Tällä palstalla olisi hyvä puhua myös siitä, että helluntalaisten usko on voinut joillekin ihmisille tuoda oikeasti paljon henkistä kärsimystä. Ainakin minun nuoruusvuodet olivat todella ahdistavat. Seurakunnassani oli pahojen henkien ajamista, todella omituisia profetioita ja helvetillä ja maailmanlopulla pelottelua. Kaikkea en viitsi tässä edes alkaa kertomaan, mutta jokatapauksessa todella ahtaalle ne nuoren mielen veivät.
Opetus oli todella sekavaa ja vaikka armostakin välillä puhuttiin, maailmanloppu ja synkät ennustelut nostettiin etusijalle. Joskus tuntui, ettei normaalilla äänellä puhuva ollut oikea puhuja ollaankaan, vaan mitä suuremmalla äänellä huudettiin sen enmmän henkeä puhe sisälsi. Mitä kummallisempi käytös sen suurempi hengenmies oli kyseessä.Tunnen monia entisiä helluntailaisia, jotka ovat tunteneet samoin.
Pelko ja ahdistus olivat minulle todellisia vielä vuosia seurakunnan jälkeenkin. Mutta olen vähitellen löytänyt armon, jota ei minulle seurakunnassa tarjottu.
Helluntaikirkossa on paljon hyvääkin ja perusopetukset ovat varmaan kohdallaan, mutta ainakin minun seurakunnassani ne hämärtyivät pahan kerran.
On mielestäni julmaa kuitata asiaa sillä, että olin " lain alla" tai että kaikissa seurakunnista löytyy monennäköistä sakkia.
Vähintä, mitä helluntaiuskovat voisivat tehdä olisi ottaa ihmisten kärsimys todesta, eikä kuitata kaikkea katkeran mielen aikaansaannoksiksi. Asiasta olisi syytä keskustella, että asiat muuttuisivat parempaan suuntaan, koska arvostan helluntaikirkko kaikesta huolimatta edelleen!
Opetus oli todella sekavaa ja vaikka armostakin välillä puhuttiin, maailmanloppu ja synkät ennustelut nostettiin etusijalle. Joskus tuntui, ettei normaalilla äänellä puhuva ollut oikea puhuja ollaankaan, vaan mitä suuremmalla äänellä huudettiin sen enmmän henkeä puhe sisälsi. Mitä kummallisempi käytös sen suurempi hengenmies oli kyseessä.Tunnen monia entisiä helluntailaisia, jotka ovat tunteneet samoin.
Pelko ja ahdistus olivat minulle todellisia vielä vuosia seurakunnan jälkeenkin. Mutta olen vähitellen löytänyt armon, jota ei minulle seurakunnassa tarjottu.
Helluntaikirkossa on paljon hyvääkin ja perusopetukset ovat varmaan kohdallaan, mutta ainakin minun seurakunnassani ne hämärtyivät pahan kerran.
On mielestäni julmaa kuitata asiaa sillä, että olin " lain alla" tai että kaikissa seurakunnista löytyy monennäköistä sakkia.
Vähintä, mitä helluntaiuskovat voisivat tehdä olisi ottaa ihmisten kärsimys todesta, eikä kuitata kaikkea katkeran mielen aikaansaannoksiksi. Asiasta olisi syytä keskustella, että asiat muuttuisivat parempaan suuntaan, koska arvostan helluntaikirkko kaikesta huolimatta edelleen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
oma seurakuntani on ollut mukana seurakunnan luontaisen kehityksen (SLK) prosessissa. tukimuksen on tuonut suomeen vapaan kristillisyyden neuvosto ja mukana olevat srk ovat lähinnä helluntai- ja vapaakirkkoja.
"tutkimuskuvioon" kuului, että muutama kymmenen srk jäsentä täytti kyselylomakkeen (minutkin oli valittu tuohon porukkaan!), jossa käytiin läpi mm. mielipiteitä srk sisällä vaikuttavista ihmissuhteista.
vaikka omassa kirkossani en ole kokenut pahojen henkien ajamista, hurjia profetioita tai maailmanlopun ennustuksia, tutkimustulos osoitti, että rakkaudelliset ihmissuhteet voisivat olla paremmalla tolalla.
tutkimuksen tuloksia on nyt ruodittu sekä erityisessä työryhmässä, että seurakuntakokouksessa.
vaikka prosessilla on muualla maailmassa (jo reilut 20 000 srk on käynyt prosessia läpi) todettu olevan alkuperäisen tarkoituksen mukaan srk kasvua edistävää vaikutusta, niin käytännössä seurakunnat ovat enneminkin saaneet prosessista työkaluja tervehdyttää sisäistä ilmapiiriään.
huomautettakoon, että SLK ei ole lähtöisin jenkkilästä.
Kuulosta hyvältä, jos tuommoista nykyään tehdään. Silloin on menty liikkeessä varmaan hyvään suuntaan.
Kiitos kovasti asiallisesta vastauksestasi. Eniten minua harmittaakin, jos kritiikki ja omiin kokemukseni kuitataan hengellisin fraasein tai siihen ei reagoida mitenkään. Kaikkea hyvää sinulle!
KAIKKEA hyvää!
olen sitä mieltä, että helluntaiherätyksessä ollaan menossa hyvään suuntaan. asioiden tilaan on varmasti monta tekijää. yksi on luullakseni se, että ollaan lähdetty enemmän keskustelevampaan ja avoimempaan suuntaan.
suosittelen ko. prosessia, vaikka se tuntuukin äkkiseltään aivan liian teoreettiselta hengellisiin kuvioihin. mutta kuten sanottu, se tarjoaakin seurakunnalle ikäänkuin väenväkeen työkaluja terveempään elämään niin hengellisesti, kuin henkisestikin.
itsekin läksin pois juuri mainitsemistasi syistä..pahojen henkien ajaminen ja näkeminen joka paikassa sai minutkin lähtemään hellareista
aika yleiseltä näyttää-on ollut helpottavaa huomata monen muunkin kärsineen samaisista asioista
Korjattavaa...Surullisen paljon...