Minä, Johannes, koen tietyn uskonnon muuttaneen kielteisesti elämääni; koen perin suurta ahdistusta fundamentalistisen sensuuriuskovaisten sheriffien lannistavien edesottamusten tähden.
Toisin kuin uskotellaan, myös asiallinen ja kiihkoilematon kirjoitus katsotaan aiheelliseksi poistaa keskusteluista, jos tämän kirjoituksen katsotaan olevan yhtään kriittinen yhtään mitään kohtaan. Mielestäni on kohtuutonta, ettei esimerkiksi Yleistä islamista -palstalla sallita lainkaan keskustelua, vaan vain "keskustelua", josta puuttuu tyystin asioita pintaa syvemmältä ruotiva raateluhammas. Missä kohtuus loppuu, alkaa radikaali uskonnollinen hapatus.
Paavi Benedictus XVI joutui muslimien kiukun kohteeksi kritisoituaan Islamin pyhän sodan käsitettä. Paavi oli lainannut kritiikissään Bysantin keisaria, jonka kärjistetyn näkemyksen mukaan profeetta Muhammad oli tuonut maailmaan vain pahoja ja julmia asioita. Paavi vakuutti myöhemmin puhettaan tulkitun väärin.
Viisastelevasti voisi kysyä: kannattiko tuoda lainkaan nykyajan keskusteluun sanoja henkilöltä, joka eli kahden uskontokunnan sotaisan vastakkainasettelun aikaa satoja vuosia sitten, jos ei halunnut herättää ärtymystä?
Ja miksi ei olisi kannattanut?
Mitä Muhammadiin tulee, niin historiallisena henkilönä hän sai 22 vuoden aikana 114 ilmestystä, jotka muodostavat Koraanin 114 suuraa. Hän oli myös Mekasta pakenemisesta kuolemaansa asti kymmenisen vuotta sotapäällikkö, joka alueita vallatessaan ja uskonkappaleitaan levittäessään eittämättä toi maailmaan pahoja ja julmia asioita uhriensa kannalta. Muhammadin kuoltua maailmaan tuotiin perintönänsä lisää Islamin valtapiirin levittämisen uhrien kannalta pahoja ja julmia asioita.
Kaikkia millä tahansa hihhuliudella perusteltuja hirmutekoja täytyy voida kritisoida. Ei ole perusteltua väittää, että esimerkiksi kommunismin uhrit olisivat hyväksyttävämpiä kuin kansallissosialismin uhrit. Ei ole perusteltua väittää, että pyhä sota Islamin puolesta on enemmän "oikein" kuin "pyhä" tappaminen minkä tahansa muun maailmankatsomuksen puolesta - tai vaikkapa silkan ahneuden tähden.
Pohdintoni hedelmät mielessäni pitäen minua "hieman" ihmetyttää eräs lausunto:
"Sanomme ristin palvelijalle (paaville): odota tappiota. Sanomme vääräuskoisille ja tyranneille: odottakaa kärsimystä. Tulemme jatkamaan pyhää sotaamme. Emme lopeta ennen kuin yhtenäisyyden lippu liehuu kaikkialla maailmassa. Tulemme murskaamaan ristin. Teillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin islam tai kuolema. Tulemme valloittamaan Rooman samalla tavalla kuin kuin valloitimme Konstantinopolin."
-Al-Qaida (STT-AFP)
Toisaalta, minua ei ihmetytä lainkaan - eikö kyseinen taho ole uhkaillut "länttä", "ristin palvelijoita" ja muita "vääräuskoisia" aina ennenkin kärsimyksellä, joka loppuu luonnollisesti tuhoon? Jos paavin puhe on onnistunut herättämään tällaisen reaktion, voidaan aiheellisesti kysyä: onko mikään sinänsä muuttunut paavin puhetta edeltäneeseen tilanteeseen nähden? Eli: mikä reaktio?
