.
Tänään pääministeri Matti Vanhanen otti vankasti kantaa EU:n laajenemisen ja perustuslain vahvistamisen puolesta. On ilmiselvää, että MAtti Vanhanen on puolensa valinnut, mutta ollaanko Keskustan kannattajien enemmistössä lainkaan samaa mieltä Matti Vanhasen kanssa?
Aikoinaan 1994, EU-äänetyksen alusaikoina Esko Ahon EU-sooloja seuranneena ja hänen joko-tai uhittelua ihmetelleenä en mitenkään jaksa ymmärtää että Keskustan kaaderit nöyrtyisivät jälleen mukinoitta vastoin laajan enemmistön tahtotilaa kovaluisen johtonsa edessä näinkin ilmiselvässä asissa kuin EU-kriittisyyden kysymyksessä:
EU:sta jäi silloin 1994 avoin haava keskustan kylkeen, ja se on haava on edeleen avoinna.
Varmaa on että voimakasta kriittistä kantaa, jopa selkeää vastustusta esiintyy keskustaväen joukoissa edelleenkin!
Eikö omilleen saisi myöntää edes puheenvuoroa näinkin lopullissa, Keskustan kannatuksen perustan tunnetuille osallisille kohtalokkaan kovassa jutussa?
Sorry Matti, mutta yleisimmin tyyliisi kuuluvan softailun rinnalla on EU-intoilusi jopa todella yllättävää, poikkeavaa.
Kannataisin sinua varauksetta jos löisit tuolla ponnekkuudella nyrkkiä pöytää omieisi puoletsa artikla 141:tä vastaa, eteläsuomen tuottajien melko lopullista teilaamista vastustaen!
Nyt olisi syytä ottaa jäitä hattuun ja kerralla koko ämpärillinen!
TÄSTÄ OLEN TÄYSIN VARMA:
Tunteen ja viime kädessä lopullisen järjen tie suomalaisten sydämiin käy maalisvaaleissakin voittopuolisesti EU-kriittisyyden kautta. Koko kansan ja Keskustan omankin väen kannalta on hieman ihmeellistä kun intressien vertailussa näyttää PRO EU -linjasi jäävän vähemmistölle, sinun kuppisi jääävän melko kevyksi?
Mikä on se "suuri ja ihmeellinen" jota ilman jäämme jos vaatisimme hivenen EU-kriittisyyttä tai himpun verran edes sellaista tunnetta että jotkut pivät myös omiensa puolta?
Voisin tässä tarjota malliksi muutaman linjan:
Miten uskot yleensäkään mahdolliseksi harmonisoida, siis yhdenmukaistaa EU-maissa
- Verolainsäädännön
- sosiaalipolitiikan
- työlainsäädännön..
vain muutamia mainitakseni..
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Tänään pääministeri Matti Vanhanen otti vankasti kantaa EU:n laajenemisen ja perustuslain vahvistamisen puolesta. On ilmiselvää, että MAtti Vanhanen on puolensa valinnut, mutta ollaanko Keskustan kannattajien enemmistössä lainkaan samaa mieltä Matti Vanhasen kanssa?
Aikoinaan 1994, EU-äänetyksen alusaikoina Esko Ahon EU-sooloja seuranneena ja hänen joko-tai uhittelua ihmetelleenä en mitenkään jaksa ymmärtää että Keskustan kaaderit nöyrtyisivät jälleen mukinoitta vastoin laajan enemmistön tahtotilaa kovaluisen johtonsa edessä näinkin ilmiselvässä asissa kuin EU-kriittisyyden kysymyksessä:
EU:sta jäi silloin 1994 avoin haava keskustan kylkeen, ja se on haava on edeleen avoinna.
Varmaa on että voimakasta kriittistä kantaa, jopa selkeää vastustusta esiintyy keskustaväen joukoissa edelleenkin!
Eikö omilleen saisi myöntää edes puheenvuoroa näinkin lopullissa, Keskustan kannatuksen perustan tunnetuille osallisille kohtalokkaan kovassa jutussa?
Sorry Matti, mutta yleisimmin tyyliisi kuuluvan softailun rinnalla on EU-intoilusi jopa todella yllättävää, poikkeavaa.
