Vaikka kristitty ei osallistukaan kirjaimelliseen sotaan verta ja lihaa vastaan (1), hän käy kuitenkin sotaa, hengellistä taistelua. Apostoli Paavali kuvailee kristityn sisäistä sotaa, jota käydään "synnin lain" ja "Jumalan lain" eli "mielen [Jumalan kanssa sopusoinnussa olevan kristityn mielen] lain" välillä (2).
Tämä kristityn sodankäynti on tuskallista, sillä se vaatii ihmistä tekemään kaikkensa, jotta hän selviytyisi siitä voittajana. Hän voi kuitenkin luottaa siihen, että hän voittaa sen ansaitsemattoman hyvyyden avulla, jota Jumala osoittaa Kristuksen välityksellä, ja Jumalan pyhän hengen avulla (3). Jeesus sanoi tästä taistelusta: "Ponnistelkaa tarmokkaasti päästäksenne sisään ahtaasta ovesta." (4) Apostoli Pietari puolestaan neuvoi "karttamaan lihallisia haluja, jotka juuri sotivat [stra.teu'on.tai ] sielua vastaan" (5)
1) Ef 6:12 UM-95:
"12 sillä meillä ei ole kamppailua verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tämän pimeyden maailmanhallitsijoita vastaan, taivaallisissa olevia pahoja henkivoimia vastaan."
2) Ro 7:15–25 UM-95:
"15 Sillä mitä saan aikaan, sitä en tiedä. Sillä mitä tahdon, sitä en harjoita, mutta mitä vihaan, sitä minä teen. 16 Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, niin myönnän, että Laki on hyvä. 17 Mutta nyt sitä en saa aikaan enää minä, vaan minussa asuva synti. 18 Sillä tiedän, ettei minussa, toisin sanoen minun lihassani, asu mitään hyvää, sillä kyky tahtoa minussa on, mutta kykyä saada aikaan sitä, mikä on hyvää, ei ole. 19 Sillä sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, sitä minä harjoitan. 20 Jos siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sitä en saa aikaan enää minä, vaan minussa asuva synti.
21 Totean siis omassa tapauksessani sen lain, että kun tahdon tehdä sitä, mikä on oikein, niin minussa on sitä, mikä on pahaa. 22 Minä todella tunnen iloa Jumalan laista sen ihmisen mukaan, joka olen sisäisesti, 23 mutta näen jäsenissäni toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja johtaa minua jäsenissäni olevan synnin lain vankina. 24 Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tämän kuoleman alaisesta ruumiista? 25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niinpä minä itse olen siis mieleltäni Jumalan lain orja, mutta lihaltani synnin lain."
3) Ro 8:35–39 UM-95:
"35 Kuka erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Ahdistusko vai hätä vai vaino vai nälkä vai alastomuus vai vaara vai miekka? 36 Niin kuin on kirjoitettu: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä on pidetty teuraslampaina." 37 Päinvastoin, kaikesta tästä me selviydymme täysin voittoisina hänen välityksellään, joka on rakastanut meitä. 38 Sillä olen vakuuttunut siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä hallitukset, eivät nykyiset eivätkä tulevaiset, eivät voimat 39 eikä korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
4) Lu 13:24 UM-95:
"24 Ponnistelkaa tarmokkaasti päästäksenne sisään ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon teille, yrittävät myöhemmin päästä sisään, mutta eivät voi,"
5) 1Pi 2:11 UM-95:
"11 Rakkaat, kehotan teitä niin kuin muukalaisia ja tilapäisasukkaita karttamaan lihallisia haluja, jotka juuri sotivat sielua vastaan"
vertaa:
Ja 4:1, 2 UM-95:
"4 Mistä ovat peräisin sodat ja mistä taistelut teidän keskuudessanne? Eivätkö tästä: teidän aistillisen nautinnon haluistanne, jotka sotivat ruumiinjäsenissänne? 2 Te haluatte, eikä teillä kuitenkaan ole. Te murhaatte ja himoitsette jatkuvasti ettekä kuitenkaan voi saada. Te taistelette ja käytte sotaa jatkuvasti. Teillä ei ole, koska ette pyydä."
Tämä kristityn sodankäynti on tuskallista, sillä se vaatii ihmistä tekemään kaikkensa, jotta hän selviytyisi siitä voittajana. Hän voi kuitenkin luottaa siihen, että hän voittaa sen ansaitsemattoman hyvyyden avulla, jota Jumala osoittaa Kristuksen välityksellä, ja Jumalan pyhän hengen avulla (3). Jeesus sanoi tästä taistelusta: "Ponnistelkaa tarmokkaasti päästäksenne sisään ahtaasta ovesta." (4) Apostoli Pietari puolestaan neuvoi "karttamaan lihallisia haluja, jotka juuri sotivat [stra.teu'on.tai ] sielua vastaan" (5)
1) Ef 6:12 UM-95:
"12 sillä meillä ei ole kamppailua verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tämän pimeyden maailmanhallitsijoita vastaan, taivaallisissa olevia pahoja henkivoimia vastaan."
