Mikä mahtaa olla sinetti Raamatun mukaan ja mikä adventtiopin mukaan?
Sinetti
leimasin
16551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sinetti on Hallitsijan merkki, josta hänet tunnistaa.
Jumala on antanut Pyhän henkensä sinetiksi.
Sapatti on lain sinetti. Siitä käy ilmi hallitsijan nimi, valta-alue ja arvoasema.
Sinetti sana esiintyy eri merkityksissä Raamatussa.
Asia ei ole aivan yksiselitteinen.
Riippuu missä asiayhteydessä se on.
Lyhyest;
On puhuttu esim. Pyhän Hengen sinetistä kun enkeli sinetöi.
Näissä on kyse Jumalan omien "leimaamisesta," eikä sinetistä merkkinä. Sapatista puhutaan sinettinä myös. Sapattia vietetään Pyhässä Hengessä ja heillä Pyhä Henki on aina yleensä olemassa jo uskonsa ja Herran vuoksi.
Pyhä Henki on muillakin tänään.
Siunausta
jari laurila
Raamatusta ei sellaista kohtaa löydy, jossa sapatti olisi sinettinä.
Jumalan ja meidän jotka häntä palvelemme.
Hes. 20:12
Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät.
Hes. 20:20
ja pyhittäkää minun sapattini; ne olkoot merkkinä välillämme, minun ja teidän, että tulisitte tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Sinettinä sapatti on Jumalan laissa. Se paljastaa lain antajan nimen (Jumala), arvoaseman(Luoja) ja hallinta-alueen(taivas ja maa).
Vanhan liiton sapatti kuului varjoihin (seremonialaki) ihan samoin kuin veriuhritkin. Ne kaikki viittasivat Jeesuksen sovitustyöhön. Ja kun Jeesus tuli parituhatta vuotta sitten, täyttyivät nuo varjot hänessä. Nyt ei enää uhrata eläimiä eikä pidetä lauantaisapattia, nyt ollaan Uudessa liitossa.
Uudestisyntyneiden kristittyjen sapatti on Jeesuksessa. Ne, jotka eivät tule uskoon tai pysy uskossa eivät ole sapatin levossa. He ovat niitä sapattikäskyä rikkovia.
Kaikki Vanhan liiton asiat olivat vertauskuvaa.
Niiden oli määrä olla "tätä maailmaa varten" eli niiden voimassaolo oli Israelin maanpäällistä aikaa varten. Tuossa liitossa kaikki seuraamukset olivat ajallisen elämän asioita.
Uusi liitto tuli ikuisuutta varten ja on täydellinen ilman vertauskuvien lainaamisia.
Laki oli vanhaa "Aatamia varten".
Se ei koske niitä, jotka elävät Kristuksen sovittamina uskollisesti Häntä seuraten.
Vanha liitto oli tehty tottelemattomien kanssa, mutta Uusi liitto on tehty tottelevaisia varten, ja siitä puuttuu laki.
Uuden liiton laki on uudestisyntyneiden omiintuntoihin kirjoitetu ja sitä Herramme johtaa Pyhän Henkensä kautta, eikä oppimalla läksykirjojen avulla.
Adventistiopettajista puhumattakaan!
Liität seremonialakiin sapatin.
No se selvittää jo sen, että miksi tulkintasi on se, että Jumalan käskyjä on vain 9.
Minäkin olin ennen yhdeksänkäskyläinen, mutta sitten totesin, että Hänen pyhyytensä kokonaisuus on Kristuksen sanoihin kiteytetty joka on sinullekin montakertaa viestitetty. Lue Matt 5:17-20
Siinä se, taivas ja maa on.
Hänen tahdostaan ei katoa yksikään kirjain eikä ainoakaan piirto. Okei?
Eikä ole muuta lupa opettaakaan. Okei?
Miksi opetat muuta?
Kristus, onko hänen sanansa muuttunut?
Pelasettuna sydämessä pitäisi olla Hänen tahtonsa piirretty kokonaisuutena, eikä vain osia, mitä halutaan siihen lihan mukaan piirtää.
