Mistä tietää onko Jeesukselle suurempi kauhistus
1. Tämän päivän kirkko (uskonnollisuus) ja uskovaiset, jotka katsovat lähimmäisiään arvostellen vai kirkossa käymättömät, jotka aidosti Häntä etsivät, mutta eivät vähällä usko löytäneensä?
2. Vilpitön lapsen usko Jeesukseen Kristuksen ja syntien anteeksiantoon hiljaa ja yksin vai epätoivoinen Pyhän Hengen tavoittelu, jossa ylistetään Herraa hyppien ja hihhuloiden, toivoen ihmeitä joita ei sitten tapahdukaan. (Ei sillä etteikö allekirjoittanut ihmeisiin uskoisi, ne vain eivät tapahdu inhimillisen yrityksen voimalla)
3.Mistä erottaa että milloin "Jumala johtaa" ja milloin eteenpäin mennään pelkällä kehnolla inhimillisellä innolla? Itse olen vasta jälkeenpäin voinut todeta milloin on ollut kysymys mistäkin.
4. Miten voi edellisen kysymyksen valossa ottaa ROHKEITA uskon askeleita, jos jälkeenpäin ehkä joutuukin huomaamaan "Jumalan työn" tekemisen olleenkin vain omaa halua auttaa (ei sillä että auttamisessa mitään pahaa olisi, mutta jos asia onkin ollut niin että minä olen mennyt edellä ja Jeesus vasta perässä, eikä päin vastoin)!??
ÄLKÄÄKÄ SANOKO ETTÄ PYHÄ HENKI KERTOO - SEHÄN KERTOO MINULLE AINA VAAN SEN; MINKÄ ITSE HALUAN KUULLA. VAI OSAAKO JOKU KERTOA; MITEN PYHÄN HENGEN ÄÄNEN EROTTAA OMASTA ´"SISÄISESTÄ ÄÄNESTÄ", JOSTA VOIDAAN ESIM KÄYTTÄÄ NIMEÄ: OMATUNTO, VAISTO, TUNNE...?
1. Tämän päivän kirkko (uskonnollisuus) ja uskovaiset, jotka katsovat lähimmäisiään arvostellen vai kirkossa käymättömät, jotka aidosti Häntä etsivät, mutta eivät vähällä usko löytäneensä?
2. Vilpitön lapsen usko Jeesukseen Kristuksen ja syntien anteeksiantoon hiljaa ja yksin vai epätoivoinen Pyhän Hengen tavoittelu, jossa ylistetään Herraa hyppien ja hihhuloiden, toivoen ihmeitä joita ei sitten tapahdukaan. (Ei sillä etteikö allekirjoittanut ihmeisiin uskoisi, ne vain eivät tapahdu inhimillisen yrityksen voimalla)
3.Mistä erottaa että milloin "Jumala johtaa" ja milloin eteenpäin mennään pelkällä kehnolla inhimillisellä innolla? Itse olen vasta jälkeenpäin voinut todeta milloin on ollut kysymys mistäkin.
4. Miten voi edellisen kysymyksen valossa ottaa ROHKEITA uskon askeleita, jos jälkeenpäin ehkä joutuukin huomaamaan "Jumalan työn" tekemisen olleenkin vain omaa halua auttaa (ei sillä että auttamisessa mitään pahaa olisi, mutta jos asia onkin ollut niin että minä olen mennyt edellä ja Jeesus vasta perässä, eikä päin vastoin)!??
ÄLKÄÄKÄ SANOKO ETTÄ PYHÄ HENKI KERTOO - SEHÄN KERTOO MINULLE AINA VAAN SEN; MINKÄ ITSE HALUAN KUULLA. VAI OSAAKO JOKU KERTOA; MITEN PYHÄN HENGEN ÄÄNEN EROTTAA OMASTA ´"SISÄISESTÄ ÄÄNESTÄ", JOSTA VOIDAAN ESIM KÄYTTÄÄ NIMEÄ: OMATUNTO, VAISTO, TUNNE...?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nostipa se nyt kissan pöydälle. Et ole varmaan ainoa joka näitä mielessään miettii. Mutta se että miettii kertoo että on halukas Pyhän Hengen alaisuudessa työtä tekemään.
