Tiedän maailmanmenosta jokseenkin enemmän, kuin mielestäni muut ikäiseni, mutta eräs asia
(mikä ei ole minuun koskaan edes vaikuttanut) tuli tietooni vasta äsken.
Isäni (54v.) ollessa vanhempieni eron jälkeen työtön vuoden, menetettyään osakkuutensa perheyritykseen, hän sai työttömyyspäivärahaa.
Hyvällä tuurilla hän aloitti työt uudestaan nyt vuoden vaihteen jälkeen, saaden kuukaudessa huomattavasti korkeamman summan rahaa.
Itse (16v.) muutin viime syksynä, viisitoistavuotiaana pois äitini luota, ja olen siitä lähtien saanut pärjätä todella vähällä. Aloitin opiskelun ohella ilta-työn vähän aikaa sitten. Teen töitä 2.6 tuntia illassa ja saan kuukausipalkkaa n.350€
Isäni päiväraha koko viime vuoden oli 370€, joten jos minä tekisin vielä nykyisen työni ohella tunnin viikossa lisää, tienaisin enemmän kuin 38 vuotta vanhempi isäni viime vuonna.
Elatusapua ei äidiltäni tule, lapsilisä menee hänen vanhoihin velkoihin ja olen liian nuori opiskelutukea saamaan.
Minulla on kuitenkin kaksi ilmaista puhelinta käytössäni, saldorajalla tietenkin, vuokrani on myös jonkun toisen maksettavana. Kouluun vaadittavia kirjojakaan en joudu itse maksamaan.
Palkkani on ainoastan ruokaan, hygieniaan, matkoihin, ja jäljelle jäävään vapaa-aikaani varten.
Isäni joutui elättämään päivärahan lisäksi keikkaluontoisesta työstä saadun palkan ohella (100€/kk) nykyisen vaimonsa, ja hänen lapsensa.
Hän maksoi vuokran, ruoan ja vielä autonkin.
Onko yhteiskunnasta tullut tosiaan näin epätasa-arvoinen? Minä teen alle 15 tuntia viikossa työtä, ja tienaan lähes saman mitä maksetaan päivärahana yli 50vuotta täyttäneille työttömille!
Vastaavalla päivärahalla joutuu moni elättämään jonkun muunkin kuin omat menonsa, ja koska kaikki kallistuu - pärjäävätkö he? Kun yli 50vuotiaat ovat jo 'vanhoja' eivätkä 'kelpaa' uuteen työhön, mistä he voisivat hankkia lisää rahaa pärjätäkseen edes hivenen paremmin?
Työpaikkaa hakiessa saa vanhempi ihminen usein kuulla että he etsivät nuorempaa ihmistä.
Parikymppiset työnhakijat taas saavat kuulla että he etsivät jotakuta jolla on enemmän kokemusta.
Sain kääntää monta pikkukiveä ennenkuin löysin itselleni työtä joten saan kokemusta, mutta mitä silloin vaaditaan? Olisin opiskellut, (näillä näkymin YO ja ammatti) omaisin työkokemusta ja vielä nuoren iänkin - jotain puuttuisi kuitenkin.
Kun seuraan yhteiskunnan sairasta tapaa toimia, kysyn vain - Haluanko minä tosiaan aikuistua tähän maailmaan, tähän 'ideaali' elämään?
EN!
(mikä ei ole minuun koskaan edes vaikuttanut) tuli tietooni vasta äsken.
Isäni (54v.) ollessa vanhempieni eron jälkeen työtön vuoden, menetettyään osakkuutensa perheyritykseen, hän sai työttömyyspäivärahaa.
Hyvällä tuurilla hän aloitti työt uudestaan nyt vuoden vaihteen jälkeen, saaden kuukaudessa huomattavasti korkeamman summan rahaa.
Itse (16v.) muutin viime syksynä, viisitoistavuotiaana pois äitini luota, ja olen siitä lähtien saanut pärjätä todella vähällä. Aloitin opiskelun ohella ilta-työn vähän aikaa sitten. Teen töitä 2.6 tuntia illassa ja saan kuukausipalkkaa n.350€
Isäni päiväraha koko viime vuoden oli 370€, joten jos minä tekisin vielä nykyisen työni ohella tunnin viikossa lisää, tienaisin enemmän kuin 38 vuotta vanhempi isäni viime vuonna.
Elatusapua ei äidiltäni tule, lapsilisä menee hänen vanhoihin velkoihin ja olen liian nuori opiskelutukea saamaan.
