Ei tämä tänne kai kuulu, mutta jos joku viitsisi tätä pohtia.
Kun nainen/tyttö sanoo, että hän ei lapsena tullut toimeen isänsä kanssa ja äiti oli selvästi tärkeämpi ja läheisempi vanhemmista, se on ihan ymmärrettävää. Korkeintaan valitettavaa.
Kun mies/poika sanoo, että hän ei lapsena tullut toimeen äitinsä kanssa ja isä oli selvästi tärkeämpi ja läheisempi vanhemmista, ehdotetaan hänelle terapiaa.
Jos isä on pojalle läheisempi kuin äiti, niin mitä pahaa siinä muka on? Sehän on hienoa että pojille on vielä sellaisia isiä, joita he pitävät läheisinä.
Kun nainen/tyttö sanoo, että hän ei lapsena tullut toimeen isänsä kanssa ja äiti oli selvästi tärkeämpi ja läheisempi vanhemmista, se on ihan ymmärrettävää. Korkeintaan valitettavaa.
Kun mies/poika sanoo, että hän ei lapsena tullut toimeen äitinsä kanssa ja isä oli selvästi tärkeämpi ja läheisempi vanhemmista, ehdotetaan hänelle terapiaa.
Jos isä on pojalle läheisempi kuin äiti, niin mitä pahaa siinä muka on? Sehän on hienoa että pojille on vielä sellaisia isiä, joita he pitävät läheisinä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Missä noin väitetään ?
Luultavasti suurimmalla osalla meistä on tuollaisia kokemuksia, että toinen vanhemmista on ollut se, jonka kanssa on tultu paremmin toimeen. Siinä tuskin on mitään outoa, tuskin kukaan sen perustella terapiaa ehdottaa. Jotain muuta syytä täytyy olla, jos suhde muutoin on normaali lapsi-vanhempi suhde.
Kuka muka tommosta ehdottaa?
"Kun mies/poika sanoo, että hän ei lapsena tullut toimeen äitinsä kanssa ja isä oli selvästi tärkeämpi ja läheisempi vanhemmista, ehdotetaan hänelle terapiaa."
Minkä takia ehdotetaan terapiaa? Kuka ehdottaa terapiaa?
En ymmärrä nyt tämän tarinan juonta. Ontuu jotenkin...
Pojan pitäisikin olla hyvää kaveria isänsä kanssa, varsinkin 3-5 ikävuoden jälkeen. Ihan normaalia.