Tuohon viimeiseen haluaisin antaa sinulle yhden raamatun kohdan, lue Joh.1.kirjasta:4 luku. Muistan olleeni kerran eräässä tilaisuudessa kuulemassa juuri tästä aiheesta, kohdallani tämä toimii.
Yleinen oma ohjeeni on sinulle: ole Jumalaa kohtaan aina suora. Älä selittele tekemisiäsi Hänelle ja jos tunnet Pyhän Hengen nuhtelun. Sano vain yksinkertaisesti, niin on, niin tein, se oli väärin tehty anna anteeksi Jeesuksen veren nimessä, tahdon parantaa tapani.
Uhraa aikaasi Jeesuksen kanssa seurusteluun ja sanan lukuun - Hän huomaa että roikut kiinni kuin postimerkki, Hän rakastaa sinua.
Nostipa se nyt kissan pöydälle. Et ole varmaan ainoa joka näitä mielessään miettii. Mutta se että miettii kertoo että on halukas Pyhän Hengen alaisuudessa työtä tekemään.
Tuohon viimeiseen haluaisin antaa sinulle yhden raamatun kohdan, lue Joh.1.kirjasta:4 luku. Muistan olleeni kerran eräässä tilaisuudessa kuulemassa juuri tästä aiheesta, kohdallani tämä toimii.
Yleinen oma ohjeeni on sinulle: ole Jumalaa kohtaan aina suora. Älä selittele tekemisiäsi Hänelle ja jos tunnet Pyhän Hengen nuhtelun. Sano vain yksinkertaisesti, niin on, niin tein, se oli väärin tehty anna anteeksi Jeesuksen veren nimessä, tahdon parantaa tapani.
Uhraa aikaasi Jeesuksen kanssa seurusteluun ja sanan lukuun - Hän huomaa että roikut kiinni kuin postimerkki, Hän rakastaa sinua.
Luin antamasi Raamatunkohdan, mutten oikein tiennyt mihin siinä olisi pitänyt tarrautua... Jumala on rakkaus, sen tiedän, olen jopa omakohtaisesti kokenut.Mutta...
..mitä tulee rehellisyyteen niin rehellisesti ilmoitin kymmenisen vuotta sitten kaiken kielillärukoilu- ja parantamisyritysteni jälkeen Jeesukselle että "Hei, tämä ei vahvista uskoani, koska minusta tuntuuettä kyseessä on oma ennemminkin Pyhä HINKU kuin Pyhä Henki". Sen jälkeen olen ajautunut kauemmas uskosta - minulla ei ole vain ollut yhtään sanaa sanottavana, vaikka olen toivonut läheisyyttä.
Rehellinen olen ollut kaiken aikaa, mutta seurakuntaelämä ei ole houkuttanut, koska en ole löytänyt etsimääni Jumalaa luterilaisesta kirkosta sen paremmin kuin vapaaseurakunnastakaan. Mahdan ajatella että Jeesuksen löytämisen esteenä on se, että pidän omia asioita ja ongelmina niin merkityksellisinä että olen vain kiinnostunut niistä enkä Jeesuksesta. Mutta eikös Jeesus ole luvannt kiinnostua minun asioistani? Raamattua olen lukenut monesti ja vieraillut uskovien kotisivuilla, mutta enpä jaksa iloita. Tuntuu sille, että Jeesus on "tuolta kaukaa" hoidellu kyllä mun bisneksiä ja järjestänyt elämää sille malille että tänä päivänä voin olla kiitollinen, mutta että tuntisin Hänet henkilökohtaisesti...? En tunne, en, vaikka olen kasvanut uskovassa kodissa, vaikka olen uskonut, ollut isosena, --------- JA HUOM :ponkassut keskllä seurakuntasalia omalta paikaltani alttarille, yksin, kun muut istuvat ja ilmoittanut että haluan vastata kutsuun. Puolestani rukoili koko seurakunta, pappi itki ja toi kukkakimpin, mutta olen tänä päivänä yhtä hengetön kuin heinänkorsi. Puhun toki kielillä, vaikka kesken arkipäivän hiljaa mielessäni rukoillen ja etsin... , mutten tiedä että löydänkö koskaan!
ÄLKÄÄKÄ SANOKO ETTÄ PYHÄ HENKI KERTOO - SEHÄN KERTOO MINULLE AINA VAAN SEN; MINKÄ ITSE HALUAN KUULLA. VAI OSAAKO JOKU KERTOA; MITEN PYHÄN HENGEN ÄÄNEN EROTTAA OMASTA ´"SISÄISESTÄ ÄÄNESTÄ", JOSTA VOIDAAN ESIM KÄYTTÄÄ NIMEÄ: OMATUNTO, VAISTO, TUNNE...?
Tämä on se kohta johon ajattelin aamulla vastata sinulle raamatun kohdasta Johanneksen ensimmäinen kirje 4 (:1) Rakkaani älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. (:2) Tästä te tunnette Jumalan Hengen .... lue tuo luku.
Jos tahdot syvempää hengellistä keskustelua, luterilaisen puolelta voisin sinut opastaa sellaiseen osoitteeseen kun www.kotisatama.net kun olet päävalikossa klikkaa sellainen kohta kuin rukous ja sielunhoito -> kun olet siinä mene sivun alaosaan ja klikkaa sielunhoito niin pääset palvelusivulle. On myös muita seurakuntia joiden sielunhoitopalvelua voit käyttää.
Rukoilen mielelläni puolestasi ja jaan ajatuksia elämästä Jeesuksen kanssa, nämä sivut eivät ehkä haavoittuneelle etsijälle ole ihan ilahduttavin paikka. En epäillyt rehellisyyttäsi, joskus on vaan tullut tällainenkin kantapään kautta opeteltua.
Taidanpa todellakin käydä ko. sivuilla. Ja mitä tulee Pyhän Hengen erottamiseen niin jotenkin tuntuu vaikealta ja omaa mieltä hajottavalta suhtautua siihen "väärään" omaan hinkuun kuin "väärää profeettaan" - tuntuu niin oudolle ajatukselle! Vai ymmärsinkö jotain väärin? No, kiitos joka tapauksessa.
Mielestäni näissä sivuissa ei ole mitään vikaa, vaikka olenkin "voimaton etsijä". Olenhan tässä maallisessa maailmassa ollut monta vuotta. Mieluummin kuuntelen mielipiteeni satunnaiselta ohikulkujalta tällä sivulla kuin avaudun esim. pappis-ihmisille. Heidän kanssaan kun tulee usein sellainen tunne että nyt ei puhu oikea ihminen, vaan kirkon virkamies... joten kiitos sinulle kommenteistasi.
http://www.islamopas.com/koraani/031.htm
http://www.islamopas.com/koraani/031.htm
Luin muutamaan kertaan sen mitä kirjoitit ja yritin ymmärtää mistä on kyse. Kirjoitan sen mukaan mitä luulen tajunneeni uskonelämässäsi tapahtuneen, mutta en kuvittele osuvani kovinkaan oikeaan, vaan lähinnä toivon, että jatkaisit keskustelua, samalla korjaten sitä, mitä ymmärsin väärin.
Ehkä olit 10 vuotta sitten siinä huumassa, että Pyhän Hengen kautta Jumalan voisi kohdata aivan suoraan - ikään kuin kasvoista kasvoihin... Ja voi olla, että sinulle lupailtiinkin niin siinä seurakunnassa, jossa olit. Että kun tarpeeksi ylistetään ja antaudutaan Jumalalle, Hän tulisi lähelle meitä suoraan taivaasta ilmakehän kautta. Että voisimme olla vuorovaikutuksessa hänen kanssaan välittömästi.