Missä kohtuus loppuu, alkaa radikaali uskonnollinen hapatus. Al-Qaidan kaltaisten hihhuliliittojen koko olemassaolo perustuukin vain ja ainoastaan kohtuuttomuuteen. On perin harmillista, että jotkut vetävät näistä kommenteista pidemmälle meneviä johtopäätöksiä yleisestä mielialasta islamilaisessa maailmassa. Tietenkin islamilaisessa maailmassa "tavallinen kaduntallaajakin" saattaa kiukkuaan julki tuoda, mutta tuskinpa vaikkapa Turkissa juuri nyt mobilisoidutaan sankoin joukoin jihadiinkaan.
Islaminuskoisten yleinen suhtautuminen lienee paljon kohtuullisempaa kuin Al-Qaidan kaltaisten, täysin kohtuuttomien tapausten uho. Paavilta vaaditaan yleisesti lähinnä anteeksipyyntöä. Silti tämäkin on kohtuutonta - jos uskonto ei kestä mitään ulkopuolista kritiikkiä ja kykene vastaamaan siihen muuten kuin paheksunnan ilmaisemisella ja uhkailullakin, mitä se kestää?
Tässä yhteydessä ilmenneeseen tapaukseen nimenomaisesti viitaten: on perin tekopyhää vaatia muilta suorastaan sokeasti palvovaa kunnioitusta omia irrationaalisia uskomuksiaan kohtaan, jos itse "kunnioittaa" muita harva se päivä lähinnä parjaten.
Onneksi tekopyhyys ja murha - ilmetköön nämä minkä tahansa uskonnon tahi ideologian varjolla tehtyinä ja selitettäköön nämä miksi tahansa muuksi kuin mitä ovat - ikäänkuin säilyttävät kosmiset itseisarvonsa niiden fasadien prosessoimisesta huolimatta. Eräiden ihmispaskojen oppimisrajoittuneisuuden tähden toivonkin vilpittömästi, että heillä koittaa uskontoihinsa olennaisesti kuuluva kuolemanjälkeinen elämä.
Jospa Tuonela opettaisi.
Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka oli elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.
Toisin kuin uskotellaan, myös asiallinen ja kiihkoilematon kirjoitus katsotaan aiheelliseksi poistaa keskusteluista, jos tämän kirjoituksen katsotaan olevan yhtään kriittinen yhtään mitään kohtaan. Mielestäni on kohtuutonta, ettei esimerkiksi Yleistä islamista -palstalla sallita lainkaan keskustelua, vaan vain "keskustelua", josta puuttuu tyystin asioita pintaa syvemmältä ruotiva raateluhammas. Missä kohtuus loppuu, alkaa radikaali uskonnollinen hapatus.
Paavi Benedictus XVI joutui muslimien kiukun kohteeksi kritisoituaan Islamin pyhän sodan käsitettä. Paavi oli lainannut kritiikissään Bysantin keisaria, jonka kärjistetyn näkemyksen mukaan profeetta Muhammad oli tuonut maailmaan vain pahoja ja julmia asioita. Paavi vakuutti myöhemmin puhettaan tulkitun väärin.
Viisastelevasti voisi kysyä: kannattiko tuoda lainkaan nykyajan keskusteluun sanoja henkilöltä, joka eli kahden uskontokunnan sotaisan vastakkainasettelun aikaa satoja vuosia sitten, jos ei halunnut herättää ärtymystä?
Ja miksi ei olisi kannattanut?
Mitä Muhammadiin tulee, niin historiallisena henkilönä hän sai 22 vuoden aikana 114 ilmestystä, jotka muodostavat Koraanin 114 suuraa. Hän oli myös Mekasta pakenemisesta kuolemaansa asti kymmenisen vuotta sotapäällikkö, joka alueita vallatessaan ja uskonkappaleitaan levittäessään eittämättä toi maailmaan pahoja ja julmia asioita uhriensa kannalta. Muhammadin kuoltua maailmaan tuotiin perintönänsä lisää Islamin valtapiirin levittämisen uhrien kannalta pahoja ja julmia asioita.
