Huijaako

Elämä tuntuu huijaavan kaikilta osin, niin ihmissuhteissa kuin kaikessa muussakin. Olen valitettavasti kokenut myös, että Jumalakin taitaa huijata. Olen luottanut ihmisiin, myös Jumalaan. - Kaikki tahtoo osoittautua kuitenkin petokseksi, ja elämässä ei tunnu olevan mitään josta voisi pitää kiinni. -Olen saanut kokea Jumalan armosta monia suuria asioita ja uskonut ja luullut, että Jumala on niissä mukana. Kuitenkin kaikki on pysähdyksissä ja kukaan ei tunnu ymmärtävän, joskin näistä ei voi kellekkään edes kertoa. - Jos luottaa Jumalaan, ja uskoo Hänelle kaiken, miksi Jumalan auttava käsi ei aina tunnu olevan mukana? - Voiko siis Jumala puhua jostakin ja sitten unohtaa sen? - Olenko todella NIIN huono ja lankeavainen, että Hänen on täytynyt muuttaa suunnitelmiaan? Onko silloin elämässä enää mitään? -Ainut, mitä elämässäni haluan ja janoan, on Jumalan johdatus ja Hänen tahtonsa tekeminen. Ilman uskoa ja Jeesuksen askeleissa kulkemista ei elämäni tunnu olevan mitään. Kuitenkin tilanne on epäuskoa täynnä ja kaikki tuntuu menevän aivan eritavalla kuin pitäisi. Olenko ajatellut tai tuntenut liian voimakkaasti asiat, jotka ei kuitenkaan minulle kuulu? Elämä tuntuu olevan täynnä kysymysmerkkejä. -Olisiko joku, joka voisi rukoilla kanssani kaiken tämän epäselvän elämäni puolesta. -Miksi Jumala ei kuule, tai miten voisin ymmärtää kaiken tämän? -Olen kuullut, että Jumala ei kadu kutsumustaan, mutta minun kohdallani taitaa olla aivan toisin. -Kiitos jos joku jaksaa rukoilla ja osaa selvittää näin tyhmälle. -Luotanko liikaa Jumalaan?????
5404
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

kuulostat aivan minulta.

Rukouksessa kun elää, Herra on kuitenkin lähellä. Yritä järjestää myös sille aikaa.

Voi olla myös, että etsit Isää liikaa sieltä, missä voi olla muutakin. Oletko kenties laillani liikaa tunteissa kiinni ja petyt kun ei Herraa löydy enää kun yrittää itse? Muista, että on eroa sillä, että samaani kutsuu henkiä kuin mikä suhde meille on annettu Luojaamme.

Rukoilen puolestasi.

Äänestä

Rukous;
tapahtukoon sinun tahtosi , ei niinkuin minä tahdon vaan niinkuin sinä tahdot.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

Äänestä

Kristillinen elämä on kuin kedon kukka. Kasvumme voi olla näkyvää - siis se osa, joka on maan päällä. Kaikki näkevät miten edistymme hengellisesti ja "meillä on upea maanpäällinen kukinto".

Mutta entä sitten KUN (ei jos) vastoinkäymiset tulevat - jos olemme eläneet vain myötäkäymisessä, meillä ei ole juurta, jonka varassa maanpäällinen varsi pysyy pystyssä.

Sen tähden meillä on vastoinkäymisiä - jopa niin vaikeita että menemme "lakoon tai vartemme katkeaa", toiset eivät enää näe, että edistyisimme uskossa eli "vartemme kasvaisi"

Vastoinkäymisissä voimme kasvattaa vain "juurtamme", sitä eivät toiset huomaa, - mutta juuremme ojentautuu syvemmälle kohti elämän lähdettä - itse Jeesusta Kristusta (vain Yksi asia on tärkeä, Luuk 10:42) - ja vain sillä on merkitystä, ei sillä, miltä asiat näyttävät ulospäin...

Vastoinkäymiset tekevät meidät "köyhiksi" ja "autuaita ovat köyhät, sillä heidät ravitaan..."

Hyvää lukemista ovat Psalmit, (esim. Ps. 22), koska niissä kirjoittajat ovat rehellisiä omille tunteilleen... muistan sinua rukouksessa.

