…on Richard Wagnerin tunnettu, harras sävelmä. En ole tuon Hitlerin suosikkisäveltäjän suuri ihailija – en varmaan ymmärrä hänen musiikkinsa suuruutta, enkä sitä paljon tunnekaan – mutta pidän kyllä mainitusta kappaleesta kovasti.
Mutta en pidä siitä ”pyhiinvaeltajien kuorosta”, joka viime aikoina on tänne pesiintynyt. Tämä saittihan on monille maailman pyhin paikka, ja he vaeltavat tänne nähdäkseen, miten täällä kepua ylistetään. Mutta kun näkevät muuta, niin alkaa kuorolaulu, joka ei ole tunnelmaltaan yhtä harras kuin tuossa Wagnerin kappaleessa. Ja sitten he edelleen valittavat kuorossa sitä, miksi heidän tärkeitä kirjoituksiaan poistetaan, ja eräiden turhat jorinat saavat saitilla olla. Vaikka niissä puhutaan muustakin kuin kepun politiikasta. Onhan se käsittämätöntä sellainen!
Oiva Härkönen on kerta toisensa jälkeen kehottanut muita pysymään keskustan politiikasta – ja melkein heti perään puhunut muusta; lähinnä arvostellakseen niitä, jotka eivät puhu aiheesta oikein. Harmittaa, että arvostamani Jabakin on viime aikoina sortunut samaan. Hän sitten aina ottaa itseään niskasta kiinni, ja lupaa pysyä vain saitin aihepiirissä, mutta kohta taas huutelee seriffille, että ”miksi sellaiset ja sellaiset saavat täällä olla ja miksi tietty henkilö ei saa”. Varmaan se kertoo vain Jaban hyvästä sydämestä, vaikka tuo hänen puolustamansa henkilö kovin huonosti Jaban yritykset yleensä palkitsee!
Jaban tarkoittama henkilö itse ei ole aikoihin yrittänytkään muuta kuin valittaa omaa kovaa kohtaloaan. Varmaan on mielestään ihan syytön siihen! Kun joku hänelle yrittää osoittaa sille syitä, laittaa siitä esimerkkejä hänen omasta ”tuotannostaan” ja antaa ohjeita, miten hän voisi päästä ulos noidankehästään, hän deletoi valitusvirtensä ja sen saamat vastineet. Ja laittaa kohta saman uudestaan saitille!
Ei tuolla tavalla synny sitä kaivattua poliittista debattia. Tuo em. henkilö, joka sitä ehkä eniten on vaatinut, on osoittanut täydellisen kyvyttömyytensä siihen mm. niissä esimerkeissä, joita olen täällä hiljattainkin esitellyt.
Poliittista debattia voitaisiin saada parhaiten siten, että sen piiri käsitettäisiin laajemmin. Elämähän on kokonaisvaltaista, eikä politiikka ole siitä tärkein osa monellekaan. Mutta mukava siitäkin on keskustella ja väitellä, jos se on osa laajempaa kokonaisuutta, osa elämää – mutta ei sen tärkein osa. Ainakin minun niskakarvani nousevat pystyyn siitä, että joku asian niin näkee ja vaatii minuakin samoin näkemään.
Käsitys ”keskustan politiikasta keskustelemisesta” näkyy olevan muutamilla sellainen, että se tarkoittaa vain kepun ja sen politiikan ja poliitikkojen kehumista. Noin 78 % suomalaisista ilmeisesti näkee asiassa enemmän moititimista kuin kehumista, koskapa eivät kepua kannata. Pitäisikö tänne pääsyn edellytyksenä olla kepun kannattaminen? Sellaista debattia haluavien on mielestäni syytä pysyä debatoimassa vain puolueen tupailloissa.