Siinäpä se ero meillä on. Minä kunnioitan Jumalan tahtoa, ja Jeesuksen sanan auktoriteettia siksi kun Hän on sydämeni Herra ja Vapahtaja.
Selkeästi käy selville, että olet vielä teillä tuntemattomilla kun on puhe Evankeliumin uskomisesta ja uskoontulosta.
Toivottelen ohjeenomaisesti sinua antamaan elämäsi Herralle ja rukoilemaan nöyryyttä ja viisautta, joka voi sinun sielusi saattaa autuuden iloon.
ilolla vietettäväksi,niinkuin alusta ollut on niinolkoon aina Isän Pojan jaPyhänHengen nimeen Aamen.
Unohditte Raamatun ydinasian. Sinetti tarkoittaa Israelin ja Jumalan välistä IKUISTA suhdetta.
= merkitty kansa, siunattu kansa!
Adventistit eivät ole missään IKUISESSA suhteessa Jumalan kanssa (1844 on UT aikaa ja VT:n aikana adventisteja ei edes Jumala tuntenut).
Adventistit ovat tehneet sinettiopin palvelemaan omia tarkoitusperiään ja ovat opintulkinnoillaan omineen sinetin yksinomaan heille.
Adventistien pelastusvarmuus ja sinetti?
Siunaukset on annettu israelista eikä adventisteilta.
Löydät asiasta Raamatusta kun luet Hes 20:12,20, 2 Moos 31:16-17, >>>Ef 2:11-13,19, 3: 2-6, Room 9:6-8, 1 Piet 2:9-10.
2 Moos 20 luku>>> Ilm 14:12, ja 12:17.
Asiaa on ymmärrettävä lopun ajan (ihan viimeiset päivät) kannalta jolloin tilanne on hiukan toinen kuin nyt. Silloin on kristikunta kahdessa joukossa, joista toinen joukko ovat kristittyjä ja toiset petovalan palveluksessa. (Ilm 14:12, 12:17) Silloin ymmärtää sinetin merkityksen, koska
pyhät pitävät kaikki Jumalan köskyt ja toinen puoli ihmiskäskyt. (Luuk 16:17, Jaak 1:25, 2:10-12.)
Näistä löytyy asia jos olet johdonmukainen ja tutkit.
Siunausta
jari laurila
SAPATTI KÄYTÄNNÖSSÄ? -LUOMISESTA TÄHÄN PÄIVÄÄN.
Sapattia vietettiin ensimmäisen kerran jo Eedenissä heti luomistyön jälkeen. (1 Moos 2:2-3)
Ei ole ollut maailmanaikaa, ettei sapattia olisi vietetty. Sapattia vietettiin jo 2000 vuotta ennen kuin oli ensimmäistäkään juutalaista olemassa. Sapatti ei siis ole “juutalaisten juhla.” Sapattia vietetään uudesti luodussa maassakin. (Jes 66:22-23)
Lepopäivän vietto seitsemäntenä päivänä on Jumalan siveyslainkin säädös. Siveyslaki on ollut voimassa kaikkina maailmanaikoina, Eedenissäkin. (Luuk 16:17) Sapatti on Herran, (2 Moos 16:23, 20:8-11) jota vietetään luomisen muistoksi. Sapatti on myös synnistä vapautumisen muisto. (5 Moos 5:12-15, 2 Moos 12:1-20, 29-37, 1 Kor 5:7-8) Sapatti on Pyhitettävä (2 Moos 16:23, Neh 9:14, Jer 17:27) sillä se on ikuinen liiton merkki Jumalan ja Jumalan kansan välillä. (2 Moos 31:13,16-17, Hes 20:12,20)
