Olen ymmärtänyt, että suurin osa helluntailaisista pitää Ev. lut. kansanlähetysläisiä ei-uskovina. Toiset taas hyväksyvät KL :läiset uskoviksi veljiksi ja sisariksi. Mikä on virallisen helluntaikirkon virallinen kanta asiaan?
Kansanlähetys ja helluntailaisuus.
Basker
181006
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mikä ero noilla loppujen lopuksi on ? Samaa paskaa eri paketissa ja eri korostuksilla! Molempien kautta psykologit ja uskontojen uhrit ovat saaneet asiakkaita!
Paheksun syvästi, että pidät minua VAIN lahkolaisena! Minä olen TUPLAlahkolainen. Kuulun luterilaiseen kirkkoon, joka on yksi katolilaisen kirkon lahko. Sen lisäksi kuulun vielä Kansanlähetykseen, joka on luterilaisen kirkon lahko.
niitä johtoportaan miehiä joilla olisi kykyä kertoa "virallinen" kanta.
Mutta itse tiedät aivan hyvin helluntailaisten kastenäkemyksen, joka on melko lailla sama kuin vapaaseurakunnassa, johon kuulun. Siltä pohjalta virallinen kanta Kansanlähetykseen tietysti on että ev.lut.liikkeenä se ei kaikissa uskon perusasioissa terveellä pohjalla.
Helluntailaisuus liikkeenä on kuitenkin laaja ja suhtautumistapa vaihtelee paikkakunnittain riippuen paljolti muun muassa millaiset paimenet ja vanhemmisto kyseistä srk:ntaa johtaa.
Yleisesti ottaen helluntailaiset varmasti tunnustaa kansanlähetysläiset uskoviksi. Jos joku helluntainen pitää jotakuta ei-uskovana pelkästään siksi että tuo toinen kuuluu Kansanlähetykseen, se on sitten omaa kasvamattomuutta. Helluntaiseurakunnan yleinen linja se ei ole - uskallan sanoa.
Pelastushan ei ole kiinni siitä mihin kirkkokuntaan kuulumme vaan kuulummeko Jeesukselle. Camel-bootsien käyttäjiä on niin helluntailaisissa kuin kansanlähetysläisissä, ikävä kyllä. Vapaaseurakunnassakin.
Omaa sydämeen tässä pitää katsoa jokaisen ja pyytää, Herra armahda, että siinä armossa Jeesuksen veren kautta sitten YHDESSÄ kilvoittelemme taivasta kohti.
Olkoonkin ettei kansanlähetysläinen voi hyväksyä kaikkia opillisia painotuksia helluntailaisuudessa eikä helluntailainen ev.lut.kansanlähetyksessä - kuitenkin olemme yhtä Kristuksessa, kaikki jotka ovat uudestisyntyneet ja tahtovat Jeesusta seurata.
Kiitoksia. Minä en juuri jaksa sinulle vastata, enkä jaksa tekstejäsi lukea, koska kirjoitat yleensä kilometrin pituisia kommentteja. Nyt kuitenkin jaksoin. Kirjoitit aivan asiaa. HYVIN asiaa! Kiitos.
Olen Jeesukseen uskova helluntailainen. Pidän sinua veljenäni sen perusteella, että sinä uskot Jeesukseen, niin kuin minäkin. Muita perusteita ei tarvita. Käsittääkseni virallinen kanta on yhtenevä esittämäni kanssa. Siunausta sinulle!
millanen esimerkiksi vapaamuurareilla ja lions-klubilaisilla on?
kun ollaan tarpeeksi samaa mieltä asioista ja uskotaan yhteisiin juttuihin niin on hyvä ja mieltä ylentävää läpäyttää toista olalle ja sanoa "hai sie hyvä veli" :)
tulee hyvä mieli kun toinen ihminen on samaa mieltä. ja kun niitä samaa mieltä olevia on jo ison poppoon verran, voidaan periaatteesa perustaa vaikkapa uus kuppikunta. kuppikunnan jäseniltä haetaan sitten vahvistusta omille näkemyksille. sieltä saadaan hyväksyntää. se tiivistää laumaa.
ihmiselle tulee hyvä mieli ku hänet hyväksytään jossain. ihminen on laumoihin hakeutuva ja lauman näkemykset mielellään omaksuva otus saadakseen hyväksyntää. ihminen on laumaeläin.
sinusta sisaruksillesi veli jos ryhdyt uskomaan että teillä on samat vanhemmat? Ja sitten koette yhteyttä keskenänne, kun uskotte samoin?
Ei tietenkään.