Kaikkia millä tahansa hihhuliudella perusteltuja hirmutekoja täytyy voida kritisoida. Ei ole perusteltua väittää, että esimerkiksi kommunismin uhrit olisivat hyväksyttävämpiä kuin kansallissosialismin uhrit. Ei ole perusteltua väittää, että pyhä sota Islamin puolesta on enemmän "oikein" kuin "pyhä" tappaminen minkä tahansa muun maailmankatsomuksen puolesta - tai vaikkapa silkan ahneuden tähden.
Pohdintoni hedelmät mielessäni pitäen minua "hieman" ihmetyttää eräs lausunto:
"Sanomme ristin palvelijalle (paaville): odota tappiota. Sanomme vääräuskoisille ja tyranneille: odottakaa kärsimystä. Tulemme jatkamaan pyhää sotaamme. Emme lopeta ennen kuin yhtenäisyyden lippu liehuu kaikkialla maailmassa. Tulemme murskaamaan ristin. Teillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin islam tai kuolema. Tulemme valloittamaan Rooman samalla tavalla kuin kuin valloitimme Konstantinopolin."
-Al-Qaida (STT-AFP)
Toisaalta, minua ei ihmetytä lainkaan - eikö kyseinen taho ole uhkaillut "länttä", "ristin palvelijoita" ja muita "vääräuskoisia" aina ennenkin kärsimyksellä, joka loppuu luonnollisesti tuhoon? Jos paavin puhe on onnistunut herättämään tällaisen reaktion, voidaan aiheellisesti kysyä: onko mikään sinänsä muuttunut paavin puhetta edeltäneeseen tilanteeseen nähden? Eli: mikä reaktio?
Missä kohtuus loppuu, alkaa radikaali uskonnollinen hapatus. Al-Qaidan kaltaisten hihhuliliittojen koko olemassaolo perustuukin vain ja ainoastaan kohtuuttomuuteen. On perin harmillista, että jotkut vetävät näistä kommenteista pidemmälle meneviä johtopäätöksiä yleisestä mielialasta islamilaisessa maailmassa. Tietenkin islamilaisessa maailmassa "tavallinen kaduntallaajakin" saattaa kiukkuaan julki tuoda, mutta tuskinpa vaikkapa Turkissa juuri nyt mobilisoidutaan sankoin joukoin jihadiinkaan.
Islaminuskoisten yleinen suhtautuminen lienee paljon kohtuullisempaa kuin Al-Qaidan kaltaisten, täysin kohtuuttomien tapausten uho. Paavilta vaaditaan yleisesti lähinnä anteeksipyyntöä. Silti tämäkin on kohtuutonta - jos uskonto ei kestä mitään ulkopuolista kritiikkiä ja kykene vastaamaan siihen muuten kuin paheksunnan ilmaisemisella ja uhkailullakin, mitä se kestää?
Tässä yhteydessä ilmenneeseen tapaukseen nimenomaisesti viitaten: on perin tekopyhää vaatia muilta suorastaan sokeasti palvovaa kunnioitusta omia irrationaalisia uskomuksiaan kohtaan, jos itse "kunnioittaa" muita harva se päivä lähinnä parjaten.
Onneksi tekopyhyys ja murha - ilmetköön nämä minkä tahansa uskonnon tahi ideologian varjolla tehtyinä ja selitettäköön nämä miksi tahansa muuksi kuin mitä ovat - ikäänkuin säilyttävät kosmiset itseisarvonsa niiden fasadien prosessoimisesta huolimatta. Eräiden ihmispaskojen oppimisrajoittuneisuuden tähden toivonkin vilpittömästi, että heillä koittaa uskontoihinsa olennaisesti kuuluva kuolemanjälkeinen elämä.
Jospa Tuonela opettaisi.
Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka oli elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ilmoittakaa nimenne.
kui sä jaksat?????