Ensi- ja Turvakotien liitto on nyt 61 vuotta vanha. Liitto on perustettu 24.9 1945 lähinnä Miina Sillanpään aloitteesta. Ensikoteja oli jo muutama olemassa ennen liiton perustamista Helsingissä, Oulussa, Porissa, Tampereella ja Turussa. Näiden kotien pohjalta syntyi siis Ensi- ja Turvakotien liitto.
Ensikotien perustamista vastustettiin varsin voimakkaasti, syynä oli nämä hyvinkin tutut teemat. Kotien katsottiin murentavan perheinstituutiota, vähentävän isän merkitystä perheissä ja kannustavan naisia siveettömään (itsekkääseen) elämään. Suomessa ensikodit poikkesivat kansainvälisestä käytännöstä siinä, että toiminta oli feminististä. Täällä pyrittiin mahdollistamaan äitien ja lasten elämän jatkuminen kun taas muualla vastaavat kodit toimivat lähinnä adoptiota edeltävänä hoitopaikkana. Yksinäisten äitien ei katsottu olevan kykeneviä hoitamaan lapsiaan ja perheiden merkityksen pelättiin murenevan mikäli tälläistä toimintaa tuettaisiin. Suomessa oltiin siis varsin edistyksellisiä. Syynä oli (luultavasti) sosiaalidemokraattisten naisten jo valmis kokemus lastenhoitotyöstä, lähinnä Parasta lapsille ry.n toiminnan kautta. Parasta lapsille ry.n toimintaperiaatteisiin kuului tukea työläislasten pärjäämistä omissa kodeissaan, MLL:n pykimyksenähän oli kasvattaa lapset "sivistyskodeissa". Lähinnä punaorvot joutuivat tämän "oikeaoppisen kasvatuksen" kohteeksi.
Turvakotitoiminta käynnistyi kokeiluprojektina (vasta) 1979. Koteja vastustettiin varsin paljon, syynä taas tuttu perheinstituution hajoamisen pelko. Perheväkivallan katsottiin olevan perheen sisäinen asia. Feminismiaatteen pelättiin leviävän myös turvakotien kautta. Turvakotien toiminta laajeni myös väkivaltaisten miesten auttamiseen hieman myöhemmin.
Ensi- ja Turvakotien liiton toimintafilosofian on kiteyttänyt liiton johtaja Marita Ruohonen näin:
"Ensi- ja turvakotien liitto jäsenyhdistyksineen on kansalaisjärjestö ja lastensuojelujärjestö. Toiminnan perusta on koko historian ajan ollut tasa-arvo, solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus. Tasa-arvolla on toiminnassamme laaja merkitys. Olemme sekä sosiaalisen ja taloudellisen tasa-arvon että sukupuolten tasa-arvon asialla".
Tämän historiallisen katsauksen tarkoituksena on tuoda hieman vaihtelua tähän yksipuolistuneeseen keskusteluun ja liputtaa samalla suomalaisten naisten järjestötyölle. Hyvä me.
Ensikotien perustamista vastustettiin varsin voimakkaasti, syynä oli nämä hyvinkin tutut teemat. Kotien katsottiin murentavan perheinstituutiota, vähentävän isän merkitystä perheissä ja kannustavan naisia siveettömään (itsekkääseen) elämään. Suomessa ensikodit poikkesivat kansainvälisestä käytännöstä siinä, että toiminta oli feminististä. Täällä pyrittiin mahdollistamaan äitien ja lasten elämän jatkuminen kun taas muualla vastaavat kodit toimivat lähinnä adoptiota edeltävänä hoitopaikkana. Yksinäisten äitien ei katsottu olevan kykeneviä hoitamaan lapsiaan ja perheiden merkityksen pelättiin murenevan mikäli tälläistä toimintaa tuettaisiin. Suomessa oltiin siis varsin edistyksellisiä. Syynä oli (luultavasti) sosiaalidemokraattisten naisten jo valmis kokemus lastenhoitotyöstä, lähinnä Parasta lapsille ry.n toiminnan kautta. Parasta lapsille ry.n toimintaperiaatteisiin kuului tukea työläislasten pärjäämistä omissa kodeissaan, MLL:n pykimyksenähän oli kasvattaa lapset "sivistyskodeissa". Lähinnä punaorvot joutuivat tämän "oikeaoppisen kasvatuksen" kohteeksi.
