Raamattua lukiessa tulee siihen käsitykseen, että ihminen voidaan jakaa kolmeen osaan – henkeen, sieluun ja ruumiiseen. 1 Mooseksen kirja 2:7; ”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.”
Nyt herää lapsenomainen kysymys; Koska Jumala puhalsi vain ja ainoastaan Aatamiin hengen, kuinka henki ja sielu tulivat myöhemmin syntyneisiin ihmisiin? Syntyivätkö kaikki sielut jo silloin, ikään kuin varastoon, odottamaan sopivaa hetkeä liittyä ruumiiseen? Vai syntyykö sielu vasta uuden elämän alkaessa; siis munasolun hedelmöittyessä?
Oletetaan, että sielu syntyy ”tyhjästä” munasolun hedelmöittyessä ja annetaan päättelyn jatkua. Mikä määrää syntyneen sielun ominaisuudet (hyvä/paha) vai ovatko kaikki syntyneet (yli 80 miljardia) sielua täsmälleen samanlaisia?
JOS SIELUT OVAT ERILAISIA, ON JUMALA SYYPÄÄ IHMISEN ”PAHUUTEEN”, KOSKA EIHÄN TYHJÄSTÄ SYNTYNYT SIELU OLE VOINUT ITSE VAIKUTTAA OMINAISUUKSIINSA. JONKUN ON TÄYTYNYT LUODA SE HYVÄKSI TAI PAHAKSI.
Toisaalta, jos taas kaikki sielut ovat alussa samanlaisia täytyy ruumiin ja elinympäristön tehdä sielusta taivaaseen soveltuvan tai helvettiin joutuvan. Tällöin perinnölliset tekijät yhdessä ympäristön kanssa määräävät, mihin ihmisen sielu kuoleman jälkeen joutuu. Ihmisen sielun täytyisi silloin voida ”vapaan tahtonsa” avulla valita sekä sopivat geenit että syntymäpaikka. Lisäksi sielujen täytyy ennen liittymistään uuteen ihmisalkioon tehdä perusteellinen analyysi munasolun ”vanhurskaudesta”.
Ongelmana nyt vain olisi se, että valinta täytyy suorittaa ennen kuin sielu on edes syntynyt ! (Ehkä kaikki sielut ovat sittenkin luotu kerralla varastoon odottamaan pääsyä ihmiseen. Tällöin niillä olisi aikaa valita kohteensa.) Mitä tapahtuu, jos hedelmöittynyt munasolu ei kelpaa ainoallekaan sielulle, keskenmeno vai? Potentiaalisia sieluja täytynee olla ääretön määrä odottamassa syntymistään? Mikä määrää sielujen syntymäjärjestyksen? Miten sellaisilla, joita ei vielä ole olemassa, voi olla järjestys?
Tässä vaiheessa on otettava avuksi uusi abstraktio; saatanahan se viekoittaa sielun pahoihin tekoihin. Koska Jumala ei voi olla paha täytyy syntyvien sielujen siis olla alussa samanlaisia. Jos geenit ja ympäristötekijät eivät vaikuta mahdollisuuksiin joutua helvettiin jäljelle jää vain saatanan vaikutus. Koska kaikki sielut ovat samanlaisia saatana siis ratkaisee sielun kohtalon. Ihmiselle (siis sielulle/hengelle) ei taaskaan jää vapaata tahtoa. Looginen päättely sielun olemuksesta johtaa siis aina Raamatun vastaiseen tulokseen; ihmisen sielulla/hengellä, jos sellainen on, ei voi olla vapaata tahtoa.
Usein mietitään myös sitä, MISSÄ KOHTAA KEHITYSTÄ JUMALA PUHALSI HENGEN ENSIMMÄISEEN ESI-ISÄÄMME? Tuskin tällöin eloon herännyt sielu kehittyi välitellen. Kristityistä vain kreotionistit pitävät vielä kiinni luomisopista. Muiden on ollut pakkoa tältä osin tehdä niitä järjen päätelmiä. He uskovat kuitenkin Jumalan ohjanneet kehitystä alkeellisen elämän synnystä ihmiseen. Esi-isämme saattoivat kävellä haparoiden Afrikan savanneilla jo 6 miljoonaa vuotta sitten. Siitä lähtien evoluutio johti kymmeniin kehityshaaroihin, jotka yhtä lukuun ottamatta kuolivat sukupuuttoon. Vain Homo sapiens sapiens selvisi hengissä.