Aadam ja Eeva viettivät sapattia omalla tavallaan. Myös Israelin kansa eri vaiheissaan viettivät sapattia eri tavoin. Koskaan Jumalan tarkoitus ei ole ollut että Hänen ilon päiväänsä olisi vietetty rabbiinien ja fariseuksien käskyjen merkeissä. Jeesus opetti oikeata sapatin viettoa. (Matt 12:1-13, Luuk 13:10-17, Joh 5:8-10, 7:21-24)
Fariseukset syyttivät Jeesusta ja opetuslapsia sapatin rikkomisesta; (Mark 2:23-27, Joh 7:21-23, 9:14) (Matt 15:3-9) “Sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Ihmisen Poika on sapatin Herra.” (Mark 2:27) Tämä tarkoittaa, että sapatti on tarkoitettu ihmiselle iloksi, virkistykseksi, ja levoksi, eikä kärsimykseksi lukuisten ankarien määräyksien vuoksi. Kristus on sapatin Herra, eli Hänellä on valtuudet opettaa oikeata sapatinviettoa. (2 Moos 16:29)
Nykyaikanakin Herra tahtoo yhden päivän kokonaan itselleen, ja ihminen lepoa, iloa ja virkistystä Luojansa yhteydessä. Sapattina ei tehdä työtä, ei hoideta omia asioita ja -askareita, ei käydä kauppaa, eikä puhuta joutavia. (Jes 58:12-14, Neh 10:32) Joutavien puhuminen tarkoittaa, ettei näistä sapattina epäsopivista asioista edes keskustella. Ihmisen on hyvä levätä Herrassa hiljentyen. Käydään kirkossa, (Luuk 4:16) seurustellaan uskonsisarusten kanssa, perheen kanssa, ja sopiva päivä tavata sairaita laitoksissa. (Jaak 1:27) Myös luonnossa liikkuminen rauhassa on usein hyödyllistä ja rentouttavaa. (Apt 16:13) Hyvänä ajatuksena neuvoksi voitaneen pitää; että sapattina tehdään se mikä on välttämätöntä ja mikä kristillisen rakkauden vuoksi on tarpeellista ja hyvää.
Ihminen oppii kunnioittamaan sapatin henkeä ettei sitä halvenna. Mitään käytännön sääntöjä ole tehty ihmisten toimesta tänään. Sapattina on lupa tehdä hyvää. Jeesus opetti kansaa, ja paransi sairaita; (Matt 12:12-13, Luuk 13:10-16, Mark 6:2, Luuk 4:31-32) Jeesus pyhitti sapatin. Apostolit opettivat myöskin, ja viettivät sapattia hengellisesti yhdessä; (Apt 13:14-16, 16:13, 17:1-2, 18:4) Johannes vietti sapattia Patmoksella. (Ilm 1:10) Jeesus kehotti rukoilemaan ettei mikään välttämätönkään häiritsisi ja tapahtuisi sapattina. (Matt 24:20) Jumala siunaa ja pyhittää sapatin. (2 Moos 20:11)
Jeesus piti Isänsä käskyt. (Joh 15:10) Jeesus jätti meille esimerkin kaikessa mitä seurata. (1Piet 2:21, 1 Joh 2:6) Alkuseurakunta pyhitti sapatin kokoontuen sapattisin; (Apt 13:14,44, 16:12-13, 17:1-2, 18:1-4 = Yhteensä 84 sapattikokousta!) (Luuk 23:55-56) Se oli Jeesuksen tahto kuolemansa jälkeenkin. (Matt 24:20)
Missään Raamattu ei esitä, että lepopäivään olisi tullut mitään muutoksia. Lepopäivä on ollut sama aikojen alusta asti.
Sapattina ihminen haluaa olla lähellä Herraa, ja nauttii Hänen seurastaan. Tämä tapahtuu ilossa, rauhassa ja rakkaudessa. (Matt 11:28-30, Joh 14:23)
SAPATIN VIETTO HISTORIASSA JA NYT. VIETON VÄHENEMISEN SYYT.