Olen ymmärtänyt keskustan politiikasta keskustelemisen varsin laveasti, ja siksi olen jutuissani kertonut paljosta muustakin, itsestäni ja tekemisistäni. Mutta aina niissä on ollut myös politiikkaa siinä suhteessa, joka sillä on elämässäni. Jopa keskustan politiikkaa. Sitäkin olen usein keventänyt, henkevöittänyt, kärjistänyt juttujani runoilla ja kaskuilla jne.. Esitykseni kyllä omasta mielestäni kestävät vertailussa niiden esityksiin, jotka haluavat ja yrittävät puhua kepun politiikasta ryppyotsaisen tosikkomaisesti. Ilmeisesti myös seriffi ja ylläpito ovat olleet samaa mieltä kanssani.
Eihän saitin kehote ”keskustele keskustan politiikasta” kiellä puhumista myös muusta, jos sen tekee korrektisti, muita tarkoituksellisesti loukkaamaan pyrkimättä ja kohtalaisen siistillä ja hyvällä kielellä.
Suosittelisin muillekin, varsinkin noille ”pyhiinvaeltajien kuoron” jäsenille elämän näkemistä suurempana kuin jonakin poliittisena projektina! Se poistaisi kiristävän pannan pään ympäriltä, avartaisi katsantoa ja auttaisi näkemään, että elämä sykkii muuallakin, kenties jopa mielenkiintoisempana! Ja kun rupeatte esittämään jutuissanne huomioita myös siitä, politiikan ja varsinkin tämän saitin tärkeys asettuu oikeaan asemaansa, ettekä enää kirjoita juttuja, jotka deletoitaisiin asiattomina.
Kertokaa myös itsestänne ja tekemisistänne, sillä onhan ihan mielenkiintoista kuulla, mitä muuta kuin politiikkaa on niiden ihmisten elämässä, joiden kanssa täällä debatoi. Varmasti saatte silloin kimppuunne ne saitin pikkupaskiaiset, joiden elämässä ei ole mitään kertomisen arvoista, mutta mitä sitten: tarjoatte heille kanavan purkaa pahaa oloaan ja kenties hekin sitten joskus alkavat tavoitella sellaista elämää, jossa olisi jotain kerrottavaakin!
Vaikka tässä ei nyt ollut keskustan politiikkaa muuten kuin näkemyksenä siitä, että millaista keskustan politiikasta keskustelu voisi olla, niin mielestäni tämän saitille tulon ja pysymisen perusteet ovat vähintään yhtä hyvät kuin noilla ”pyhiinvaeltajien kuoron” edelleen saitilla olevilla esityksillä.
Mutta en pidä siitä ”pyhiinvaeltajien kuorosta”, joka viime aikoina on tänne pesiintynyt. Tämä saittihan on monille maailman pyhin paikka, ja he vaeltavat tänne nähdäkseen, miten täällä kepua ylistetään. Mutta kun näkevät muuta, niin alkaa kuorolaulu, joka ei ole tunnelmaltaan yhtä harras kuin tuossa Wagnerin kappaleessa. Ja sitten he edelleen valittavat kuorossa sitä, miksi heidän tärkeitä kirjoituksiaan poistetaan, ja eräiden turhat jorinat saavat saitilla olla. Vaikka niissä puhutaan muustakin kuin kepun politiikasta. Onhan se käsittämätöntä sellainen!
Oiva Härkönen on kerta toisensa jälkeen kehottanut muita pysymään keskustan politiikasta – ja melkein heti perään puhunut muusta; lähinnä arvostellakseen niitä, jotka eivät puhu aiheesta oikein. Harmittaa, että arvostamani Jabakin on viime aikoina sortunut samaan. Hän sitten aina ottaa itseään niskasta kiinni, ja lupaa pysyä vain saitin aihepiirissä, mutta kohta taas huutelee seriffille, että ”miksi sellaiset ja sellaiset saavat täällä olla ja miksi tietty henkilö ei saa”. Varmaan se kertoo vain Jaban hyvästä sydämestä, vaikka tuo hänen puolustamansa henkilö kovin huonosti Jaban yritykset yleensä palkitsee!