Asteittainen sielun kehittyminen ei kuulosta kovin hienolta. Ehkä sielukin on luoteeltaan digitaalinen kuten syntikin: siis olennolla on (1) tai ei ole (0) sielua. Mutta, jälleen törmätään ongelmiin: mistä sielu tietää, että hedelmöittynyt munasolu on riittävän pitkälle geneettisesti kehittynyt ja että siihen voi siis ”kiinnittyä” sen hamaan kuolemaan saakka? Sielun on siis ”luettava” ihmisen koko perimä ja sen pohjalta tehtävä arviointinsa. Ihmisellä täytyy olla siis geeni, jonka perusteella sielu tekee ratkaisunsa. Jos tällainen geeni on todella olemassa, se löydetään varmasti vuoteen 2020 mennessä.
”Sielu-geenin” löytäminen avaisi uuden aikakauden; myös eläimille aukeasi taivaiden valtakunta. Moni eläinrakas uskovainen haluaisi varmasti nähdä rakkaan koiransa, kissansa tai vaikkapa hevosensa taivaan iloissa. Geeni-hoidon avulla tämä saattaisi olla mahdollista.
Niin ja se totuus sieluista…
Ne ovat aivojen tuottamia illuusiota, joita myös tietoisuuksiksi kutsutaan. Ei ole sieluja ilman ainetta (aivoja), mutta ainetta kyllä ilman sieluja. 50-vuoden sisällä kehitetään neuronitietokone, jossa on rinnakkaisia prosessoreita enemmän kuin ihmisellä hermosoluja. Se on itseorganisoituva ja sen laskentanopeus ylittää ihmisaivojen kapasiteetin. Tietokoneillakin on silloin sielu ,,,,
Nyt herää lapsenomainen kysymys; Koska Jumala puhalsi vain ja ainoastaan Aatamiin hengen, kuinka henki ja sielu tulivat myöhemmin syntyneisiin ihmisiin? Syntyivätkö kaikki sielut jo silloin, ikään kuin varastoon, odottamaan sopivaa hetkeä liittyä ruumiiseen? Vai syntyykö sielu vasta uuden elämän alkaessa; siis munasolun hedelmöittyessä?
Oletetaan, että sielu syntyy ”tyhjästä” munasolun hedelmöittyessä ja annetaan päättelyn jatkua. Mikä määrää syntyneen sielun ominaisuudet (hyvä/paha) vai ovatko kaikki syntyneet (yli 80 miljardia) sielua täsmälleen samanlaisia?
JOS SIELUT OVAT ERILAISIA, ON JUMALA SYYPÄÄ IHMISEN ”PAHUUTEEN”, KOSKA EIHÄN TYHJÄSTÄ SYNTYNYT SIELU OLE VOINUT ITSE VAIKUTTAA OMINAISUUKSIINSA. JONKUN ON TÄYTYNYT LUODA SE HYVÄKSI TAI PAHAKSI.
Toisaalta, jos taas kaikki sielut ovat alussa samanlaisia täytyy ruumiin ja elinympäristön tehdä sielusta taivaaseen soveltuvan tai helvettiin joutuvan. Tällöin perinnölliset tekijät yhdessä ympäristön kanssa määräävät, mihin ihmisen sielu kuoleman jälkeen joutuu. Ihmisen sielun täytyisi silloin voida ”vapaan tahtonsa” avulla valita sekä sopivat geenit että syntymäpaikka. Lisäksi sielujen täytyy ennen liittymistään uuteen ihmisalkioon tehdä perusteellinen analyysi munasolun ”vanhurskaudesta”.
