Voitko?

Ei kenenkään tule suuttua rakentavasta kritiikistä, mutta se tulisi kuitenkin ottaa vakavasti.
Harmillista että kritiikillä on nähtävästi hyvin vähän vaikutusta Jumalan toimintaan :(

"Kun hän alkaa näyttää omaa suuruuttaan ihminen hiljenee ja kritiikki vaimenee."

Tuossa lauseessa minua häiritsee jokin...
Milloin Jumala sitten alkaa näyttää suuruuttaan? Ja miten?
Tuleeko tilanteesta sama kuin Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli? Pieni ja mitätön ei _uskalla_ kritisoida ja isompi saa tehdä mitä huvittaa. :/

Mr. Satan kirjoitti:

Ei kenenkään tule suuttua rakentavasta kritiikistä, mutta se tulisi kuitenkin ottaa vakavasti.
Harmillista että kritiikillä on nähtävästi hyvin vähän vaikutusta Jumalan toimintaan :(

"Kun hän alkaa näyttää omaa suuruuttaan ihminen hiljenee ja kritiikki vaimenee."

Tuossa lauseessa minua häiritsee jokin...
Milloin Jumala sitten alkaa näyttää suuruuttaan? Ja miten?
Tuleeko tilanteesta sama kuin Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli? Pieni ja mitätön ei _uskalla_ kritisoida ja isompi saa tehdä mitä huvittaa. :/

Jumala otti Jobin kritiikin vakavasti. Hän monin monituisin tavoin osoitti tälle, että Hän on kuuleva, kaikkitietävä ja kaiken Luoja ja ylläpitäjä. Siis täysin suvereeni kaikessa. Ei kuitenkaan hirmuhallitsija, vaan ihmisen, luotunsa kaitsija ja hänen elämänsä todellinen asiantuntija.

Jumalan suuruutta ei ihminen toiselle voi todistaa. Jokaisen täytyy itse saada siitä selkoa. Täydellisesti emme koskaan voi koskaan Häntä tuntea, koska käsityskykymme ei siihen riitä. Jumala on sentään Jumala ja ihminen luotu olento - ja lisäksi syntiinlankeemuksessa menettänyt suurimman osan potentiaalistaan.

Jobin kirjasta voit lukea miten Jumala alkoi näyttää Jobille omaa suuruuttaan. Jumala on kautta aikojen osoittanut suuruuttaan eikä ole jättänyt ilmoittamatta itsestään. Hänen tekonsa ovat nytkin, kun niitä luomakunnassa tarkastellaan, käsittämättömän ihmeelliset.

Suurimman ilmoituksen itsestään Hän on antanut Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, jonka Hän antoi kuolemaan meidän tähtemme, jotta meillä olisi elämä. Siinä on Rakkaus, ei siinä, että me rakastimme, vaan että Hän (Jeesus) rakasti meitä ja antoi henkensä lunnaiksi meidän edestämme. Jumala on siis ottanut meidät ja kohtalomme vakavasti.

Pieni ja mitätön ihminen voi toki, kuten alussa jo mainitsin, kritisoida ja kyseenalaistaa Jumalan ja Hänen tekonsa. Jumala suhtautuu jokaiseen ihmsen puolelta Häneen kohdistuvaan 'yhteydenottoon' vakavasti, olkoonpa se minkälaista tahansa.

Profeetta Joonan kirjasta voit lukea, miten laupiaasti Jumala suhtautui Joonaan ja tämän kritiikkiin. Jumala, huomatessaan Joonan alakulon, lohdutti tätä antamalla risiinikasvin kasvaa tämän iloksi. Joonakin sai huomata, että Jumalan aivoitukset ihmisen suhteen ovat hyvät.
Häntä ei tarvitse paeta.

Jumala itse ilmoittaa Sanassaan tuntevansa ajatuksensa, jotka Hänellä on ihmisiä kohtaan. Ne ovat rauhan eivätkä turmion ajatukset.
Jeremia:
29:11 Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.
29:12 Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä.
29:13 Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne.

Eliaa Jumala lähestyi hiljaisessa tuulen huminassa (1 Kun 19:11-18).

Jumala voi tänäänkin antaa meille ihmeellisen sisäinen varmuuden oikeasta tiestä.
Pyhä Henki koskettaa sisintä, ja se on siinä.

Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin en tässä yhteydessä ota kantaa, vaikka toki minulla on siitä mielipide. Missään tapauksessa sitä suhdetta ei voi verrata Jumalan ja ihmisen väliseen.
Jumala ei toimi kuinka kulloinkin sattuu huvittamaan. Hän ei paina pieniä.