Jaban tarkoittama henkilö itse ei ole aikoihin yrittänytkään muuta kuin valittaa omaa kovaa kohtaloaan. Varmaan on mielestään ihan syytön siihen! Kun joku hänelle yrittää osoittaa sille syitä, laittaa siitä esimerkkejä hänen omasta ”tuotannostaan” ja antaa ohjeita, miten hän voisi päästä ulos noidankehästään, hän deletoi valitusvirtensä ja sen saamat vastineet. Ja laittaa kohta saman uudestaan saitille!
Ei tuolla tavalla synny sitä kaivattua poliittista debattia. Tuo em. henkilö, joka sitä ehkä eniten on vaatinut, on osoittanut täydellisen kyvyttömyytensä siihen mm. niissä esimerkeissä, joita olen täällä hiljattainkin esitellyt.
Poliittista debattia voitaisiin saada parhaiten siten, että sen piiri käsitettäisiin laajemmin. Elämähän on kokonaisvaltaista, eikä politiikka ole siitä tärkein osa monellekaan. Mutta mukava siitäkin on keskustella ja väitellä, jos se on osa laajempaa kokonaisuutta, osa elämää – mutta ei sen tärkein osa. Ainakin minun niskakarvani nousevat pystyyn siitä, että joku asian niin näkee ja vaatii minuakin samoin näkemään.
Käsitys ”keskustan politiikasta keskustelemisesta” näkyy olevan muutamilla sellainen, että se tarkoittaa vain kepun ja sen politiikan ja poliitikkojen kehumista. Noin 78 % suomalaisista ilmeisesti näkee asiassa enemmän moititimista kuin kehumista, koskapa eivät kepua kannata. Pitäisikö tänne pääsyn edellytyksenä olla kepun kannattaminen? Sellaista debattia haluavien on mielestäni syytä pysyä debatoimassa vain puolueen tupailloissa.
Olen ymmärtänyt keskustan politiikasta keskustelemisen varsin laveasti, ja siksi olen jutuissani kertonut paljosta muustakin, itsestäni ja tekemisistäni. Mutta aina niissä on ollut myös politiikkaa siinä suhteessa, joka sillä on elämässäni. Jopa keskustan politiikkaa. Sitäkin olen usein keventänyt, henkevöittänyt, kärjistänyt juttujani runoilla ja kaskuilla jne.. Esitykseni kyllä omasta mielestäni kestävät vertailussa niiden esityksiin, jotka haluavat ja yrittävät puhua kepun politiikasta ryppyotsaisen tosikkomaisesti. Ilmeisesti myös seriffi ja ylläpito ovat olleet samaa mieltä kanssani.
Eihän saitin kehote ”keskustele keskustan politiikasta” kiellä puhumista myös muusta, jos sen tekee korrektisti, muita tarkoituksellisesti loukkaamaan pyrkimättä ja kohtalaisen siistillä ja hyvällä kielellä.
Suosittelisin muillekin, varsinkin noille ”pyhiinvaeltajien kuoron” jäsenille elämän näkemistä suurempana kuin jonakin poliittisena projektina! Se poistaisi kiristävän pannan pään ympäriltä, avartaisi katsantoa ja auttaisi näkemään, että elämä sykkii muuallakin, kenties jopa mielenkiintoisempana! Ja kun rupeatte esittämään jutuissanne huomioita myös siitä, politiikan ja varsinkin tämän saitin tärkeys asettuu oikeaan asemaansa, ettekä enää kirjoita juttuja, jotka deletoitaisiin asiattomina.
Kertokaa myös itsestänne ja tekemisistänne, sillä onhan ihan mielenkiintoista kuulla, mitä muuta kuin politiikkaa on niiden ihmisten elämässä, joiden kanssa täällä debatoi. Varmasti saatte silloin kimppuunne ne saitin pikkupaskiaiset, joiden elämässä ei ole mitään kertomisen arvoista, mutta mitä sitten: tarjoatte heille kanavan purkaa pahaa oloaan ja kenties hekin sitten joskus alkavat tavoitella sellaista elämää, jossa olisi jotain kerrottavaakin!