Ongelmana nyt vain olisi se, että valinta täytyy suorittaa ennen kuin sielu on edes syntynyt ! (Ehkä kaikki sielut ovat sittenkin luotu kerralla varastoon odottamaan pääsyä ihmiseen. Tällöin niillä olisi aikaa valita kohteensa.) Mitä tapahtuu, jos hedelmöittynyt munasolu ei kelpaa ainoallekaan sielulle, keskenmeno vai? Potentiaalisia sieluja täytynee olla ääretön määrä odottamassa syntymistään? Mikä määrää sielujen syntymäjärjestyksen? Miten sellaisilla, joita ei vielä ole olemassa, voi olla järjestys?
Tässä vaiheessa on otettava avuksi uusi abstraktio; saatanahan se viekoittaa sielun pahoihin tekoihin. Koska Jumala ei voi olla paha täytyy syntyvien sielujen siis olla alussa samanlaisia. Jos geenit ja ympäristötekijät eivät vaikuta mahdollisuuksiin joutua helvettiin jäljelle jää vain saatanan vaikutus. Koska kaikki sielut ovat samanlaisia saatana siis ratkaisee sielun kohtalon. Ihmiselle (siis sielulle/hengelle) ei taaskaan jää vapaata tahtoa. Looginen päättely sielun olemuksesta johtaa siis aina Raamatun vastaiseen tulokseen; ihmisen sielulla/hengellä, jos sellainen on, ei voi olla vapaata tahtoa.
Usein mietitään myös sitä, MISSÄ KOHTAA KEHITYSTÄ JUMALA PUHALSI HENGEN ENSIMMÄISEEN ESI-ISÄÄMME? Tuskin tällöin eloon herännyt sielu kehittyi välitellen. Kristityistä vain kreotionistit pitävät vielä kiinni luomisopista. Muiden on ollut pakkoa tältä osin tehdä niitä järjen päätelmiä. He uskovat kuitenkin Jumalan ohjanneet kehitystä alkeellisen elämän synnystä ihmiseen. Esi-isämme saattoivat kävellä haparoiden Afrikan savanneilla jo 6 miljoonaa vuotta sitten. Siitä lähtien evoluutio johti kymmeniin kehityshaaroihin, jotka yhtä lukuun ottamatta kuolivat sukupuuttoon. Vain Homo sapiens sapiens selvisi hengissä.
Asteittainen sielun kehittyminen ei kuulosta kovin hienolta. Ehkä sielukin on luoteeltaan digitaalinen kuten syntikin: siis olennolla on (1) tai ei ole (0) sielua. Mutta, jälleen törmätään ongelmiin: mistä sielu tietää, että hedelmöittynyt munasolu on riittävän pitkälle geneettisesti kehittynyt ja että siihen voi siis ”kiinnittyä” sen hamaan kuolemaan saakka? Sielun on siis ”luettava” ihmisen koko perimä ja sen pohjalta tehtävä arviointinsa. Ihmisellä täytyy olla siis geeni, jonka perusteella sielu tekee ratkaisunsa. Jos tällainen geeni on todella olemassa, se löydetään varmasti vuoteen 2020 mennessä.
”Sielu-geenin” löytäminen avaisi uuden aikakauden; myös eläimille aukeasi taivaiden valtakunta. Moni eläinrakas uskovainen haluaisi varmasti nähdä rakkaan koiransa, kissansa tai vaikkapa hevosensa taivaan iloissa. Geeni-hoidon avulla tämä saattaisi olla mahdollista.
Niin ja se totuus sieluista…
Ne ovat aivojen tuottamia illuusiota, joita myös tietoisuuksiksi kutsutaan. Ei ole sieluja ilman ainetta (aivoja), mutta ainetta kyllä ilman sieluja. 50-vuoden sisällä kehitetään neuronitietokone, jossa on rinnakkaisia prosessoreita enemmän kuin ihmisellä hermosoluja. Se on itseorganisoituva ja sen laskentanopeus ylittää ihmisaivojen kapasiteetin. Tietokoneillakin on silloin sielu ,,,,
Vastaukset 17
Vanhimmat
Torvi, oletkohan jotenkin sairas?
psyykkisesti ja sieluton. Sorry jäi iltalääkkeet ottamatta.
Osoitit tuolla tekstilläsi, että sielut ja kaiken maailman henget ovat täyttä humpuukia. Tuollaista valistusta kaipaavat kaikki taikauskoihin hurahtaneet. On todella mielenkiitoista lukea tekstejäsi, palstan parasta antia, anna tulla lisää.