Aina luomisesta lähtien tähän päivään saakka on sapatin viettäjiä ollut kristittyjen keskuudessa. (1 Moos 2:1-3, Jer 66:22-23)
Jeesus tiesi ennalta että Jumalan lakiin kajotaan, ja varoitti tästä etukäteen. (Matt 24:15, Dan 7:25) Myös apostolit puhuivat suuresta luopumuksesta. (Apt 20:28-31, 2 Tess 2:1-12, 1 Tim 4:1-2)
Poliittisista ja pakanallisista, mutta myös kirkollisista ja sosiaalisista syistä juutalaisvastaisuus yltyi Rooman valtakunnassa, ja keisari Hadrianus antoi juutalaisia vastustavat lait 135 jkr. Juutalaiset olivat kieltäneet Kristuksen. Rooman kristityt halusivat tehdä eroa juutalaisuuteen. Erottuakseen juutalaisuudesta he kokoontuivat Jumalan palveluksiin sapatti-iltaisin auringonlaskun jälkeen, ja kokoukset venyivät usein viikon ensimmäisen päivän, sunnuntain puolelle.
Rooman kirkko ryhtyi toimiin. Sapatin merkitys alennettiin "Mooseksen käskyksi vain juutalaisille." Jumalan asetus koski ihmiskuntaa, ja sapatin vietto vähenkikin vasta apostolisen ajan jälkeisessä luopumuksessa. Useat kirkkoisät kehittivät erilaisia oppeja, miten sapatin sijaan vietetään auringonjumalan päivää. Auringonpalvonta oli tuolloin pakanaväestön uskonto. (Auringonpäivä= Die Solis (sunnuntai)
Alkukirkko oli tietoinen sapatin ja sunnuntain erosta. He eivät tahtoneet luopua Jumalan käskystä. Osa jäi uskollisiksi, ja osa lankesi poliittisiin ja uskonnollisiin sovitteluihin. Sunnuntai ei ollut lepopäivä silloinkaan, vaan yhteiselle Jumalan palvelukselle pyhitetty päivä. Kristinusko ja pakanallisuus kohtasivat yhteiskunnallisista yms. syistä, ja yhdistyivät tehden sovitteluja tinkien Jumalan antamista asetuksista.
Suuri läpimurto sunnuntain hyväksi tapahtui 7.3.321 jkr, jolloin Keisari Konstantinus suuri määräsi lailla sunnuntain lepopäiväksi. ("Auringon kunnianarvoiselle päivälle," luki asetuksessa.) Säädettiin sotilaille rukouksetkin, joita sekä auringonpalvojat, että kristityt voisivat käyttää yhteisesti.) Tämän jälkeen katolisissa kirkolliskokouksissa säädettiin rangaistuksia sapatin viettäjille. Sapatin vuoksi vainottiin monin tavoin kokonaisia perheitä, mm. kidutettiin, ja sapatin vuoksi joutui usein polttoroviolle.
Katolinen kirkko itse vaittää, ja pitää sunnuntaita valtansa ja mahtinsa merkkinä tänään.
Maailmassa on kahdenlaista tapaa numeroida viikonpäivät. Raamatullinen tapa on että sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä, ja sapatti on lauantai ja viikon seitsemäs päivä. Suomessa siirryttiin 1.1.1973 uuteen viikkojärjestykseen, ja seitsemänneksi päiväksi määrättiin sunnuntai. Tämä käsky annettiin maamme eduskunnan ja hallituksen päätöksellä. Osa almanakoista ehti mukaan vasta seuraavana vuonna. Tällä hetkellä (2005) enää vain Britannia ja Yhdysvallat noudattavat Raamatullista luomisviikon viikkojärjesystä. Nykyinen käsitys lepopäivästä syntyi, kun ryhmä katolisia ja protestanttisia teologeja yhdessä ryhtyivät ajamaan ajatusta että muutos olisi tapahtunut jo apostolisena aikana. Syyksi mainittiin Kristuksen ylösnousemuksen muistelu apostolisena aikana. Raamattu ei kuitenkaan anna ajatukselle tukea. Jeesus ja