Vaikka tässä ei nyt ollut keskustan politiikkaa muuten kuin näkemyksenä siitä, että millaista keskustan politiikasta keskustelu voisi olla, niin mielestäni tämän saitille tulon ja pysymisen perusteet ovat vähintään yhtä hyvät kuin noilla ”pyhiinvaeltajien kuoron” edelleen saitilla olevilla esityksillä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Barry Manilowin suuret ja tunteelliset tulkinnat voivat olla jopa homoseksuelleja kokemuksia. Ainakin niitä soitetaan puolustusvoimien eläkeläisten illanvietoissa.
Toinen suosikki on Danny.
Onko mitään niin hienoa kuin Barry Manilowin musiikki vastarannalta kuultuna ja siihen itse päälle soittelee sitten Dannya ja Armia.
Olen evp-sotilas ja kuulun useampiin kiltoihin, Helsingin sinibaretteihin ja Päällystöliiton evp-yhdistykseen ja viimeistä edellisen viikonlopun olin yhdessä evp-miesten tilaisuudessa, Esikuntakoulun luutnattikurssien entisten oppilaiden ja opettajien vuotuisessa tapaamisessa, tällä kertaa Keuruulla.
En edes tiennyt, kuka on Barry Manilow, ennen kuin kävin nyt googlelta katsomassa, ja sitten osasin yhdistää ilmeisesti oikeaan henkilöön. Eikös hän ole se hyvin imelä-ääninen laulaja, joka esittää yhtä imelää musiikkia, hieman samanlainen kuin oli takavuosina se eräs amerikkalaisten rikkaiden mummojen suosima pianisti, jonka nimi ei nut tule millään mieleen.
Yhdessäkään tilaisuudessamme en ole kuulut esitettävän Barry Manilown musiikkia enempää kuin Dannyn ja Arminkaan. Mutta ehkä niissä homojen tilaisuuksissa esitetään, joista sinulla lienee siis kokemuksia, mutta tuskin kenelläkään evp-sotilaalla.
Ainoan kerran olen kuullut Dannya ja Armia livenä Siinailla 1978, kun he osana isompaa porukkaa kävivät siellä meitä viihdyttämässä. Silloin tanssitinkin Armia kerran Abu Zenimassa pidetyssä tilaisuudessa ja juttelin hänen kanssansa, ja ihan mukavantuntuinen misukka hän oli. Yllätyin, että Armi oli niinkin pitkä, kun hän tv:ssa Danny-korston rinnalla näytti niin pieneltä!
Ei, kuule, kyllä tämän evp-sotilasjoukon musiikki- kuten muissakin mieltymyksissä on varmaan monenlaisia, mutta tuskin yhdelläkään sen suuntaisia kuin kuvittelet. Tango, valssi ja humppa ne tämän ikäpolven enemmistön mielimusiikkia tanssilattialla ovat, mutta itse kyllä diggaan myös jivestä ja rock`n rollista, ja mieluisinta kuuntelumusiikkia minulle on jazz, kuten profiilillanikin totean.
Mutta myös klassista ja muuta vakavampaa musiikkia tämä porukka mielellään kuuntelee. Ja harrastaa muutakin kulttuuria. Toissa viikonlopun tilaisuudessa, joka yleisluonteeltaan oli varsin kevyt - olimme siellä avec - minäkin esitin Yrjö Jylhän talvisotaeepoksesta "Kiirastuli" runot "Kaivo" ja "Pyhä yö", ja ainakin aplodeista päätellen ne olivat hyvin mieluiset; taisinpa nähdä ainakin jonkun daamin silmissä kyyneleitäkin!
Liberacea ...samanlainen keikari niinkuin sinäkin.
http://www.reagleplayers.com/Images/liberace/libfur2004.jpg
... hän on tosiasiassa hyvin kaukana meikäläisestä niin tyyliltään kuin myös fyysiseltä tai henkiseltä olemukseltaan.
Sinulle kenties jotenkin läheisempi, kun noin hyvin hänet tunnet?
ja mitä eroa on tuolla Pianistilla-nikillä ja Liberacella?
Molemmilla AIDS on syönyt aivot, se on yhteistä. Erona on, että järkevämpi ja taitavampi heistä on kuollut.
