Kuulin tämän tarinan lähes tällaisena ensi kerran pienenä lapsena lieksassa _ mummoni kertoi sitä. Hän kertoi kuulleensa sen omalta mummoltaan !
Tässä samainen tarina tulee äänitettynä 1992 Komisyrjäänien keskuudesta noin 100 km Syktyvkarista.
Tässä on käännös.
Karhu ja mies yhdessä kylvivät naurista. he sopivat kuinka sato jaetaan syksyllä. Mies ehdotti: "Minä otan juuret, ota sinä kaikki mikä on maanpäällä." Karhu suostui iloisena ja sanoi tehdään niin.
Tuli syksy ja nauriit kasvoivat hyvin suuriksi. mies otti nauriit ja karhu sai vain naatit.
Karhu huomasi että häntä oli petetty. Se päätti että jos vielä miehen kanssa jotain kylvää niin häntä ei petetä enää.
Kului talvi ja tuli kevät. Mies sanoi karhulle: "Kylvetään tänä kesänä ruista." Karhu sanoi: "Kylvetään vaan, mutta nyt et enää petä minua, ota sinä varret ja latvat ja minä otan juuret." "Selvä sinä saat juuret ja minä varren ja latvat" sanoi mies.
Syksyllä vilja kypsyi. Korjasivat viljan ja jakoivat sadon. Mies sai syvät joista jauhoi jauhoja ja paistoi leipää. Meni karhun luokse ja sanoi. "Katsos ystäväni tällainen on viljan latva." karhu vastasi:Nyt minä sinuun suutun jo kaksi kertaa olet minua pettänyt. Nyt minä sitten syön sinut suuhuni."
Mies meni tielle ja istui kärriensä viereen ja alkoi surkutella ja itkeä. kettu sattui suoksemaan ohi ja kysyi mieheltä. "Miksi suret setä ja mikä onnettomuus sinua ja perhettäsi nyt saavutttaa." Mies vastaa ketulle: "Kuimka kukaan voi olla itkemättä jos karhu aikoo syödä hänet. Ystäväni karhu sanoi syövänsä minut."
"Älä sure minä autan sinua" sanoi kettu. Kettu juoksi tien viereen, piiloutui puitten taakse ja käski miehen seistä paikallaan.
Kohta karhu saapui miehen luo syömään hänet. Kettu tuli puitten takaa ja huusi hätäisesti. "Etkö ole nähnyt sataa sutta tai karhua? Sudet etsivät karhua ja tahtovat raadella hänet ja sitten syödä." Karhu luikahti heti kärrien alle ja kuiskasi miehelle: "Hei ystäväni älä kerro niin en syö sinua." "En ole nähnyt reponeseni en ole nähnyt," vastaa mies. Kettu nauroi ja sanoo: "Mutta mikä siellä kärrien alla makaa ?" Karhu kuiskaa kärrien alta miehelle: "Sano sille että siellä on mäntypölkky polttopuiksi aiottu." "Mäntypölkky se vain on polttopuiksi aiottu," vastaa mies ketulle.
Kettu nauroi taas ja kysyi mieheltä: "Jos se on mäntypölkky puiksi polttopuiksi aiottu niin miksi se ei ole kärrissä ja kiinni sidottu ?" Sitten kettu juoksi puitten taa ja katosi.
Karhu tuli kärrien alta ja alkoi kiirehtiä miestä: "Ystäväni, laita minut pian kärriin ja sido minut hyvin kiinni." Mies laittoi karhun kärriin ja sitoi tiukasti kiinni hevosensa ohjaksilla.
Silloin kettu tuli taas puitten takaa ja kysyi: "Hei setäni etkö ole nähnyt sataa sutta tai karhua ? Sudet etsivät karhua, tahtovat sen raadella ja syödä." "En ole nähnyt," mies vastaa ketulle. "Mutta mitä sinulla on rattaillasi," kettu kysyy taas. Mies vastaa: "Mäntypölkky polttopuiksi." "Jos se on mäntypölkky niin miksi et ole iskenyt kirvestä siihen," sanoo kettu.