Kannataisin sinua varauksetta jos löisit tuolla ponnekkuudella nyrkkiä pöytää omieisi puoletsa artikla 141:tä vastaa, eteläsuomen tuottajien melko lopullista teilaamista vastustaen!
Nyt olisi syytä ottaa jäitä hattuun ja kerralla koko ämpärillinen!
TÄSTÄ OLEN TÄYSIN VARMA:
Tunteen ja viime kädessä lopullisen järjen tie suomalaisten sydämiin käy maalisvaaleissakin voittopuolisesti EU-kriittisyyden kautta. Koko kansan ja Keskustan omankin väen kannalta on hieman ihmeellistä kun intressien vertailussa näyttää PRO EU -linjasi jäävän vähemmistölle, sinun kuppisi jääävän melko kevyksi?
Mikä on se "suuri ja ihmeellinen" jota ilman jäämme jos vaatisimme hivenen EU-kriittisyyttä tai himpun verran edes sellaista tunnetta että jotkut pivät myös omiensa puolta?
Voisin tässä tarjota malliksi muutaman linjan:
Miten uskot yleensäkään mahdolliseksi harmonisoida, siis yhdenmukaistaa EU-maissa
- Verolainsäädännön
- sosiaalipolitiikan
- työlainsäädännön..
vain muutamia mainitakseni..
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Vastaukset 11
Vanhimmat
Matti Vanhanen haluaa tulevaan hallitukseen. Ja hän haluaa mahdollisimman suuren salkun. Hän saanee suurimman vapaana olevan salkun? Tämä ajatuskehiö rajaa kokoomuksen kokonaan ulos hallituskuvioista.
Puolustaessaan laajentamisen jatkamista, joka automaattisesti tarkoittaa integraation syvenemisen hidastumista. Tämä lisää kansallisvaltioiden hallitusten vallan lisääntymistä ja samalla sisältää Unionin hajoamisen periaatteellisen siemenen.
Täytyy ymmärtää että laajeneminen hidastaa integraation syvenemistä.
Eli onko EU:n puheenjohtajamaan, Suomen Pääministeri, myyrä Euroopan Unionissa?
Keskusta ajaa integraation laajentumisen jatkamista tilanteessa, jossa olisi syytä keskittyä integraation syventämiseen, ilman että tulee uusia jäseniä eriävine mielipiteineen.
Vanhasen on hyvä olla kannattavinaan perustuslaillisen sopimuksen hyväksymistä, kun tasan tarkkaan tietää, ettei se tapahdu lähitulevaisuudessa.
Sekä ulkona, että sisällä.
saisi myöntää edes puheenvuoroa näinkin lopullissa, Keskustan kannatuksen perustan tunnetuille osallisille kohtalokkaan kovassa jutussa?"
Milloin Sinä ,Seppo hyvä, olet nähnyt, että puolueen johtajien toppuuttelut jossain kysymyksessä ovat suitsineet ajatustenvaihtoa tai puheenvuoroja Keskustassa. Ei koskaan, mieluummin päinvastoin.
Tuon ihmettelysi pohjalta myös puheenjohtajalla täytyy olla oikeus tuoda mielipiteensä julki. Ja enpä ihmettelisi vaikka Vanhasen tapauksessa pääministeriys ja eu-puh.johtajuus hieman rajoittaa liikkumavapautta lausunnoissa. Onhan hän esim.haastattelutunneillaan aika tarkka siitä, että kysymykset joihin hän vastaa koskevat hallitusta ja sen työtä, eivätkä esim. puoluepolitiikkaa.
"Tunteen ja viime kädessä lopullisen järjen tie suomalaisten sydämiin käy maalisvaaleissakin voittopuolisesti EU-kriittisyyden kautta." Tuostakin olen pikemmin sitä mieltä ,että Eu, noin arkielämässä. koetaan tunteen tasolla pääasiallisesti kielteisenä,ilmeisesti kaikenlaisten "pikkubyrokratian" kukkasten (naurettavat, järjenvastaiset suositukset jne) takia.
Suurimmalla osalla Suomalaisia on kuitenkin mielestäni tarve ja kaipuu kuulua selvästi Eurooppaan. Ja luulenpa, että protestiääniä lukuunottamatta, kaikesta huolimatta rakentava positiivisella tavalla kriittinen suhtautuminen Eu:iin tuo parhaan tuloksen myös puolueelle.