...nyt en tiennyt kahta asiaa: en tiennyt, että se Liberace on kuollut, enkä sitäkään, että "pianistilla" olisi AIDS. Mutta sen uskon, että Liberace varmaan oli noista kahdesta järkevämpi: tuskin hän olisi evp-sotilaista tuon toisen tavalla ajatellut!
...niin korjaan tuon:
>> diggaan myös jivestä ja rock`n rollista
että kuppa on syönyt aivot. Yritin vain olla nykyaikainen ja sanoa kauniimmin sen, että pianistilla täytyy olla joko taudin syömät aivot tai sitten muuten vaan kepulainen kasvatus.
Liberacella moinen tauti on todennäköinen johtuen "puppelipoikuudestaan".
Kaikki on mahdollista, paitsi tietenkin keriksen muuttuminen ihmiseksi. Se on sentään ylivoimaista jopa lääketieteelle.
tulos oli sentään A1, ammunnassa.
Ota nimimerkiksesi vähän isompi persereikä (0)
älä hörhöile.. lesti pysyy lestinä vaikka marakattina matkisikin ..
Sinähän olet edustavinasi kepua, maalaisten puoluetta, ja nyt yrität halveerata kapia sillä, että hän on lähtöisin maalta. Törkeää. Mitähän siitä oikeat kepulaiset ajattelee.
Kapi kuiteskin on maalaislähtöisyydestään huolimatta yli puolessa vuosisadassa kasvanut ja kehittynyt sinua fiksummaksi ihmiseksi ja varmaan myös paremmaksi hesalaiseksi ja todelliseksi maailmanmieheksi. Mikähän se sinun tausta tosiasiassa on? Nykyisyys tiedetään, ja sillä sinun ei kannattaisi pröystäillä.
... valittajille kertonut, että tänne kirjoittaminen vaatii sen, että juttu liittyy jotenkin Keskustan politiikkaan. Sillä ei tarkoiteta, että pitää vain kehua. Olen esimerkkinä maininnut, että puhuminen yleensä työttömyydestä ei kuulu tänne, mutta jos kerrotaan, miten huonosti Keskusta on sitä hoitanut, niin silloin se kuuluu tälle palstalle.
Joskus vastaan näihin valittajien avauksiin, mutta jo ennen vastaustani olen pyytänyt ylläpitoa poistamaan avauksen, koska se ei liity mitenkään Keskustan. Niin olen tehnyt tämänkin avauksen suhteen. Minäkin vastaan tähän asiattomaan avaukseen, koska tiedän, että sheriffi voi tulla vasta huomenna iltapäivällä poistamaan. Sitä Kapikin käyttää hyväkseen. Eilen sheriffimme antoi keskustelupalstan, jonne olisi sijoitettava sellaiset kirjoitukset, joilla halutaan kehittää palstojen toimintaa
...sinä juuri olet niitä, joille politiikka on elämää tärkeämpi. Elämä on sinulle vain osa politiikkaa, kun ihmisten enemmistölle se sentään on onnneksi toisin päin.
Vain sinun laillasi asennoituva voi kuvitella, että minä laskelmoisin niin, että ajoittamalla avaukseni iltaan se saisi olla kauan saitilla. Ei ole koskaan edes välähtänyt mielessäni tuollainen, kun on ihan yhdentekevää, saavatko avaukseni olla täällä vähemmän tai pitemmän aikaa. Yleensä ne saavat olla "loppuun asti", kun niissä ei ole mitään sellaista, joka muuta vaatisi.
Luepa uudestaan avaukseni tuo kohta ja mene itseesi hiljaa miettimään:
- - -
Eihän saitin kehote ”keskustele keskustan politiikasta” kiellä puhumista myös muusta, jos sen tekee korrektisti, muita tarkoituksellisesti loukkaamaan pyrkimättä ja kohtalaisen siistillä ja hyvällä kielellä.
