Nykyään ei enää muisteta, että meidän uskovain tulee joka hetki vaeltaa hengessä eli muistaa ja ajatella synnin, kadotuksen ja lihallisuuden todellisuutta ympärillämme. Se tuo tiettyä tuskaa ja murhetta meille joka hetkiseen vaellukseemme. Me olemme koko ajan jumalan ahjossa, jotta liha kuolee meistä. Se antaa tietyn vakavuuden meille.
Uskovalla ei tule olla sellaista tunne-elämää kuin maailman ihmisellä, sillä olemme hengen omat!!!
Uskovalla ei tule olla sellaista tunne-elämää kuin maailman ihmisellä, sillä olemme hengen omat!!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
sanomaa tämän palstan lukijoille aina kun olen kirjoittanut.
Vastustus on ollut ylitsepääsemätöntä;kiroilua, uhkailua, pilkkaa.
Jumala tahtoisi ilmestyä joillekkin, mutta aina vain maalliset asiat nousevat pintaan.
Lähetyskäsky on unohdettu, sillä ihmiset välittävät vain omasta mukavuudestaan, eivätkä ymmärrä että Jeesus on astunut alas.
He tähyilevät taivaalle ja odottavat ylpeinä ilmaista ateriaa.
Jumalan palvelemista heille on maallisen työn tekeminen. He eivät näe, että sen raskaus on osa rangaistusta.
Päinvastoin, he luulevat Jumalan säälivän heitä. Kuolema on heille vain mukava uni, jonka jälkeen heidät palkitaan jopa katumisesta.
Sinä olet tullut nyt paikkaan, jossa ihmisten sydämet ovat kovaakin kovemmat.
He ovat valmiit lyömään, kuten lyötiin Kristusta. He etsivät vain vikoja-jopa Raamatun Sanasta.
He eivät ymmärrä.
Eikä heille kelpaa edes taivas.