Mielestäni kirjoituksesti kuuluvat esim. yleistä kristinuskosta -palstalle, ei ortodoksisuus-palstalle. Spekulaatiosi ovat ehkä hauskaa ajanvietettä, mutta aivan turhia. Parempi on vain levätä isien uskossa tämä lyhykäinen elämä ja saada sen jälkeen kohdata laupias Luoja. Häneltä saat sitten vastaukset kaikkiin kysymyksiisi, mitkä mieltäsi askarruttavat, mutta Jumala taitaa jäädä mysteeriksi iänkaikkisuudessakin. Onhan Hän mysteeri enkeleillekin, jotka Häntä hartaudella palvovat.
Paljon pohdintoja, jotkut varmaan hyödyllisiä, jotkut taas joutavia, mutta sielun ja hengen alkuperää koskien käsittääkseni oikeaoppinen kristinusko hylkää harhaoppina sekä niiden ennaltaolemisen (ns. pre-eksistenssin) että jatkuvan luomisen, ja opettaa sitä vastoin, että ne periytyvät vanhemmilta ("derivoituvat" vanhempien sieluista). Prosessi muistuttaa siis fyysisten ominaisuuksien periytymistä, mutta sillä erotuksella, että sielu ja henki ovat näkymättömiä, eikä siksi mitään "sielugeeniä" voida myöskään nähdä, vaikka jotain vastaavaa olemassa olisikin. Sielun mukana periytyy sitten vanhemmilta myös taipumus kapinoida Jumalaa vastaan ("tehdä syntiä") ja myöskin vapaa tahto ja siten myös vastuu omasta toiminnastaan.
Tarkennettakoon, että yllä tarkoitin "jatkuvalla luomisella" oikeaoppisen kristinuskon vierastamaa käsitystä, jonka mukaan Jumala loisi jatkuvasti sieluja (tai ruumiita) tyhjästä. Sen sijaan luominen kyllä on jatkuvaa siinä mielessä, että tyhjästä (olemattomasta olevaksi) luotu kehittyy edelleen, eli esim. niin että, olemassaolevista ihmisistä syntyy uusia ihmisiä ruumiineen, sieluineen ja henkineen. Ihmiskunta on yhtä...
Sielujen syntyminen:
Ehkä helpoin tapa ymmärtää on biologiasta tuttu väite: elämää voi syntyä vain elämästä (tosin evoluutioteoriassa tästä hieman poiketaan). Jos ajatellaan, että sielu on ihmisen tunne-järki -tason nimitys, on luonnollista että sielu yksinkertaisesti periytyy. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Jumala on luonut jokaisen yksilön pienintäkin solua myöten. Siksi jokainen ihminen on täysin ainutlaatuinen - siispä jokainen sielukin on erilainen. Siihen on jokseenkin turhaa ottaa kantaa millon sielu muodostuu alkiolla. Biologiasta varmasti löytyisi valaisievia tietoja.
Kuten jo äsken mainitsin, ymmärrän sielun ihmisen henkiseksi ja emotionaaliseksi tasoksi. Henki sitä vastoin on ihmisen "sisin olemus", josta joskus käytetään synonyymiä sielu. Näin ainakin tällä hetkellä ajattelen. En osaa sanoa periytyykö henki vai "puhaltaako" Jumala hengen jokaiseen hedelmöittyneeseen alkioon.
Sielun hyvyys/pahuus:
Jumala on alkujaan luonut sielun hyväksi. Syntiinlankeemuksessa ihmisluonto rappioitui, ja tuli alttiiksi synnille ja kuolemalle. Saatana tarjosi ihmiselle vaihtoehdon tulla Jumalan kaltaiseksi, ja ihminen lankesi. Kaikkitietävyydessään ei Jumala jäänyt toimettomaksi, vaan aikojen saatossa alkoi toteuttamaan jo ennen aikojen alkua järjestämää pelastussuunnitelmaa Kristuksessa.