Suosittelisin muillekin, varsinkin noille ”pyhiinvaeltajien kuoron” jäsenille elämän näkemistä suurempana kuin jonakin poliittisena projektina! Se poistaisi kiristävän pannan pään ympäriltä, avartaisi katsantoa ja auttaisi näkemään, että elämä sykkii muuallakin, kenties jopa mielenkiintoisempana! Ja kun rupeatte esittämään jutuissanne huomioita myös siitä, politiikan ja varsinkin tämän saitin tärkeys asettuu oikeaan asemaansa, ettekä enää kirjoita juttuja, jotka deletoitaisiin asiattomina.
Kertokaa myös itsestänne ja tekemisistänne, sillä onhan ihan mielenkiintoista kuulla, mitä muuta kuin politiikkaa on niiden ihmisten elämässä, joiden kanssa täällä debatoi.
"koska tiedän, että sheriffi voi tulla vasta huomenna iltapäivällä poistamaan"
En ole löytänyt mistään shefun toimiston aukioloaikoja!
Suomi24:llä on kymmeniä palstoja eri aiheille, joten kyllä tämän voisi pitää melko tiukasti omissa raameissaan: keskustassa ja keskustan harjoittamassa politiikassa.
Sen verran pitkän liekanarun antamista seriffiltä kuitenkin toivoisin, että keskustan politiikaksi katsotaan myös ajankohtaiset tapahtumat, jotka eivät ole keskustasta lähtöisin, mutta joihin täällä kysellään keskustalaisten mielipidettä.
Samoin olisin omalta osaltani sallimaan myös mielipiteenvaihdon juuri tämän palstan keskustelukulttuurista, enkä poistaisi pitkiä viestiketjuja, jos niiden poistaminen on vuorokaudeksi unohtunut ja avauksessa on parikinkymmentä kommenttia perässä.
Minun ielestäni tämä on paitsi poliittinen palsta keskustan politiikan ympärillä, myös politiikasta kiinnostuneiden keskustelijoiden yhteisö, jonne jätetyillä avauksilla avaajat haluavat juuri tämän palstan vakiokeskustelijoiden mielipiteitä.
Siinä mielessä minusta on aika lailla hiuksien halkomista, jos avauksia siirrellään milloin millekin palstalle kesken sen mielipiteenvaihdon, joka täällä on alkanut vilkkaana.
... tärkeämpää päästä mollaamaan Kekkosta ja kepua sekä esittelemään omaa "erinomaisuutta".
Min ä haluan, että tämän saitin sääntöjä noudatettaisiin, se tekisi tämän keskustelun yksinkertaisemmaksi. Nyt menee aikaa hukkaan avatessa saitille kuulumattomia juttuja, joita on 80 %.
Ajatuksesi kapeutta osoittaa, että lankeat tuollaiseen, että alat luulla, että tiedän sheriffin tulevan vasta huomenna iltpäivällä. Mainintanihan siinä tarkoittaa, että sheriffi käy saitilla niin harvoin, että poistot tapahtuvat keskimäärin vasta yli puolen vuorokauden jälkeen asiattoman kirjoituksen kirjoittamisesta. Niinpä tänne voi työntää törkyä tietäen niiden yleensä pysyvän riittävän kauan.
Kehoitus keskustella keskustaan liittyvästä asiasta on juuri sitä mitä siinä sanotaan. Muista asioista kirjoittaminen johtaa poistamiseen.
Netti on täynnä sellaisia keskustelupalstoja, jossa voi itsestään puhua niin paljon kuin huvittaa, mutta se ei ole tämä.
...itse kulekin meistä.
Jos kuvailisin Sinua samoin kuin Sinä Korhosta, niin en keksisi törkeämpää Jäätteenmäen puolustusta enkä ihmeellisempää Väyrysen kehumista puhumattakaan yksipuolisen kritiikittömästä Kekkosen palvonnasta.
Olet Jorma Korhosen kääntöpuoli, Oiva Härkönen et ollenkaan identtinen, mutta jääräpäisyydeltäsi kovempi ja näköaloiltasi kapea-alaisempi.
Yhteistä teille molemmille on myös se, että harvemmin puututte toistenne tekstien ytimeen, kun joku sivulauseen yksittäinen sana antaa paremman mahdollisuuden täräyttää takaisin.