P.s. itse olen maajussi pohjoisesta ja äänesti aikanaan Eu:ia vastaan, enkä ole mitenkään ihastunut siihen vieläkään. Kuitenkin "demokratia toimi,pulinat pois". En tarkoita tuolla etteikö arvostella saisi, tottakai, sehän on kehityksenkin kannalta välttämätöntä, mutta...tuo ainainen itku "kun Eu sitä ja eu tätä ja kyllähän me, mutta kun tuo eu". Positiivisuutta kehiin ihmiset!
Minusta on jotenkin outoa, kun saan jutustasi sen kuvan, ettei Suomi saisi olla sisällä EU:n ytimissä, vaan jossain laitamilla, irti ja irrallaan, mutta kuitenkin vaadit että pitää lyödä nyrkkiä pöytään.
Eikö se nyrkki tehoa EU:n sisäpuolella paremmin kuin ulkopuolelta heristelemällä?
.
..jonka yli kävelleen mennen tullen keskusvaltojen tarpeitten niin vaatiessa...
Onhan tämä nähty; EU:n keskeiset suuren valtion junailevat juttujaan: Katsopa vaikka Ranskan ja Saksan ja Englannin erityisehtoja:
Kun sopimuksemme monia kriittisiä ongemakysymyksiä, - eritoten alkutuotannon puolella - vertaa suurten maitten vastaaviin sopimuksiin, ei voi kuin isoon ääneen ihmetellä sitä pölkkypäistä neuvottelijaporukkaa joka salli kiristyksen, älytömän "kellot pysäytetään ym" meille aivan törkyiset "veitsen kurkulle" nostaneet ehdot.
Olen täysin tietoinen "nyt pääsemme, nyt-olemme eurooppalaisia" -vedätyksen naiiviudesta, jolla 1994 EU-äänestykseen valmistauduttaessa tykeperää kansaa manipuloitiin.
ME OLIMME OLLEET JO SIIHEN MENNESSÄ EUROOPPALAISIA NOIN 500 vuotta, joka fakta ei millään manipuloinneilla miksikään muutu.
Mulla duunin tarjoamat olosuhteet, -vahvasti tuontivoittoisen kaupan yhteydet - sallivat runsaan matkustamisen ja yhteydenpidon sen kautta monipuolisen kontaktipinnan myös EU:n vanhojen maitten alueilla. Aina ajan hermolla olevien talous -business -ym kaupan median tekijöitten sidosryhmän joukossa lausi jo 1979 päätoimittaja, Muncheniläinen kaveri Peter T., EU:n alueen ykkösmedian Eurosportin julkaisija ja erinomaisen hyvin Suomea tunteva ammatilainen meikäläisten EU:n, tai silloin vielä EY-tiedusteluihin seuraavaa:
Mitä helvettiä kohkaatte? Mihin te EU:ta tarvitselle?
Teillä on jäljellä kaikkea sellaista mitä Euroopan suurten maitten maailmoissa on pilattu, tuhottu ja on jo saavuttamatonta:
Puhdas luonto, terveet tavat, lahjomattomat virkamiehet, erilaiset infratsruktuurit kautta maan eriomiasessa kunnossa, rikollisuus yms. sen lieveilmiöt hallinaassa;
"" Pankaa lappu luukulle: Köyhät älkööt vaivautuko, ja ottaa omastenne kunnon hinta, maksukykyisiä ja halukkaita tulijoita kyllä riittää.. ""
Näin siis todellinen EU - ja Suomi - asiantuntija jo 1979.
Mutta kuinkas kävikään; Olemme lahjoittaneet ilmaiseksi ( ja hölmöt vielä maksemme siitä ) pois sen kaiken joka on ollut kansallista ainotlaatuista hyväämme. Olemme maksaneet kiitos Koivistoi-sossula- H.Holkerin junailemasta lamasta, YMMÄRRÄ OIKIEN: siis osasta EU-valmiuksien järjestelystä jo reilusti 1.000 MRD MARKAN, siis noin 200 MRD euron ylittävät lunnaat. ...Ja varmaa on että hinta nousee joka hetki, sillä laman jäljistä on meille sisäärakennuttua sellainen aikapommi joka tuottaa joka hetkui miinusmerkkkistä kumuloituvaa raskasta lisäarvoa.