Hengellinen yhteys ja puoluemielinen yhteys eroavat toisistaan siinä, että edellisessä on SYNNYTTY saman Isän lapsiksi. Siitä todistaa ihmisen sisimmässä oleva Jumalan Henki, jota Raamattu nimittää mm. lapseuden sinetiksi meissä. Tietenkin, jos näkemyksesi jo ennalta on, ettei Jumalaa ja Jeesusta ole olemassa - toki hengellinen yhteys näyttäytyy ajatustesi valossa sinulle kuin mikä tahansa puoluemielinen yhteys: siinä "Jumala" ja "Jeesus" sekä "lapseuden henki" ovat nekin vain samanmielisten sanankäyttöä, joilla luodaan yhteenkuuluvaisuuden fiilistä?
Totta kai ihminen haluaa olla hyväksytty. Mutta Jumala opettaa omiaan siinäkin asiassa, ettei niin sanotusti "ihmispelko pane paulaa". Kristitty on ihminen joka etsii ennen kaikkea Jumalan hyväksyntää.
Viihdyn kristittyjen seurassa koska rakastan Jeesusta. Hän vaikuttaa sydämeen rakkauden kaikkia omiaan kohtaan. Tämä on Raamatun mainitsemaa keskinäistä rakkautta. Tietysti Jumalan lapsen tulee rakastaa jokaista ihmistä. Siihenkin apu löytyy Jeesuksesta Kristuksesta ristin luota. Raamatun sanoin: Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Juju onkin siinä, kuuntelemmeko omaa lihallista puoluemielisyyttä, kiintyen kirkkokunnan korostuksiin ja opetuksiin ohi Kristuksen, josta meidän pitäisi ammentaa?
Kristittykin saattaa siis sortua rakentamaan yhteyttä puoluemielisyyden perusteella, toimien kuin missä tahansa ryhmässä jossa yhteys ja yhteenkuuluvaisuuden tunne rakentuu samanlaisesta ajattelusta...
Olen kokenut ihanaa Jumalan Hengen läsnäoloa, kun on uskovia joiden kanssa on ikäänkuin eri puoluetta, niin sanoakseni, erilaisia opillisia näkökohtia ja painotuksia ja kuitenkin saman Isän lapsina uskon kautta Jeesukseen tunnustamme toisemme veljinä ja siskoina. Siinä koetaan yhteyttä ei samanlaisen ajattelun vaan Jumalan omilleen antaman saman Hengen kautta.
jäsenten välillä havaittava veljeys eroavat toisistaan siinä, että edelliseen ei ihminen voi vaikuttaa, mutta jälkimmäiseen voi. jälkimmäisessä ihminen eritoten aikuisiällä valitsee sen, kenen kanssa alkaa 'veljeilemään'.
ja tunnetusti biologinenkaan veljeys ei tarkoita sitä, että tarvitsisi olla omien sisaruksien kanssa samaa mieltä asioista. voidaan olla hyvinkin eri mieltä, mutta kuitenkin hyväksytään toinen toisensa historiallisten siteiden vuoksi, jos hyväksytään. ei kaikissa tapauksisa.
se, että erotat hengellisten yhteisöjen veljeyden muiden kuppikuntien veljeydestä sillä, että edellisissä on synnytty saman isän lapsiksi, on tietenkin uskonasiasi. sinä uskot siihen, että teillä on yhteinen isä, jonka suojelukseen te ootte armon, uskomisen tms. kautta päässeet toisin kuin uskosta osattomat. uskot myös johonkin varsin abstraktiin, tunnetun moniselitteiseen asiaan, jota nimität 'jumalan hengeksi'. siispä kyllä, minulle käyttämäsi 'hengelliset termit' tosiaan ovat vain samanmielisten yhteisten, abstraktien mielikuvien kautta synnytettävien uskonkäsitysten vahvistamiseen käytettävää sanahelinää, joille ei yleisellä tasolla ole havaittu todellisuuspohjaa.
yhdessä asiassa erehdyt: edellytät edelliselle ajattelulleni sitä, että ajattelisin jumalaksi luokiteltavan tahon olemassaolon olevan puppua. väärin, minä pidän jumalaa mahdollisena, jonka olemassaolosta minulla ei kuitenkaan ole mitään tietoa. kaikki on vain omaa spekulaatiotani. ja ajattelen, että jos jokin jumala on olemassa ja hän meidän toimia tarkkaankin seuraa, niin hän todennäköisesti kiinnittää huomiota siihen kuinka elämme. eli esim. seikkoihin, jotka miellämme rehellisyydeksi, vilpittömyydeksi, rauhantahtoisuudeksi eli ylipäätänsä ympärillämme olevien ihmisten ja asioiden huomioimisen kaikissa toimissamme ja valinnoissamme. sillä, että mitä mieltä ihminen on jumalan olemassaolosta en usko olevan mitään merkitystä mahdolliselle jumalalle. ihminen kun tuskin täyttä varmuutta voi asiasta kuitenkaan saavuttaa, joten miksipä edellisen seikan tietävä mahdollinen jumala olisi ankara ihmiselle, joka valitsee väärän mielipiteen jumalan olemassaolosta?