Turvakotitoiminta käynnistyi kokeiluprojektina (vasta) 1979. Koteja vastustettiin varsin paljon, syynä taas tuttu perheinstituution hajoamisen pelko. Perheväkivallan katsottiin olevan perheen sisäinen asia. Feminismiaatteen pelättiin leviävän myös turvakotien kautta. Turvakotien toiminta laajeni myös väkivaltaisten miesten auttamiseen hieman myöhemmin.
Ensi- ja Turvakotien liiton toimintafilosofian on kiteyttänyt liiton johtaja Marita Ruohonen näin:
"Ensi- ja turvakotien liitto jäsenyhdistyksineen on kansalaisjärjestö ja lastensuojelujärjestö. Toiminnan perusta on koko historian ajan ollut tasa-arvo, solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus. Tasa-arvolla on toiminnassamme laaja merkitys. Olemme sekä sosiaalisen ja taloudellisen tasa-arvon että sukupuolten tasa-arvon asialla".
Tämän historiallisen katsauksen tarkoituksena on tuoda hieman vaihtelua tähän yksipuolistuneeseen keskusteluun ja liputtaa samalla suomalaisten naisten järjestötyölle. Hyvä me.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Siis mikäs näiden tällaisten turvakotien toiminta-ajatus on niinku ollut?
Järjestää vähän pientä puuhastelua naisille, sitähän se femnismi on, eikö niin?
Ollut ja on.
Turvakodit toimivat käsittääkseni lähinnä naisten ja lasten turvapaikkana ja väliaikaismajoituksena esimerkiksi perheväkivaltaa pakoon lähtiessä. Niissä saa myös neuvontaa ja henkistä apua, ja apua "seuraavaan siirtoon", ohjeita asunnon hankkimiseen, huoltajuusasioihin, avioeron vireillepanoon yms.
Siinä yksi toiminta-ajatus jonka minä olen henkilökohtaisesti nähnyt (itse en ollut asiakkaana), muita varmastikin on.
***
Missäs vaiheessa sustakin on tullut kitkerä ämmä?
Hyvinhän sä määrittelit, ei siinä mitään, mutta hakusanaksi sopisi paremmin 'Tupperware-kutsut' kuin 'turvakodit'.
Mutta mutta. Miksi pitää olla turvakoti? Ei kai niitä huvikseen perustettu?
Että tuollainen tapaus. Ilmankos järjestelmä on jäänytkin meikäläiselle vieraaksi - faija ei koskaan ajanut perhettään lumihankeen. Ja kyllä se on niin että isien käytös perityy pojille, aijaijai. Aijaijai! AIJAIJAIJAIJAIJAI!! Aijai. Ai?
Niin tosiaan mähän olen myös perheenisä. Eikä mun lapsenikaan tiedä turvakodeista tuon taivaallista. Aukko sivistyksessä, pääsee joku nyt sanomaan.
Feministit ovat, paitsi karvaisia ja lihavia, myös kitkeriä ämmiä, eikö tämä ole tullut hyvinkin selväksi tätä palstakirjoittelua seuratessa?
Turvakoteina toimivat ensin liiton ensikodit, ne olivat (yksityiskoteja lukuunottamatta) ainoita paikkoja jossa turvaa perheväkivallalta sai. Poliisit eivät kovin mielellään perheväkivaltaan puuttuneet, se katsottiin perheen sisäiseksi asiaksi. Vasta lainsäädäntöteitse saatiin väkivalta myös yhteiskunnalliseksi ongelmaksi, tässä työssä olivat Ensi- ja Turvakotien liitto aktiivinen ja tietenkin myös muut femininstiset järjestöt.
