millasia kokemuksia muilla on suunnitellusta sektiosta?saako ennen leikkausta jonkun rauhottavan vai kui?onko siinä ihan täysissä tolkuissa.itselleni tehtiin ns.hätä sektio synnytys yritysten jälkeen ja olin leikkaus hetkellä ihan sekavassa mielentilassa kivut oli niin kauheet ja sit sain jotain troppeja..paranin kyllä nopeasti leikkauksesta.mutta kun en paljoa siitä muista kun väsymyskin painoi päälle.nyt toinen tulossa ja todennäköisesti suunnitelulla sektiolla.kaikki kokemukset ovat hirmu tervetulleita!kiitos!!
millaisia kokemuksia muilla sektiosta?
emmanmamma
5811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suunniteltu sektio oli viimeinen, ja kyllä itse pidin sitä helppona verrattuna hätäsektioihin. Eniten pelkäsin hereilläoloa ja spinaalipuudutusta, aiemmin minut nukutettiin. Mitään rauhoittavaa en saanut, en kyllä kysynytkään.
Toipuminen oli nopeaa, jälkivuotokin lakkasi hyvin nopeasti, ja neljäntenä päivänä kotiuduimme vauvan kanssa hyvävointisina kipulääkereseptin kanssa.
Inhottavaa oli sektion jälkeinen kutina, kuulemma johtuu morfiinin saamisesta. Revin itseni ihan verille, kunnes sain helpotusta lääkkeestä.
Synnytyksessä sektiolla ei voida antaa rauhoittavia lääkkeitä kuten ei normaalissa synnytyksessäkään, koska ne ehtisivät vaikuttaa myös sikiöön istukan kautta. Ennen napanuoran katkaisua sikiöllä ja äidillä on yhteinen verenkierto.
Hätäsektiossa on hieman eri juttu. Silloin äiti nukutetaan ja äiti saattaa tuntea pientä kipua ennen nukahtamistaan kun se viilto tehdään heti uneen vaipumisen alettua. Tänä siksi ettei nukutusaineet ehtisi vaikuttaa sikiöön/vauvaan.
Kotiin sain jonkun lääkkeen joka otettiin edellisiltana, se taisi olla kyllä joku vatsaa tasapainottava lääke tjtn. Aamulla osastolle, jalkaan puettiin TIUKAT sukat ja vaihdettiin sairaalapaita päälle. Sitte piti juoda jotain kammottavaa litkua, oisko se ollu joku esilääkitys sitte.
Kätilö kärräs leikkuriin, siellä laitettiin lämmitetyt peitot heti päälle kun oli kamalan kylmä, tippa käteen ja heti nestettä tippumaan, verenpainemittari toiseen kännyyn.
Katetri paikoilleen, spinaalipuudutus selkään (ei paha), sitte odoteltiin että puudutus alkoi vaikuttaa. Leikkausalue tietysti pestiin, ja kai siinä jotain muutakin tapahtui jota ei enää muista.
Leikkaus alkoi ennenkuin huomasinkaan, olin hieman paniikissa että mitä jos se puudutus ei vaikutakkaan vielä, jotenki ei luottanu siihen märkään vanulappuun jolla ne kokeili missä asti puudutus on.. No sitten leikkaus eteni ja kuului lorinaa kun lapsivesi imettiin pois, ja hetken kuluttua lääkäri kaivoi jo vauvaa ulos, hoitaja painoi apuna mua ylämahasta, no se tuntui ikävältä. "Onpas leveäharteinen vauva" totesi lääkäri kun ei meinannut poika mahtua haavasta ulos :>
Sitten poju olikin jo ulkona, ja siltä putsattiin ilmatiet jollain imurilla. Kätilö näytti vauvaa mulle, ja sitten vei hänet pesulle.
Pyysin rauhoittavia kun pelotti ja sattui. Olin aivan varma että saan sydärin kun siihen sattui niin kovasti! Jälkikäteen tajusin että se oli ilma joka teki kipeää sydämen kohdalla. Kovia kipuja leikkauksen jälkeen aiheuttikin se ilma jota oli mahassa, ja se ikäänkuin "seilas" ylös alas mun kropassa. Särki hartioissa asti. Lopussa myös puudutus alkoi selvästi häipyä, joten ompelu tuntui kipeänä.
No siis, leikkaus kesti noin puoli tuntia. Mielestäni olin ihan tolkuissani, mutta sen rauhoittavan jälkeen itkeä tihrustin vielä heräämössäkin kun olin ihan itsesäälissä siitä kun mua sattui yhteen jos toiseenkin paikkaan..;)
Toipumisaikana vannoin että en ikinä enää mene leikkaukseen, mutta kas kummaa jo 2kk siitä makasin sairaalassa sappileikkauksessa, että se siitä sitten..