mahdollisesti elänyttä jeesusta tosiaan en pidä mitenkään jumalallisuutta omanneena henkilönä, vaan vain ilmeisen karismaattisena ja ajatuksiaan rohkeasti esille tuoneena ihmisenä tuon aikaisessa suhteellisen vähäväkisessä maailmassa. jeesuksen toiminta levisi laajalti porukan tietoisuuteen sekä jäi perimätiedon ja kirjoitusten muodossa elämään sukupolvelta toiselle saaden myös myyttisiä ja jumalallisia piirteitä, ilmeisesti alusta alkain.
minusta uskonasiat ovat luonteeltaan täysin henkilökohtaisia. jokaiselle puolestani saisi suoda mahdollisuuden rakentaa täysin omat uskonkäsityksensä. monissa uskonnollisissa perheissä tuo mahdollisuus riistetään jo pienestä pitäen aikuisten lapsilleen istuttamalla "totuudella" ja muista uskomuksista/näkemyksistä varoitteluna esim. niiden helvettiin johtavuuden kautta. myös uskonnollisissa yhteisöissä yhteisön linjasta poikkeavia näkemyksiä esittävää jäsentä kohtaan suoritetaan yleisesti toimenpiteitä, jotka ovat tyypillisiä laumakäytöksisyydelle. jopa ahdistelua, painostamista, ilkkumista, peloittelua; yleisesti ottaen toimintaa, joka voidaan luokitella suoranaiseksi henkiseksi väkivallaksi.
Tervehdys taas.
Ilmeisesti nimimerkki "kuppikunnissa" sama kuin "hyvä veli-yhteys"? Olisi mukavampi keskustella jos henkilö käyttäisi keskustelussa samaa nimimerkkiä.
Kommentoin hieman.
1.
> Biologinen 'veljeys' ja erilaisissa kuppikunnissa havaittava veljeys eroavat toisistaan siinä, että edelliseen ei ihminen voi vaikuttaa, mutta jälkimmäiseen voi. Jälkimmäisessä ihminen eritoten aikuisiällä valitsee sen, kenen kanssa alkaa veljeilemään. <
Hengellisiin tosiasioihin pitäytyen kääntäisin asian toisin päin.
1 ) Ihminen ei tosin voi vaikuttaa siihen kenen sisko tai veli hän maallisessa mielessä on, koska hän on sitä joka tapauksessa biologisen syntymänsä perusteella. Tästä on olemassa epäämätön todistus hänen geneettisessä rakenteessaan. Ihmisen sisäinen olemus siis todistaa hänet tiettyjen vanhempien lapseksi ja tämän mukaisesti samojen vanhempien lapset ovat hänen maallisia veljiään ja siskojaan.
2 ) Ihminen ei voi vaikuttaa myöskään siihen, kenen sisko tai veli hän hengellisessä mielessä on, koska hän on sitä joka tapauksessa sisäisen henkensä mukaisesti. Raamatun mukaan ihminen kuuluu joko Saatanan tai Jumalan valtapiiriin. Ihminen on hengellinen, sielullinen ja fyysinen kokonaisuus. Ennen uudestisyntymää (Jumalan lapseksi tulemista Jeesuksen vastaanottamisen ja tunnustamisen kautta) hän on hengellisesti kuollut: isätön. Tällainen henkilö kuuluu väistämättä sielunvihollinen alaisuuteen, vaikka vielä onkin vaikuttavan armon alaisuudessa - jos vaikuttava armo ei saa johtaa Jumalan löytymisen ja pelastuskokemuksen kautta pelastaan armoon, ihminen joutuu kerran iankaikkisuudessa jäämään ulkopuolelle Jumalan valtakunnan, jolloin hänen paikkansa tulee olemaan helvetti, olotila joka on valmistettu Saatanalle. Se on kaiken armon ja hyvyyden ulkopuolella olemista.
Nämä ovat siis asioita joihin ihminen ei voi sinänsä vaikuttaa, kuten hän ei voi vaikuttaa biologiseenkaan lapseuteensa: uskot mitä tahansa tai olet uskomatta joka tapauksessa sisäinen olemuksesi todistaa että sinä joko olet Jumalan lapsi tai et ole.