Juttusi "ytimen hyödyistä" on pelkkää puppua;
Uskosi perustuu Paavo Lipposen valheelliseen mantraan, ja sinulla henkilökohaisena perustelemattomaan tunnepohjaiseen luulotteluun,
naiiviin Lippos-uskoon, jossa tuo Warsovanliitto-ym. milloin mikäkin - EI EEC - juu EU-liitto - Lipponen vedetti itseään mahtavaksi EU-johtajaksi luullessaan saaliikseen ainostaan säälittävän vesiperän, ja vedätti meidät kaikki mukanaan samaan skeidiaan.
ETA-sopimus oli ollut riittävä luonnollinen jatke EEC:lle, jossa samalla olivat mukanan järkevän toimintamme ääärirajat. Sen joutuvat tunnustamaan vielä nekin EU-fanaatikot, jotka nykyisin leimaavat kaiken EU-kriittistä muistuttavat kannanilmaisut hölyn-pölyksi.
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Kirjoituksesi on tällä kertaa poikkeuksellisen asiallinen ja miksei asiapitoinenkin, jos haluaa olla kohtelias ja hyväntahtoinen. Ja miksei haluaisi olla.
Muistellaanpa nyt sitten niitä päätekijöitä, millä EU-liittymistä markkinoitiin. Kyseessähän oli aluksi ennen muuta taloudellinen liittymä, tai tällaisena sitä meillä suomalaisessa keskustelussa markkinoitiin. EU on siis eurooppalainen sisämarkkina, jossa tavarat, palvelut, ihmiset ja pääoma liikkuvat vapaasti. Tällä vapaudella arveltiin olevan taloudellista kasvua ruokkiva vaikutus. Sisämarkkinaoppikin oli nähtävä osana uusliberalistista talousajattelua, vaikka unionilla onkin ulkorajansa. Uuslibaralistit näkevät kuitenkin EU:n vain välivaiheena siirryttäessä globaaliin vapauteen.
EU ja sen hyödyt olivat ja ovat edelleenkin enemmän uskon kuin tiedon asia. Keyneslaisen talouspolitiikan ajoista meillä on kokemusta eikä välttämättä kovin huonoa, vaikka omat heikkoutensa siinäkin oli. Öljykriisi 1973 ja vaikeudet hallita inflaatioita laukaisivat uuden suunnan, joka toteutui konservatiivien valtaannousussa 1980-luvun alussa. Siis USAssa Reagan ja Englannissa Thatcher, joiden talousgurut olivat monetaristit Milton Fiedman ja Friedrich von Hayek.
Viimeisen sysäyksen sisämarkkinakehitykselle antoi pääomamarkkinoiden vapauttaminen Euroopassa ja siihen vapauttamiseen myös Suomi osallistui. Tästä seurasi paljon ja vakavia ongelmia, kun keinottelijat heiluttelivat eri Euroopan maiden valuuttoja aiheuttaen miljardiluokan tappiota monelle maalle. Meksikossahan oli lähellä, että koko maailmatalous olisi joutunut valtavaan kriisiin pesoon liittyvän keinottelun seurauksena. Ja olihan myös Suomen markka yhdessä vaiheessa keinottelun kohteena, mikä johti sitten markan kelluttamiseen ja pakkodelvalvaatioon.
Eurooppalaisten vastaus keinotteluun oli ensin EMU-sopimus ja sitten yhteisvaluutta euroon siirtyminen. Tietysti yhteisvaluuttaan sirtymisellä oli muitakin eli lähinnä talouden vakauteen kytkeytyviä syitä. Talouskasvupotentiaalin ohella juuri taloudellinen vakaus ja ennustettavuus oli tekijä, jota Suomessakin markkinoitiin.
Taloudellisten vaikutusten toteutumisesta yhteisvaluutta on toiminut varsin hyvin. Se on luonut vakautta ja vähentänyt valuuttakeinottelua. EU:n vaikutuksesta kunkin maan talouteen tulisi tehdä syvällinen tutkimus, jotta siitä voitaisiin sanoa jotain painavampaa.