Mutta niin ei käynyt. Jumala ei ilmestynyt, vaan tuntui jäävän jonnekin tavoittamattomiin, kauas taivaaseen.
Sitten se oman innon erottaminen Pyhän Hengen työstä... Kun on joukolla vauhti päällä, ylistetään ja innostetaan toisia, niin kyllä kai se Jumalakin suostuu toimimaan sen innon mukaan...? Mutta niinkään ei käynyt. Kaikkivaltias ei suostunut siihen leikkiin. Hän ei innostunutkaan aina silloin kun seurakunta innostui.
Se ääni, joka sydämessä tuntui puhuvan, saattoikin olla oma ääni. "Herra laski sydämelleni"...vai "juolahtipa mieleeni"...vai "alitajunnastani pulpahti"?? Ihminen voi olla "täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta ymmärrys puuttuu.", kuten Paavali sanoo, kylläkin aivan toisen asian yhteydessä Room. 10:2. Into Jumalan puoleen oli, "mutta ei taidon mukaan"...Sananlaskuissa Jumala asettelee sanansa: "Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan." (Snl. 19:2). Sinällään on hienoa, että Herra sytyttää sydämiä!! Mutta Jumala varoittaa Sanassaan, ettei into riitä.
Etsit silloin, kuten edelleenkin, perimmäistä totuutta asioista ja halusit varmuutta siitä mikä oli mitäkin. Ymmärsit, että osa touhusta saattoi olla sielullista, omaa innokkuutta ja psyykkausta... Ja jos osa on sellaista, mistä sen tietää mikä osa? Ja vähitellen kaikesta meni luottamus.
Teit pesäeroa kokemuksiin pohjaavan kristillisyyden hyllyvään suohon. Mutta mitään muuta pohjaa ja perustaa ei tullut sen pettäneen pohjan tilalle. Jäljelle jäi hämmennys, epävarmuus, erillisyys ja yksinäisyys. Kysymys jäi auki - Missä Jumalan voi todellisesti kohdata? Kohdata niin, että ei olisi mitään epäselvää, että Hän on oikeasti siinä. Niin että sillä peruskalliolla voisi vaikka hyppiä, eikä se romahda. Eikä kyse olisi mistään oman mielen epävarmasta tuotteesta.
Pettymys johonkin, johon ensin uskoi, johti ehkä vetäytymiseen seurakunnista, yksinäiseen etsimiseen ja yksinäiseen uskomiseen. Parempi varmasti olikin rehellisesti eritä siitä, mikä ei ollut varmalla pohjalla, kuin jatkaa vuodesta toiseen kaipaamista ja etsintää sieltä, missä ihmisiä johdetaan katsomaan väärään suuntaan. Ikään kuin innostetaan: "Nyt se juna tulee, nyt se juna tulee"..., ja kaikki tihuavat silmänsä kipeiksi hakien sitä kaukaisuudesta tulevaa pientä pistettä, josta juna tulisi. Mutta juna ei koskaan tule, vaikka kuinka huudetaan.
No, yksinäinen puu palaa kuitenkin vähän kituisasti. Jumala on kätkenyt seurakuntaansa valtavia aarteita ja varoittaa ihmistä jättämästä uskovien yhteisiä kokouksia... ja minkä Herra sanoo, Hän ei tee sitä löpistäkseen lämpimikseen, vaan todella sanoakseen sen ihmiselle tositarkoituksella (Hepr. 10:25). Uskova ihan oikeasti tarvitsee sitä rohkaisua, mitä seurakunnasta saa - uskovan tarvitsee kuulla evankeliumi yhä uudestaan itsensä ulkopuolelta, muuten rohkaisu jää saamatta, ja epävarmuus oman sydämen, maailman ja Perkeleen toimesta alkavat jäytää uskoa ja pelastusvarmuutta. Maailma on vaarallinen, sielunvihollinen käy ympäriinsä ja etsii kenet voisi niellä. Harhaopit tulivat jo kolkuttelemaan ovellesi ystävän vaatteessa :) ja epäuskokin odottaa vain tilaisuutta. Kuten meillä kaikilla.