Kuten ihmisen geeneissä on biologinen todistus maallisesta lapseudesta samoin on hänen sisimmässään Pyhä Henki hengellisenä todistuksena taivaallisesta lapseudesta. Todistuksen puuttuminen on todistus että hän ei ole Jumalan lapsi.
Näin ollen:
1) Sielullinen ihminen (uudestisyntymätön henkilö) voi varsin hyvin valita seurusteleeko hän maallisten veljiensä kanssa vai ei. Hän voi jopa kieltää omat vanhempansa ja kirota heidät - vaikkapa ikävän lapsuutensa tähden, insestin tai jonkin lievemmän tragedian tähden. Perintöriitojen tai muiden vaikeuksien ja keskinäisten erimielisyyksien tähden hän voi - biologisesta todistuksesta huolimatta - kieltäytyä olemasta sisarustensa veli. Hän voi myöskin valita missä kuppikunnassa aikaansa viettää, mitä aatetta ja ryhmää edustaa ja kuinka ideologiaansa toteuttaa.
Ulkopuolella Jumalan valtakunnan hän elää varsin raadollisessa maailmassa, jossa ihminen itse päättää moraalinsa ja minkä katsoo itselleen sopivaksi.
2) Hengellinen ihminen (uudestisyntynyt henkilö) ei voi itse täysin päättää kenen kanssa seurustelee. Jos hän on Jumalan lapsi hänet on kutsuttu rakentumaan yhdessä muiden Jumalan lasten kanssa. Mitkään henkilökohtaiset mieltymykset, riidat ja loukkaantumiset eivät saa tulla keskinäisen yhteyden esteeksi. Jumala on aina valmis osoittamaan tien kuinka loukkauksien yli päästään katkeroitumatta niin, ettei taivaallinen perheyhteys ja sen toteuttaminen maan päällä kärsi inhimillisyytemme ja lihallisuutemme tähden.
Raamattu ei kehoita luomaan Jumalan lasten keskinäistä yhteyttä, koska keskinäinen yhteys on selviö hengellisen syntymän perusteella, mutta se kehoittaa harrastamaan yhteyttä ja säilyttämään sen "rakkauden yhdyssiteellä".
Toisin kuin raadollisessa maailmassa, jossa ihminen itse päättelee moraalinsa, taivaan valtakunnan kansalainen kuuluu Jumalan alamaisuuteen. Hänellä ei ole valtaa itse päättää kuinka haluaa elämäänsä toteuttaa ja kenet hyväksyy veljekseen tai siskokseen. Kristityn pyrkimys on elää hengellisten tosiasioiden mukaan, löytää ja ymmärtää Jumalan periaatteet ja toteuttaa niitä. Jos näin ei tapahdu, silloin hän elää kuin yhä olisi maailmassa - toteuttaa hengellisyyttään kuppikuntaisesti ja puoluemielisesti, omien mieltymystensä mukaan, kieltäytyen kuulemasta Jumalan ääntä ja Hänen ohjaustaan.
2.
Lainaan tekstisi viimeisen osan tähän kohtaan:
> myös uskonnollisissa yhteisöissä yhteisön linjasta poikkeavia näkemyksiä esittävää jäsentä kohtaan suoritetaan yleisesti toimenpiteitä, jotka ovat tyypillisiä laumakäytöksisyydelle.
jopa ahdistelua, painostamista, ilkkumista, peloittelua; yleisesti ottaen toimintaa, joka voidaan luokitella suoranaiseksi henkiseksi väkivallaksi. <
Karmaisevaa todellisuutta siellä missä elävä hengellisyys korvataan uskonnolla ja kuppikuntaisella mentaliteetilla!
Kaikki järjestyksenpito ei kuitenkaan ole henkistä väkivaltaa. Uskovien ohjekirja on Raamattu ja tietenkään seurakunnissa ei voi sallia anarkiaa ja kaaosta että ihminen saisi seurakunnan jäsenenä elää ja opettaa mitä sattuu. Näkemykseni ja kokemukseni on että seurakunnissa suvaitaan hyvinkin laaja-alaista ajattelua ja yksilöllisyyttä, mutta jos ei allekirjoita eikä hyväksy sitä mihin kristillisessä seurakunnassa uskotaan, miksi sitten olisi siellä jäsenenä?
Kristuksen tuntemisesta vieraantunut kuppikuntainen kristillisyys uskonnollisen vallankäytön raadollisine muotoineen ei ole ainoaa ideologisesti harrastettavaa henkistä väkivaltaa, samaa tapahtuu ja ilmenee mitä moninaisemmissa muodoissa kaikkialla inhimillisen ajattelun ja toiminnan piirissä, ei tarvitse mennä itäisen naapurimaan lähihistoriaan jossa yksilön oikeuksiin kohdistuva väkivalta oli järjestelmällistä. Taipumus toisinajattelevien ilkkumiseen ja ahdistelemiseen löytyy jokaisella paljon lähempää, oman puseron alta.