Minulla on kuitenkin kaksi ilmaista puhelinta käytössäni, saldorajalla tietenkin, vuokrani on myös jonkun toisen maksettavana. Kouluun vaadittavia kirjojakaan en joudu itse maksamaan.
Palkkani on ainoastan ruokaan, hygieniaan, matkoihin, ja jäljelle jäävään vapaa-aikaani varten.
Isäni joutui elättämään päivärahan lisäksi keikkaluontoisesta työstä saadun palkan ohella (100€/kk) nykyisen vaimonsa, ja hänen lapsensa.
Hän maksoi vuokran, ruoan ja vielä autonkin.
Onko yhteiskunnasta tullut tosiaan näin epätasa-arvoinen? Minä teen alle 15 tuntia viikossa työtä, ja tienaan lähes saman mitä maksetaan päivärahana yli 50vuotta täyttäneille työttömille!
Vastaavalla päivärahalla joutuu moni elättämään jonkun muunkin kuin omat menonsa, ja koska kaikki kallistuu - pärjäävätkö he? Kun yli 50vuotiaat ovat jo 'vanhoja' eivätkä 'kelpaa' uuteen työhön, mistä he voisivat hankkia lisää rahaa pärjätäkseen edes hivenen paremmin?
Työpaikkaa hakiessa saa vanhempi ihminen usein kuulla että he etsivät nuorempaa ihmistä.
Parikymppiset työnhakijat taas saavat kuulla että he etsivät jotakuta jolla on enemmän kokemusta.
Sain kääntää monta pikkukiveä ennenkuin löysin itselleni työtä joten saan kokemusta, mutta mitä silloin vaaditaan? Olisin opiskellut, (näillä näkymin YO ja ammatti) omaisin työkokemusta ja vielä nuoren iänkin - jotain puuttuisi kuitenkin.
Kun seuraan yhteiskunnan sairasta tapaa toimia, kysyn vain - Haluanko minä tosiaan aikuistua tähän maailmaan, tähän 'ideaali' elämään?
EN!
Vastaukset 1
Vanhimmat
aika pian 47 v.
Kukaan ei taatusti palkkaa minua ikäni vuoksi.
Minulla on vakituinen työ, mutta en pysty vaihtamaan työpaikkaa.
Minulla on myös yliopistotutkinto (alempi) ja 21
v kokemus atk-suunnittelijana.
Jos olisin ollut esimiesasemassa, ehkä silloin
työnsaantimahdollisuuteni olisivat paremmat.
Firmat karsastavat työntekijää, joka ei ole ylennyt ollenkaan näin pitkän "uran" aikana.
Lisäksi epäillään että vanhat eivät enää jaksa painaa kilpajuoksumaisesti hommia kuten nuoret.
Luulen, että kaikissa muissa maissa ei ikärasismi ole noin laajaa, Suomessa se on monilla aloilla
erittäin vahvaa.
Jonkun verran olen lähetellyt hakemuksia, mutta
en saanut töitä, vaikka minulla oli luultavasti
paras kokemus ja erikoisopintoja Cl-laajuus yliopistossa, joita pidettiin suotavana ko. paikkaan. Se laitos vihjaili, että heillä on menossa sukupolvenvaihdos, mutta koska olin vain n. 10 v nuorempi kuin talon muut työntekijät, jäin väliinputoajaksi. Halusivat siis nuoria työntekijöitä.
Hävyttömintä oli se, että paikkoja oli 4-5 kpl, jolloin todellakaan monella ei ollut ainakaan noita erikoisopintoja joita kehuttiin haluttavan!
On laki sukupuolisesta syrjinnästä, ja asian voi viedä oikeuteen, jos sellaista esiintyy työpaikkoja täytettäessä. Mutta ikärasismia ei kai kiellä mikään, ja sitä todella esiintyy.
Nuo härskit työnantajapaskiaiset eivät kuitenkaan itse menisi aivan kokemattomien nuorien lääkäreiden vastaanotolle. Vanhempi ja kokenut onkin tässä tapauksessa valttia. Ei kaivata työtehoa eli potilas ulos 10 minuutissa.
Enpä itse enää tässä iässä oikein voisi lääkäriksikään kouluttautua, ja lisäksi ammatti on turhan haluttu, vaikea päästä opiskelemaan.
Minä olen huolissani lasteni (pojat 10 ja 8 v)
puolissa, miten he tulevat pärjäämään, kun yhteiskunta muuttuu tällaiseksi.
Ari X.