opetuslapset pitivät sapatin. (Luuk 4:16, Joh 15:10, Matt 24:20) Korpivaelluksen aikana Jumala erotti sapatin muista päivistä mannaihmeellä. (2 Moos 16:4-5, 14-30. Näin tapahtui 40 vuoden ajan. Opetuslapset viettivät sapattia Jeesuksen kuoleman jälkeen. (Luuk 23:56, Apt 13:42-44, 16:13, 17:2, 18:4)Jeesus ei muuttanut sapattia. (Luuk 16:17, Matt 5:17-18) Kristityt ovat velvollisia vieläkin noudattamaan lepopäiväkäskyä. (1 Joh 2:3-6, Joh 15:10, 1 Piet 2:21, Ilm 14:12) Alkuseurakunnasta lähtien on sapattia vietetty jokaisella vuosisadalla. Esim. kristitty historioitsija Sozomen kirjoitti vuonna 440 jkr, että hänen aikanaan koko muu maailma vietti sapattia (lauantai) Jumalan käskyn mukaan, ja sunnuntaita valtion käskyn mukaan. Poikkeuksina hän mainitsi Rooman ja Aleksandrian seurakunnat jotka painostivat sunnuntain viettoon. Sapattia viettivät Intian kristityt 200 luvulla, Persian 300 luvulla ja Skotlannin 500 luvulla. Waldolaista osa 1200 luvulla, norjalaisista osa 1400 luvulla, sekä myös osa ruotsalaisista ja suomalaisista talonpojista. Myös eräät luterilaiset papit 1600 luvulla viettivät lauantaisapattia. Jumala itse on asettanut sapatin. (Joh 1:1-3,14, Kol 1:13-17) Sapatti muistuttaa meitä luomisesta, ja on luomisen muistomerkki. (2 Moos 20:8-11, Ps 111:4) Sapatti on Herran päivä. (Ilm 1:10, Jes 58:13) Raamattu kertoo "sortuneiden muurien korjaajista ja maan asutuksen elvytäjästä" ja antaa ohjeita sapatin viettoon. (Jes 58:12-14, Ps 119:174, Room 7:22, 1 Joh 5:3)
Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten. Ihmisen ja sapatin suhde on siis myönteinen. (Mark 2:27-28) Jumala on rakkaudessaan huolehtinut ihmisen tarpeista lepoon ja Jumalan palvelukseen. Sapatti palvelee ihmistä, ja on ihmiselle siunaukseksi, eikä päivänvastoin. Jeesus opetti oikeata sapatin viettoa erotuksena fariseusten käskyille joista oli tullut taakka. Jeesus halusi palauttaa sapatinviettoon sapatin oikean luonteen ja -hengen.
Kyllä kiitos.
Tässä oli paljon ydinasioita.
On kuitenkin huomattava että nuo maailmanajan tapahtumat eivät ole vielä totta mitkä ILm 13 luku sisältää, ja silloin kaikki saavat asiaan valon tehdäkseen päätöksensä.
Tapahtumat ovat silloin esillä ja jokaisen konkreettisesti havaittavissa.
Tulevaisuutta, jos profetiat toteutuvat.
Herran omia on kaikissa protestanttisissa ja katolisissa piireissä tänään yksilöinä, jotka seuraavat Herraa valonsa mukaan.
Lepopäivä on omantunnon kysymys rakkaudessa aina! Ei riidan tai vihan aihe.
Siunausta
jari laurila
Huomio kahden joukon kannalta Ilm 13 luku, ja muista että sinetöiminen on eri asia kuin sinetti.
Lähinnä tuo sinetti sanana tulee profetian Hnegen kautta, mutta siihen on Raamatun tuki, jonka löydät kun tutkit mitä annoin.
Tänään Herran omia on vielä kaikissa kristillisissä piireissä yksilöinä.
Lisää:
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
Siunausta
jari laurila
On käyty kovasti kiistelyä tästä, ja paljon on virrannut vettä Vantaassa, kuin myös kilvan Aurajoessakin, Kalajoesta puhumattakaan.
YLIPAPPIMME -JEESUS KRISTUS -Johdanto aikaprofetian 2300 vuotta ymmärtämiseen.
