Lantion sisäkalvon tulehdus eli lapsivuodekuume.

Lantion sisäkalvon tulehdus eli lapsivuodekuume.

Tilaa palstan RSS-syöte
Aloita uusi keskustelu
Poista kirosanafiltteri käytöstä








Lääkri vuodelta 1898
24.9.2006 15:44
0

Lantion sisäkalvon tulehdus eli laspivuodekuume.

Lausun vavisuttavavan, kauhistuttavavn sanan mainitessani lapsivuodekuumeen, sillä sen julmempaa lyhytaikaista tautia ei ole. Itse tuo hirvittävä isorokko, joka runtelee ihanimman ihmisolennon eläväksi mädäntyneeksi läjäksi, ei ole sitä kammottavampi. Lapsuvuodekuume leikkaa lahjomattoman Atropoksen tavoin armahtamatta poikki sen elämänlangan, jota Clothe ja Lachesis vielä kauvan olisivat tahtoneet kehdätä. ”Äsken lapsen synnyttäneen naisen kuolessa on jotain niin surullista, vastasyntyneen avuttomassa tilassa jotain niin sydäntä särkevätä – onhan häneltä ijäksi riistetty oman äidin rakkaus ja hellä hoito – että kylmimmänkin sydämmen täytyy sulaa sitä nähdessään. Tuntuu melkein pyhyyden häväistukseltä, kun synnyttäjävaimon täytyy kuolla”. Näin lausuu eräs Filadelfian professori Meighs tästä taudista, jonka pelkkä mainitseminen vavisuttaa pelkäämätöntäkin sydäntä. Tämä tauti on emän ja sitä ympäröivän kalvon tulhedus, ulottuva koko siihen kalvokudokseen, joka verhoaa vatsanalusonteloa ja usein myöskin lantion kaikkiin sisälmyksiin. Se alkaa tavallisesti kolmannen ja yhdeksännen vuorokauden välillä synnytyksen jälkeen. Sitä ennen sairas on saattanut näyttää aivan terveeltä, kun hän, äkkiä, usein ilman näkyvää syytä saapi vilunväreitä. Ne kulkevat edestakaisin selkärankaa myöten. Vaatteet eivät lämmitä. Melkein yhtä aikaa vilutaudin kanssa ilmaantuu ajoittaisia emänpolttoja, ja jos ei mitään muuta tautia liity tähän, voipi niitä helposti luulla jälkipoltoiksi. Niitä seuraa kumminkin usein hellyys ja kipu lantiossa, vatsanalus paisuu ja pingottuu, sääret koukistuvat vähentääkseen pingotusta; sairas ei kärsi vaatteenkaan painoa. Maito kuivuu, jälkijuoksu lakkaa, päänsärkyä, polttavata janoa, korkeampi ruumiin lämpö ja nopea, vapiseva eli hyppivä suonentykytys ilmaantuu. Kaikkia näitä kipuja tuottavia oireita seura suuri mielen levottumuus ja kärsivä ilme kasvoissa. Musta rengas muodostuu silmäin ympärille, jotka ovat kuopallansa, nenä teroittuu ja huulet ovat väännyksissä, kasvot ovat tulipunaiset tai peräti kalpeat. Ei ole harvinaista että sairas kuolee 36-48 tunnissa taudin alusta, muutamat kuolevat 8 tunnissa. Se on heti parannettava, muutoin se käypi voimattomaksi. Tämmöinen tauti kiiruhtaa raivokkaansti käänteeseensä, jonka jälkeen kaikki lääkkeet ovat tehottomat. Minua kenties moitittanee siitä, että raskaan mielikuvitukselle olen kuvaillut tämän taudin kauhuja. Hänen hoitajansa tulee olla varuillaan tämän suhteen eikä pelottaa häntä ilmoittamalla huonointa päätöstä. Mutta kahdesta syystä häntä on edeltä käsin varoitettava. Ensiksikin, jotta hän heti haetuttaisi lääkärin. Ja toiseksi, että hän tuntien taudin syyn voisi sitä välttää. Älä vitkastele ainoataan silmänräpäystä lääkärin noutamisessa. Oireitten esiinnyttyä lykkäys tietää samaa kuin itsemurha. Lääkäri saapi mieluummin kymmenen kertaa saapua ilman aihetta hermoisviluväreen tai jälkipolttojen tähden, jos semmoinen erehdys satunnaisesti olisi tapahtunut, kuin että laiminlöisitte ilmoittaa hänelle lapsivuodekuumeen kohtauksen. Parantuneiden menettelytapain avulla puheenalainen tauti nykyään päättyy onnellisesti useammin kuin ennen. Taudin syyt ovat: 1. Synnytinten tulehtunut tila ennen synnytystä. Jos se on hedelmäruuan käyttämisellä poistettu, niin ei tarvitse mitään pelätä. 2. Häränjyvän käyttäminen synnytyksessa. Lpasivuodekuumeella häränjyvämyrkytyksen jälkeen on sangen nopea kulku ja se päättyy pian kuolemanvihoihin. Jos tätä lääkettä lakattaisiin jäyttämästä, niin lapsivuodekuumeet harvenisivat. 3. Varomattomasti pidettyjen koneiden aiheuttamat ruhjehaavat ja sysäykset synnyttävät tulehduksen. 4. Ulostavain, vahvistavain ja kiihottavain aineiden ja muiden synnytyksen jälkeen käytettäväin lääkkeiden nauttiminen.