Miksi Jumala loi ihmisen siltikin, vaikka tiesi ihmisen lankeavan? Miksi Jumala ei luonut ihmistä "täydelliseksi", sellaiseksi joka ei voi langeta? Näitä kysymyksiähän voidaan esittää vaikka kuinka paljon, eikä täydellisiä vastauksia voida antaa. Ehkä yksi asia on se, että Jumalan mielestä sellainen ihminen ei ole täydellinen, joka ei voi itse tehdä päätöksiä. Jostain syystä Jumala rajoitti itseään vapaan tahdon verran, ja jätti ihmiselle pelivaraa vaikuttaa todellisuuteen.
Jossain määrin syy on siis molemmin puolinen; ihmisen syntisyys johtuu siitä että ihminen valitsi niin (langenneen enkelin viettelemänä). Kuitenkin Jumalan osuus on siinä ettei luonut ihmistä tahdottomaksi robotiksi, joka kuitenkin olisi saanut elää ilman kuolemaa ja pelkoa synnistä ja helvetistä. Minä en näe oikeudekseni kuitenkaan syyttää Jumalaa siitä, että Hän teki kyseisen päätöksen. Luotan siihen, että Hän tietää kaiken monin verroin paremmin kuin minä.
En ota kantaa kaikkiin tuomiisi asioihin, sillä lähdit jo alusta asti hakoteille olettaessasi asioita ja hylkäämällä muut vaihtoehdot.
Ihmisen kehitys ja "elämän hengen puhaltaminen":
Minulla ei ole jyrkkiä mielipiteitä siitä, miten Jumala on maailman ja ihmisen luonut. Käyttikö Jumala "evoluutiota" luodessaan maailman? Onko evoluutio kenties vain Jumalan luomisen ilmentymää? En tiedä, ei mikään mahdoton ajatus. Joka tapauskessa uskon, että Jumala on kaiken takana. Minulla ei myöskään ole tarkkaa mielipidettä siitä milloin ihmiseen puhallettiin henki.
Sielu-geenistä:
Sielu ei ole genetiikkaa siinä mielessä kuin sinä tuot sen esille. Minun näkemykseni mukaan sielu on biologista ja sähköistä vuorovaikutusta hermostossa. Sielu on ihmisen tietoisuus, joka pohjautuu ihmisfysiikkaan. Mielestäni henki on se ihmisyyden alue, joka ei ole tietellisin menetelmin todennettavissa. Se on täysin uskon varainen asia. Henki on se ihmisen "osa", joka voi olla yhteydessä Jumalaan.
ihminen oli aluksi kuolematon, ja ilman syntiinlankeemusta hän olisi elellyt aina vain tyytyväisenä tällä maapallolla? Olothan muuttuvat ankeiksi kaukaisessa tulevaisuudessa, kun auringon nykyinen fuusioreaktio lopahtaa, ja erinäisten harmillisten välivaiheiden kautta tulee hiljalleen kylmää ja pimeää.
Toisaalta, jos on kuolematon eikä tunne kärsimystä, niin mikäpä on elellessä vaikka täydessä pimeydessä lähellä absoluuttista nollapistetä.
Onpa kummallinen näkemys sielusta, että se on vain biologista ja sähköistä vuorovaikutusta hermoissa. Siinä tapauksessa ilmeisesti uskot, että kuoleman jälkeen sielua ei ole eli myöskään pyhät ihmiset eivät voi rukoilla Jumalaa puolestamme. Kummallista...Miksi siis kirkon opetuksen mukaan kuolema tarkoittaa myös sielun ja ruumiin eroamista toisistaan, "kuolemalla kuoleman", mikä on täysin luonnonvastainen tila, ja edesmenneiden puolesta rukoillaan, jos he ovat olleet vain hermoyhteyksiä - joita ei siis enää ole. Siis kuten ilmeisesti eläimet...
Ihmettelen myös kirjoitustasi ihmisen vapaasta tahdosta. Ehkei kyse ollutkaan Jumalan pyrkimyksestä täydellisyyteen vaan rakkauteen. Olisiko se rakkautta, että meidät olisi ohjelmoitu ilman tahtoamme rakastamaan Jumalaa. Eikö se olisi pikemminkin orjuutta? Jumala tuskin loi luomakuntaansa orjuuteensa vaan yhteyteensä. Kolmiyhteisenä Jumalana Jumala ikäänkuin "vuotaa" rakkautta kahdenvälisestä suhteesta kolmannelle - ja tuo kolmas on tietysti Jumalan kolmas persoona - mutta myös luomakunta.