Karhu kuiskaa hiljaa miehelle: "Pane kirves selkääni ja iske se minuun."
Mies iski kirveen karhun selkään ja niin karhu kuoli siihen paikkaan.
Tähän kertoi mummoni erään opetuksen jonka olen aina muistanut. Kerron sen tässä myöhemmin.
Oletteko kuka kuullut lapsuudessa tämän tarinan. Näyttää olevan hyvin vanha ja tunnettu sukukansojemme keskuudessa.
Tässä samainen tarina tulee äänitettynä 1992 Komisyrjäänien keskuudesta noin 100 km Syktyvkarista.
Tässä on käännös.
Karhu ja mies yhdessä kylvivät naurista. he sopivat kuinka sato jaetaan syksyllä. Mies ehdotti: "Minä otan juuret, ota sinä kaikki mikä on maanpäällä." Karhu suostui iloisena ja sanoi tehdään niin.
Tuli syksy ja nauriit kasvoivat hyvin suuriksi. mies otti nauriit ja karhu sai vain naatit.
Karhu huomasi että häntä oli petetty. Se päätti että jos vielä miehen kanssa jotain kylvää niin häntä ei petetä enää.
Kului talvi ja tuli kevät. Mies sanoi karhulle: "Kylvetään tänä kesänä ruista." Karhu sanoi: "Kylvetään vaan, mutta nyt et enää petä minua, ota sinä varret ja latvat ja minä otan juuret." "Selvä sinä saat juuret ja minä varren ja latvat" sanoi mies.
Syksyllä vilja kypsyi. Korjasivat viljan ja jakoivat sadon. Mies sai syvät joista jauhoi jauhoja ja paistoi leipää. Meni karhun luokse ja sanoi. "Katsos ystäväni tällainen on viljan latva." karhu vastasi:Nyt minä sinuun suutun jo kaksi kertaa olet minua pettänyt. Nyt minä sitten syön sinut suuhuni."
Mies meni tielle ja istui kärriensä viereen ja alkoi surkutella ja itkeä. kettu sattui suoksemaan ohi ja kysyi mieheltä. "Miksi suret setä ja mikä onnettomuus sinua ja perhettäsi nyt saavutttaa." Mies vastaa ketulle: "Kuimka kukaan voi olla itkemättä jos karhu aikoo syödä hänet. Ystäväni karhu sanoi syövänsä minut."
"Älä sure minä autan sinua" sanoi kettu. Kettu juoksi tien viereen, piiloutui puitten taakse ja käski miehen seistä paikallaan.
Kohta karhu saapui miehen luo syömään hänet. Kettu tuli puitten takaa ja huusi hätäisesti. "Etkö ole nähnyt sataa sutta tai karhua? Sudet etsivät karhua ja tahtovat raadella hänet ja sitten syödä." Karhu luikahti heti kärrien alle ja kuiskasi miehelle: "Hei ystäväni älä kerro niin en syö sinua." "En ole nähnyt reponeseni en ole nähnyt," vastaa mies. Kettu nauroi ja sanoo: "Mutta mikä siellä kärrien alla makaa ?" Karhu kuiskaa kärrien alta miehelle: "Sano sille että siellä on mäntypölkky polttopuiksi aiottu." "Mäntypölkky se vain on polttopuiksi aiottu," vastaa mies ketulle.
Kettu nauroi taas ja kysyi mieheltä: "Jos se on mäntypölkky puiksi polttopuiksi aiottu niin miksi se ei ole kärrissä ja kiinni sidottu ?" Sitten kettu juoksi puitten taa ja katosi.