2) Ro 7:15–25 UM-95:
"15 Sillä mitä saan aikaan, sitä en tiedä. Sillä mitä tahdon, sitä en harjoita, mutta mitä vihaan, sitä minä teen. 16 Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, niin myönnän, että Laki on hyvä. 17 Mutta nyt sitä en saa aikaan enää minä, vaan minussa asuva synti. 18 Sillä tiedän, ettei minussa, toisin sanoen minun lihassani, asu mitään hyvää, sillä kyky tahtoa minussa on, mutta kykyä saada aikaan sitä, mikä on hyvää, ei ole. 19 Sillä sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, sitä minä harjoitan. 20 Jos siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sitä en saa aikaan enää minä, vaan minussa asuva synti.
21 Totean siis omassa tapauksessani sen lain, että kun tahdon tehdä sitä, mikä on oikein, niin minussa on sitä, mikä on pahaa. 22 Minä todella tunnen iloa Jumalan laista sen ihmisen mukaan, joka olen sisäisesti, 23 mutta näen jäsenissäni toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja johtaa minua jäsenissäni olevan synnin lain vankina. 24 Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tämän kuoleman alaisesta ruumiista? 25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niinpä minä itse olen siis mieleltäni Jumalan lain orja, mutta lihaltani synnin lain."
3) Ro 8:35–39 UM-95:
"35 Kuka erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Ahdistusko vai hätä vai vaino vai nälkä vai alastomuus vai vaara vai miekka? 36 Niin kuin on kirjoitettu: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä on pidetty teuraslampaina." 37 Päinvastoin, kaikesta tästä me selviydymme täysin voittoisina hänen välityksellään, joka on rakastanut meitä. 38 Sillä olen vakuuttunut siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä hallitukset, eivät nykyiset eivätkä tulevaiset, eivät voimat 39 eikä korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
4) Lu 13:24 UM-95:
"24 Ponnistelkaa tarmokkaasti päästäksenne sisään ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon teille, yrittävät myöhemmin päästä sisään, mutta eivät voi,"
5) 1Pi 2:11 UM-95:
"11 Rakkaat, kehotan teitä niin kuin muukalaisia ja tilapäisasukkaita karttamaan lihallisia haluja, jotka juuri sotivat sielua vastaan"
vertaa:
Ja 4:1, 2 UM-95:
"4 Mistä ovat peräisin sodat ja mistä taistelut teidän keskuudessanne? Eivätkö tästä: teidän aistillisen nautinnon haluistanne, jotka sotivat ruumiinjäsenissänne? 2 Te haluatte, eikä teillä kuitenkaan ole. Te murhaatte ja himoitsette jatkuvasti ettekä kuitenkaan voi saada. Te taistelette ja käytte sotaa jatkuvasti. Teillä ei ole, koska ette pyydä."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen vuosikausia hämmästellyt sitä, että meidän todistajien on käytävä teokraattista sotaa ja käytettävä aseita niin hyvin kuin osaamme - emmekä aina osaa, vaan kuvittelemme olevamme keskellä ratkaisevaa taistelua. Lisäksi jotkut aseista tuntuvat vaan olevan ylimitoitettuja. Päälle päätteeksi tuntuu siltä, että sotatoimien kohteena ovat syyttömät siviilit (tavalliset ihmiset) eikä vastapuolen sotajoukot (pahuuden henkivoimat).
Missä astuu kuvaan yksilön vastuu? Kirjaimellisessa sodassa sotilas ei voi piiloutua ylempiarvoisen komentajan selän taakse, vaan joutuu itse vastaamaan teoistaan sotaoikeuteen. Miten vastuu jaetaan teokraattisessa sodassa? Siinäkin yksilö vastaa teoistaan: hän kantaa seuraukset omassa elämässään, hänen uhrinsa näkevät hänen eikä komentajien syyllistyneen epäinhimillisyyteen.
Teokraattiset komentajat eivät halua alaistensa käyttävän omaa omaatuntoaan vaan olevan kuuliaisia. Teokraattisen sodan komentajat varmistavat selustansa eivätkä esiinny omilla nimillään, vaan allekirjoittavat käskykirjeensä Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran leimalla. Kuka siis kantaa vastuun?