Niin, vielä sielusta - eikö sen täydy olla jotain paljon suurempaa kuin hermoyhteydet. En tiedä, miten paljon mietiskelet/meditoit tai käytät Jeesuksen rukousta. Mutta pienikin meditointi auttaa sinua ymmärtämään, että ihmisen sielu on jotain suurta ja kaunista, jotain paljon enemmän kuin mistä sinä puhut...Pienikin sukellus itseesi avaa valtavat väylät yhä syvemmäksi - tämä tietysti on syynä siihen, että esim. skitsofrenia on periaatteessa vaarallinen yhdistelmä meditoinnin kanssa, koska sieluunsa voi ikään kuin "upota". Kannatta lukea pyhien kokemuksia Jeesuksen rukouksesta tai muusta meditatiivisesta rukouksesta.
Sielu on jotain, joka ei ole todennettavissa matemaattisin menetelmin. Jotain joka kuuluu näkyvään luomakuntaan, mutta toisaalta jotain joka kuuluu myös näkymättömään luomakuntaan. Eiväthän enkelitkään ja demonitkaan ole mitään hermoyhteyksiä vaan pikemminkin persoonallisia ja itsensä tiedostavia energioita. Jotain sellaista on sielukin. Sillä on tietoisuus ja persoonallisuus ilman ruumistakin. Ortodoksinen kirkkohan on kuvannut ihmistä "pienoismaailmaksi" eli maailmaksi, jossa yhdistyy näkymätön luomakunta ja näkyvä luomakunta, koska ihmisessä on molempia - sielu ja ruumis.
Kuolema taitaa olla ennemminkin hengellinen käsite tässä yhteydessä:
1. Moos. 2:16-17
"Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: 'Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman'."
"Kuolemalla kuoleminen" käsittääkseni viittaa "toiseen kuolemaan", josta puhutaan Ilmestyskirjassa (Ilm. 2:11, Ilm. 20:14, Ilm. 21:8). Toinen kuolema on hengellinen kuolema - joutuminen eroon Elämän lähteestä, Jumalasta.
Tämä käsitys vahvistuu kun luetaan ensimmäistä Mooseksen kirjaa muutama jae eteenpäin:
1. Moos. 3:22
"Ja Herra Jumala sanoi: 'Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!'"
Vaikuttaisi siltä, ettei ihminen omistanut ikuista elämää (maallisessa mielessä) Jumalan omien sanojen perusteella.
Mitä tulee siihen, olisiko ihminen elänyt tyytyväisenä maapallolla ilman syntiinlankeemusta, käsittääkseni vastaus on kyllä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että syntiinlankeemus oli väistämätön tapahtuma. Jumala tiesi sen etukäteen, ja oli jo järjestänyt pelastussuunnitelman niiden varalle, jotka haluavat ottaa Hänen rakkautensa ja pelastuksensa vastaan. Siinähän se valtava rakkaus ilmenee kun Hän rakastaa meitä jokaista tällaisina kuin olemme, eikä pakota meitä rakastamaan Häntä.
Kenties tämä vastasi kysymykseen...
tietellistä näyttöä:
"Ortodoksinen kirkkohan on kuvannut ihmistä "pienoismaailmaksi" eli maailmaksi, jossa yhdistyy näkymätön luomakunta ja näkyvä luomakunta, koska ihmisessä on molempia - sielu ja ruumis."