Karhu tuli kärrien alta ja alkoi kiirehtiä miestä: "Ystäväni, laita minut pian kärriin ja sido minut hyvin kiinni." Mies laittoi karhun kärriin ja sitoi tiukasti kiinni hevosensa ohjaksilla.
Silloin kettu tuli taas puitten takaa ja kysyi: "Hei setäni etkö ole nähnyt sataa sutta tai karhua ? Sudet etsivät karhua, tahtovat sen raadella ja syödä." "En ole nähnyt," mies vastaa ketulle. "Mutta mitä sinulla on rattaillasi," kettu kysyy taas. Mies vastaa: "Mäntypölkky polttopuiksi." "Jos se on mäntypölkky niin miksi et ole iskenyt kirvestä siihen," sanoo kettu.
Karhu kuiskaa hiljaa miehelle: "Pane kirves selkääni ja iske se minuun."
Mies iski kirveen karhun selkään ja niin karhu kuoli siihen paikkaan.
Tähän kertoi mummoni erään opetuksen jonka olen aina muistanut. Kerron sen tässä myöhemmin.
Oletteko kuka kuullut lapsuudessa tämän tarinan. Näyttää olevan hyvin vanha ja tunnettu sukukansojemme keskuudessa.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Voistko ensi kertralla läittaa vähän kappalejakoa niin olisi helpompi lukea. luin sen kyllä ja oli aika hauska.
Vaikka oli tarkoitus. Tuo oli todella hämmästyttävä että on samoja tarinoita ikivanhoissa suomalaisissa perinteissä ja noissa suomalais-ugrilaisissa perinteissä kaukana idässä. Mitähän tuo oikein tarkoittaa tuollainen.
Voes tarkottoo sitä jotta on oltu joskus aeka lähheesessä kanssa käämisessä kaiken mualiman syrjääniin ja murjaaniin kanssa, vae mitä ne ukrilaeset kansat olikkaa nimelttää.
Saanko lainata tuota ja esittää jossain. Vai haenko jostain luvan. Eikös nuo kunsantarinat ja sadut ole vapaasti kenen vaan käytössä
mitä vaan netissä on nehän on vapaata riistaa
Ajattelinettä on parempi varoa. Koulussa olisin käyttäny ja ope kuitenkin heti kysyy mistäs sait. Oliko vapaasti saatavilla.
E V V K
Muistan lapsuudessani kuulleen lähes tuollaisen tarinan. joku pienikokoinen pitäjää kiertelevä mies kertoi.
hän kertoili satuja ja tarinoita taloissa kierrellessä ja siitä hyvästä sai ruuan ja yösijan.
Tuon kiertelijän nimi
Tuollanen kiertelijä satuinkertoja kävi joskus siinä meijännii kylillä. Tuli sinne ja lupasi kerttoo jottai. kaikki lähiseuvun lapset kerräänty pihalle ja oli siellä isottii immeeset.
Kerto kolome tarinnoo sillon. Pari muistan, semmosen jossa joku kala totteutti kolome pyyntöö jos piäsi vappaaksi ja jossain kalan suussa oli sormus jolla sae toeveeta totteetettuu..
Kolomatta en muista yhttää. Se mies ei kuulema osannu lukkee eikä kirjottoo. Liikku tummissa vuatteissa. Nimmee en muista millää.
Onko sinulla noita paljonkin. Voisit koota niistä jonkin vihkosen ja vaikka julkaista. Varmana hankkisin
oletko ollut tuolla ja oletko lestatiolainen niinkuin joku väitti vaiko yliopistoihminen
Hyviä juttuja kirjoittaa. Liittyy ainakin Lieksaan näköjään.
Jotennii kukkuu mielessä jotta joku tuontapanen satu on vanahossa kansan satuloessa ja olesin sen pikku Kamuttajana lukenu.
