Ei helluntailaisuus ole sitä, mitä pahimmat esimerkit sen keskuudessa on, joka ryhmässä on vikaanmenneitä ja eksyneitä.
Pitää arvioida kokonaisuutta, katsoa asiaa laajemmin, kun tuomitsee tai punnitsee kokonaisen herätysliikkeen.
Nykyisin parannuksen tekemistä ja korjattavaa on entistä useammassa helluntaiseurakunnassa, joten kokonaiskuva ei ole kovinkaan puhdas.
Helluntaiherätys koki parhaat päivänsä noin 1912 -- 1960.. Alkuvaiheessa oli jonkin verran sekavuutta ja vainoa Luterilaisen kirkon puolelta.
Tällä hetkellä Helluntaiherätys elää kovin sekavia aikoja, matka Luterilaisen kirkon kaltaiseksi laitoskirkoksi on alkanut ja hyvin Raamattua opettamaan kykenevät saarnamiehet ovat alkaneet käydä harvinaisiksi ja uudet opit, kuten menestysteologia, ovat valtaamassa monia helluntailaisia.
Helluntaiherätyksen toiminta on suurimmaksi osaksi ollut kiinni siitä, millaisia saarnaajia sen parissa on ollut. Jotkut heistä ovat olleet melko esimerkillisiä ja eläneetkin uskovien ihmisten tavalla.
Nykyisin on kovin monenlaisia saarnaajia, monia sellaisiakin, joiden ei edes kuuluisi saarnaajina toimia, joita Jumala ei ole tarkoittanut sellaisiin tehtäviin, heidän toimintansa antaa varsin huonon kuvan Helluntaiherätyksestä.
Herätysliikkeen tulisi omata mahdollisuus ja kyky, erottaa myös paikallisen helluntaiseurakunnan vikaan mennyt työntekijä, esimerkiksi sen tähden, että hänen opetuksessaan havaitaan Helluntaiherätyksen yleisestä linjasta selvästi poikkeavia opetuksia, kuten jotakin tunnettua harhaoppia.
Vanhemmiston tehtävä on valvoa seurakunnan paimenta, mutta toisinaan vanhemmisto ei ole tehtäväänsä kykenevä, silloin seurakuntalaisten tulisi itse tehdä asialle jotakin.
Aivan yhtä selvästi on nähtävissä kaikkinaista pahaa ja väärinkäytöksiä ja jopa rikoksia, Helluntaiherätyksen ulkopuolella, muissa kristillisissä suuntauksissa, yksittäisissä "uskovissa", mutta ei yksi tai kaksi mätää omenaa, tee koko puusta mätää. Ne jotka pahaa tekevät, pitäisi Jumalan sanan mukaan, poistaa seurakunnasta.
Ihmiset yleensä huomaavat ne, jotka poikkeavat huonolla tavalla, selvästi ja näkyvästi kaikista muista, siksi joku vikaan mennyt sananjulistaja huomataan ja muistetaan. Sellainen toiminta pilaa omalla alueellansa Helluntaiherätyksen mainetta myös uskomattomienkin silmissä.
Helluntaiherätyksen parissa on useita kymmeniä sananjulistajia, joista osa voisi ihan hyvin, hankkia leipänsä ja tekemisensä jollakin muulla tavalla ja jättää saarnaamisen ja opettamisen, niille jotka Jumala sille paikalle tahtoo asettaa.
Helluntaiherätyksen kohtalonkysymys, mielestäni on se, pystyykö Helluntaiherätys uudistumaan niin, että saarnaaja koulutus ja kasvatus, tuottaisi parempia saarnaajia seurakuntiin, sellaisia jotka pysyvät raamatullisessa opissa ja Jumalan voimassa.
Teologisen koulutuksen saaneita kuiviksi käyneitä kirkonmiehiä Helluntaiherätys ei tarvitse enää yhtään lisää.
Toinen kohtalonkysymys Helluntaiherätykselle on sen suhtautuminen harhaoppeihin ja muihin seurakuntiin ja ekumeniaan.
