Mitä Ode oikeasti suree?
Copyright Iltalehti 26.9.2006
Politiikkaan pesiytynyt pintajulkisuus teki ex-puheenjohtajan, ex-ministerin ja tulevan ex-kansanedustajan Osmo Soininvaaran (vihr) surulliseksi ja aiheutti hänen kyllästymisensä politiikkaan.
Hän vaati sunnuntain Helsingin Sanomissa lehdistöä toimimaan kansanedustajien valheenpaljastajina.
- Ettei puhuttaisi mitä tahansa jäämättä kiinni. Kukaan toimittaja ei sano suoraan, että edustaja on joko tyhmä tai epärehellinen tai molempia, Ode lateli.
Ode on itse malliesimerkki poliitikosta, jonka puheet muuttuvat kuulijakunnan ja tarkoituksen mukaan. Itsellänikin on kokemuksia hänen häilyväisyydestään. Enkä liene ainoa.
Hänen omasta pyynnöstään siis muutama esimerkki!
Tammikuu 2002. Puheenjohtaja Soininvaara antaa Kanariansaarilta Iltalehdelle haastattelun. Hän sanoo, että olisi typerää lähteä hallituksesta, jos hallitus päättää 5. ydinvoimalan rakentamisesta, ja perustelee näkemystään monisanaisesti.
Juttu herättää suurta huomiota, koska vihreiden lähtöä on pidetty selviönä, jos 5. ydinvoimala hyväksytään. Ode lähettää viestimille tiedotteen, jossa hän epämääräisin sanakääntein kiistää uutiseni, vaikka haastattelu on nauhalla.
Siis oliko joku tässä epärehellinen tai tyhmä tai molempia?
Loka-marraskuu 2003. Ode antaa haastattelun, jossa hän runttaa hallituksen esityksen, joka lupaa työttömyyskorvausta metsä- ja rakennusaloilla päivinä, jolloin pakkanen estää työnteon. Palvelualoilla, kuten terassien tarjoilijoilla, ei korvausta saisi, vaikka sade tai muu luonnonilmiö pakottaisi rokulipäivään. Ode kuvaa jutussa esitystä miesvaltaisten alojen törkeäksi sikailuksi.
Asiaa eduskunnassa käsittelevän sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajat polttavat päreensä jäsenensä puheista. Jälkeenpäin käy ilmi, että Ode on pessyt kätensä uutisesta ja moittinut kollegoilleen kovasti Iltalehteä. Siis uutisesta, jossa hän elvistelee haastateltavana ja jossa hän itse on ollut aloitteellisena tietolähteenä!
Oliko joku tässä epärehellinen tai tyhmä tai molempia?
Helmikuu 2005. Ode pähkäilee, pyrkiäkö 3. kaudelle puolueensa johdossa. Jutussa kuvailen niitä ristipaineita, joita hänellä on: kaipuuta takaisin tutkijaksi, halua uudistua, huolta seuraajasta, velvollisuutta antaa puolueen nuorille aikaa kypsyä, intohimoa päästä vielä ministeriksi... Oden piristynyt olemus puhuu muutoksen puolesta.
Ode päättää kuitenkin pyrkiä jatkokaudelle ja puoluevaltuustopuheessaan mollaa Iltalehden juttua, minkä HS julkistaakin näyttävästi. Minulle hän on kuitenkin lähettänyt sähköpostiviestin, jossa kertoo juttuni kuvailleen aivan oikein hänen pohdintansa taustoja.
Tavatessamme ihmettelen hänen julkista naljailuaan. Hän kiistää niin puhuneensakaan ja väittää HS-toimittajan kirjoitelleen omiaan. Puheen lukeminen vihreiden internetsivuilta todistaa Oden puhuneen niin kuin HS uutisoi.
Oliko tässä joku epärehellinen tai tyhmä tai molempia?
Soininvaara on onnistunut hankkimaan syvällisen asiapoliitikon maineen. Hänellä on kuitenkin vähintään yhtä vahva kääntöpuoli: hän on pintaliitäjä ja populisti siinä missä poliitikot, joita hän moittii pintajulkisuudesta.
Ode osaa kansanomaistaa ja kärjistää. Hän tietää, mistä media tykkää. Hän tykkää olla julkisuudessa.
Hänen luopumisensa politiikasta onkin nähtävä myös seurauksena turhautumisesta, kun oma ministerinpesti tuli vähän väärään aikaan ja jäi vain kahden vuoden mittaiseksi. Se ei vallan makuun päässeelle besserwisserille riitä.
Paikan uusiminen eduskuntaan ei olisi myöskään läpihuutojuttu auringonlaskun miehelle. Uran nolon lopun riskiä hän ei halua ottaa.
RAILI NURVALA
Copyright Iltalehti 26.9.2006
Politiikkaan pesiytynyt pintajulkisuus teki ex-puheenjohtajan, ex-ministerin ja tulevan ex-kansanedustajan Osmo Soininvaaran (vihr) surulliseksi ja aiheutti hänen kyllästymisensä politiikkaan.
Hän vaati sunnuntain Helsingin Sanomissa lehdistöä toimimaan kansanedustajien valheenpaljastajina.