Siitä on vaen niin monta viikkoo kun onn lukenu jotta en muista ennee. Aenahi yli tuhat viikkoo jos ei enemmännii.
onko Lieksassa jotain runoiltoja joissa kuulisi joitain vanhempia runoja tai yleensä jotain runoja
kuin muistopuheita hautajaisissa. saataispa tänne joku tuollainen runoihminen kuin Laila tai runoja tänne kirjoitellut Huovatta.
Ei pidä pettää koskaan ystävää edes vähää. Jos pettää ensin vähän pettää kohta paljon. sitten ei lopulta välitä miten paljon.
Tarinassakin oli valmis lopulta tappamaan ystävänsä.
Kuinka moni ystävyys päättyy suureen vihaan.
Onks noita painettuna ja jos on niin mistä saa. mä tykkään ihan oikeesti noista että mistäs saisi
Niin tarkotin noita tarinoita mistä saa en noita mikä niis on opetus
Laila Lingvistille terveisiä: http://www.kiinet.com/kolmekannelta2/hakusana.php?kirjanro=6628
siinä kirjassa on vain karjalaisa runoja ei noijen kansain
Taisi kirjottaja tarkottaa että siellä on kans niitä runoja eikä sitä että olis sieltä lainannu. Ne on tosiaan vaan karjalaisrunoja siinä kirjassa.
sitten jaksatta valavoo. Ihan kun vasta uamuyöstä tämä palsta herreesi toimintaan. Eikö työssäkäyvät kirjottele tänne oekeestaan olleskaan kun enimmät tekstit tuloo vasta uamulla yhen jäläkeen.
Luulis teitä jo alakavan unenpuutteen vaevata, paetsi jos ootta vuorotöissä jossain valavomossa, jossa on välillä aekoo tehhä muutahi kun tuijotella kuvaputkii ja mittarija.
et täällä joutuu koko ajan kulkemaan varullaan että mitä meille tehdään.myydäänkö meidät venäjälle vai natolle.eu jo rosvosi kaiken elinkelposen
Itse olen myös harrastellut noita kieliä, mutta tosiaan harrastellut. Olen myös ollut joillain keruumatkoilla kyseisillä alueilla.
Kiinostaisi tietää voisitko/haluaisitko/olisiko mahdolllista lähteä ensi kesänä mukaan tulkiksi ko. alueille. Jos on niin järjestän yhteydenoton.
Jos ei ole niin ole vapaa ei mitään vahinkoa.
Toinen ote on runosta nimeltä ”Tuumiljin tappaneen karhun kohtalo”. Edellinen löytyy Susi-avauksesta otsikolla ”Peto on aina peto”.
Tuumilj-äijä menee metsälle ja karhu hyökkää yllättäen hänen kimppuunsa. Edes Tuumiljin koira ei kykene häntä pelastamaan vaan se palaa yksin kotiin. Voisiko olla niin, että koirakaan ei aina vainua karhua sillä runossa sanotaan karhun väijyessä Tuumiljia:
”Kas vain, siellä on
Tuumilj-äijän peurahirvaan kokoinen koira.
Se oli kuonohajueläimen kuonohajuinen,
mutta minä en hajua päästänyt.”
Kuvataan miten molemmat menevät karhua huomaamatta ohi ja karhu hyökkää väijyksistä Tuumiljin kimppuun.
”Tuon kimppuun hän silloin hyökkäsi.
Kylän kuulevan suuren ääneen
hän päästää!”
Tuumilj ja karhu taistelevat kunnes Tuumiljille käy huonosti:
”Hänen molemmat porohärän-anturannahka-pohjaiset
koipinahka-saappaansa
silloin luiskahtavat.
Tomuisen maan kamaralle,
sammaleisen maan kamaralle
hänet paiskattiin!
Tuumilj-äijän reisi repäistään:
verikuonoinen veripaarma
siitä lähtee lentämään.
Hänen hartiansa repäistään:
verikuonoinen verisääski
siitä lähtee lentämään.
Harjun sammalikkoon
hänet survottiin,
metsän sammalikkoon
hänet paiskattiin.