Erittäin ikävää tietysti on, jos tällaiseen yleisraadolliseen toimintaan sisältyy hengellisillä kysymyksillä pelottelu, koska silloin ihmisen mieltä ahdistetaan ja manipuloidaan korkeimpaan mahdolliseen auktoriteettiin vedoten. Se on varmaankin henkisen väkivallan hirvittävimpiä muotoja.
3.
> yhdessä asiassa erehdyt: edellytät edelliselle ajattelulleni sitä, että ajattelisin jumalaksi luokiteltavan tahon olemassaolon olevan puppua. <
Ei, sitä en edellytä. Olen kyllin paljon keskustellut monenlaisten ihmisten kanssa, syvällisiäkin keskusteluja.
Kuulun vapaaseurakuntaan, mutta läheiseen ystäväpiiriini kuuluu uskovia kristittyjä helluntaiseurakunnasta, metodistiseurakunnasta, babtisteista ja luterilaisesta kirkosta. Joitain mainitakseni. Kristittyinä olemme saman perheen lapsia.
Ei siinä kaikki. Läheiseen ystäväpiiriini kuuluu myöskin useita ei-uskovia ihmisiä, ja useita jotka uskovat mutta eivät ole kristittyjä.
Tiedän että ihminen voi uskoa jumalaan tai jumaliin hyvinkin hartaasti.
Mutta raamatullinen usko JUMALAAN JA JEESUKSEEN ei ole vain uskonnollista uskomista. Siitä näkökulmasta josta minä asiaa tarkastelen olennaisinta ei ole ihmisen usko ajattelun ja tunnemaailman toimintana, vaan se uskon olotila, jonka Jumala synnyttää niissä jotka Hänet hyväksyvät Jeesuksen vastaanottamisen kautta.
4.
> ja ajattelen, että jos jokin jumala on olemassa ja hän meidän toimia tarkkaankin seuraa, niin hän todennäköisesti kiinnittää huomiota siihen kuinka elämme. eli esim. seikkoihin, jotka miellämme rehellisyydeksi, vilpittömyydeksi, rauhantahtoisuudeksi eli ylipäätänsä ympärillämme olevien ihmisten ja asioiden huomioimisen kaikissa toimissamme ja valinnoissamme. <
Tässä juuri on asian ydin.
Ihminen ei tule Jumalan lapseksi moraalisen ja hyveitä harrastavan elämäntavan kautta. Jumalan lapseksi tullaan hengellisen kokemuksen kautta jota Raamattu vertaa syntymiseen nimittäen tapahtumaa uudestisyntymiseksi.
Luettelemasi asiat ovat varmasti asioita joista Jumala on hyvin kiinnostunut, mutta ne eivät ole eivätkä voi olla pelastuksen lähtökohta.
Oma kokemukseni on että juuri pelastuksen tähden ja Jumalan armossa voin paremmin kuin ennen elää moraalisesti oikeaa ja hyvää elämää. Annan siitä kiitoksen Jeesukselle.
5.
> sillä, että mitä mieltä ihminen on jumalan olemassaolosta en usko olevan mitään merkitystä mahdolliselle jumalalle. <
Jumala on hyvin kiinnostunut ihmisen pelastuksesta ja hyvinvoinnista. En ajattele että Hän kaipaa meidän uskomistamme pönkittääkseen sillä itsetuntoaan tai tehdäkseen itsensä olevaksi uskomisemme kautta. Hän on itsessään se joka Hän on uskomme kuinka tahansa tai olemme uskomatta. MUTTA ELÄVÄ USKO JOSTA RAAMATTU PUHUU ON PALJON ENEMMÄN KUIN ULKOKOHTAISTA USKOMISTA.
Jumala haluaa ihmiseen läheistä kontaktia, seurustelusuhdetta. Ennen kaikkea Hän haluaa tehdä ihmisestä lapsensa, jotta tämä nousisi synnin ja kuoleman olotilasta taivaalliseen valtapiiriin, taivaan kansalaisuuteen. Se on Jumalan teko.
6.
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
Room.3:23,24.
Raamatullista kielenkäyttöä tuntemattomille evankeliumin sanoma nykyaikaisella selkokielellä:
Kaikki ihmisethän ovat tehneet syntiä. Ei kukaan täytä Jumalan asettamia vaatimuksia. Mutta me saamme lahjaksi armahduksen: Jumala julistaa meidät syyttömiksi, koska Jeesus Kristus on kuollut puolestamme. Näin armahtavainen Jumala on ihmisiä kohtaan.