Helluntaiherätyksen tulisi olla omanlaatuisensa vaihtoehto, eikä suoranainen kopio Luterilaisesta kirkosta, joka kyllä kykenee täyttämään oman tarkoituksensa ja tehtävänsä ilman helluntailaisten apua.
Harhaoppien vaikutuksesta, siinä määrin kuin niitä helluntaiseurakuntalaisten parissa vastaanotetaan ja omaksutaan, koko Helluntaiherätys voi sisältä käsin muuttua joksikin sellaiseksi, mikä se ei alussa ollut, joka joksi sen ei ole tarpeen muuttua. Pysykööt Helluntaiherätys helluntailaisena ja olkoot muut opit kannattajineen omissa paikoissaan.
Harhaopit, joista tunnetuimmat helluntailaisuutta turmelemassa olevat, ovat menestysteologia ja Torontolaisuus, muut harhaopit eivät kykene yhtä tehokkaasti leviämään helluntailaisten keskuuteen.
Menestysteologia leviää muutamien siihen eksyneiden sananjulistajien kautta, jotka toimivat helluntaiherätyksen sisällä. Heidät pitäisi Helluntaiherätyksestä erottaa ja siten estää heitä enempää pahaa tekemästä.
Torontolaisuus on jo vaikeampi eksytys, koska helluntailaisuudessa on aina korostettu armolahjoja ja Jumalan ihmeitä, henkien erottelemisen lahjan ollessa aika harvinainen.
Ennen muinoin, oli enemmän niitä, jotka pystyivät sanomaan, mistä hengestä mikäkin toiminta oli, mutta nykyisin, melkein mikä tahansa kummastusta herättävä toiminta, arvellaan olevan Pyhästä Hengestä.
Torontolaisuuden vaikutuksien estäminen helluntaiseurakunnissa, edellyttäisi hyvää Jumalan sanan tuntemista ja henkien erottelun armolahjan raitista ja rohkeaa käyttämistä.
Toisen hengen saaneita sananjulistajia ja ihmisiä tulisi kavahtamalla kavahtaa, rukoilla heidän puolestaan, mutta estää heidän vaikutuksensa seurakunnissa. Vaikea asia.
Harhaoppia ei pidä suvaita ja ne jotka väärää opettavat, pitäisi erottaa seurakunnasta.
Mutta jos vanhemmisto ei sitä tee, pitäisi seurakuntalaisten itse tuoda heidät näkyviin sillä tavalla että muutkin ihmiset osaavat heitä varoa.
Tuossa kohdin, seurakuntalaisten tulisi olla varmoja mitä tekevät ja todella vakuuttuneita ja varmoja siitä, että kyseessä on todella väärä opetus.
Synti ja harhaoppi kulkevat käsikädessä yhdessä, siellä missä eletään synnissä, vaikka haureudessa ja ahneudessa, on yleensä myös harhaoppi, sillä synti vääristää ja turmelee opetuksen ja tuo seurakuntaan toisen hengen.
Niitä ihmisiä on kuitenkin melko vähän, jotka tuntevat sen verran Jumalan sanaa ja jotka ovat itse nähneet ja kokeneet eksytyksiä, osatakseen sanoa sen, että joku helluntailaisten keskuudessa opettava henkilö on harhaopettaja.
Siksi monen on ehkä tarpeen lukea enemmän asioihin perehtyneiden veljien kokemuksista heidän kirjoistaan. Matti Pyykkönen on kirjoittanut hyvän kirjan, siitä miten menestysteologia eksyttää ihmisiä.
Pitää arvioida kokonaisuutta, katsoa asiaa laajemmin, kun tuomitsee tai punnitsee kokonaisen herätysliikkeen.
Nykyisin parannuksen tekemistä ja korjattavaa on entistä useammassa helluntaiseurakunnassa, joten kokonaiskuva ei ole kovinkaan puhdas.
Helluntaiherätys koki parhaat päivänsä noin 1912 -- 1960.. Alkuvaiheessa oli jonkin verran sekavuutta ja vainoa Luterilaisen kirkon puolelta.
