tuolla alemmassa Rock musiikkiketjussa

Olen ollut johdonmukaisesti kaikissa mielipiteissäni tällä raamatullisella linjalla ja aion vastakin olla:"Minä TIEDÄN ja OLEN VARMA HERRASSA JEESUKSESSA ettei MIKÄÄN ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää."(Room. 14:14). Jaetta ei ole repäisty tekstiyhteydestä, lue koko luku! Lue myös KAIKKI mitä Jeesus opettaa synnistä!
Tiedän, että tää Raamatun opetus loukkaa heikkoja veljiä ja siskoja, koska paha nähdään mieluummin esineissä, ruuissa, juomissa, lääkkeissä, musiikissa, tv:ssä jne jne.
En ole ottanut huomioon hellareitten, vapislaisten enkä luterilaisten perinnäissääntöjä, joten toivon, että keskustelijat perustaa näkemyksensä Raamatun selvään Sanaan.

Minusta on uskomattoman naiivia ajatella, että saatana ei saisi koskea musiikkiin. Sehän on kummallista taikauskoa ja itsepetosta ajatella niin.

En lähtisi kärjistämään ihan noin kovalla kädellä kuin sinä teet. Muistahan että monissa seurakunnissa käytetään rokahtavaa musiikki evankeliomis tarkoituksessa. Rauhallinen rock musiikki nimestään huolimatta pyhitetään Kristuksen käyttöön. Ja se toimii. Mielestäni rauhallinen rock on kaunista. Eikä rytmissä mitään vikaa ole.
Musiikki asioissa mennään herkästi makuasioihin. Kaikilla on musiikin suhteen hieman erilainen maku.

Muutamien, kuten "uskossa tänään" ja " pentecostalin" viesteissä näistä rockiasioista on tullut esille että saatana "tuottaa lihalle mieluista musiikkia".

Tulee mieleen saako musiikki, hengellinen musiikki, tuntua hyvälle?
Kuka pystyy sanomaan vilpittömästi, että kokoillan ylistyskokouksen jälkeen kun olet laulanut ja rukoillut, sinusta tuntuu hyvälle, mutta ei ollenkaan fyysisessä olemuksessasi. Ainoastaan hengessä tms.
Väitän että Jumalalle soitettu musiikki saa kuullostaa ja tuntua hyvälle. Miksei saisi?

"...kova heavy metal rock ja sen kaltainen voi helposti olla juuri sielunviholliselta saatua musisointia..."

Ymmärrän tuon ajatuksen. Voi olla, kuten myös mikä tahansa musiikki voi olla siekkarin ovelaa eksytystä.
Haluaisin kysyä että mikä on se raja?
Mitä käytännön tasolla tulee tehdä hengelliselle laululle (rauhallinen kitara veisu, suosikki virtesi vaikka) että siitä tulee paha. Onko oikeasti niin että kitarassa särö, rummut ja basso lopettaa Jumalan mahdollisuudet toimia?

"-jos meidän on saatava soittaa ja kuunnella, lihamme tyydyttämiseksi kovaa rockkia tai muuta saatanallista musiikkia srk:ssa ja nuorten toiminnassa,-emme ole enää Jumalan palvelijoita vaan pirun ! "

Eikö tuo päde kaikkeen?
Jos urheilemme siksi että lihamme (ja mielemme) pitävät siitä. Onko se oikein? Ihan ajatusleikkinä...
Voisiko sanoa "jos meidän on saatava kuunnella kuoromusiikkia jotta voimme nauttia kokouksesta..."
Ei tässä kenenkään ole pakko. Ei kyse ole riippuvuudesta, vaan musiikki mausta.

Eräs englantilainen pastori sanoi: "shh, be quiet, that Holy Spirit wont wake up" (tämä oli häneltä sarkastisesti sanottu. Asiayhteys oli ylistys ja musiikki.