Äänestä
  • Kiitos tuosta. Näinhän se on. -Joskus kaikki tuntuu murenevan ja tie tuntuu katoavan, ja joutuu olemaan kuin tyhjän päällä. Jumala kuitenkin tietää kaiken ja on mukana, vaikka sitä ei aina tiedosta. Raamatun luku on tärkeä, sen olen huomannut. Jumalan tiet ovat vain niin ihmeelliset, ei aina järki riitä ymmärtämään. Kiitos kaikille, jotka olette kantaneet asiaani ja muistaneet rukouksin, Taivaan Isä palkitkoon teille. Kiitos myös tuoestanne ia ymmärryksestänne! -Jospa kaikki vielä selkenee ja näiden niin ihmeellisten kokemusten ja kummallisten vastoinkäymisten jälkeen Jumalan teot ilmenee ja Hänen Pyhä nimensä kirkastuu. Runsasta Jumalan siunausta kaikille tämän palstan lukijoille! Jumalalle on kaikki mahdollista!

    Äänestä

On todella surullista,että koet asioita tällä hetkellä näin.Olen itse myös ollut näiden asioiden kanssa ja yhdessä saarnassa sanottiin,että jos haluat pettyä niin luota ihmisiin!Se lause avasi minulle monet ovet.Jumalaan emme voi koskaan liikaa luottaa,pikemminkin liian vähän.Jumala on kuullut kaikki rukouksesi ja vastaa niihin ajallaan.Jumalan vastaukset ovat joko kyllä,ei ja odota. Joskus saamme ei vastauksen, mutta silloin Jumalalla on jotain muuta varallemme ja yleensä parempaa kuin mitä pyydettiin tai toivottiin.Emme vaan aina voi käsittää ja ymmärtää Jumalan tahtoa ja tekoja.Kulje Jumalan armossa ja jatka rukouksia,sillä Jumala näkee ja kuulee kaiken.Vaikeuksien ja kärsimyksien kautta yleensä lähennymme Jeesusta ja sitähän Jeesus tahtookin,että avuksemme Häntä huutaisimme.Vain sillä tavoin voimme olla riippuvaisia Hänestä.Jeesuskin kulki kärsimystietä ja sillä tiellä myös me olemme.Jumala tahtoo näyttää sinulle elämän raadollisuutta ja sinä voit vaan rukoilla niiden ihmisten puolesta, jotka sinulle pahaa tekevät.Ja kaikella rakkaudella tietenkin kohdella heitä.Jumala ei hylkää ketään ja kaikki jotka Jeesuksen luokse tulevat,ketään Hän ei aja pois luotaan.Siihen voit luottaa.
Uskon,että saat vielä kokea Jumalan ihmeellisyyden ja tarkoituksen tässäkin asiassa.
Siunausta ja rauhaa sinulle

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Jumala? kirjoitti:

Elämä tuntuu huijaavan kaikilta osin, niin ihmissuhteissa kuin kaikessa muussakin. Olen valitettavasti kokenut myös, että Jumalakin taitaa huijata. Olen luottanut ihmisiin, myös Jumalaan. - Kaikki tahtoo osoittautua kuitenkin petokseksi, ja elämässä ei tunnu olevan mitään josta voisi pitää kiinni. -Olen saanut kokea Jumalan armosta monia suuria asioita ja uskonut ja luullut, että Jumala on niissä mukana. Kuitenkin kaikki on pysähdyksissä ja kukaan ei tunnu ymmärtävän, joskin näistä ei voi kellekkään edes kertoa. - Jos luottaa Jumalaan, ja uskoo Hänelle kaiken, miksi Jumalan auttava käsi ei aina tunnu olevan mukana? - Voiko siis Jumala puhua jostakin ja sitten unohtaa sen? - Olenko todella NIIN huono ja lankeavainen, että Hänen on täytynyt muuttaa suunnitelmiaan? Onko silloin elämässä enää mitään? -Ainut, mitä elämässäni haluan ja janoan, on Jumalan johdatus ja Hänen tahtonsa tekeminen. Ilman uskoa ja Jeesuksen askeleissa kulkemista ei elämäni tunnu olevan mitään. Kuitenkin tilanne on epäuskoa täynnä ja kaikki tuntuu menevän aivan eritavalla kuin pitäisi. Olenko ajatellut tai tuntenut liian voimakkaasti asiat, jotka ei kuitenkaan minulle kuulu? Elämä tuntuu olevan täynnä kysymysmerkkejä. -Olisiko joku, joka voisi rukoilla kanssani kaiken tämän epäselvän elämäni puolesta. -Miksi Jumala ei kuule, tai miten voisin ymmärtää kaiken tämän? -Olen kuullut, että Jumala ei kadu kutsumustaan, mutta minun kohdallani taitaa olla aivan toisin. -Kiitos jos joku jaksaa rukoilla ja osaa selvittää näin tyhmälle. -Luotanko liikaa Jumalaan?????

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu