Kesällä 1944 Neuvostoliiton ylijohto oli päättänyt murskata Valko-Venäjällä olevan natsi-Saksan keskisen armeijaryhmän. Joukkoja operaatioon keskitettiin 1.7 miljoonaa, panssareita ja rynnäkkötykkejä 5200, lentokoneita 6000, tykkejä ja kranaatinheittimiä 32000. Lisäksi 150000 partisaania aloitti natsien liikenneyhteyksien tuhoamisen. Loistava osoitus kansan isänmaallisuudesta natsimiehittäjiä vastaan!
Operaatio alkoi 22.6.1944 ja oli loistava menestys. Keskinen armeijaryhmä iskettiin muutamassa viikossa hajalle, satoja kilometrejä edettiin. 350000 natsia joutui vangiksi tai kaatui, valtaisat kalustomenetykset, Stalingradia pahempi tappio. Viimeinen naula ihmispeto Hitlerin arkkuun!
Samaan aikaan "urheat" länsiliittoutuneet nyhjäsivät Normandiassa mutta siellähän se sota muka voitettiin. Ainakin jos on elokuviin uskominen!
Operaatio alkoi 22.6.1944 ja oli loistava menestys. Keskinen armeijaryhmä iskettiin muutamassa viikossa hajalle, satoja kilometrejä edettiin. 350000 natsia joutui vangiksi tai kaatui, valtaisat kalustomenetykset, Stalingradia pahempi tappio. Viimeinen naula ihmispeto Hitlerin arkkuun!
Samaan aikaan "urheat" länsiliittoutuneet nyhjäsivät Normandiassa mutta siellähän se sota muka voitettiin. Ainakin jos on elokuviin uskominen!
Vastaukset 33
Vanhimmat
Totta puhut, että oli ehkä viimeinen naula, tosin sota oli jo käytännössä hävitty sitä ennen.
Miten pystyt sanomaan, että 350 000 natsia joutui vangiksi tai kaatui?
Väitän, että ehkä noin 5-10% heistä oli kytköksissä tavalla tai toisella Saksan Kansallisdemokrattiseen puolueeseen, eli siis olivat "natseja", jos edes niinkään moni.
Kyllähän siinä aina tiettyä glooriaa ja ratkaisunmakua on, kun säkkipilli soi ja britti armeija hyökkää.
Saksan kansa, myös armeija lähti riemurinnoin syyskuussa 1939 Puolaa raiskaamaan ja ryöstämään. Samoin 1940 keväällä lännessä olivat oikein polleata poikaa, vastalauseita ei esitetty.
Neuvostoliittoonkin lähdettiin kova uho päällä mutta puna-armeija olikin paljon kovempi pala purtavaksi kuin esim. Ranskan veltto armeija.
Talvi 1941/42 oli myrskyvaroitus, natsit huomasivat ettei tullut paraatimarssia Uralille. Pointti on se armeija ja koko kansa lähti riemurinnoin ryöstöretkelle, murhaamaan ja raiskaamaan ympäri Eurooppaa. Se ettei ollut natsipuolueen jäsen ei merkitse mitään. Tottelivat kuuliaisesti mielipuoli Hitleriä. Sodan jälkeen kukaan ei Hitleristä yhtään pitänytkään. Silloin oli myöhäistä katua, sitä saa mitä tilaa!
samalla logiikalla venäläiset olivat Stalinin tahdottomia käskyläisiä?
Kun kaksi sosialistista maata, joiden kansalaiset ovat johtajiensa tahdottomia käskyläisiä, ottavat yhteen, tulos on valtava verilöyly.
Ranskan luhistuminen ei ollut velton armeijan syy, vaan onnistuneen salamasodan ja aselajien saumattoman yhteistyön. Puna-Armeija ei ollut yhtään sen kovempi vihollinen kuin Ranskankaan armeija, vaan toisaalta länsiliittoutuneiden materiaaliapu ja toisaalta Stalinin pohjattomat miesreservit ja ihmisaallot saivat Saksan sotakoneen nikottelemaan.
Mutta lopullisesti Saksan sotakone romahti vasta, kun siltä tuhottiin logistiikka. Se tehtiin ilmassa, pommituksin.
Johtajansa, Stalinin taakse maahantunkeutujaa vastaan!
jotka asettuivat vihollisensa, Stalinin, vihollisen, Hitlerin, puolelle. Eikä heitä ollut ihan vähän.
Jälkaväki, puna-armeijan selkäranka iski natseille luun kurkkuun!
Pommitukset ratkaisivat sodan. Mikään armeija ei kulje ilman polttoainetta eikä toimi ilman voiteluöljyä. Saksan sotatalous toimi suurimmaksi osaksi Fischer-Tropschilla tuotetun synteettisen bensiinin ja dieselin voimalla, sekä käytti synteettisiä voiteluaineita.
Kun polttoainetehtaat tuhottiin, Saksan sotakone halvaantui. 1942 jälkeen polttoainetta riitti enää välttämättömään kulutukseen, ja 1943 alkaen polttoainepula oli krooninen. 1944 loppuvuodesta tilanne oli niin kriittinen, että lentokoneet jouduttiin hinaamaan hevosvaljakoilla suojista kentälle.
Jos saksalaiset olisivat saaneet huoltonsa toimimaan, Puna-armeijan ihmisaallot olisivat kilpistyneet saksalaisiin panssarivaunuihin ja ne olisi tuhottu ilmasta Jabojen avulla. Nyt polttoainepula piti koneet maassa ja tankit paikallaan, ja Puna-Armeija sai ilmaherruuden. Vain ilmaherruuden ansiosta ihmisaaltohyökkäykset onnistuivat - silloin, kun vihollisella oli ilmaherruus, ihmisaaltohyökkäysten tuloksena oli vääjäämättä Tali-Ihantalan kaltaisia katastrofeja.
Tali-Ihantalan taistelua eivät ratkaisseet omat maavoimamme, vaan ilmavoimamme ja osasto Kuhlmey.
ilmasta, silloinhan vielä polttoainetta piisasi?
1942-1943 Saksa oli vielä hyökkäyskannalla, ja Luftwaffe hallitsi taivasta - ja maata. Vähättelemättä yhtään Puna-Armeijan osuutta Stalingradissa ja Kursk-Prokhorovkassa, Stalingradin katastrofi oli ensisijaisesti Luftwaffen tappio; Luftwaffe epäonnistui Stalingradin tukemisessa ja saarrettuja saksalaisjoukkoja ei enää kyetty huoltamaan ilmasta, kuten vielä kesällä 1942 aiemmissa taisteluissa oli kyetty.
Samoin Kursk-Prokhorovkassa häviäjänä oli ensisijaisesti Luftwaffe ja vasta toissijaisesti Wehrmacht.
Kun lukisitte vaikka vähän jotain yleissivistävää niin tietäisitte.
Kyllä siellä saksalaisissa kyti jonkinmoinen kostonhimo Versaillesin häpeän takia.
Eipä se keskiverto saksalainen sotilas paljoa Hitleristä piitannut.
Puola sai Versaillesin rauhassa sellaisiakin alueita, jotka eivät sille kuuluneet.
Kun joskus katselet vaikka 1100 luvun karttoja niin näet ja hämmästyt, että esim. Tsekki(Böömi), Sveitsi, Itävalta ja Burgundi ovat kaikki entisiä Saksan alaisia alueita.
Mistä sä vedät noita juttuja. Mitä aineita nää nyky nuoret oikein vetelee, tai lähinnä mistä niitä saa, jotta iteki pääsis noin onnelliseen olotilaan.
"1944 loppuvuodesta tilanne oli niin kriittinen, että lentokoneet jouduttiin hinaamaan hevosvaljakoilla suojista kentälle."
Kaveri heittää hyvää läppää! Luftwaffella taisi olla niin kova hevos pula tuohon aikaan, etteipä niitä kentille riittänyt.
"Jos saksalaiset olisivat saaneet huoltonsa toimimaan, Puna-armeijan ihmisaallot olisivat kilpistyneet saksalaisiin panssarivaunuihin ja ne olisi tuhottu ilmasta Jabojen avulla. Nyt polttoainepula piti koneet maassa ja tankit paikallaan, ja Puna-Armeija sai ilmaherruuden. Vain ilmaherruuden ansiosta ihmisaaltohyökkäykset onnistuivat - silloin, kun vihollisella oli ilmaherruus, ihmisaaltohyökkäysten tuloksena oli vääjäämättä Tali-Ihantalan kaltaisia katastrofeja."
Jutut senkun paranee! Ei edes puna-armeijalla ollut varaa enää tuohon aikaan käyttää ihmisaalto hyökkäyksiä. Henkilöstön koulutus oli kuitenkin sen verran aikaavievää ja jossain se pohja on neuvosto laarissakin.
Kumpa ongelmana olisikin ollut vain polttoaine pula, vaan kun pahimmillaan eräillä panssaridivisioonilla ei ollut panssareita lainkaan, niin eipä polttoneste pulaakaan ollut.
Vuonna 1942 ei Saksan polttoaineen tuotannossa ollut vielä ongelmia. Polttoainetta ei vaan saatu toimitettua joka rintaman kolkkaan.
Sanokaa nyt joku viisaampikin jotain
Lueppa vaikka Hans-Ulrich Rudelin muistelmat (Stuka lentäjä) niin huomaat, että kyllä siellä lennettiin ihan viimeisiin päiviin saakka, eikä hevosvaljakoista ollut tietoakaan.
ovat sen verran poliittisesti (lue: kansallissosialistisesti) värittyneitä, että ne on syytä ottaa cum grano salis.
Hans-Ulrich Rudel,
trinkt nur Sprudel
Älä ikinä luota yhteenkään absolutistiin.
Hevospeleihin jouduttiin turvautumaan siksi, että polttoainetta piti säästää lentoja varten. Hinaamalla koneet kentälle ja sirpalesuojaan säästettiin monta litraa kallisarvoista polttoainetta. Yöhävittäjiin polttoainepula iski ensimmäisenä.
Oikea muoto lienee otsikossa!
Hitlerin sanoja mukaillen: Kaikki muut paitsi Rudel ovat pellejä!
Kyllähän Rudelin aikaansaannokset ovat jotain mistä sinäkään et voi kuin uneksia. Mahtava soturi poliittiseen näkökantaan katsomatta.
Itse en luota ihmiseen, joka on riippuvainen jostakin.
Lueppa sitten vaikka jonkun muun lentäjän muistelmat, niin huomaat, että eipä se hevosten käyttö ainakaan yleistä ollut. Mekaanikot niitä työnteli silloin kun siihen oli tarvetta.
Aivan turhahan tähän on vastata, koska jutun aloittajan toimii fanaattinen kommunismin ihailija. (näitä ismejähän riittää ihmiskunnassa).
Mutta kiukuttaa kuitenkin vähän, joten haluan vastata, turhaa tai ei.
Neuvostojoukkojen "urhoollisuus" ehkä asettuu oikeisiin mittasuhteisiin, jos ajatellaan pelkästään menettettyjä miljoonia sotilaita?
NL menetti II maailansodassa 13,7 miljoonaa asevoimiin kuulunutta henkilöä.
Ja n. (oikeaa lukua ei kai ole kenelläkään) 7,5 miljoonaa siviiliä.
Eli oikeasti melkoinen "törkkäys" isollekin kansakunnalle!
Saksa menetti sotilaina 3,5 miljoonaa ja myös siviileinä 3,5 miljoonaa (terroripommituksissa).
Joten ainakin minun mieleeni on noussut kysymyksiä?
Miten halukkaita kansalaiset olivat puolustamaan kommunismia?
Miksi rintamalinjojen takana piti olla ampujat?
Miten paljon tuosta kaatuneiden määrästä on Suomen armeijan ansiota? (On arvioitu jopa 2 miljoonaa).
Miksi ihmiskunnassa on yksilöitä, jota uskovat ja puolustavat natsismia tai jopa pahempaa kommunismia?
Miksi ja miksi?
vuodelle, saksalaisten sodan kahdelle viimeiselle. Puna-armeija oppi erehdysten kautta mutta kesään 1944 mennessä se oli kaikin puolin saksalaisiin verrattuna samalla viivalla.
Virallisesti suurimmat tappiot ovat vuodelta 1942. Tällöin Puna-armeija suoritti huonosti suunnitellun talvioperaationsa. Kyllä puna-armeija kulutti voimiaan myös sodan kahtena viime vuotena.
oli taistelu Atlantista.
Se ratkaisi koko sodan. Jos saksalaiset olisivat onnistuneet risteilijä- ja sukellusvenesodassa, se olisi merkinnyt Britannian luhistumista, ja USA:n pelaamista ulos koko sodasta. Ilman länsiliittoutuneiden apua Neuvostoliitto olisi luhistunut.
Vaikka operaatio Bagration oli merkittävä offensiivi siinä missä Normandian maihinnousukin, se oli lähinnä offensiivi muiden joukossa. Venäläisten ihmisaaltotaktiikka merkitsi sitä, että hyökkääjän tappiot olivat aina noin kymmenkertaiset puolustajaan verrattuna. Mutta Venäjällä oli mistä ottaa, ja joka yö pelkästään Moskovassa pantiin alulle saman verran miehiä mitä päivittäin menetettiin.
Itse sotaa ei ratkaistu maarintamalla, vaan ilmassa. Liittoutuneiden pommitusoffensiivit tuhosivat saksalaisten logistisen pohjan, ja Saksan sotakone halvautui.
Kun verrataan kummankin osapuolen miehistön ja kaluston määrää ja viholliselle aiheutettuja tappioita on todettava että Normandiassa pelattiin perin pienin panoksin. Pari kuukautta nyhjäsivät kun idässä laitettiin tuulemaan!
Saksan sotateollisuus teki huipputuloksen vuonna 1944 joten se siitä pommituksista. Polttoainepula oli akuutti vasta aivan sodan lopussa mutta silloin oli pula kaikesta muustakin.
Liittoutuneiden apua Neuvostoliitolle on liioiteltu, se oli 10% maan omasta tuotannosta. Rikka rokassa mutta ei ratkaiseva. Jos et sattunut tietämään oli Neuvostoliitossa mittava puolustusvälineteollisuus.
Sotaa ei voita se osapuoli, joka tekee enemmän maaleja, vaan se, joka on viimeisenä kentällä.
Veriset taistelut harvoin ovat todella merkittäviä, vaan taistelun laajuus ja verisyys merkitsee tavallisesti vain sitä, että päätä on lyöty seinään ja kovaa. Yleensä kovatkaan tappiot eivät merkitse lyödyksi tulemista, vaan vain sitä, että on tapeltu kovaa. Näännytyssota on yksi typerimpiä sodankäynnin muotoja mitä on olemassa - sillä saavutetaan vain Pyrrhoksen voitto.
Normandian maihinnousun suurin merkitys oli siinä, että Saksa joutui kahden rintaman sotaan. Se ei enää voinut keskittyä Venäjään, vaan joutui nyt jakamaan voimansa.
Enemmän kuin sitä, paljonko tulee tappioita, on mielekkäämpää tutkia sitä, mikä on kaatuneiden, haavoittuneiden ja vangiksi otettujen suhde.
1) Kaatuneita paljon, haavoittuneita jonkin verran, vankeja vähän: taistelu on ollut kova ja verinen, päättynyt mariginaaliseen voittoon, vihollinen vetäytynyt hallitusti
2) Kaatuneita paljon, vankeja jonkin verran, haavoittuneita vähän: vihollinen on yllätetty ja lyöty ankaran taistelun jälkeen
3) Vankeja paljon, haavoittuneita jonkin verran, kaatuneita vähän: vihollinen on romahtanut ja lyöty täydellisesti
4) Vankeja paljon, kaatuneita jonkin verran, haavottuneita vähän: vihollinen on saarrettu ja lyöty mottitaistelun jälkeen
5) Haavoittuneita paljon, kaatuneita jonkin verran, vankeja vähän: vihollinen on saanut torjuntavoiton ja offensiivi on epäonnistunut
6) Haavoittuneita paljon, vankeja jonkin verran, kaatuneita vähän: vihollinen on irroittautunut taistelusta ja käynyt onnistuneen viivytystaistelun
On selvää, että 1944 Saksan sotatalous oli puristettu äärimmilleen, ja tuotanto kiristetty niin korkeaksi kuin mahdollista; silti polttoainepula oli tuolloin jo kova, ja lentokoneet jäivät kentille, ja suurin osa saksalaisten panssarivaunutappioista johtui yksinkertaisesti polttoaineen loppumisesta, ei suinkaan taisteluista. Ilman polttoainepulaa Puna-armeijan ihmisaallot olisivat päättyneet katastrofiin.
Edettiin erittäin nopeasti ja aiheutettiin viholliselle suuret, Stalingradiakin suuremmat tappiot muutamassa viikossa. Kohdat kolme ja neljä kuvaavat hyvin Bagrationia.
Hyvin on jenkkipropaganda sinuun uponnut, jenkit voittivat sodan ja idässä tapahtui joitain pieniä, kokonaisuuden kannalta merkityksettömiä sotatoimia. Sota kun ratkaistiin ilmassa ja merelle, hohhoijaa!
Operaatio Bagration ei ollut salamasotaa.
Salamasotaan kuuluvat tunnusomaisina:
1) Ilmaiskut, ensisijaisesti vihollisen selustaan toisaalta kaaoksen aikaansaamiseksi ja toisaalta vihollisen liikenne- ja huoltoyhteyksien lyömiseksi
2) Nopea panssaroitujen joukkojen eteneminen teiden suunnassa, panssarikiiloina, tykistön tukemina. Panssarivoimien keskitetty käyttö painopistesuunnassa.
3) Jalkaväki ja huolto seuraa panssarikiilojen sisällä; näin ehkäistään hyökkäyksen kulminoituminen
4) Vihollisen sivustaiskut ehkäistään koko ajan etenevällä ja mukana seuraavalla jalkaväellä
Operaatio Bagration ei täytä salamasodan tuntomerkkejä. Bagration oli pohjimmiltaan panssarijoukkojen tukema ihmisaalto - samanlainen kuin Kannaksella kesäkuussa 1944. Venäläiset eivät milloinkaan ole ymmärtäneet salamasodan doktriinia, vaan heidän taktiikkansa on aina perustunut massiiviseen rintamahyökkäykseen ja ihmisaaltoon. Salamasota vaatii hyvin koulutetut joukot ja eri aselajien saumattoman yhteistyön, ja tätä venäläiset eivät ole koskaan hanskanneet.
Salamasodan tärkein tunnus on läpimurto painopistesuunnassa (Schwerpunkt) ja kaikkien voimien keskittäminen sinne. Venäläiset ovat aina luottaneet ihmisaaltoon.
Syy, miksi operaatio Bagration oli valtavista venäläistappioista huolimatta menestys, oli se että venäläisillä oli ilmaherruus ja saksalaiset kärsivät polttoainepulasta. Evakuointeja ei voitu toteuttaa ajoissa ja joukot jäivät siilipuolustukseen.
Itärintaman sota oli pääsääntöisesti 1942 jälkeen pelkkää näännytyssotaa. Puna-armeijan tappiot pysyivät läpi koko sodan valtavina, niin miehissä kuin materiaalissakin mitattuna. Silti kysymys oli pelkästä näännytyssodasta, joka ei ratkaissut mitään.
Sota ei ratkennut Puna-armeijan aseisiin. Sota ratkesi siihen, että saksalaisilta luhistui logistiikka. Kuten sotateoreetikko Sir Basil Liddell-Hart toteaa, epäsuora metodi (isketään vihollisen asevoimien sijaan hänen sodankäyntikykyään vastaan) tuottaa yleensä suoraa metodia paljon merkittävämmät ja tehokkaammat tulokset. Suora metodi, kuten itärintamalla, tuotti vain valtavat tappiot ja johti tuloksettomaan näännytyssotaan.
Samalla tavoin myöskään Tyynenmeren sota ei ratkennut atomipommeihin eikä Midwaylla tai Leyten lahdella. Se ratkesi amerikkalaisten sukellusvenesotaan, joka upotti japanilaisten kauppalaivaston niin täydellisesti, että Japanista oli 1944 marraskuussa polttoaine lähes loppu ja tammikuussa 1945 Japania uhkasi jo nälänhätä.
Venäläiset eivät ole milloinkaan ymmärtäneet sen enempää salamasotaa kuin epäsuoraa metodiakaan. Heidän tapansa käydä sotaa on kautta aikojen ollut toisaalta ihmisaalto ja toisaalta näännytyssota.
Tuon ajan Neuvosto taktiikasta ei voi enää käyttää ihmisaalto sanaa. Kyllä hekin olivat oppineet jo läksynsä.
Olet ihan oikeassa siinä ettei se ollut varsinaista salamasotaakaan.
Väitän, että Operaatio Bagrationin aikana Neuvosto tappiot jäivät pienemmiksi kuin saksalaisten, vaikkei sitä haluaisikaan uskoa. Siihen voi viestiketjun aloittaja kenties lisätä jotain faktaa.
Kuuluivatkos Korsunin mottitaistelut tähän operaatioon?
Tulkinta "ilmasodasta" on aika heppoinen, eikä perustu tosiasioihin ...
Saksalaiset ei missään vaiheessa pyrkineet luomaan tai tekemään samanlaisia massa-aseita kuin liittoutuneet, Saksalaiset uskoivat laatuun myös aseissa.
Saksa hävisi sodan koska liittoutuneet pystyivät luomaan uusia yhtymiä nopeammin mitä entisiä tuhoutui, Saksa taas ei kyennyt luomaan uusia yhtymiä tuhoutuneiden tilalle.
Ilmasodalla oli varmaan vaikutusta, mutta ei Saksalla ollut missään vaiheessa samanlaisia materiaali ja mies resursseja kuin oli liittoutuneilla, eli siinä mielessä ymmärtää sen että Saksa satsasi laatuun määrän sijasta.
Kolme kovaa sodan vuotta olivat karaisseet puna-armeijasta sotakoneen joka oli liian kova pähkinä natsien purtavaksi.
Taidat olla jonkin sortin rasisti kun kuvittelet ettei venäläiset opi virheistään mitään. Heidän taktiikkansa ja strategiansa oli onnetonta sodan alkuaikoina mutta ihminen on oppivainen, venäläinenkin.
Vai ei ollut salamasotaa, mitäköhän ne 6000 lentokonetta tekivät, lentelivät huvikseen ja varmaan ne 5200 panssariakin ajelivat hissuksiin jotta jalkaväki ehti mukana. Eteneminen oli erittäin rivakkaa, kovia poikia juoksemaan neuvostosotilaat...
olivat aiheuttaneet Puna-armeijalle valtavat tappiot, joita oli sitten täydennetty pikakoulutetulla nostoväellä. Logistiikka oli venytetty niin äärimmilleen, että usein Puna-armeijalla oli samanlaisia huolto-ongelmia kuin saksalaisilla. Kenraalikunnasta jäljelle olivat jääneet vain ne Stalinille lojaaleimmat jotka eivät olleet täysiä tomppeleita. Venäläiset olivat oppineet kantapään kautta sen, miten sotaa _ei_ pidä käydä.
Kenraali Pattonin arvio neuvostoarmeijasta oli, että jos sota olisi vielä pitkittynyt vuodella, koko armeija olisi romahtanut sotaväsymykseen ja logistiikan ylirasitukseen. Neuvostoliitto oli venyttänyt voimansa äärimmilleen ja Berliini merkitsi hyökkäyksen kulminoitumispistettä sanan joka merkityksessä.
Operaatio Bagration ei ollut salamasotaa. Se oli pitkälti ihmisaaltohyökkäys, jota tuettiin koko rintaman leveydellä tehdyllä panssarioffensiivilla ja maataistelukoneilla. Venäläiset ovat aina käyttäneet maataistelukoneita "lentävänä tykistönä", eivät saksalaisten tai amerikkalaisten tavoin pistemaaleja vastaan.
Ihmisaalloissa tappiot ovat aina valtavat, mutta pelkkä materiaalinen ylivoima usein riittää, varsinkin jos vastapuoli kärsii huolto- ja kalustopulaa.
että länsiliittoutuneet tuottivat sekä määrää että laatua kun taas Neuvostoliitto tuotti vain määrää.
Sodan alkuvaiheesta saakka kaikki brittien ensilinjan niin lentokoneet kuin vaunutkin olivat täysin verrannollisia tai parempia vastaaviin saksalaisiin. Sanottiinpa Me 262:sta mitä tahansa, briteistä olisi tullut de Havilland Vampireja vastaan, jos sota olisi pitkittynyt - ja lentäjät olivat vähintään saksalaisten itsensä veroisia.
Vampeilla lennettiin Suomessa pitkälle 60-luvulle, ja se pysyi monissa maissa ensilinjan hävittäjänä 70-luvulle.
Euroopan tulevaisuuden kannalta Normandian maihinnousu oli merkittävin taistelu. Siinä mielessä että jos se olisi epäonnistunut, niin neuvostojoukot olisivat painelleet Euroopan sydänmaille vieläkin syvemmälle kuin Elbelle asti.
Kykkiminen Normandiassa johtui Montyn pelleilystä ja siitä että Montyyn luotettiin aivan liikaa, äijässä ei ollut tarvittavaa potkua eikä brittijoukoissa iskukykyä, jota amerikkalaisista löytyi, ks. Patton.
Kuitenkin Magenheimerin mielestä (vai oliko se) kahden panssariarmeijakunnan oikeaaikainen vastahyökkäys olisi ehkä pelastanut Saksan keskisen armeijaryhmän tuholta tai jopa pelastanut koko tilanteen.
viisituhatta tankkia vyöryy päälle! lisäksi kuusituhatta lentokonetta, maataistelukoneet ja pommikoneet tekivät selvää jälkeä natsien panssareista!
Mutta he pärjäsivät kuitenkin aina venäläisille, vaikka olivat alakynnessä määrällisesti ja materiaalsiesti.
Sodassa pelkät numerot ja miesvoima ei ole koskaan ollut ratkaisevassa määrässä. Kahden panssariarmeijakunnan isku hyökkäävän rintaman sivustaan olisi muuttanut ihmisaallon sekasortoiseksi paoksi.
Rintamahyökkäyksen heikko kohta ovat aina sivustat. Isku sivustaan muuttaa hyökkäävän rintaman helposti eristeiseksi kielekkeeksi, jonka huolto on helppo katkaista ja kulminoituessaan vähäinenkin vastahyökkäys muuttaa tällaisen kielekkeen paoksi.
Venäläisten maataistelukoneilla ja pommikoneilla oli hyvin vähäinen vaikutus natsien panssareihin. Yli puolet natsien panssaritappioista johtui yksinkertaisesti polttoaineen loppumisesta. Oikeastaan ainoa ilmasta maahan -ase, joka todella pystyi panssareihin, oli saksalainen 37 mm tykki ja brittien 40 mm Hispano-tykki, sekä' amerikkalaiset 127 mm "bazooka"-raketit. Kaikki muut aseet lähinnä irrottivat maalia vaunujen kyljistä.
Tappiot ja väestön kehitys:
http://www.feldgrau.com/stats.html
Production Stats on German AFVs 1938-1945
by Jason Long
http://www.feldgrau.com/afvstats.html
Yhteensä 87,956 panssaroitua ajoneuvoa, mikä on aika paljon kuitenkin!
Production Stats on German Tube-fired Weapons 1939-1945 by Jason Long
http://www.feldgrau.com/weaprod.html
Kiitos hyvistä lähteistä! Yritin kaivaa esiin NL:n vastaavia tietoja, ja löysin
mm. seuraavaa:
Panssarien tuotantoluvut 1939 – 1945 (Panzer Statistics WWII)
http://www.achtungpanzer.com/prod.htm
Nämä tuotantoluvut osoittavat, että NL:n sotatalous ylitti ainakin panssarien
tuotannossa selvästi Saksan talouden kapasiteetin, mm. T-34/76 ja T-34/85
panssarivaunuja NL valmisti sodan aikana yli 40.000 kpl!
Armored Fighting Vehicles Production 1939-45:
- - - - -1939 - - 1940 - - 1941 - - 1942 - - 1943 - - 1944 - - 1945
German - 1359 - - 2200 - - 5200 - - 9200 - 17300 - 22100 - - 4400
Soviet Union - - - 2794 - - 6590 - 24446 - - 24089 - 28963 - -15419
Lähteen luotettavuudesta en osaa sanoa mitään, mutta olisiko noita syytä epäilläkään?
Toisaalta, eihän kukaan tarjoa tietoa ilmaiseksi - ainakaan täysin ilman tarkoitusta!