V. 1918 Lapualaiset pahimpia pyöveleitä. Matti Laurila ampui vankeja Rummin-Jussin kanssa Jämsässä ennen kuin sai napin otsaansa...
Lapuan Laurilat
Noniin_1
5920
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Se luoti tiesi paikkansa" kuten Sven Tuuvallekin kävi...
Ilmari Turjan Kumuri WSOY 1989
Kertoo siis tapaus Laurilan, jossa tämä kieltäytyi lopulta jatkamasta sotatoimia, koska koki joutuneensa sotapetoksen uhriksi tiedustelutietojen pimittämisen vuoksi ja Juonimassa olivat siis esikuntaherrat mm. maj.Bäckman (muita jutussa mainittuja olivat Hannukseja ja Lilius) Yhteistä herroille oli onneton loppu.
Päätoimittaja Ilmari Turja teki tästä asiasta laajoja selvittelyjä. Hän kun syntyjään pohjalainen kuten eversti Laurilakin rykmentteineen.
Totuushan on, että eversti Hannuksela tapatti törkeästi Laurilan rykmentin miehiä Kumurissa ilkeyttään, kyvyttömyyttään, huolimattomuuttaan tai ties mistä ihmeen syystä.
Historian tuomiokin jäi tässä asiassa antamatta sikäli, että Laurila kuoli everstinä rauhanoloissa kotonaan Seinäjoella, kun sen sijaan miestensä massatapattaja Hannuksela yleni kenraaliksi - ja kaatui myöhemmin Aunuksessa. Siis hän jäi valitettavasti tämän vuoksi Ilmari Turjan haastattelujen ulottumattomiin.
Koko tämä juttu olkin yksi armeijamme törkeimmistä oikeusmurhista. Oikeusmurhassa kun tapatettiin satoja - herrojensa juonittelupeliin syyttömiä sotilaitamme.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000006552719&view_mode=flat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000015795403&view_mode=flat
"Historian tuomiokin jäi tässä asiassa antamatta sikäli, että Laurila kuoli everstinä rauhanoloissa kotonaan Seinäjoella, kun sen sijaan miestensä massatapattaja Hannuksela yleni kenraaliksi - ja kaatui myöhemmin Aunuksessa. Siis hän jäi valitettavasti tämän vuoksi Ilmari Turjan haastattelujen ulottumattomiin."
31.12.1941 kenraalikuntaan ylennetty Hannuksela lienee kaatunut vain humalassa tai liukkaalla saunapolulla ja kuoli lopulliseen sydäriin 13.5.42, eikä siten kuulu jatkosodassa kaatuneiden kenraaleiden vähäiseen -3 kpl- joukkoon.
"Heti sen perään joutuivat taisteluun ja juuttuivat paikoilleen myös Wilkman sekä Laurilan johtamat lapualaiset, jotka kiersivät oikealta lähestyen kylää koillisesta. Punaisten etuvartioasema, josta valkoisilla ei ollut mitään ennakkotietoa, oli jäädytettyjen halkopinojen takana Hirsikankaan mäellä parin kilometrin päässä kylästä. Se alkoi tulittamaa ankarasti aukealla lähestyviä valkoisia havahduttuaan Aminoffin hyökkäyssuunnasta kuuluvaan tulitukseen. Halkovarustus lienee ollut jämsäläisten ja helsinkiläisten kuularuiskumiesten miehittämä. Heitä oli ainoastaan 80, joten täälläkin hyökkääjät olivat selvästi ylivoimaisia. Nämä saivat yhden tykin asemiin, mutta sen miehistö pakeni kohta punaisten tulituksen kauhistuttamina.
Useita miehiä kaatui, kun yritettiin edetä syvässä lumessa. Wilkman ei antannut lapualaisten perääntyä ja jatkaa hyökkäystä seuraavana päivänä, vaikka komppanianpäällikkö Matti Laurila ehdotti sitä. Kohta kaatuivat perä jälkeen Laurilat, ensin poika ja sitten 62-vuotias isä, ja lapualaisten eteneminen pysähtyi kokonaan. Wilkman turvautui reservijoukkoonsa vaasalaisiin, jotka eivät olleet vielä kokeneet yhtään taistelua. Vaasan marssia kovalla äänellä laulaneet miehet lähtivät hyökkäämään ja ratkaisivat Länkipohjan kohtalon."
Jukka Rislakki: Kauhun aika
Siis se kovin "lumiaura" kaikista. Vanha ukko oli jo menettänyt harkintakykynsä hyökätessään kohti kuularuiskua ja siten ihan turhaan tapatti porukkaa.