Kylän rakentamiseen riittävä ruokakuoppa
tehtiin hänestä,
kaupungin rakentamiseen riittävä ruokakuoppa
tehtiin hänestä.”
Runo jatkuu ja seuraavana päivänä Tuumiljin kaksi poikaa surmaavat karhun, joka oli surmannut heidän isänsä.
Eivät karhut taida olla ihan niin viattomia, ihmistä väistäviä mussukoita kuin annetaan ymmärtää. Ilmeisesti on syytä varoa ettei joudu karhun ruokakuoppaan.
Karhut on vaarattomia vain siellä missä niitä ei ole. Sieltähän ne yleensä tulee noita karhuja ja susia puolustavat repliikit.
Tulisivat tänne elämään sen fifinsä kanssa tuonne syrjäseudulle niin taitaisi mieli muuttua.
niitä vois pyydystää ja myydä noille venäjän ja öljymaitten ökyrikkaille
Eiköhän myyvä nuita hyvvii kirjuttajia noille hiljasille palstolle. Ne vois maksaa hyvin niin sais palstoilleen eloa.
Hei ketä tarjottas ensin ja millä hintaa ja kelle.
myytäs tanhijo ja laila ja huvoatta ja kamuttaja ja tahvonen ja heska ja joku muuhin vielä hyvin kalliilla. Siis ei kaikkii vaan joku niistä.
Se matkija simo voitas myyvä hyvin halavalla tai annettas vaikka iliman. Jos vaen löytys jostaen joku sen huolii. Vuan se voiskii olla vaekeeta. Kohta ne kuitennii halluu perruu kauppasa.
se on mun entinen ope ja oli reilu ja oikeuvenmukanen jätkä. ainut huono puoli että se oli ihan fanaattinen Lieksa-fani.puhuttiin vaikka Kreikan historiasta niin kohta oli Lieksa esillä
Huuhkajia ei petetä ne on viisaita lintuja
jos et hiljene kun ei kerran ole asiaa
Huuhkaja on rauhoitettu. Tulisi kalliiksi se huuhkajasoppa. Muutenkin on niin komea lintu. Tiedän alueen missä pesivät. Käyn keväällä kuuntelemassa niitten soidinlaulua siis huhuilua.
Sen Pielisen Ballaadin sanoja ja entä säveltä.
Ne oli jonkun linkissä mutta en muista missä
Laitan heti linkin kun löytyy
että oli kalevala mitalla joten etsi kalevalan nuotit
Mutta kun ei toiminut, otin pois, tässä uuvelleen:
www.kolumbus.fi/pertti.k.mustonen/jalanjaljet.htm
ihmevirtuoosi. Mistä sinulla on tuo kaekki?
tuota elämänkokemusta ja sen perusteella oun suanna seleville, jotta on olemassa semmonen hakukone kun kuukle, sieltä.
minulla on taennu suuntaatuu viärrään suuntaan tuo kokemus. En oekkeen ossoo sitä kooklee käätellä, no ihan vähän ossoon. Ylleesä männöö pielleen.
käy varmaan sinun kimppuun jos ei saa tanhioo nujerrettua
Tuo henkilö teki nyt pahan erehdyksen ja riippuu Tanhio Takatalvesta miten kovan rapsun haluaa vainoojalleen.
Toivottavasti ei paina villaisella
Laita lisää ole hyvä
Tässä on hyvä juttu.
Minne Laila on hävinnyt täältä kirjoittelemasta?
Laila taisi olla joku historian tutkija, ilmeisesti eläkkeellä.
Vieläkö elänee.
Kirjoitteli harvinaisista asioista.
Laila on lieksalais syntynen ja viettää eläkepäiviään Lieksassa. Nimeä en kerro mutta asuu entisen kauppalan alueella.
Oliko opettajana Lieksassa.
Ei ollut vaan oli tutkijana Helsingissä.