Vähän jäi traumoja, mutta ilmeisesti ne ovat jo unohtuneet kun tekis jo kolmatta vauvaa mieli :)
Eka poika syntyi hätäsektiolla, ja siinä mut nukutettiin, se oli mun mielestä parempi kuin puudutus. Huonoina puolina ehkä se lievä pahoinvointi leikkauksen jälkeen. Mutta jalat sentään kantoi, eikä tarvinnu kokea näitä katetrin laittoja jne. Tai muita pelkotiloja siinä..Mutta voihan olla että aika on kullannut ne muistot vielä enemmän kun siitä on jo yli 6vuotta :)
Minä sain tähän mennessä ainoan lapseni suunnitellulla sektiolla ja kokemus oli pelkästään positiivinen. Ainoa huono kokemus oli, että jostain syystä anestesialääkäri ei millään saanut laitettua puudutusta selkään. Puolen tunnin yrittämisen jälkeen kolmas lääkäri onnistui. Se puolituntinen tuntui aika tuskalliselta.
Sain kotiin edellisenä iltana otettavaksi jonkun suolentyhjennyslääkkeen. Aamulla sairaalassa osastolla sairaalavaatteet päälle, osastolla myös laitettiin jo katetri, mikä ei tuntunut ollenkaan pahalle. Kätilö kärräsi leikkaussaliin, jonne isä tuli sen jälkeen kun minulle oli laitettu kaikki laitteet ja saatu se puudutus lopulta onnistumaan. Sitten menikin varmaan 5 minuuttia, niin vauva oli ulkona. Sen jälkeen ehkä puoli tuntia niin pääsin heräämöön. Isä lähti vauvan ja kätilön kanssa pesulle sen jälkeen kun hoitaja näytti lasta minulle.
Leikkauksessa mikään ei koskenut, puudutus toimi hyvin. Heräämössä alkoi koskea, jolloin sain tipan kautta lisää särkylääkettä. Samana päivänä otettiin katetri pois, kun pääsin itse vessaan ja neljäntenä päivänä päästiin kotiin.
Mitään rauhoittavia lääkkeitä ei annettu etukäteen. En tiedä olisiko saanut, jos olisi pyytänyt. Itseänikin leikkaus jännitti, mutta tosiaan hyvä kokemus oli ja mielelläni synnyttäisin seuraavankin lapsen suunnitellulla sektiolla.
Meidänkin esikoinen syntyi suunnitellusti.Positiivinen mieli siitä hommasta jäi! :)
Itse sain kanssa tuon lääkkeen,mikä otetaan edellisenä iltana kotona-ellei vatsa toimi.Aamuvarhain mentiin siis sairaalaan ja suoraan vaihdoin sairaalakuteita niskaan.Laitettiin tippa ja sit yläkertaan päin-kohti leikkuusalia.Mieheni tässä vaiheessa meni kans pukeutumaan.Leikkaussalissa Laitettiin puudutusaine ja odoteltiin sen vaikutusta-sit kun puudutustoimi, laitettiin katetri ja letkut jotka mittailee meitsillä olevan kaiken ok,myös ne laitettiin puudutteen yhteýhteydessä. Mies tuli saliin kun kaikki oli suht valmista.
Kysyin voinko saada jotain rauhoittavaa,mut kuulemma sen jälkeen kun lapsi on pihalla-voi antaa,menee lääkeaineet vauvaan-mut mitäpä niillä sitten enäänb teen?
Lääkäri sanoi aloittavansa leikkauksen ja kohta meillä olikin oma aarre käsillä!Onnellinen isä lähti tätien kanssa mittaushommiin ja minä jäin parsittavaksi-En tuntenut leikkauksen aikana mitään,enkä ompeluvaiheessa.Heräämössä alkoi tunto palata.Ja särky-mutta kuten hoitaja minulle sanoi-sellaista kipua ei ole,mihin täällä ei lääkettä ole.
Palasin osastolle ja olin sen päivän sängyssä,olisin toki voinut nousta mutten halunnut.Seuraavana päivänä olin paljon reippaampi ja hyvempi vointinen-Parantuminen ja liikkumaan lähtö meni kivasti.
Kotiin tultiin viidentenä päivänä ja ilman lääkkeitä.Haava kans parantui hyvin.
Mukava retki! :)