Mä oon ollu kihloissa nyt jo vuoden. Aluksi oli puhetta, että perustetaan perhe, kunhan se on käyny ensin kasteella.
Mut mä en tahdo enää mitään sellaista, koska mun mies muutti mielen uskon suhteen.
Mitä tehdä. pitäskö teidän mielestä mun lähteä vaan...?
Mitä Raamattu sanoo?
Mut mä en tahdo enää mitään sellaista, koska mun mies muutti mielen uskon suhteen.
Mitä tehdä. pitäskö teidän mielestä mun lähteä vaan...?
Mitä Raamattu sanoo?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Osaisinpa vastata Sinulle, mutta en tiedä vastausta. Toivottavasti joku toinen palstalla vastaa. Itse voit tutkia Raamattua ja rukoilla Jumalalta apua. Seurakunnasta voit saada myös apua.
Muistathan tämän, että "Jumalalle on kaikki mahdollista". Mikä on tämä vuori edessäsi? Eteenpäin Jumalaan turvaten ja luottaen. Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan Minun Hengelläni, sanoo Herra.
Jatkan nyt vielä vähän, kun kirjoittaessani nousee ajatuksia mieleeni. Käytät aloituksessasi sanoja "mun mies" ja hänestä "muutti mielensä uskon suhteen".
Kihlaus on hyvin sitova toimi. Jos sanojesi "mun mies" takana on se, että olette olleet jo "yhdessä" niin pitäisi varmasti miettiä ja tutkia tarkoin, miten tulisi toimia. Toivon, että saat apua ja viisautta Jumalalta, sekä voimia murheesi keskelle.
ero, mut en enää tiedä. Ei musta ole lakia täyttämään...siis mä en tahdo mitään eroa. Mutta usko on tärkeää mulle.
Mutta kiitos nyt kuitenkin, kun tahdoit auttaa.
on aika "järkeviä", noin hengelliseti arvioituna, siksi on niiden perään hyvä sanoa jotakin.
"Murheelliselle", kuuntele sydäntäsi, jos todella rakastatte toisianne, ettei rakkaus ole yksipuolista.
Ja Jumala on luvannut todella antaa viisautta ,anokaa sitä asiassanne, ja järjenkäyttökin on varmaan sallittua !
Rakkaus on se aika ratkaiseva tekijä, jos sydämenne lyö samaan tahtiin, niin........?
Luottakaa Jumalaan !
-joudut puntaroimaan vaikeita asioita..
-jos miehesi ei sisi halua uskoa ei se tarkoita välttämättä avioeroa..mutta vaikeaa se on elää jumalamattomankin kanssa...
-jos et voi puhua miehellesi uskon aisoista,voit kuitenkin puhua Jumalalle hänestä..
-Raamattu kuitenkin sanoo että mitä yhteistä on uskovaisella jumalattoman kanssa,jne..
-mietipippä tarkkaan mitä teet ..
Ja avoliitossa eikä muualta saa asuntoa. Kaikenlaisten ihmeellisten sattumien jälkeen mä olin varma, että meidät oli tarkotettu yhden yhteisen ystävämme perustamaan yhdistykseen kasteen kautta jäseneksi.
Huomenna olisi kokous. Hän ei enää halua sinne lähteä. ei ainakaan vielä.
Minusta tuntuu että ei koskaan.
Ja vaikka joskus menisikin...mä en taida siihen"kirkkoon"kuulua.Eikä mua sinne yksin hyväksytäkkään.
Kirjoitat
>>Kaikenlaisten ihmeellisten sattumien jälkeen mä olin varma, että meidät oli tarkotettu yhden yhteisen ystävämme perustamaan yhdistykseen kasteen kautta jäseneksi
Erään ystäväni "hirvittävä paini", johon hän päätöksen eilen teki, tuli väkisinkin mieleen.
Vaikka hänen tapauksensa on mielestäni vielä vaikeampi.
Hän kylläkin "kykeni" kieltävän vastauksen tekemään, mutta asia ei ole vielä alkuunkaan päätöksessä, kun vuosi on puitu ja asia oli jo monin osin pidemmällä, kuin sinun tapauksessasi.
Sinä varmaan itse koet parhaan ratkaisun ja eräs ihmetykseni on, mikä tai minkä yhdistyksen jäsenyyteen aiotte liittyä, jos se ei ole edes seurakunta virallisesti.
Ehkä "miehesi" juuri siitä syystä vastustaa sitä tulevaa "seurakuntaa" ja hengellistä toimintaa.
Ulkopuolisen on melko hurjaa tehdä toisten avio-liitto päätökset, mielestäni hurjinta touhua mitä on, että ulkopuoliset pakko naittavat ystävänsä.
Uskon, että omatuntosi johdattaa sinun päätöksiesi valinnoissa ja vuoden yhteinen elo painaa varmasti vaaassa, siunausta valinnoillesi.
Hyvät ja siunatut yöt kaikille Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Munkaan avomies ei oo uskos, mut tykkää kuitenkin jutella 'syvällisistä' asioist. En sillai oo vaatimassakaan häneltä uskomista samoihin asioihin mihin ite uskon ja kun mieheni on vain niin ihanakin, niin en osaa ajatellakaan eroa.. ainakaan tän hetkisten ja jo pitkään jatkuneiden tuntemusten perusteella.. Tiät varmaan kyllä tunteen =)
Miekkosella ei oo sitäkään mitään vastaan että käyn sillon tällön seurakunnan kokouksisa.. Ite se on sanonu, et häntä ei niin kiinnosta ajatus sinne lähtemisestä, mikä aina joskus vähä mua harmittaaki mut mut.. hyvä näinki, ollaan mielestäni aika onnellisia yhdessä=)
Anna ittelles aikaa naimisiinmenosuunnittelujen suhteen. Selvitä asioita miehes kaa, mutta älä vaadi siltä sitoutumista samoihin uskonkäsityksiin, jotka sulla on.. Pääset paljon vähemmällä ja mieheski tuntee olonsa hiukan vapaammaks suhteesanne.. Älä myöskään ite alistu mihinkään vaatimuksiin miehes suunnalta vaan pidä vapautes uskoa!
Mutta, kaikkea hyvää teille. Toivotaan, että asiat selkiintyy! =)
ja tulevien lapsiesi myös. Sanassa sanotaan, että meidän ei tule antautua kantamaan uskottomien kanssa samaa iestä. Lemppaat vain äijän ulos elämästäsi. Niin on aina tehty tilanteessa, jossa olet.