Jeesus kuoli ristillä ja sovitti maailman synnit maailman alusta maailman loppuun asti ainutkertaisella uhrillaan ristinpuulla. Jeesus siirtyi takaisin taivaaseen Isän oikealle puolelle. (Hebr 10:12,14,18, 9:14,25-26) Jeesuksen Kristuksen ainutkertainen uhri on annettu seurakunnan- ja koko ihmiskunnan jokaisen ihmisen puolesta. (Mark 10:45, 1 Tim 2:4,6, Ef 5:25, Apt 20:32, Gal 2:20, 2 Tim 2:10-13)
Taivaassa Jeesus on ylipappimme. (Hebr 8:1-3, 9:24) Vanhassa liitossa pappeus kuului Leevin heimon miehille, ja heistä vain Aaronin jälkeläisille. Näin harvat ihmiskunnassa kautta aikojen on ollut pappisvirassa. Yleinen pappeus oli kaikilla, sekä miehillä että naisilla. Uudessa liitossa yleinen pappeus on myös sekä miehillä, että naisilla. (1 Piet 2:9) Erityinen pappeus on vain Jeesuksella. Pappisvirka erityisessä mielessä ei ole ihmisillä uudessa liitossa. Pappisjärjestelmä kuului vanhan liiton aikaan. Papin ja pastorin valtuudet ovat kirkon antamia valtuuksia teologian korkeakouluopinnot suorittaneille. Ne ovat ammattinimikkeitä joihin voi pätevöityä kuka tahansa korkeakoulun kautta. “Pastori” johtuu kreikan “poimeen” sanasta, ja tarkoittaa (lammas)paimenta.
Israelin pyhäkköpalvelus oli vertauskuvaa, ja esikuvaa oikeasta ja alkuperäisestä taivaallisesta pyhäköstä. Mooseksen rakentama pyhäkkö oli valmistettu tarkasti taivaallisen pyhäkön mukaan. (Hebr 8:4-5, 2 Moos 25:40) Jeesus on nk. “uusi Mooses,” joka vihki taivaallisen pyhäkön käyttöön. (Hepr 6:19-20, 9:19-21, 10:19-21) (Huom; Suomenkielisessä Raamatussamme kun on käännetty sanoiksi “kaikkein pyhin” tulisi olla käännetty “pyhäkkö.” ( eli koko pyhäkkö, kreik. “ta hagia”) Paitsi Hebr 9:3, jossa “hagia hagioon” on oikea sana “kaikkein pyhimmälle.”) Maanpäällisen pyhäkön palvelusta kuvataan Hebr 9:6-10. Suuren sovituspäivän tapahtumia voimme tutkia; 3 Moos 16, 2 Moos 30:10, 3 Moos 23:26-32, 16:3,5-8,15, 16-22, 25:9, 4 Moos 29:7-11)
Taivaallinen pyhäkkö oli esikuva maalliselle pyhäkölle, ja siksi tietenkin Raamatun mukaan myös taivaallinen pyhäkkö on puhdistettava. (Hebr 9:22-23) Taivaallinen pyhäkkö puhdistetaan Raamatun mukaan “kun 2300 iltaa ja aamua on kulunut.“ (Dan 8:13-14 Yksi profeetallinen päivä on Raamatun aikalaskelmissa yksi todellinen vuosi ajassa mitattuna.