Tällä hetkellä Helluntaiherätys elää kovin sekavia aikoja, matka Luterilaisen kirkon kaltaiseksi laitoskirkoksi on alkanut ja hyvin Raamattua opettamaan kykenevät saarnamiehet ovat alkaneet käydä harvinaisiksi ja uudet opit, kuten menestysteologia, ovat valtaamassa monia helluntailaisia.
Helluntaiherätyksen toiminta on suurimmaksi osaksi ollut kiinni siitä, millaisia saarnaajia sen parissa on ollut. Jotkut heistä ovat olleet melko esimerkillisiä ja eläneetkin uskovien ihmisten tavalla.
Nykyisin on kovin monenlaisia saarnaajia, monia sellaisiakin, joiden ei edes kuuluisi saarnaajina toimia, joita Jumala ei ole tarkoittanut sellaisiin tehtäviin, heidän toimintansa antaa varsin huonon kuvan Helluntaiherätyksestä.
Herätysliikkeen tulisi omata mahdollisuus ja kyky, erottaa myös paikallisen helluntaiseurakunnan vikaan mennyt työntekijä, esimerkiksi sen tähden, että hänen opetuksessaan havaitaan Helluntaiherätyksen yleisestä linjasta selvästi poikkeavia opetuksia, kuten jotakin tunnettua harhaoppia.
Vanhemmiston tehtävä on valvoa seurakunnan paimenta, mutta toisinaan vanhemmisto ei ole tehtäväänsä kykenevä, silloin seurakuntalaisten tulisi itse tehdä asialle jotakin.
Aivan yhtä selvästi on nähtävissä kaikkinaista pahaa ja väärinkäytöksiä ja jopa rikoksia, Helluntaiherätyksen ulkopuolella, muissa kristillisissä suuntauksissa, yksittäisissä "uskovissa", mutta ei yksi tai kaksi mätää omenaa, tee koko puusta mätää. Ne jotka pahaa tekevät, pitäisi Jumalan sanan mukaan, poistaa seurakunnasta.
Ihmiset yleensä huomaavat ne, jotka poikkeavat huonolla tavalla, selvästi ja näkyvästi kaikista muista, siksi joku vikaan mennyt sananjulistaja huomataan ja muistetaan. Sellainen toiminta pilaa omalla alueellansa Helluntaiherätyksen mainetta myös uskomattomienkin silmissä.
Helluntaiherätyksen parissa on useita kymmeniä sananjulistajia, joista osa voisi ihan hyvin, hankkia leipänsä ja tekemisensä jollakin muulla tavalla ja jättää saarnaamisen ja opettamisen, niille jotka Jumala sille paikalle tahtoo asettaa.
Helluntaiherätyksen kohtalonkysymys, mielestäni on se, pystyykö Helluntaiherätys uudistumaan niin, että saarnaaja koulutus ja kasvatus, tuottaisi parempia saarnaajia seurakuntiin, sellaisia jotka pysyvät raamatullisessa opissa ja Jumalan voimassa.
Teologisen koulutuksen saaneita kuiviksi käyneitä kirkonmiehiä Helluntaiherätys ei tarvitse enää yhtään lisää.
Toinen kohtalonkysymys Helluntaiherätykselle on sen suhtautuminen harhaoppeihin ja muihin seurakuntiin ja ekumeniaan.
Helluntaiherätyksen tulisi olla omanlaatuisensa vaihtoehto, eikä suoranainen kopio Luterilaisesta kirkosta, joka kyllä kykenee täyttämään oman tarkoituksensa ja tehtävänsä ilman helluntailaisten apua.
Harhaoppien vaikutuksesta, siinä määrin kuin niitä helluntaiseurakuntalaisten parissa vastaanotetaan ja omaksutaan, koko Helluntaiherätys voi sisältä käsin muuttua joksikin sellaiseksi, mikä se ei alussa ollut, joka joksi sen ei ole tarpeen muuttua. Pysykööt Helluntaiherätys helluntailaisena ja olkoot muut opit kannattajineen omissa paikoissaan.
Harhaopit, joista tunnetuimmat helluntailaisuutta turmelemassa olevat, ovat menestysteologia ja Torontolaisuus, muut harhaopit eivät kykene yhtä tehokkaasti leviämään helluntailaisten keskuuteen.