Suomalainen Ensi- ja Turvakotienliiton toiminta on vientitavaraa, ideaa on järjestälmisesti markkinoitu maailmalla lähinnä ihmisoikeusjärjestöjen kautta. Suomalainen toiminta on ollut ja on jossakin mielessä edelleenkin radikaalia. Ennakkoluulot muualla ovat samat kuin Suomessa aikoinaan. Turvakotien toimintafilosofiassa korostuu oikeus väkivallattomaan elämään ja lapsuuteen, tämän vuoksi niiden katsotaan murentavan yhteiskunnallisia perusteita, ts. miesten oikeutta hallita perheitään.
Kunnioitan keskustelunavaustasi, mutta jotenkin tässä silti jouduttiin lihavuus-, karvaisuus- ja kitkeryysteeman ympärille.
Antsun päiväunissa 'feministi' on pitkä ja komea piikkikorkomimmi hienossa meikissään ja kaikin puolin tyylikkäänä. Sellaisen kanssa Antsu - edelleen päiväunissaan - istuu trendikahvilan ikkunapöydässä ja keskustelee latten äärellä Tärkeistä Yhteiskunnallisista Asioista.
Antsun todellisuudessa feministi... niin, missä he ovat todellisuudessa? Nettikeskustelu on ollut ainoa tapa "nähdä" teikäläisiä! Mutta hyvä näinkin.
...että toivottavasti ei koskaan tiedäkään. Minä tiedän koska olen vierestä katsonut useammin kuin kerran kun sinne on menty. Ei ole kaunista katseltavaa, ei ennen eikä jälkeen. (no okei, yksi tapaus on päättynyt onnellisesti)
Se on positiivinen aukko sivistyksessä :D
***
Viivi Avellan on muuten jotakuinkin samaa
mieltä kanssasi noista feministeistä (lähde: männäviikonlopun iltapäivälehti). On se silti ihan näpsäkkä tyttö. Siis mun mielestä:
http://images.google.fi/imgres?imgurl=http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/helmi/6viikonvaihde/treffit/viivi/345570_150x240.jpg&imgrefurl=http://www.mtv3.fi/helmi2005/viikonvaihde/artikkeli.shtml/395679?viikonvaihde-treffit&h=240&w=150&sz=9&tbnid=TkfFdLA-BsM-zM:&tbnh=110&tbnw=69&prev=/images?q=viivi avellan&start=2&sa=X&oi=images&ct=image&cd=2
on näin häikäisevän piip! En ymmärrä kuinka te feministit jaksatte yrittää valistaa saappaita vuodesta toiseen.
Kyllä täällä on varsin hyviä keskustelijoita sekä miehissä, että naisissa. Tämän aloituksen en edes odottanut poikivan keskustelua. Kyse on lähinnä minun mielenkiinnon kohteesta. Herrasmiehenä Antsux pyrki hieman osallistumaan, hänkin ilmeisesti tiesi, ettei tähän ketjuun muuten viestjä tule.
Hedelmäälisyyshoitoihin kohdistunut kritiikki on, mielenkiintoista kyllä, samanlaista kuin aikoinaan ensikoteja kohtaan kohdistettu. Argumentaatio on samaa, on aika jännä todeta se, etteivät ihmiset juurikaan muutu. Ainoastaan mielenkiinnon kohteet vaihtuvat.
Valistaminen on itsetyytyväistä touhua ja siten ylhäältä alaspäin annetua, ettei "valistajien" kannatakaan odottaa kovi innostunutta vastaanottoa.
ketä hyviä keskustelijoita täällä muka on?