Nyt nuo sanat olivat seriffi ja iltapäivä.
Vai olenko tas ihan väärässä (niin kuin teidän mielestänne usein olen)?
mutta tuskin nuo jäärät tätäkään ymmärtävät.
Sinulle elämä tosiaan näkyy olevan vain osa politiikkaa, minulle päinvastoin politiikka on vain pieni osa elämää, ja Kekkonen vain pieni osa siitä vähäisestä politiikan osuudesta. Mutta sinä ja sinunlaisesi yksisilmäisyydellään ovat kyllä saaneet minut esiintymään siten, kuin politiikalla ja kekkosella olisi jokin suurempikin rooli elämässäni.
Nytkin olen aamupäivän lueskellut ja kirjoitellut ihan muuta, ja laitan illalla niitä muille saiteille. Olen kyllä jatkanut myös Jukka Seppisen kirjan "Urho Kekkonen, Suomen jojtaja" lukemista, eikä se sittenkään huono kirja näy olevan. Tulee siinä Kekkosestakin esille yhtä ja toista minun Kekkostutkielmassanikin esittämääni vahvistavaa, ja uuttakin siinbä määrin, että jos nyt tutkielmani tekisin, kirjan kyllä lähdeaineistoon sisällyttäisin.
Kehotus keskustella keskustaan liittyvistä asioista ei todellakaan tarkoita sitä, että vain tiukasti siihen pitäytyen pitäisi totisena otsa rypyssä puhua. Elämä kun on kokonaisvaltaista, niin tuonkin aiheen alla ja sivussa voidaan puhua monesta muustakin, ja pitääkin puhua, jotta esityksessä olisi jotain mielenkiintoa niillekin, joille politiikka ei ole elämää tärkeämpi asia.
Harrastatkohan sinä, Oiva, mitään muuta kuin politiikkaa? Luetko myös kaunokirjallisuutta, runojakin, laulatko tai soitatko, lenkkeiletkö tai kuntoiletko muuten, tai kuulutko epäpoliittisiin yhdistyksiin ja osallistutko niiden toimintaan? Minusta hieman tuntuu siltä, että mitään tuollaista elämääsi ei kuulu, sillä jos kuuluisi, kai niistä jotain mainitsisit.
Miten ihmeessä olet tuollainen totinen torvensoittaja, kun olet syntyjäsi karjalaisia? Kaikki minun tuntemani karjalaiset ovat varsin avarakatseisia ja huumoriakin viljeleviä, värikkäitä persoonia, jotka kyllä kertovat myös itsestään ja omasta elämästään ja monista mielenkiintonsa kohteista. Politiikkaa harrastavia en heissä kyllä taida ketään tunteakaan.
Nyt lähden jumppaan, mutta illalla enemmän kenties uudella avauksella ja uudella aiheella. Ehkäpä poistanin tämän, joka jo lienee tehtävänsä täyttänyt.
... , mutta tällä palstalla keskustelen Keskustaan liittyvästä politiikasta.
Tämä avaukseni on edelleen saitilla, vaikka pian sen ilmestyttyä teit siitä poistopyynnön, kuten tuossa sanot:
>> Joskus vastaan näihin valittajien avauksiin, mutta jo ennen vastaustani olen pyytänyt ylläpitoa poistamaan avauksen, koska se ei liity mitenkään Keskustan. Niin olen tehnyt tämänkin avauksen suhteen.
Kun en halua kuulua niihin, jotka
yötä myöten täällä aina kukkuvat
ja olevaisen ongelmointiin aivan hukkuvat,
mutt salainko vyyhti heille aukeaa?
Sen alkupääkään tuskin laukeaa.
Vaikk muille totuutensa lyhtyjä
sytyttävät ja tietä näyttävät,
niin itse eivät osaa konsanaan
pois yöstänsä, ja pimeydestä maan
niin lähdenpä tästä taas kirjan kanssa vuoteeseen unta houkuttelemaan. Luettavani on nyt todella hyvä kirja: Vesa Aurénin "Asmaran auringon alla", joka kertoo suomalaisen rauhanturvajoukon tekemisistä Eritreassa 2003 - 2004, osana 40:stä kansallisuudesta nmuodiostuvaa joukkoa, joka toimi siellä hyvin menestyksellisesti, vaikka varsin vähän siitä meille uutisoitiin.