Menestysteologia leviää muutamien siihen eksyneiden sananjulistajien kautta, jotka toimivat helluntaiherätyksen sisällä. Heidät pitäisi Helluntaiherätyksestä erottaa ja siten estää heitä enempää pahaa tekemästä.
Torontolaisuus on jo vaikeampi eksytys, koska helluntailaisuudessa on aina korostettu armolahjoja ja Jumalan ihmeitä, henkien erottelemisen lahjan ollessa aika harvinainen.
Ennen muinoin, oli enemmän niitä, jotka pystyivät sanomaan, mistä hengestä mikäkin toiminta oli, mutta nykyisin, melkein mikä tahansa kummastusta herättävä toiminta, arvellaan olevan Pyhästä Hengestä.
Torontolaisuuden vaikutuksien estäminen helluntaiseurakunnissa, edellyttäisi hyvää Jumalan sanan tuntemista ja henkien erottelun armolahjan raitista ja rohkeaa käyttämistä.
Toisen hengen saaneita sananjulistajia ja ihmisiä tulisi kavahtamalla kavahtaa, rukoilla heidän puolestaan, mutta estää heidän vaikutuksensa seurakunnissa. Vaikea asia.
Harhaoppia ei pidä suvaita ja ne jotka väärää opettavat, pitäisi erottaa seurakunnasta.
Mutta jos vanhemmisto ei sitä tee, pitäisi seurakuntalaisten itse tuoda heidät näkyviin sillä tavalla että muutkin ihmiset osaavat heitä varoa.
Tuossa kohdin, seurakuntalaisten tulisi olla varmoja mitä tekevät ja todella vakuuttuneita ja varmoja siitä, että kyseessä on todella väärä opetus.
Synti ja harhaoppi kulkevat käsikädessä yhdessä, siellä missä eletään synnissä, vaikka haureudessa ja ahneudessa, on yleensä myös harhaoppi, sillä synti vääristää ja turmelee opetuksen ja tuo seurakuntaan toisen hengen.
Niitä ihmisiä on kuitenkin melko vähän, jotka tuntevat sen verran Jumalan sanaa ja jotka ovat itse nähneet ja kokeneet eksytyksiä, osatakseen sanoa sen, että joku helluntailaisten keskuudessa opettava henkilö on harhaopettaja.
Siksi monen on ehkä tarpeen lukea enemmän asioihin perehtyneiden veljien kokemuksista heidän kirjoistaan. Matti Pyykkönen on kirjoittanut hyvän kirjan, siitä miten menestysteologia eksyttää ihmisiä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Haureuden henki on eksyttäväinen.
"Minun kansani kysyy puultansa, ja sen sauva sille vastaa; sillä haureuden henki on eksyttäväinen: haureudessa he ovat luopuneet tottelemasta Jumalaansa." ja "Heidän tekonsa eivät salli heidän kääntyä Jumalansa puoleen, sillä haureuden henki on heidän sisimmässänsä eivätkä he tunne Herraa" (Hoosea)
Israelin kansa luuli palvelevansa yhä Jahvea vaikka olivatkin jo kääntyneet palvelemaan Baalia ja taivaan sotajoukkoja.
Harhaopit ja luopumus tulevat viekkaasti ja salakavalasti valkeuden vaatteisiin puettuna ja ei pahaa eikä vanhaa vaan jotain uutta ja hyvää tarjoten. Näissä asioissa tuo hyvä on ehdottomasti parhaan pahin vihollinen.
Luopumukset ja eksytykset tulevat entisestään lisääntymään. Näin meille opetetaan Jumalan Sanassa.
Rakas Jumalan kansa. Heittäytykäämme Herramme eteen armoa ja varjelusta pyytämään. Hän voi (ja vain Hän) meitä auttaa.
"Oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus niinkuin ehtymätön puro" (Aamos 5:24)
että helluntaiherätyksessä arvostetaan nykyisin koulutusta, eritoten teologista sellaista.
vaikka nk. hengellinen varustus ja kutsumus ovatkin Jumalan antamia, ja edelleen ykkösiä srk työntekijöiden kriteereissä, niin nykypäivää seurakunnassa ovat myös koulutetut uskovat, itse lammaskatras.
menestystelogialla ja muilla harhaopeilla ei ole mitään yhteistä tekemistä pastoreiden koulutustason kanssa. ei myöskään yhdistyksestä yhdyskunnaksi muuttuminen tee seurakunnasta millään tavalla harhaoppialttiimpaa. kyse kun on edelleen henkimaailmoista, ei siitä, ollaanko yhdistyslain alaisia, vai yhdyskuntalain.
kuten muuallakin yhteiskunnassa, myös seurakunnissa väki alkaa olla yhä enemmän koulutetumpaa ja sitä ovat myös srk johtajisto eli vapaiden suuntien mukaan vanhimmistot. miksi pastorin siis pitäisi olla vain "raamattuopiston" käynyttä lajia?
harhaoppien ynnä muiden rikkaruohojen kitkeminen seurakunnasta ei ole aivan yksinkertainen juttu. ei se apostoli paavaliltakaan käynyt kädenkäänteessä.
juttelin muutama päivä sitten aiheesta erään suurehkon luterilaisen seurakunnan kirkkoherran kanssa ja hän toi esille juuri tuon saman vaikeuden omissa kuvioissaan.
luterilaisilla on kattojärjestönsä avulla helpompi käsitellä ko. ongelmia, mutta helluntaiherätyksen, joka on niinä "hyvinä 1912-1960 vuosina" levittäytynyt sadoiksi erillisiksi seurakunniksi, on vielä vaikeampi lähteä herätysliikkeenä "poistamaan pahaa keskuudestaan".
tähänkin ongelmaan helluntaiherätykseläisen kattojärjestön, helluntaikirkon, perustaminen on hyvä ratkaisu!
olimme kyseisen kirkkoherran kanssa yksimielisiä siitä, että kirkkojen olisi hedelmällistä koota tässäki(kin) voimansa yhteen. niillä paikkakunnilla, joissa yhteistyö eri srk välillä on jo tätä päivää, tuota työkalua, yhteistä uskoa Ristin Mieheen, voisi käyttää kaikkia kristillisiä kirkkoja vaivaamaa virusta vastaan.
olen samaa mieltä, että selkeästi harhaoppisetn julistajien toimintaan pitäisi puuttua ja tiedänkin, että asiasta keskustellaan yhä enemmän seurakuntien työntekijöiden yhteisissä kokoontumisissa, "helluntailaisissa kirkolliskokouksissa.
luulenpa, että on vain ajan kysymys, milloin eräskin tällä palstalla usein esimerkkinä oleva harhaopettaja saa virallisesti potkut työyhteydestä.
huomauttaisin vielä, etteivät ko. ongelmat ole helppoja nakkeja seurakunnille. sen näemme tapaus markku koiviston kohdalla.
Aloittaja on kirjoittanut niin tärkeästä aiheesta, että halusin poimia ne pääkohdat sieltä esille kaikkien luettavaksi.
"Toisen hengen saaneita sananjulistajia ja ihmisiä tulisi kavahtamalla kavahtaa, rukoilla heidän puolestaan, mutta estää heidän vaikutuksensa seurakunnissa. Vaikea asia."
Miksi se on niin vaikea asia estää heidän vaikutus? onko se niin, ettei saatana aja saatanaa ulos.
"Synti ja harhaoppi kulkevat käsikädessä yhdessä, siellä missä eletään synnissä, vaikka haureudessa ja ahneudessa, on yleensä myös harhaoppi, sillä synti vääristää ja turmelee opetuksen ja tuo seurakuntaan toisen hengen."
Aloittaja siis myöntää avoimesti, että helluntailaisuudessa on toinen henki.
Mielenkiintoinen kohta tämäkin tarkasteltavaksi, joten copsaanpa tuohon.
"Menestysteologia leviää muutamien siihen eksyneiden sananjulistajien kautta, jotka toimivat helluntaiherätyksen sisällä."
Mielenkiintoinen luettava oli tuo sinun tekstisi.