Menneinä aikoina ei ollut tavatonta, että naiset tietyissä tapauksissa surmasivat vastasyntyneen lapsensa, antoivat (passiivisina) sen kuolla tai j ättivät heitteille. Eikö ensikotijärjestelmä omalta osaltaan ollut edesauttamassa sitä, että tällaiset äärimmäiset perheen hajoamiset vähenivät? Onhan äidin ja lapsen suhteen traaginen katkaiseminen myös perheen hajoamista, vai mitä?
Jopa kirkkokin hyväksyi vastasyntyneen lapsen hoidotta jättämisen aikoinaan, etenkin jos lapsi oli vammainen tai muuten lapsia oli liikaa. Varsin tavallistahan se oli aikoinaan. Aviottomat äidit myös surmasivat lapsiaan, heidät toki tästä teostaan myös tuomittiin. Perheen sisällä lasten hoidotta jättäminen oli jotenkin hyväksytävämpää. Aviottomien äitien kohdalla tätä ei sallittu, syynä tähän lienee ollut lähinnä sivellisyys kasvatus. Synnistä oli kannettava vastuu.
Lapset nähtiin myös irrallisina perheistään. Lapsien siojoittamista (adoptointia) ei nähty ongelmana, päinvastoin. Lasten kasvattaminen nähtiin sellaisena toimintana joka ainoastaan merkitsi jotain. Adoptiolasten alkuperän kertominen nähtiin tarpeeliseksi vasta viime vuosisanan loppupuolella. Lasten edun mukaiseksi katsottiin heidän eroittamisensa perheestään, tämän vuoksi oli mahdollista myös sotalasten Ruotsiin lähettäminen. Siinä ei nähty mitään ongelmaa olevan. Lasten katsottiin kestävän mitä vain.
Ensikodit vähensivät varsin paljon sekä adoptioita, että myös lasten surmaamisia. Ensikodit edistivät myös sitä käsitystä, että naisten on mahdollista jatkaa elämäänsä myös aviottoman lapsen kanssa, tämän katsottiin heikentävän yhteiskunta moraalia. Naisten vapaus ei ollut toivottavaa, seksuaalinen vapautuminen oli lisäksi erittäin vaarallista. Seksuaalisen vapauden eräs todiste oli tietenkin avioton lapsi. Nämä äpärät olivat jo sinällään vaarallisia.
kertoi lapsuudestaan muiston, jolloin heiltä annettiin kaksi sisarusta naapurille. Yksi lapsi oli pienenä menehtynytkin johonkin aliravitsemukseen. Lasten pois antamiselle oli syynä se, että isäni isän kuoltua ei perheellä ollut mitenkään varaa ruokkia kaikkia vekaroita.
Muinoin on varmasti moniin erilaisiin surullisiin tapahtumiin ollut syynä juuri köyhyys... Tällaistahan ei pitäisi enää nykysuomessa olla, vaan sosiaaliturva huolehtii ainakin jonkinlaisen leivän jokaiseen pöytään.
Itse en ole ainakaan mielestäni törmännyt nykypäivinä turvakotien vastustamiseen. Omasta mielestäni ne kuuluisivat kunnallisen rahoituksen piiriin. Tietenkin kunnan tai valtion osallistuminen erilaisiin toimintoihin lisää niiden byrokratiaa roimasti sekä hidastaa ja heikentää joustavuutta. Mutta rahoitus olisi varmasti tällaiselle toiminnalle joka tapauksessa tervetullutta. Eikös RAY rahoita näitä turvakoteja jonkin verran?
Mutta eikö oleellisempaa olisi keskittyä nykyhetkeen kuin syyllistää joskus vaikkapa väärin tiedoin turvakoteja vastustaneita? Mikäli kansa on kovin sivistymätöntä ja kouluttamatonta niin heitä on helppo saada vastustamaan lähes mitä vaan. Varsinkin jos porukka on kovin uskonnollista, sen varjolla voidaan mikä tahansa asia saada synnin piiriin.