Talouden osalta on kuitenkin syytä huomata, että siinä vaikuttavat vähintäänkin rinnan EU:n sisämarkkinatalous ja globaali monetaristien oppeihin perustuva yhtiökapitalismiin johtanut talous, joka sysää ihmisiä työttömyyteen etsiessään maksimaalista tehokkuutta keinolla millä hyvänsä. Keinoina ovat olleet automaatio, ns. Kiina-ilmiö ja pääomien sekunnin murto-osassa tapahtuvat siirrto ja niihin sisältyvä käskyvalta.
Suomen liittymissopimuksessa jäi vähemmälle huomiolle kansan piirissä sen ulko- ja turvallisuuspoliittinen merkitys. Poliittisen eliitin piirissä tämä seikka sen sijaan oli varmaankin tärkein peruste liittymisen puolesta. EU mahdollisti meille pysyvän ja vankan pesäeron tekemisen Venäjään historiallisena tilaisuutena. Sitä ei haluttu jättää käyttämättä.
Olihan siinä sitten varmaan kaikenlaista puhetta ruuan hinnan alentumisesta jne., mutta sellainen on enemmän populistinen sivuseikka.
Maatalouspolitiikka on EU:n kirous. Maatalousprotektionismi sopii erittäin huonosti vapaakauppaideologiaan. Tämän vuoksi sitten jokaisen jäsenmaan kanssa jouduttiin vääntämään kättä jäsenehdoista. Nämä mainitsemasi pölkkypäät muuten olivat ulkoministeri Heikki Haavisto ja virkamiesneuvottelija Esa Härmälä. Molemmat kepulaisia. Uudet jäsenmaat ovat saaneet vielä paljon huonommat ehdot kuin se porukka, joka liittyi 1995. Uusien mutta köyhempien jäsenmaiden maksuosuudet määräytyvät niin pieniksi, että myös Suomesta tuli nettomaksaja. Perusongelma on kuitenkin siinä, että maatalouspolitiikkaa on täysin ristiriidassa sisämarkkinaidean ja vapaakaupan kanssa.
Asia ei kuitenkaan ole ollut eikä ole vain meidän käsissämme. Peruskysymys tässä ei suinkaan ole EU-sopimus, vaan globaali siirtymä monetaristiseen uusliberalismiin. Se on oikeastaan pakottanut Suomenkin suojelemaan omia etujaan juuri isompana vaikuttajana eli osana EU:ta. Jos meillä olisi esim. irrallaan oleva oma valuutta, kansainväliset finanssikeinottelijat voisivat ihan vahingossa kaoottisen automatiikan mukaan sysytä Suomen konkurssiin, jos pääomarkkinat olisivat vapaat. Tällaisia sysäyksiä tapahtui 90-luvulla ja ne olivat erittäin vakavia.
Jos ollaan osa EU:ta pitäisi silloin ajaa mahdollisimman tehokasta ja kansalaistensa etuja puolta pitävää liittoa. Se ei onnistu ilman normistoa eli perustuslakia. Se ei onnistu ilman kunnoin paneutumista tehtävään eli EU:n syventämistä. Ilman näitä ponnisteluja EU:sta tulee taantuva yhteisö. Ainoa rikkaus siinä on, että taannumme kaikki yhtä aikaa. EU:n yhtenä perustehtävänä voisi olla myös globaalin normiston kehittäminen. Villin lännen meininki ei sovi Euroopalla, siinä pelissä olemme häviäjiä. EU:n vastapooli eivät ole USA tai Aasia, vaan lähinnä USAn hallituksen voimakkaasti tukema monikansallinen yhtiökapitalismi, joka on viikatemies vailla vertaa.
mielummin! Nyrkkiä ei tarvita sen enempää sisä- tai ulkopuolellakaan vaan analysointikykyä. Kyllä Suomessa tiedetään mikä on pielessä. On eri asia halutaanko sille tehdä mitään
Näkemyksesi on hyvin todennäköisesti ihan oikeansuuntainen. Kepussa on todellakin vallalla EU-vastainen henki, mutta puoluejohto haraa sitä vastaan.
Kyllä teidän olisi kannattanut huutaa Paavo Värynen puoluejohtajaksi. Hänellä olisi varmasti Kepun enemmistön tuki EU-asioissahan. Onhan Paavokin siinä suhteessa kääntänyt takkiaan pariin otteeseen, mutta toisaalta pysynyt nykyisellä linjallaan jo reilut kymmenen vuotta.