katsoiko kukaan tiistai illalla klo 22.05 alkanutta keskustelua, missä alholista vapautunut isä ja tämän tytär Hanna-Mari puhuivat perheen häpeästä. Isä ja äiti olivat tissutelleet lapsien läsnäollessa, kuitenkin olleet töissä, ja loppujen lopuksi tilanne loppui isän raitistumiseen v 1998, kun jäi kiinni ratista. Tytär oli äärimmäisen katkera j akitkerä juopolle kodilleen jakatsoi hoitaneensa jopa pikku veljensä. Tytär oli jo 30 v ja itse perheellinen mutta vihasi ja valiiti lapsuuttaan ja syytti kaikesta vanhempiaan mm. siitä ettei päässyt jatko-opiskelemaan, mielialojaan, huonoa itsetuntoaan. Äitiä hän EI HALUNNUT TAVATA kun tämä vielä alkoholia käyttävänä reppanana oli soitanut ja halunnut tavata Hannaa ja sen lapsia. "Tiedät äiti mitkä ovat säännöt ,vasta sitten kun et enä juo, näet meidät" sanoi tämä kova tytär. Sitten äiti otti pilleireitä ja viinaa jossain vaiheessa ja kuoli keväällä. "Hyvä kun kuoli" , sanoi tytär. Olisko äitiä auttanut toisenlainen asenne. Toivottavavasti tytär saa itse mitä tilaa.
1) Ei vanhempia voi vanha 30 v nainen syyttää kaikesta missä on itse epäonnistunut.
2) KOvuus on pahasta.
1) Ei vanhempia voi vanha 30 v nainen syyttää kaikesta missä on itse epäonnistunut.
2) KOvuus on pahasta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ota paukku murheeseesi. Muutenhan vaivut itsesääliin.
...jokainen alkoholistiperheen 'lapsi' on enemmän tai vähemmän katkera ns. pilatusta lapsuudestaan.
lapsuusmuisto: olen kotona, (missä asuin ennenkuin sukulainen minut 'pelasti') äitiä ei ole taaskaan pariin päivään näkynyt. kas, hän tulee makuuhuoneestaan, missä ollut päivät. törmäilee seiniin keittiöön mennessään. kossupullo pakkasesta, ei muuta, ja takaisin ryyppäämään ja makaamaan.
ei kovin mukava muisto. eikä ainut vastaava.
katkera, minä ainakin olen. olen tietyllä lailla hyvin kova, minäkin. jos äitini juo, hän ei uskalla ottaa minuun enää mitään kontaktia, vasta selvänä päivänä taas.
joskus jopa totaalisessa raivossa tullut mieleen, että menen äitini luo, ja annan kunnon selkäsaunan.
ajatustasolle jäänmyt, mutta tuostakin huomaa katkeruuden.
katkeruus ei lähde ikinä, ei ainakaa minulta.
Elämässä pärjää kun on sisältä kova! Itse tekisin Hannan tilanteessa samoin. Tuskin juoposta äidistä mitään iloa olisi ollut, enkä haluaisi sellaista isoäitiä lapsilleni. Jokaisen on loppupeleissä oltava riittävän vahva hakeakseen itse apua, ketään ei voi väkisin repiä kuiville.
kyllä se niin on ettei katkerat muistot haihdu koskaan...itse olen kohta 40 ja äitini edelleen jatkaa juopottelua,mikä alkoi kun olin lapsi(ihme että on hengissä vielä)
en ole pitkään aikaan ollut yhteydessä koska en kertakaikkiaan jaksa olla äitinä äidilleni...se on itsesuojelua kun pitää välimatkaa
pahinta on kun tietää ettei juopottelu lopu tässä elämässä....eli toivoa ei enää ole
kori kaltaa päivässä on kohtuus, mutta jos menee pari koppaa niin se on jo juoppoutta!
Itse olen viettänyt lapsuuteni perheessä missä äiti oli "juoppo".
Meillä isommat sisarukset pitivät minusta huolta siihen asti kunnes isä tuli töistä.
Peruskoulun sain suoritettua kunnialla,mutta kun lähdin jatkamaan lukuja ei siitä enään tullut mitään. Äitini teki sellaisia kivoja temppuja että lähti pois kotoa ryyppäämään eikä kukaan tiennyt missä hän oli.
Muutaman kerran tuli soitto sairaalasta että äiti on siellä. Yritä siinä nyt sitten opiskella.
minäkään en pidä yhteyttä äitiini jos on putki päällä,lapsilleni sanon että mummi on kipeä.
Katkeruus ei minultakaan varmasti koskaan häviä,sillä niin paljon asioita alkoholi meidän perheessä tuhosi
Joo, tytär kyllä mielestäni tyri aika lailla.
Tosi on, etteivät lapset pidä siitä että
vanhemmat juo, kukapa pitäisi mutta
tuollaiseen katkeruuteen...
Äitiparka kun ymmärsi kuolla pois saastuttamasta
tyttären täydellistä elämää.
Kyllä pitää ihmisen olla helvetin kova
ja helvetin katkera jos kieltää mummoa
tapaamasta lapsenlapsiaan eli ihminen se
on alkoholistikin. Kysyikö joku äidiltä
miksi hän joi? Ihan piruuttaan että pilaisi
fiinin tyttären elämän vai?
Minä sellaisen tyttären isänä kyllä sanoisin
että rumasti teit äitiä kohtaan. Isäkin siinä
nöyristeli jumalauta miljoonan katsojan
edessä. Mietin vain, kauanko isän
raittius kestää - tuollainen kivikova tytär
ei edesauta isää pysymään selvänä. Minä
joisin, jos joisin - vielä enemmän jos tytär
kehtaisi mulkaista sillä lailla kuin tämä
frouva Täydellisyys eilen telkussa. y äk
Miten sinä kuule viet lapsenlapsia mummuansa katsomaan kun mummu on suunilleen joka päivä kännissä...?Minä en ainakaan halua lapsieni näkevän äitini sairasta käytöstä kun se on kännissä(ja tarkoitan tosi sairasta...kyllä siinä pikkulapsi olisi ihmeissään että mikä mummua vaivaa kun puhuu aivan pimeitä ja kulkee päivät yöpaita päällä tukka sekaisin)
Joten älä sinä yhtään urputa...alkoholistin lapsella on oikeus olla katkera pilatusta lapsuudestaan
ja puhun muuten kokemuksesta
Kyllä olette katkeria!Ottakaa huomioon että alkoholismi on sairaus siinä missä muutkin sairaudet!