Room.3:23,24 Elävän Uutisen (Uuden Testamentin vapaamuotoinen, selittävä käännös) mukaan.
Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa...
2Kor.5:19.
Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.
Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
Room.3:27,28.
Kyseiset raamatunkohdat ovat joko totta tai ei. Pohjimmiltaan ei ole kysymys meidän uskomuksistamme vaan todellisuudesta.
Ehkä ajattelet, että ihminen "tulee uskoon" koska haluaa "tukeutua johonkin itseään suurempaan" ja kokea yhteyttä muiden "oikealla tavalla ajattelevien" kanssa?
Kuitenkin monet ovat tulleet uskoon - löytäneet Jeesuksen todellisuuden - nimenomaan koska eivät halunneet suin päin omaksua omien mieltymysten mukaisia ideologioita, aatteita ja ryhmiä, vaan nöyrtyivät kysymään:
- Jumala, oletko sinä oikeasti olemassa? Kuinka sinut löydän?
Ja edelleen:
- Jumala, jos sinä olet haluan tuntea sinut juuri sellaisena joka olet, auta minua löytämään totuutesi, en tyydy enää mihinkään vähempään, en omiin uskonnollisuuksiin ja mielipiteisiini, tahdon tuntea sinut läheisesti.
Löydettyäni Jeesuksen löysin seurakunnan: rakkaat veljeni ja siskoni.
En siis löytänyt Jeesusta omaksumalla jonkin seurakunnan ja sen oppirakennelmat, vaan löysin seurakunnan (seurakunta laajasti käsitettynä, kaikkien Jumalan lasten ykseys) omaksumalla Jeesuksen joka johti minut tuntemiseensa, suostuessani ensin etsimään ja kaipaamaan totuutta.
- - -
Tässä nyt tuli sitä Baskerin mainostamaa kilometrin pituista kommentointia...
Tiivistäminen voisi kyllä olla hyvä taito.
ja myös 'kuppikunnissa' vaikka tosiaan nuo nyt ei nimimerkkejäni ollu. katotaan nimimerkkiasiaa joskus toiste.
uskot siis siihen, että uskovaisilla on erotuksena muista ihmisistä sisimmässään pyhä henki. muut ihmiset muodostavat itse moraalinsa ja päättävät toimistaan täysin itse, kun taas uskovaiset ovat moraalin, veljesyhteyden ym. asioiden suhteen osin uskomansa hengen johdateltavissa. ok, luonnollisesti hyväksyn tuon ajattelun oikeudeksenne vaikken oikeastaan miltään kohdin yhdykään siihen.
katson, että ihmisiä ei erota mikään ulkopuolisen hengen asettuminen toiseen ihmiseen ja toiseen ihmiseen taas ei. kaikki ovat loppuviimein samaa massaa, joilla on samankaltainen koostumus ja tajunnan ominaisuudet.
kaikkien moraalikäsitysten katson syntyvän ihmisaivoissa. osa niistä on enemmän kollektiivisia kuin toiset. asiat, joita tappamiseksi ja varastamiseksi kutsumme ovat suurimman osan mielestä moraalisesti väärin. yksilötasolla sitten ihmisten moraalikäsitykset saattavat vaihdella paljonkin ja ovat aina summia yksittäisistä mielipiteistä erilaisista asioista.
en siis katso, että uskovaistenkaan moraalikäsityksissä mitään "ylhäältä annettua" on. uskovaiset omaavat muita ihmisiä tiukemmin, usein kotoa saadun kasvatuksen seurauksena sen mielipiteen, että jumalaksi luokiteltava taho on olemassa. heillä myöskin on paljon kuvailuja jumalastaan. noiden kuvailujen katson kuitenkin olevan vain ihmisten määrittelemiä piirteitä jumalasta, johon uskovat. uskovaiset uskovat jumalan mielipiteiksi eri asioista oman oppinsa mukaisia näkemyksiä ja niiden pohjalta muodostuu uskovaisten moraalikäsitykset. uskonnollisilla yhteisöillä on omat dogminsa, joissa pitäydytään ehdoitta.
