Jos sinulla on molempaa sukupuolta olevia lapsia niin kumpaa rakastat enemmän: poikaasi vai tytärtäsi. Miksi?
Jos sinulla ei ole lapsia, mutta haluaisit niitä joskus, niin kumpaa toivoisit enemmän: tyttöä vai poikaa?
Jos sinulla ei ole lapsia, mutta haluaisit niitä joskus, niin kumpaa toivoisit enemmän: tyttöä vai poikaa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onkohan sulla kaikki ihan kotona?
niin se on.. eka on rakkain sukupuolesta riippumatta!
tämän fraasin kuulee sellaisen suusta jolla on se yksi. Sitten kun tulee lisää, mieli muuttuu. Kuinkas sinulla? Ihan uteliaisuuttani kysyn.
***
No leikitään mukana jos siitä joku jotain irti saa; lapsista on aina kiva puhua.
Minulla on koko sarja, molempia sukupuolia yksi. Tiedäthän että yleensä äiti rakastaa kaikkia lapsiaan tasapuolisesti, ehkä hiukan eri tavalla mutta aivan yhtä paljon? Se on kulunut klisee ja se on myös totta. Jokainen toista tai kolmatta jne. odottava äiti miettii jossain vaiheessa pystyykö uutta tulokasta rakastamaan yhtä paljon kuin entisiä, mutta kummasti pystyy. Valtaosassa tapauksia se on vähän niinkuin itsestäänselvyys.
(puhun vain äideistä tässä koska olen itse sellainen, en isien puolesta ala puhumaan vaikka kohta joku motkottaakin että taas vaan naisista puhuu...)
Jälleen, poikkeuksia on. Jokaiseen sääntöön on poikkeus. Ja vieä; miksi kysyt?
***
Se on muuten jännä juttu tuo, että raskaana ollessa miettii ja epäilee itseään, tuntee tulokkaan jopa uhkaksi olemassaolevalle lapselle. Minusta tuntuu, että olin jopa mustasukkainen vanhemman lapseni puolesta, mikä sinällään kuulostaa hölmöltä ja voin vannoa, että olikin oudon tuntoista. Mutta ne tuntemukset kuuluvat raskauteen, se on osa valmistautumista uuteen elämään. Ja, kun lapsi syntyi, ei ollut enää epäilyjä; oli niin selvää, että rakkautta riittää molemmille. Ja todellakin siinä on ero, ero sen vuoksi, että lapset ovat erilaisia, ilot ja huolet heistä ovat erilaisia. Mutta yhtä rakkaita he ovat.
Nuorempani onkin tässä viime vuosina koetellut minua; kysellyt vähän väliä, että "jos sun pitäis valita, kumman ottaisit" :) Alussa hän ei uskonut, että en voisi tehdä valintaa, nykyisin hän jo tajuaa sen; rakkaudella ei ole rajoja, ainakaan meillä. Luulen, ettei monilla muillakaan.
Poika on ehdottomasti arvokkaampi, koska häneen lataan kaikki odotukset. Hän jatkaa perheen nimeä. "tyttö tuli, tyhjä tuli"
...ja on kyllä sanottava, että ketään en kyllä vaihtaisi, mistään hinnasta, mihinkään.
Meillä oli rouvan kanssa sikäli jännä, että kykenimme pääsemään yksimielisyyteen kolmesta lapsen nimestä vuotta ennen esikoisen syntymää, emmekä millään löytäneet sen enempiä lapsen nimiä, jotka olisimme voineet kumpikin hyväksyä.
Ja nyt meillä on heille kaikille kantajansa. Tämä indikoi, että toivoimme molempia sukupuolia.
Myös pojat ovat keskenään erilaisia - meillä toinen on perfektionisti, toinen enemmän asioihin heittäytyvä - kaikista rämäpäisin ja impulsiivisin on tyttö. Kaikki ovat kiinnostuneita musiikista: yksi poika soittaa pianoa, toinen kitaraa - ja tyttö haluaa rummut (on kohta samassa iässä kuin pojat, kun saivat ensimmäisen instrumenttinsa).
Ammattitoiveita: poika: pilotti, poika: poliisipäällikkö, tyttö: laivan kapteeni.
Tosin vaimon mielestä näyttää kuulemma olevan niin, että tyttö saa isukin helpommin pikkusormensa ympärille kuin pojat. Vanhemmiten olen oppinut pitämään varani paremmin.
Semmoista.