Turvakoteja rahoitetaan myös sosiaali- ja terveysministeriön toimesta ja tietenkin RAY,n avustuksilla. Perustoiminnot on pystyttävä kattamaan pysyvällä rahoituksella, kunnan maksusitoumukset kattavat siis ainoastaan käyttökulut. Kunnallisia turvakoteja on jo nyt jonkin verran.
Lapsien luovuttaminen kasvateiksi oli varsin tavanomaista aikoinaan ja siinä ei nähty mitään pahaa olevan. Samoin lasten lähettämistä jopa hyvinkin kauaksi kotoa koulun asuntoloihin harrastettiin. Maaseudulla koulut olivat pitkien matkojen päässä ja jo alakouluikäiset joutuvat asuntoloissa aikansa viettämään.
Tarkoitukseni ei ollut syyllistää ketään. Pyrin lähinnä haarukoimaan sitä, kuinka lastensuojelu ja perhekäsitys on aikojen saatossa muuttunut. Historiallinen perspektiivi auttaa joskus hahmottamaan sitäkin, millä perusteilla kannanottoja annetaan. Nythän hedelmällisyyshoidoissa on mielenkiintoinen tilanne. Yksinäisten naisten ja naisparien hoitoja pyritään torppaamaan perheinstituution korostamisella ja perimän tietämisen merkityksestä kiistellään. Nämä ovat näitä teemoja, joista siis ollaan keskustelua käyty, vaikkakin toisessa tilanteessa, jo aikoja sitten.
Minä henkilökohtaisesti, haluaisin ainoastaan sitä, että keinoalkuisten lasten olisi saatava tietää biologinen perimänsä, näin täytyisi olla, syntyipä lapsi mihin perhemuotoon tahansa.
Lasten parasta on pyritty aina ajattelemaan ja niinhän sitä edelleen tehdään. Ihmisten tietämyksen rajat ovat vain niin ahtaat ja aikansa vankeja. Lastenoikeudet ovat myös politiikan tekemisen keinoja ja (luultavasti) tämäkin tapahtuu ainoastaan hyvää tarkoittaen.
nimenomaan lapsen etu ja oikeus, etuoikeus, on tietää biologiset vanhempansa. esm sukupuunsa oksia rakentaessaan, identiteetin kannalta. hhoidoissa mielestäni on pidettävä huolta tästä seikasta ja estettävä anonyymina tapahtuva sukusolujen luovutus.
hedelmöityshoitolain tarvehan on lähtökohdiltaan lääketieteellinen, suomea sitoo kansainväliset biolääketieteen sopimukset, jotka kieltävät alkion monistamisen ja rodunjalostuksen sekä ihmisoikeusjulistus, joka määrittää myös lapsen oikeudet molempiin vanhempiin sekä biologiseen sukulaisuuteen. kys laki siis ei ole yksinhuoltajien ja lesbojen lisääntymisoikeuslaki, vaan määrittää lääketieteellisesti perusteltua avusteisteista lisääntymistä, ottamalla huomioon kaikkien tapahtumaan liittyvien osapuolten oikeusturvan toteutumisen.
ikävää, että jotkut edistyksellisinä itseään pitävät ryhmät haluavat julkisuutta hyväkseen käyttäen väheksyä ja peräti poistaa miehen osuuden ihmisen suvun jatkumosta.
"Minä henkilökohtaisesti, haluaisin ainoastaan sitä, että keinoalkuisten lasten olisi saatava tietää biologinen perimänsä, näin täytyisi olla, syntyipä lapsi mihin perhemuotoon tahansa."
Jos oletamme lapsen saaneen alkunsa keinohedelmöityksellä (perhemuodolla ei ole väliä) ja hänellä on oikeus tietää perimänsä eli esimerkiksi tietää biologinen isänsä tai äitinsä. Niin millaisia oikeuksia lapsella olisi biologiseen vanhempaansa ja mitä velvollisuuksia olisi biologisella vanhemmalla. Tällä asialla on suuresti merkitystä esimerkiksi perintökaareen. Voiko lapsi vaatia esimerkiksi spermaa luovuttaneen biologisen isänsä tunnustamaan itsensä, tai esimerkiksi lapsen äiti?
