Mikä neuvoksi?
Nyt noin 4 vuotta olen kärsinyt unihäiriöistä.
Niitä on lääkitty milloin Tenoxilla, milloin
on kokeiltu jotain masennuslääkkeitä - lyhyitä jaksoja, koska en ole ollut suostuvainen niitä käyttämään. Kävisin mieluummin jollain terapeutilla, mutta siihen ei valitettavasti nyt ole varaa. (Enkä toisaalta halua leimautua
loppuiäkseni pitkän psykoterapian vuoksi, se nimittäin vaikuttaa käsittääkseni mm. vakuutusten saantiin.)
Nyttemmin sitten päädyttiin Seroxatiin kun
kesällä tapaamani lääkäri "keksi" että minulla on uupumista ja säpsähtelin mm. pimeällä ohi ajavia
autoja ja pelkäsin ylittää usein matkani varrelle sattuvaa kapeaa ylikulkusiltaa.
(Säpsähtely alkoi pari vuotta sitten kun jouduin
tuntemattoman henkilön seuraamaksi ja hän melkein
tavoitti minut ennen kotiovea ja yritti sitten hörhöillä sisään.)
Nyt työpaikalla paperityöt ja sähköpostit kasaantuvat, ovat kasaantuneet jo 1,5 vuoden verran. Teen työni periaatteessa hyvin mutta kaikenlainen raportointi ei kiinnosta. Teen
vaaditut raportit, mutta aina viimehetkellä ja
se painaa mieltä ja on kuluttavaa.
Henkilökohtaisesta hygieniastani huolehdin mutta kotia en jaksa siivota vaikka mieli tekisi. Olen aina aloittamassa mutta en saa aikaiseksi. WC:n pidän suht siistinä mutta muut huoneet ovat sekaisin ja vaatteet roikkuvat siellä täällä,
seassa puhtaita pyykkejä, papereita ja lehtiä kertyy. Pölypalleroita on yli oman tarpeen.
Tilanne on pahentunut viimeisen 10 kk:n aikana.
Kärsin siitä itsekin. Haluaisin tilanteeseen
muutosta. Kylässä olen usein siistimpi kuin talon väki itse ja minua kiitellään siitä ja pyydetään
apuun kun tietävät että minkä teen, sen teen hyvin.
Mainitsin ohimennen asiasta työpaikan osalta
lääkärillemme, mutta hän ei oikein ottanut sitä
huomioon. Asia kuitenkin painaa minua, siksi tänne
kirjoitan.
Viihdyn myös paljon itsekseni. En koe sitä yksinäisyydeksi vaan kerään siten voimia jaksaa työssäni ja yksityiselämässä. Muutama hyvä ystävä
minulla tällä hetkellä on ja heidän kanssaan menee oikein hyvin paitsi en viitsi kertoa heille tästä ongelmasta.
Lähisuvussani on yksi vanhempi henkilö, jolla on
ollut täysin samoja oireita jo noin 25 vuotta.
Minä olen nyt 33 vuotias.
Mikä avuksi: Minkä erikoisalan lääkäri voisi auttaa? Onko joitain hyväksi havaittuja terapioita?
Nyt noin 4 vuotta olen kärsinyt unihäiriöistä.
Niitä on lääkitty milloin Tenoxilla, milloin
on kokeiltu jotain masennuslääkkeitä - lyhyitä jaksoja, koska en ole ollut suostuvainen niitä käyttämään. Kävisin mieluummin jollain terapeutilla, mutta siihen ei valitettavasti nyt ole varaa. (Enkä toisaalta halua leimautua
loppuiäkseni pitkän psykoterapian vuoksi, se nimittäin vaikuttaa käsittääkseni mm. vakuutusten saantiin.)
Nyttemmin sitten päädyttiin Seroxatiin kun
kesällä tapaamani lääkäri "keksi" että minulla on uupumista ja säpsähtelin mm. pimeällä ohi ajavia
autoja ja pelkäsin ylittää usein matkani varrelle sattuvaa kapeaa ylikulkusiltaa.
(Säpsähtely alkoi pari vuotta sitten kun jouduin
tuntemattoman henkilön seuraamaksi ja hän melkein
tavoitti minut ennen kotiovea ja yritti sitten hörhöillä sisään.)
Nyt työpaikalla paperityöt ja sähköpostit kasaantuvat, ovat kasaantuneet jo 1,5 vuoden verran. Teen työni periaatteessa hyvin mutta kaikenlainen raportointi ei kiinnosta. Teen
vaaditut raportit, mutta aina viimehetkellä ja
se painaa mieltä ja on kuluttavaa.
Henkilökohtaisesta hygieniastani huolehdin mutta kotia en jaksa siivota vaikka mieli tekisi. Olen aina aloittamassa mutta en saa aikaiseksi. WC:n pidän suht siistinä mutta muut huoneet ovat sekaisin ja vaatteet roikkuvat siellä täällä,
seassa puhtaita pyykkejä, papereita ja lehtiä kertyy. Pölypalleroita on yli oman tarpeen.
Tilanne on pahentunut viimeisen 10 kk:n aikana.
Kärsin siitä itsekin. Haluaisin tilanteeseen
muutosta. Kylässä olen usein siistimpi kuin talon väki itse ja minua kiitellään siitä ja pyydetään
apuun kun tietävät että minkä teen, sen teen hyvin.
Mainitsin ohimennen asiasta työpaikan osalta
lääkärillemme, mutta hän ei oikein ottanut sitä
huomioon. Asia kuitenkin painaa minua, siksi tänne
kirjoitan.
Viihdyn myös paljon itsekseni. En koe sitä yksinäisyydeksi vaan kerään siten voimia jaksaa työssäni ja yksityiselämässä. Muutama hyvä ystävä
minulla tällä hetkellä on ja heidän kanssaan menee oikein hyvin paitsi en viitsi kertoa heille tästä ongelmasta.
Lähisuvussani on yksi vanhempi henkilö, jolla on
ollut täysin samoja oireita jo noin 25 vuotta.
Minä olen nyt 33 vuotias.
Mikä avuksi: Minkä erikoisalan lääkäri voisi auttaa? Onko joitain hyväksi havaittuja terapioita?
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuo sun juttus kuulostaa jo masennukselta, tilaa aika psykitrin juttusille , antaa vähän lomaa ja lääkitysen niin jaksat taas. kaikkea hyvää sulle ja voimia.