Millä motivaatio pysyviin muutoksiin?

Minä olen harrastanut punttisalia. Vaikka se ei laihdutakaan, sillä on ollut suotuisa vaikutus sokereihin. Muukin liikunta sujuu paljon paremmin, kun lihaksiin on tullut voimaa. Olen myöskin huomannut, että laihduttaminen on äkkiä muuttunut helpoksi. Ei tarvitse juurikaan vähentää syömistä. Ilmeisesti lihakset käyttävät energiaa enemmän nyt.

Minulla todettiin 2-tyypin diabetes muutama vuosi sitten. Mitat taisivat silloin olla 169cm 83kg. Mukana tietysti tuurillani "kaikki mausteet" eli kolesterolit ja verenpaineet.

Kokeilin alkuun hiihtämistä, pieniä lenkkejä hyvässä ilmassa. Lipsuminen otti päähän ja suututti ja turhautti koko homma. Meinasin tehdä sivakoista pilkettä.

Verensokerin omaseuranta kuitenkin motivoi liikkumaan. Tuntui tosi mukavalta huomata, että kun oli illalla hiihtänyt 2x2,5km lenkin, olivat aamun paastosokerit pikkasen alle 5:n, kun ilman liikuntaa ne olivat yli 7.

Keväällä kokeilin muutamia kertoja sauvakävelyä, meinasin seota. En voinut sietää koko hommaa.

Lääkärintarkastuksessa lääkärini esitti minulle liikunnaksi rullaluistelua, olin ihan varma, että eipä ole tohtorilla itselläkään lääkitys ihan kohdallaan...


Jotain tuosta jäi kaivamaan ja niinpä ostin kesän aikana rullaluistimet, ekan kesän harjoittelin niillä etenemistä ja pysähtymistä suljetuilla alueilla ja piilossa katseilta. "Mitä se vanha mies nyt tuollalailla, hoitoonhan se..."


Pikkuhiljaa ensimmäisen vuoden aikana liikuin vain senverran, että olisin halunnut liikkua pikkasen enemmän kun kerran olin lähtenyt ja niin että liikkuminen tuntui hyvältä. Etsin sellaisen valaistun ladun, jossa ei ollut höyrykoneita (= hiihtäjä, joka haluaa, jaksaa ja osaa mennä suksilla tosi lujaa). Hiihdin 2,5km lasten lenkkiä ja jos siltä tuntui niin vetäisin komeasti toisenkin kierroksen!

Seuraavana kesänä, kun olin riittävästi harjoitellut, lähdin rullaluistelemaan rauhallisille kevyenliikenteenväylille. Se napsahti, pidän yhä, että se on parasta liikuntaa, mitä voi harrastaa vaatteet päällä. Otin parin kesän jälkeen mukaan sauvat ja opettelin sauvarullaluistelun.

Kiinnitin huomiota syömiseeni, tiedostin sen, että sokeri ei ole niin pahasta kuin rasva ja että ihan kaikkea voi diabeetikkokin syödä.

Nyt sauvarullaluistelen 0-5krt/vko ja pidän siitä todella. Talvisin hiihtelen perinteistä 5km latua, joskus komeasti vetäistään jopa toinenkin kierros! (jokohan tänä talvena jonain kauniina päivänä menisi kolme kierrosta..)


Nyt 76kg, pituus ennallaan.

Huh mikä omaelämänkerta....

Kuitenkin. Aloita pikkuhiljaa, löydä oma lajisi, jätä vähän nälkää seuraavaan harjoitukseen. Kiinnitä huomiota mitä ja milloin syöt, liika ja väärä rasva on paha juttu ja vaikeasti kulutettavissa.
Salli itsellesi herkkuja, mutta rajoita ja muista, että se vaan sitten on jossainvaiheessa kulutettava pois...

Kyllä motivaatiota riittää kun palauttaa mieliin mitä on edessä ellei sokereista pidä huolta! Silmät, jalat, munuaiset, hermot. Pikku lenkki päivittäin on pieni vaiva loppuelämän vaivoihin verrattuna.