Aatamihan luotiin maan päälle mutta sen jälkeen pääsi paratiisiin elämään. Näin Aatami aloitti tiensä Jumalan kaltaisuuteen, johon hänet oli kutsuttu. Ei ihminen varmaankaan aina olisi maan päällä elänyt samassa mielessä kuin nyt vaan hän olisi hengellistynyt/kehittynyt "helpompaa/suorempaa tietä" senkaltaiseksi kuin miksi ihminen saattaa nyt tulla ylösnousemuksessa - Jumalan kaltaiseksi. Siis ilman "kuolemalla kuolemista", ilman sielun ja ruumiin tuskallista eroa toisistaan ja viimeistä tuomiota, ihminen olisi saavauttanyt ajattomuuden/kyvyn iänkaikkiseen elämään ja noussut "materian" herraksi irti aika-avaruuden "kahleista". Tämän kaiken ihminen olisi saavuttanut Jumalan viitoittamaa tietä, mutta valitsi käärmeen viitoittaman tien. Se, mihin käärme houkutteli Eevaa paratiisissa - Jumalan kaltaisuuteen - ei ilmeiseti itsessään ollut kiellettyä vaan keino, jota käärme ihmiselle tarjosi. Ihminen käytti keinoa, jonka Jumala oli tuolloin viisaudessaan kieltänyt - ehkä ihmisen aika ei ollut kypsä, ihminen ei ollut vielä riittävän hengellistynyt "syödäkseen" tuota hedelmää.
Mielestäni Pyhä Maria Egyptiläisen elämä antaa tämänkaltaisesta ihmisen kehityksestä viitteitä. Hän ei lopulta tarvinnut suurestikaan syödä, hän käveli veden päällä uppoamatta ja hän kohosi ilmaan rukoillessaan - eli hänen ruumiinsa alkoi hengellistyä ja muuttua jo maan päällä.
Mitä tieteellistä näyttöä on yleensäkään näkymättömästä maailmasta. Miten sen voisi näkyvän maailman/materiamaailman keinoin todentaa?
Surullista, jos itse et näe ihmissielun kaunetta ja suuruutta - ja kutsumusta.
Tarkennanpa hieman käsitystäni.
Minun käsityksessäni sielu, "psuche" eli psyyke käsittää ihmisen järki- ja tunne-elämän. Henki on se ihmisen hengellinen ulottuvuus, joka voi olla yhteydessä Jumalaan. Kuten joku lainasikin jotain ortodoksiopettajaa, sieluun kuuluu ihmisen järjelliset päättelyt ja henki on se osa-alue, jonka kautta voidaan ymmärtää hengellisiä asioita (Pyhän Hengen avulla luonnollisesti).
Mielestäni sielu on "järjettömän" ihmeellinen sellaisenaan, vaikka sille olisikin myös biologinen mallinnus. Henki sitä vastoin on jotain yliluonnollista, jota ei voi tieteellisin menetelmin edes mitata.
Minun käsitykseni kuolleiden ylösnousemuksesta näyttää poikkeavan ortodoksisesta ajattelusta. Minun käsitykseni mukaan ylösnousemusruumis on se sama ihminen, joka Kristukseen uskovana on kuollut. Hän on ainoastaan puhdistunut lihasta, joka on maan tomua. Samoin hänen sielunsa; ajattelu- ja tunnemaailmansa ovat puhdistuneet. Siispä ylösnoussut ihminen on kokonaisuus; henki, sielu ja ruumis, vaikkakin ruumis onkin muuttunut kuten ensimmäisen Korinttolaiskirjeen viidennessätoista luvussa kerrotaan.
Kommentoit käsitystäni vapaasta tahdosta. Nähtävästi et ollut ymmärtänyt mitä tarkoitit, sillä tarkoitin juuri tuota mitä sanoit. Ehken ilmaissut ajatuksiani tarpeeksi selkeästi :)
Mielestäni sielu ei ole kaunis. Sielu on synnin turmelema, ja päivittäin joudun kärsimään siitä. Ennemmin katson Kristuksen kauneutta. Hän on puhdas ja viaton. Katsomalla Hänen kirkkauttaan myös minun sieluni voi puhdistua ja muuttua Hänen kuvansa kaltaiseksi. Meditointi on nimenomaan sitä, että katsotaan itseemme, omaan sieluumme, ja mitä löydämme? Likaa, syntiä ja saastaa. Juuri tämän vuoksi Paavalikin kehoittaa katsomaan Kristukseen.