Siis hyvää yötä!
Huomasin vasta illemmalla aiemman avauksesi
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000019872765
Ja heitin sinne joitain kommentteja, joilla ei ole mitään tekemistä avauksesi eikä keskustan politiikankaan kanssa, mutta käy katsomassa.
Nyt JKK kirjoittaa, kuten useimmat pakkoruotsilla kyykytetyt, ajattelukyvyttömät tollot tekevät:
>>mielestäni kaksikielisyytemme on rikkaus, jota tulee vaalia.
...tullessani tänne Helsinkiin 16-vuotiaana kansakoulupohjaisena nuorukaisena maan korvesta Rautavaaralta, en osannut ruotsia sanaakaan; saksaa osasin hieman, kun kansakoulun opettajamme oli sitä ylimääräisenä aineena opettanut kolemelle siihen halukkaalle lahjakkaalle oppilaalle.
Heti tänne tultuani olin tilanteissa, jotka kyllä motivoivat ruotsin kielen oppimiseen.
Ensimmäinen työpaikkani oli Stockmannin tavaratalossa lähettinä eli tsupparina, ja olin kai tsupparijoukon ainoa suomenkielinen. Kun sitten siirryin miesten asustevarastoon varastoapulaiseksi olin edelleen ainoa suomenkielinen joukossa.
Asuin Hietalahdessa ruotsinkielisessä perheessä, mutta perheen ylioppilaspoika oli käynyt suomenkieliset koulut, ja hän antoi minulle vuoden ajan tunteja ruotsissa niin, että vuodessa luin ja tentin Efraim Jacobsonin keskikouluille tarkoitetun ruotsin kielen oppikirjan sekä Amanda Piiraisen kirjan "Ruotsia aikuisille". Ja vuodessa opin kielen niin hyvin, että ei minua juuri suomenruotsalaisesta puheeni perusteella erottanut. Sen jälkeen olenkin siinä vain taantunut, ja vieraista kielistä ainakin englanti on tullut sitä paljonkin vahvemmaksi.
Opiskelin silloin kyllä muutakin, lähinnä aineita, joiden piti auttaa minua kansakouluopettajaseminaariin pääsemisessä; se oli silloin suunnitelmissani, mutta siitä ei tullut sitten mitään varojen puutteen vuoksi.
Sotilasurani ei kyllä ole vaatinut ruotsin opiskelua eikä osaaamista, kun minun tasollani sotakouluissa kielistä suomi oli ainoa, jota opiskeltiin. Yksityisesti minä englanninkin opiskelin siinä määrin, että jo kahden pitkän YK:n rauhanturvaajareissuni jälkeen ja kolmannelle lähtiessäni uskalsin osallistua kielitutkintoon, jonka sitten hyvin läpäisinkin.
Olen liikkunut melkoisesti maailmalla, muuallakin kuin noissa rauhanturvapalveluksissani neljättä vuotta, ja tullut toteamaan, että vieraiden kielten taito, vähäisempikin, on aina eduksi, joka sekä helpottaa asioimista että tekee elämän mukavammaksi ja mielenkiintoisemmaksi. Jo vuosikymmeniä sitten opiskelin muutamana vuonna myös espanjaa, ja vaikka taitoni on ravistunut, taas totesin viime talvena kuusi viikkoa Kanarialla ollessani, että siitä taidosta on edelleen paljon hyötyä ja iloa ja mukavasti se vertyikin taas noina viikkoina, kun koko ajan lisäksi hieman lueskelin espanjan oppikirjoja ja joitakin lehtiä.
Ei ole mitään pakkokieltä, vaan on etuoikeus saada opiskella ja oppia niitä, oikeus, josta eniten saa itse, mutta samalla voi hyödyttää muitakin.