettu.

Niin tai näin niin hyvä että asiaa puidaan vielä, ettei kaikki sodanjälkeinen kiihkossa kirjoitettu jää ainoaksi totuudeksi.

Suuri osa usalaisistahan luulee vieläkin että esim. Irakista löytyi joukkotuhoaseita. Eli jos se olisi kirjoitettu heti ilman kritiikkiä kirjoihin, niin sukupolven kuluttua se olisi jäänyt ainoaksi totuudeksi, eli vääräksi sellaiseksi

Tuolla jossakin ketjun alussa kysyttiin, tahtoivatko natsit sotaa. Jos historiaa (niin, sitä kirjoitettua) vähänkin tutkitaan, niin Saksa varustautui sotaan pitkin 1930-lukua. Hitler kirjoitti ennen valtaannousuaan "Mein Kampf"insa, jossa hyvin selkeästi tuodaan esiin hänen pyrkimyksensä Saksan alueiden laajentamiseksi sodalla. Silti tai juuri siitä syystä Saksan kansa valitsi kansallissosialistit valtaan.

Jos joku nyt väittää Saksaa rauhantahtoiseksi kansakunnaksi ennen toista maailmansotaa ja sen aikana, niin huhhuh... Hitlerin Lebensraum-vaatimukset eivät olisi koskaan loppunneet, jollei niihin olisi reagoitu. Nämä reaktiot olisivat vain olleet tarpeen jo paljon aikaisemmin. Hitler tiesi, ettei huijauspolitiikka toimi loputtomiin ja varustautui siksi tulevaan sotaan, koska tiesi sen oman politiikkansa väistämättömäksi jatkumoksi.

Amerikkalaisten vääristetty kuva Irakin osuudesta erinäisiin asioihin liittyy tähän mielestäni aika hatarasti.