uskovaisen ihmisen valinnanvapauden rajoittuneisuuden katson johtuvan yhteisön paineesta. täyden valinnanvapauden suominen ilman pelkoa henkisen väkivallan kohteeksi joutumisesta veisi loppuviimein mielekkyyden kaikilta uskonnollisilta yhteisöiltä. kaikki voisivat uskoa mihin haluaa. ideaalisimmillaan näkisin maailmassa tällä hetkellä reilut 6mrd (tai tarkennetaan: niistä 'aikuiset' yksilöt..) ihmistä, jotka kaikki kokisivat oikeudekseen muodostaa täysin omanlaisensa maailmankuvan, elämänkatsomuksen ja uskonnolliset käsitykset ilman pelkoa minkään tahon suorittaman painostuksen tai siis muunlaisen henkiseksi väkivallaksi luokiteltavan toiminnan kohteeksi joutumista.
katson siis dogmien ja muiden uskonnollisten säännösten olevan vain ihmisten aikojen saatossa keksimiä, kehittelemiä ja uudelleen muotoilemia sääntöjä. periaatteessa joku voisi keksiä uuden uskonnollisen opin lyhyessäkin ajassa ja tulostaa sen kirjallisena muotona kaikkien nähtäville. eri asia sitten kuinka moni uskoisi siihen. yleensä uudet uskonnolliset ryhmät ja kultit lähtevätkin vanhojen uskontojen pohjalta kuten tunnettu itsemurhalahko daavidin oksa.
eli kaikki moraalikäsitykset näen ihmismielestä lähtöisin olevina.
>Näkemykseni ja kokemukseni on että seurakunnissa suvaitaan hyvinkin laaja-alaista ajattelua ja yksilöllisyyttä, mutta jos ei allekirjoita eikä hyväksy sitä mihin kristillisessä seurakunnassa uskotaan, miksi sitten olisi siellä jäsenenä?<
näin asia varmaan onkin yhä enenevässä määrin. kuitenkin esimerkiksi äitini on saanut kokea jos jonkinlaista vihjailua ja osin vihamielistäkin viestintää omanlaistensa uskonkäsitysten omaamisen vuoksi. varmaan ennen tilanne oli vieläkin kärjistyneempi, mutta nykyinen yksilöllisen vapauden tarjoava aikakausi ja henkinen ilmapiiri muuttanee uskonnollisia yhteisöjäkin tältä osin. uskonkäsitysten haitaria on laajennettava ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuvien virtausten mukana.
tosin nykyäänkin aina silloin tällöin muodostuu alueellisesti kuppikuntia, joissa vaalitaan ehdotonta uskonkäsitysten absoluuttisuutta - milloin minkäkinlaisia uskonkäsityksiä. nuo lienevät kuitenkin vähenemään päin ja lanseeraamaani termiä (en tosin tiedä onko jo ennenkin joku käyttänyt sitä) 'uskonnollinen relativismi' valtaa alaa.
niin, miksipä olla missään seurakunnassa, jos omat käsitykset eivät oiken enää mahdu seurakunnan uskonkäsitysten enemmän tai vähemmän leveään haitariin? kaikki hiukan erilaisiin ajatuksiin päätyneet vain eivät ole yhtä päättäväisiä ja identiteetintunnoltaan yhtä vahvoja, jotta kykenisivät yksinkertaisen päätöksensä siivittämänä erkaantua yhteisöstä, jossa mahdollisesti on ollut koko ikänsä. heille yhteisö mahdollisesti on ollut koko elämänsä ja minä-kuvakin rakentunut yhteisön suunnalta kokemansa hyväksynnän varaan. he eivät välttämättä näe metsää puilta eli sitä, että heillä on oikeus tehdä täysin omanlaisia päätöksiänsä esim. yhteisöihin kuulumisten ja uskonkäsitysten osalta riippumatta siitä, hyväksyykö tuttu yhteisö asian tai ei. he voivat olla hyvinkin riippuvaisia yhteisönsä hyväksynnästä. tässä yhteydessä olisi hyvä puhua jo läheisriippuvuudesta.
edellisen seikan vuoksi soisi yhteiskunnassa nostettavan keskustelun uskonkäsitysten henkilökohtaisesta luonteesta ja niiden vuoksi tapahtuvan henkisen väkivallan tuomittavuudesta. lakipykäliin rangaistavaksi kyseenomaisen kaltaista toimintaa on epämielekästä laittaa sen vaikean havaittavuuden ja todistettavuuden vuoksi. samoin kuin parisuhdeväkivallan suhteen. tai toki voidaan määrätä lailla rangaistavaksi, mutta keskustelua asiasta eritoten soisin.
>> yhdessä asiassa erehdyt: edellytät edelliselle ajattelulleni sitä, että ajattelisin jumalaksi luokiteltavan tahon olemassaolon olevan puppua. <
Ei, sitä en edellytä. Olen kyllin paljon keskustellut monenlaisten ihmisten kanssa, syvällisiäkin keskusteluja.<
käsitin vain edellisen viestisi mielestäni ehdollistavan kommentin "Tietenkin, jos näkemyksesi jo ennalta on, ettei Jumalaa ja Jeesusta ole olemassa - toki hengellinen yhteys näyttäytyy..." valossa noin.