Mutta mihin paeta, minne mennä? Ei ainakaan takaisin suolle...
Missä Jumalan voi kohdata? Missä ihminen pääsee oikeasti lähelle Jumalaa? Miten Hänet saisi tuotua taivaasta maan päälle, vai onnistuuko se - sehän sinun on selvitettävä.
- - - - - -
Tässä vaiheessa tulee mieleeni eräs ystäväni. Hän kulki seurakunnasta toiseen, oli voimakkaissa karismaattisissa liikkeissä mukana, oli puhuvinaan kielillä, evankelioimassa innokkaasti kadulla, kaatumisjonoissa ottamassa kaatuvia ihmisiä vastaan, kulki siellä, missä vuodesta toiseen julistettiin, että jokin suuri herätys on juuri tulossa aivan nurkan takaa, ihaili suuria ihmeitä tekeviä Jumalan miehiä, uskoi heidän julistustaan, profetioitaan... Ja lopulta hän alkoi ahdistua, ihmetti sitä, miksi ne ihmiset oikeastaan kaatuivat siellä rukouspalvelussa, alkoi pelätä kaikenlaista, epäilykset heräsivät miksei niitä luvattuja ihmeitä ja herätyksiä alkanutkaan kuulua. Pettymyksiä. Kriisi.
Hän alkoi selvittämään mihin hän oikeastaan uskoo. Mitä kristinusko on? Mihin siinä uskotaan? Kävi keskusteluja erinäisten ihmisten kanssa ja teki päätöksen selvittää asian juurta jaksain.
Hän omisti (en muista aikamäärää tarkasti, mutta vedetään hatusta) kolme viikkoa elämästään siihen, että istui illat kirjastossa lukien läpi 500-sivuisen teoksen Franz Pieper: Kristillinen dogmatiikka, ja taisi siinä kulua Tunnustuskirjatkin käsissä. Ja ystäväni tervehtyi niiden avulla. Harhaiset katseen suunnat karsiutui, epävarmuus ja epämääräiset pelot väistyivät, ja tilalle tuli rauha Kristuksessa. Tämän ystäväni katse suuntautui pois omista kokemuksista ja tunteista siihen, mikä on aivan pomminvarmaa: Jumalan Sanaan, kasteeseen ja ehtoolliseen. Ja hänellä oli taas pohja jalkojensa alla. Ja hän pomppi riemusta: Hän oli löytänyt Jumalan. Uskolla on perusta, joka ei järky, riippumatta ihmisen kokemuksista.
- - - - -
Jeesus ei tule täällä luoksemme ja lähellemme valtavalla pasuunain säestyksellä, tunnekuohujen, ihmeiden, toiveiden ja omien antautumistemme kautta - Me emme näe Häntä suoraan kasvoista kasvoihin. Sellaisena Hän tulee vasta viimeisenä päivänä, kun kuolleet herätetään ja taivas alkaa. "Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan." 1. Kor. 13:12 Jeesus tuntee meidät täydellisesti jo nyt. Mutta me tunnemme vajavaisesti. Vaikka päällä seisoisimme ja rukoilisimme kädet verille, Jumalan ilmoitus asiasta ei muutu. Me tunnemme vajavaisesti, piste. Jeesus kyllä on lähellämme, koska Hän ASUU meidän luonamme ja meissä. Itse asiassa Joh. 14:23 sanoo, että Isä ja Poika asuvat meidän luonamme, ja 2. Tim. 1:14 lisää Pyhän Hengen asukkaiden listaan. Voiko Jeesus tulla sinua enää lähemmäksi, kuin se, että Hän asuu sinussa? Tuntui sinusta sitten miltä tuntui, ja vaikka ei tuntuisi miltään. Ja jos sinä sen perusteella väität, ettei Jeesus ole sinua lähellä, että sinusta ei tunnu siltä, sinä teet Jumalasta valehtelijan - etteikö Hän muka pitäisi sitä minkä lupaa? "Ei Jumala ole ihminen, niin että hän valhettelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi. Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi?" 4. Moos.23:19
Jeesus tulee luoksemme aasilla ratsastaen. Siksi emme tahdo tuntea Häntä siinä, missä Hän on. Taivaallisen Kuninkaan ratsuna on halpa sana, halpa vesi, ja leipä sekä viini, joita emme pidä minään. Näihin Jumala on liittänyt aivan valtavan huikeat lupaukset. Se usko, jonka Jumala lahjoittaa, tarttuu niihin, eikä päästä irti, näytti maailma ja oma sydän miltä näytti.