Aikajakso 2300 iltaa ja aamua alkaa kun Jerusalemin jälleenrakentamisesta lausutaan sana. (Dan 9:25, Esra 7:8-10) Tämä sana lausuttiin vuonna 457 eKr., joka on 2300 vuoden alkamisajankohta. (Esra 7:11-26, 4:7-22) Laskemalla 457 ekr eteenpäin 2300 vuotta tulemme vuoteen 1844 jKr. Silloin alkoi enkeli Gabrielin Danielille antaman ennustuksen mukaan pyhäkön ennalleen saattaminen, eli puhdistaminen, jota kuvasi koko Mooseksen ajan uhripalvelusjärjestelmä. Vuonna1844 alkoi taivaallinen oikeudenkäynti. Oikeudenkäynti jatkuu niin kauan kun ihmisiä tekee uskonratkaisunsa Jeesuksen puolelle. Armonaika päättyy kun uskonratkaisut on tehty loppuun. Jumalattomat ovat armonajan päätymisen aikaan lopullisesti paatuneet, kuten Nooan päivinä kun Nooa rakensi arkkia. (Matt 24:37-44) Oikeudenkäynti päättyy kun Jeesus tulee. (Matt 16:27, Ilm 22:12
Kun Jeesus kuoli, repesi temppelin esirippu kahtia. Esirippu oli paksu verho, ei mikään harso. On arvioitu että se oli yli 2 cm paksu verho?! Tämä oli merkki että uhripalvelusjärjestelmä oli päättynyt. Esikuva oli saanut täyttymyksensä Jeesuksessa. (Matt 27:50-51) Seremonialait, eli yhteiskunnalliset uhripalvelujärjestelmän lait päättyivät ristillä. (Kol 2:8-14) 10 käskyn siveyslaki on tietenkin aina voimassa. (Jaak 1:25, 2:10-12, Luuk 16:17 1 Joh 2:1-5, Room 3:20,31 esim.) Jeesus teki ristillä lakinsa suureksi. (Jes 42:4;21)
Miksi taivaallinen pyhäkkö pitää puhdistaa? Jeesus sovitti kaikkien ihmisten kaikki synnit yhdellä kertaa täydellisesti, mutta ihmiset tekevät kuitenkin edelleen syntiä?! Taivaan pyhäkössä Jeesus huolehtii että Hänen uhrinsa luetaan syntejään katuvan ja Jeesuksen uskoon kääntyvän ihmisen hyväksi. Syntimme ovat talletettuina taivaan kirjoihin Taivaan kirjojen mukaan ratkaistaan ihmisten ikuiset kohtalot. (Dan 12:1, Luuk 10:20, Fil 4:3, Ilm 13:8, 20:12,15, Mal 3:16, Jes 65:6-7, 2 Moos 32:33, Ps 69:29) Elämän kirjassa on niiden nimet jotka ovat alkaneet palvella Jumalaa. Taivaan kirjoissa on myös jumalattomien pahat teot.
1844 jälkeen on taivaan pyhäkössä alkanut prosessi joka tähtää kohtaloiden ratkaisuun ikuisuuden tarpeita ajatellen. Se on tuomioprosessin yksi vaihe. Taivaallinen oikeudenkäynti. Jeesuksen uhrikuolema oli vain yksi vaihe koko pelastushistoriassa, kun Hän sovitti kaikki ihmiskunnan synnit kerralla. Kun ihminen kääntyy uskossa Kristukseen, Ylipappimme pyyhkii hänen syntinsä pois taivaan kirjoista. Näin pyhäkkö tulee puhdistetuksi! Tämä on varsinainen, alkuperäinen ja oikea pyhäkköpalvelus, josta Mooseksen ajan temppelipalvelus oli vain varjo ja vertauskuva, kuten Raamattu meille selvästi opettaa! (Hebr 8:5)
Vuosi 1844 on viimeinen aikajakso johon voidaan laskea Raamatun profetioita vuosiperiaatteella almanakan mukaan. Vuoden 1844 jälkeen Raamatussa ei ole jäljellä ajassa laskettavissa olevaa profetiaa ainuttakaan. Jäljellä ovat vielä “ajan merkit profetia,“ jotka parhaillaan toteutuvat, (Matt 24, 2 Tim 3:1-5) ja profetiat lopun antikristillisestä ja Kristuksen, Jumalan kansan välisestä taistelusta. (Ilm 13)
Jeesus voi tulla. Oletko valmis? Missä kirjassa nimesi on taivaallisessa pyhäkössä?
(Katso: http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli /Osasto: “Profetiat”/ Opetuskirjeet: “Profeetallinen aikalaskenta vuosi-päivä periaatteella.” ja “Aikaprofetia 2300 iltaa ja aamua”)
Hei
Kiitos.
Jos tuo tieto on hallussa, uskon että olet ymmärtänyt.
Olen siinä vilpitön, ja uskon noin, kuten kaikissa muissakin Raamattuoeptuksissani.
Siunausta
jari laurila