>Tässä juuri on asian ydin.
Ihminen ei tule Jumalan lapseksi moraalisen ja hyveitä harrastavan elämäntavan kautta<
itse en puhukaan "jumalan lapseksi tulemisesta" vaan vain ihmisen toiminnasta siten miten toimii ja mahdollisen jumalaksi luokiteltavan tahon huomion kiinnittymisestä siihen. itse en usko, että sillä, uskooko ihminen jumalan olemassaoloon vai ei olisi merkitystä. tiedän toki, että esim. kristinuskossa keskeisenä ajatuksena on juuri päinvastainen. "ei ihminen pelastu tekojensa kautta vaan uskonsa kautta" vai miten sitä sanotaankaan. ikävä kyllä olen havainnut olevan myös sellaisia uskovaiseksi itseään nimittäviä, jotka vain uskovat ja elävät uskonelämäänsä viittimättä pahemmin pohtia tekosiensa vaikutusta. esim. ympäristöasioiden tärkeyden suhteen olen havainnut joissakin uskovaisissa melko leväperäistä suhtautumista. toivottavasti kyseessä on vain pieni joukko.
all in all, ihmisen maanpäällisten toimien ongelmallisuuden kannalta olisi mielestäni ollut paljon terveellisempää se, jos esim. kristinuskossa olisi alusta alkain painotettu omien toimien puntaroimisen tärkeyttä jumalan silmissä.
niin, en itse pidä mahdottomana, että jonkinlainen jumala olisikin. kuitenkin itselleni kaikenlaiset ihmisten ilmoilla pyörivät uskonnot ja niiden oppirakennelmat ovat vain yrityksiä, pääsääntöisesti varsin suppeita ja ihmisilmoilla esiintyviä ilmiöitä ja piirteitä heijastavia sellaisia laittaa jumala kansien väliin, omien näkemyksiensä mukaisesti. toisaalta kyllä ymmärrän, miksi ihmisiä nämä uskonnolliset yhteisöt kiinnostavat. kaikki ihmiset kun ovat samojen ikuisuuskysymysten äärellä: mitä kuoleman jälkeen, onko edes mitään, onko jumalaa olemassa jne? uskonnolliset yhteisöt ovat nykyään lähes ainoita jotka noista asioista ääneen keskustelua käyvät, antaen kuitenkin suoranaisia vastauksia kysymyksiin, joihin omasta mielestäni ihminen ei edes täydellä varmuudella kykene vastaamaan.
soisin uskonasioiden siirtyvän yhä enemmän henkilökohtaiselle uskonpohdiskelujen tasolle. jokainen kun tunnetusti voi uskonkäsityksensä itsekin muodostaa. isompiin porukoihin siirryttäessä tuppaa tulemaan laumakäytöksisyyden piirteitä kuvioihin mukaan.
vastauksesta.
Palaan asiaan jahka muilta kiireiltä ehdin. Ciao.
saman isän lapsia olemme samaan taivaaseen menossa
Jos täällä onkin karsinoita, niin siellä ei ole enää. On vain yksi lauma, verellä pesty ja yksi Paimen, Jeesus Kristus. Siunausta!
on se, että joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.
Uudestisyntyminen on kiva juttu.
Totta. Se, jota ei ole uskoon tulon jälkeen kastettu, joutuu helvettiin. Kuten ns. uskovat luterilaiset.
Mark. 16:16
"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka EI USKO, se tuomitaan kadotukseen".
En tiedä helluntaikirkon kantaa enkä välitäkään, vaikka itse kuulun paikalliseen helluntaiseurakuntaan. Minä pidän jokaista joka uskoo Jeesukseen Vapahtajanaan veljenä ja sisarena, seurakuntakodista riippumatta. Sukupuussani on uskovaisia pappeja, onpa Juhani Kuosmanen maininnut kirjassaan Herätyksen historia heistä jonkun.
Varsinkin Israel-ystävyys yhdistää ja kummassakin mainitussa on valtaosa Israel-ystäviä.
jos helluntaikirkko, helluntaiherätys, siis, yhtyy apostoliseen uskontunnustukseen, niin tottahan se yhtyy siihen raamatun opetukseenkin, että jokainen joka uskoo sydämessään Jeesuksen olevan Herra ja tunnustaa sen myös suullaan kuuluu samaan taivaallisen paimenen lammaskatraaseen.