Itselläni ei ole niin hyvä usko ihmiseen kuin sinulla. Tästä syystä esimerkiksi en pidä mitenkään mahdottomana, että lapsia käytetään hyväksi pelkästään omien tarkoitusperien saavuttamiseksi niin politiikassa kuin arkielämässäkin.
Adoptio myös lopettaa täysin biologisten vanhenpien vastuun. Perintöoikeutta eikä huolenpito velvollisuutta siis enää ole. H.hoitojen kohdalla tämä olisi täysin samanlainen tilanne. Tieto on tässä se oleellinen tekijä. Ihmisillä on yllättävän vahvana tarve tietää omat biologiset juurensa ja lainsäädönnöllisiä esteitä tiedon saamiseen ei pitäisi tehdä.
Ihmisten käsitys omasta oikeassa olemisesta on yllättävän vahva ja mikäli tämän tunteen pohjalta lähdetään päätöksiä tekemään, ne voivat näyttää itsekkäiltä, vaikka takana oleva pyrkimys olisi motiveiltaan ainoastaan hyvään pyrkivä. Aika vähän ihmiset tietoisesti johtavat toisia harhaan ja pyrkivät tahallaan tekemään vahingollisia päätöksiä. Ihmiset enemmistönä pyrkivät kuitenkin hyvään lopputulemaan kaikkien kannalta. Ongelmat ovat lähinnä näkemyseroissa. Lasten kohdalla on myös vaikea ymmärtää, heidän kykyään hahmottaa maailmaa. Tietoisuus lasten maailmasta on edelleen puutteellinen, tosin se tarkentuu koko ajan.
Hyvältä ajatukselta kuulostaa biologisen alkuperänsä tietoon saaminen myös luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneen lapsen kohdalla. Eri asia on sitten mitä oikeuksia/velvollisuuksia halutaan luovuttajalla olevan. Mikä on riittävästi? Elatusvelvollisuus? Oikeus vanhemmuuteen? Minusta olisi oikeutettua saada tietää geneettinen perimänsä, alkuperänsä, etnisyytensä tms. Saada kuvaus luovuttajasta ja vaikkapa hänen kirjeensä tms. mahdollisesti luovutussoluilla alkkunsa saaneelle lapselle. Mitä hän haluaa itsestään kertoa biologiselle jälkeläiselleen.
Kohtuutonta minusta olisi pyytää luovuttajaa esimerkiksi antamaan nimensä tai yhteystietonsa. Oletetaan että luovutan munasoluja joskus, en ole ielä päättänyt teenkö sen vai en. Haluan auttaa alpsettomuudesta kärsiviä omalta osaltani tuolla teolla, ja haluaisin että mahdollinen biologinen jälkeläiseni tietää minusta jotakin olennaista, koska tulee kantamaan minun perimääni itsessään koko elämänsä. En kuitenkaan halua ovelleni tuntematonta nuorta joka ilmoittaa olevansa minun lapseni, sillä hän on sitä vain niille jotka kasvattivat hänet, ei minulle.
Mietin tässä miten itse suhtautuisin jos kuulisin olevani biologisesti jotain muuta kuin luulen olevani. Hmmh... nyt tuntuu että en biologista vanhempaani välttämättä haluaisi edes tavata, mutta olisi mukava tietää jotakin. En ole ihan varma. Toisaalta tuntuu etten tahtoisi tietä mitään vaan jatkaa elämää ajatellen ihan ninkuin nytkin, isääni ja äitiäni sellaisina kuin ne tiedän. Mutta enhän tiedä suhtautumistani ennen kuin jos se tilanne joskus tulisi eteen :D
***