"Usko tulee kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana". Varmaan tuttu lause, mutta mitä siinä oikein sanotaan? Usko tulee - minkä kuulemisesta? Evankeliumin kuulemisesta, luetun ja julistetun Jumalan Sanan kuulemisesta. Jos usko tulee näiden kautta, mitä tarkoittaa kristitylle se, jos hän katkaisee yhteyden Jumalan julistettuun tai kuultuun sanaan? Jos hän ei jatkuvasti lue tai kuule sitä, minkä kautta Jumala synnyttää häneen uskon? Jos hän vaatimalla vaatii, että Jumalan tulisi ylläpitää ja vahvistaa hänen uskoaan sillä tavalla, että salama tulee taivaasta ja sytyttää hänen sydämensä, ja muut tavat ovat kiellettyjä. Silloin uskova halveksien katkaisee sen yhteyden elämänlangan, joka hänelle on annettu.
Pyhä Henkikin tulee Jumalan Sanan kuulemisen kautta: Paavali tivaa Galatalaisilta: "Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?" Gal.3:2 ...ja antaa ymmärtää, että uskossa kuulemisesta. Myös voimalliset ihmeteot tulevat evankeliumin kuulemisen kautta, ei psyykkaamisen ja toiveajattelun kautta. Oman intoilun kautta tulee jotain muuta. "Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta..." Gal. 3:5
Jeesus sanoi, etteivät Pyhät kirjoitukset voi raueta tyhjiin, siksi se on se kahva, josta pidän kiinni.
"Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista." sanoo Raamattu 1.Kor 13:9 Ne ovat oikeasti vajavaisia, kuten olet kokemuksestasi huomannut. Sen vuoksi kukaan ihminen ei saa rakentaa uskonsa perustaa, ja Jumalan kohtaamisen paikkaa niille.Ne ovat vajavaisia, ihmeet, tunteet ja kokemukset voivat olla vaikka itse Perkeleestä peräisin, mutta Jumalan Sana on aina varma.
Kuten Roomalaiskirjeessä sanotaan, Jeesusta ei voi tuoda taivaasta alas, mutta usko tarttuu siihen, että: Sana on sinua lähellä. Sen kautta Jeesus on sinun "suussasi ja sydämessäsi", vaikka ei tuntuisi pätkän vertaa. "Mitä siis on sanottu? -- Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme." Room. 10:8. Niin kauan kuin usko hakee pohjakseen jotain muuta, tunteiden mittari osoittaa vankasti epävarmaan päin. Tiedät, että sillä tiellä Jeesus tulee olemaan aina kaukana.
"Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa." Matt. 24:35
Jeesus: "Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus." Joh. 17:17
"Herran sana tulessa koeteltu" 2. Sam. 22:31
Ehtoollisella uskon kautta tartun Jumalan Sanaan lupaukseen, joka sanoo, että se siunauksen malja on yhteys/osallisuus Hänen vereensä, ja ehtoollisleipä yhteys/osallisuus hänen ruumiiseensa (1. Kor 10:15). Minä olen ehtoollisella valtavan läheisessä yhteydessä Herraan Jeesukseen. Vaikka ei näy mitään kummallista, vaikka malja ei välkehdi ihmeellisesti tms. yksinkertainen usko Jumalan Sanaan saa aikaan uskomattoman turvan ja läheisyyden - usein myös tunteissa, vaikka sitä ei hae, eikä sillä ole niin väliä. Joskus ei tunnu miltään, mutta silloinkin saan olla aivan varma siitä, että olen ehtoollisella yhteydessä Kristukseen. Aivan lähellä.
Jos nämä halvat kohtaamisen välineet kelpaavat Kaikkivaltiaalle Jumalalle, eivätkö ne kelpaisi sinulle?
Jos Jumala valitsee ratsukseen aasin, jolla haluaa tulla luoksesi, kieltäydytkö kohtaamasta Häntä aasin selässä? Haluatko itsepäisesti, että Jeesus tulisi välkkyvän hienolla ratsulla ja kieltäydyt muusta?
Eikö sinun ole taivuttava Jumalan väkevän käden alle, ja sen alle, että Jumala on valinnut ne välineet, joiden kautta Hän haluaa sinut kohdata? Jos Hän ei pyytämisistäsi huolimatta ilmesty sinulle suoraan, ilman valitsemiaan välineitä, ja jos Hän ei suoraan jysähdä tunnemaailmaasi ja anna sinulle suoraa ilmoitusta henkilökohtaisesti, sitten kai sinun on yritettävä niiden välineiden kautta, joita Jumala suosittelee. Vai vaaditko uskosi säilymisen pohjaksi jonkin muun tien, kuin mikä muille ihmisille on annettu?
- - - - - - -
Oikeasti, en väitä, että tietäisin ongelmaasi vastausta, tai että edes tietäisin mistä on kyse :) Kunhan kertoilen ajatusten virtaa, jos tämä löyhä assosiointi auttaisi sinua selvittämään mistä on kyse ja mistä ei.
Uskoni on rakentunut Jumalan Sanan kalliolle, enkä ole koskaan joutunut pettymään siihen. Päin vastoin. Vuosi vuodelta Jumala opettaa tuntemaan itseään lisää, ja puhuttelee minua monin tavoin Sanansa kautta. Hän on synnyttänyt minuun uskon Sanansa kautta, ja sen kautta Hän myös ylläpitää ja vahvistaa sitä, nuhtelee, opettaa, kehottaa, rohkaisee, lohduttaa. Jae jakeelta Hän on lisännyt ja vahvistanut uskoani Häneen ja Hänen Sanaansa.
Joka tapauksessa se kaipaus, joka sinulla on Jumalan puoleen, se tulee Jumalalta. Omasta voimastasi et edes etsisi Jumalaa, koska Raamattu ykskantaan toteaa, ettei ihmisten joukossa ole ketään, joka itsessään - omassa varassaan - etsii Jumalaa. "...ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa." Room. 3:11 Sinun etsintäsi, ja se, että pettymyksesi jälkeenkin edelleen etsit sitä Jumalaa, joka puhuu Raamatussa, on Jumalan Sanan varmalla perustalla koeteltuna Pyhän Hengen työtä sinussa.
Toivon, ettet loukkaannu, vaikka käytän voimakasta, provosoivaakin kieltä. Koetan sen kautta selventää omiakin ajatuksiani asioista.
...löytyvät, kun itse rukoillen ja nöyrin mielin luet Uutta Testamenttia. Sieltä kyllä käy Jeshuan omista sanoista ilmi se, mitä Hän ja Hänen Isänsä pitävät kauhistuksena ja mitä eivät.
Jos tyydyt tällä foorumilla tuleviin ihmisten mielipiteisiin, niin ne saattavat poiketa ratkaisevasti UT:ssa mainituista ja voit joutua hakoteille...
Siunausta Jeshuassa !