Vielä sen verran korjaan, että vaikka mielestäni sielu "perustuu" biologisille toiminnoille, ei se tee siitä yhtään vähemmän ihmeellisempää. Ihmisen tietoisuus on jotain käsittämätöntä, jota jokainen tiedemieskin voi vain ihmetellä. Tämä on Jumalan luomistyön uskomaton ilmentymä, eikä siis mikään vähäpätöinen asia.
Kirjoitit henkimaailmasta. Kyse on nimeonaan HENKImaailmasta, ei sielunmaailmasta. Sielunmaailma viittaa aina ihmiseen itseensä, henkimaailma hengelliseen todellisuuteen. Siinä vaiheessa siirrytään materialistisen todellisuuden ulkopuolelle. Henkiolentoja ne kuitenkaan "energioiksi" kuvailisi, sillä siitä saa new agelaisen vaikutelman... Henki on henkeä, materia materiaa.
Kyse on siis käsitteiden määrittelemisen vaikeudesta. Minä käsitän sielulla eri asiaa kuin sinä. Minulle henki tarkoittaa samaa kuin sielu sinulle. Näin luulisin.
Ehkä tämä valaisi ajatteluani?
Ehkä nyt oli väärinymmärrystä siinä sielun kauneudessa. Ajattelin asiaa samalla tavalla kuin yleensä luomakuntaa. Maailma on kaunis, mutta lankeemuksen vuoksi käsittää paljon rumaakin. Niin on sielunkin laita. Jumala loi sen kyllä kauniiksi ja kaunis se on, vaikka synti on sitä haavoittanut ja rumentanut. Sielu itsessään on kaunis, synti on ruma. Ei kai Jumala mitään rumaa olisi luonut ja kaipa siitä Jumalan luomistyöstä on jotain jäljellä, vaikka lankeemus on tapahtunutkin. En myöskään väittänyt, että tähän nykyiseen tilaan tulisi olla tyytyväinen. Päin vastoin, tila on itkun väärtti, mutta toivoa on - kun sielu puhdistuu, sen kauneus tulee todella esiin.
En tiedä, mistä sait sen käsityksen, että olisin esittänyt, että ihminen ei olisi ylösnousemuksessa se sama ihminen kuin se, joka Kristukseen uskovana kuoli. En mielestäni väittänyt, että ihminen muuttuu toiseksi.
Itse en erottele sielua kovasti erilleen hengestä, vaan ajattelen henkeä sielun osana.
Luulin vastanneeni tähän jo kerran...
Olen samaa mieltä mitä kirjoitit viestisi alku osassa sielun kauneudesta. Jumala ei luonut mitään rumaa.
"En tiedä, mistä sait sen käsityksen, että olisin esittänyt, että ihminen ei olisi ylösnousemuksessa se sama ihminen kuin se, joka Kristukseen uskovana kuoli. En mielestäni väittänyt, että ihminen muuttuu toiseksi."
Sain käsityksen kun kirjoitit näin:
"Miksi siis kirkon opetuksen mukaan kuolema tarkoittaa myös sielun ja ruumiin eroamista toisistaan"
Sain käsityksen, että ainoastaan sielu nousee Taivaaseen Jumalan luokse, vaikka Raamattu ilmoittaa toisin.
Ehkä hieman kärjistin, koska itse ensin esitit perusteettomia väitteitä siitä, että uskon sielun katoavan kuolemassa. En tiedä miksi teit moisen johtopäätöksen, mutta käsittääkseni selvensin sen myöhemmässä kirjoituksessani.
Minulle sielu ja henki tarkoittavat eri asioita, vaikkakin Raamattu ei anna kovien selkeitä kuvauksia niistä. Tämän vuoksi meidän pitäisi määritellä käsitteet, että tiedämme mistä puhumme.
Hyvää jatkoa kuitenkin ja siunausta.
Kysyin taannoin helluntailaisuus-palstalla, tietäisikö joku Paavalin käyttämien syntiluetteloiden todellista alkuperää. Muistelen jostain lukeneeni, että nuo listat olisivat lainauksia Uutta Testamenttia varhaisemmista lähteistä. Arvelin sinulla olevan asiaan valaistusta mutta et ilmeisesti ollut silloin palstoilla.
Sopiiko, että kysäisen sitä nyt?