- Ettei puhuttaisi mitä tahansa jäämättä kiinni. Kukaan toimittaja ei sano suoraan, että edustaja on joko tyhmä tai epärehellinen tai molempia, Ode lateli.
Ode on itse malliesimerkki poliitikosta, jonka puheet muuttuvat kuulijakunnan ja tarkoituksen mukaan. Itsellänikin on kokemuksia hänen häilyväisyydestään. Enkä liene ainoa.
Hänen omasta pyynnöstään siis muutama esimerkki!
Tammikuu 2002. Puheenjohtaja Soininvaara antaa Kanariansaarilta Iltalehdelle haastattelun. Hän sanoo, että olisi typerää lähteä hallituksesta, jos hallitus päättää 5. ydinvoimalan rakentamisesta, ja perustelee näkemystään monisanaisesti.
Juttu herättää suurta huomiota, koska vihreiden lähtöä on pidetty selviönä, jos 5. ydinvoimala hyväksytään. Ode lähettää viestimille tiedotteen, jossa hän epämääräisin sanakääntein kiistää uutiseni, vaikka haastattelu on nauhalla.
Siis oliko joku tässä epärehellinen tai tyhmä tai molempia?
Loka-marraskuu 2003. Ode antaa haastattelun, jossa hän runttaa hallituksen esityksen, joka lupaa työttömyyskorvausta metsä- ja rakennusaloilla päivinä, jolloin pakkanen estää työnteon. Palvelualoilla, kuten terassien tarjoilijoilla, ei korvausta saisi, vaikka sade tai muu luonnonilmiö pakottaisi rokulipäivään. Ode kuvaa jutussa esitystä miesvaltaisten alojen törkeäksi sikailuksi.
Asiaa eduskunnassa käsittelevän sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajat polttavat päreensä jäsenensä puheista. Jälkeenpäin käy ilmi, että Ode on pessyt kätensä uutisesta ja moittinut kollegoilleen kovasti Iltalehteä. Siis uutisesta, jossa hän elvistelee haastateltavana ja jossa hän itse on ollut aloitteellisena tietolähteenä!
Oliko joku tässä epärehellinen tai tyhmä tai molempia?
Helmikuu 2005. Ode pähkäilee, pyrkiäkö 3. kaudelle puolueensa johdossa. Jutussa kuvailen niitä ristipaineita, joita hänellä on: kaipuuta takaisin tutkijaksi, halua uudistua, huolta seuraajasta, velvollisuutta antaa puolueen nuorille aikaa kypsyä, intohimoa päästä vielä ministeriksi... Oden piristynyt olemus puhuu muutoksen puolesta.
Ode päättää kuitenkin pyrkiä jatkokaudelle ja puoluevaltuustopuheessaan mollaa Iltalehden juttua, minkä HS julkistaakin näyttävästi. Minulle hän on kuitenkin lähettänyt sähköpostiviestin, jossa kertoo juttuni kuvailleen aivan oikein hänen pohdintansa taustoja.
Tavatessamme ihmettelen hänen julkista naljailuaan. Hän kiistää niin puhuneensakaan ja väittää HS-toimittajan kirjoitelleen omiaan. Puheen lukeminen vihreiden internetsivuilta todistaa Oden puhuneen niin kuin HS uutisoi.
Oliko tässä joku epärehellinen tai tyhmä tai molempia?
Soininvaara on onnistunut hankkimaan syvällisen asiapoliitikon maineen. Hänellä on kuitenkin vähintään yhtä vahva kääntöpuoli: hän on pintaliitäjä ja populisti siinä missä poliitikot, joita hän moittii pintajulkisuudesta.
Ode osaa kansanomaistaa ja kärjistää. Hän tietää, mistä media tykkää. Hän tykkää olla julkisuudessa.
Hänen luopumisensa politiikasta onkin nähtävä myös seurauksena turhautumisesta, kun oma ministerinpesti tuli vähän väärään aikaan ja jäi vain kahden vuoden mittaiseksi. Se ei vallan makuun päässeelle besserwisserille riitä.
Paikan uusiminen eduskuntaan ei olisi myöskään läpihuutojuttu auringonlaskun miehelle. Uran nolon lopun riskiä hän ei halua ottaa.
RAILI NURVALA
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miten tämä tyypillinen poliitikkomainen takinkääntely liittyy Saarelan arvioimiseen?
Jos Ode osoittautuu itsekin mielinkielin julkisuuteen tyrkyttäytyväksi linssiluteeksi, muuttaako se Saarelaa sen paremmaksi?
...Iltalehti kirjoittaa? Ja niinkuin edellinen vastaaja jo sanoi, miksi yrität sotkea Tanja Saarelan tuohon Ode-juttuusi?
http://www.sunpoint.net/~mavijo/tanja.html
Tanjan luottotoimittaja Nurvala tölvii Soininvaaraa joka kehtaa nostaa pöydälle pintajulkisuudella elävän ministerin sietämättömän keveyden.
Happamia sanoi kettu
soimaa, ja musta kylki kummallakin.
... koko ajan varsin nuhjuinen poliitikko. Tuommoisen esilläolo on mahdollista vain nuhjuisessa vihreässä liikkeessä, joka ei koskaan ole päässyt selvyyteen yhteikunnan kokonaisedusta.