Harjoitteluratoja tarvittaisiin lisää. Niillä voi harjoitella auton käsittelytaitoa ja päästää pahimmat sauhut ulos.
Itse ajoin aikoinaan Laajalahden jääradalla kaiket yöt ja kesällä suljimme maalla 5km hiekkatien isännän luvalla. Kunhan lanasimme tien harjoittelun jälkeen. Samoin asfalttiradoilla tuli ajeltua paljon. Näillä radoilla ajoin "loppuun" yhden Saab99:n ja yhden Ford Escortin. Saabissa oli vielä hyvä, että käsijarru jarrutti etupyöriä, joten ns. "jarrukaasulla" piti opetella etuvetoisen auton hallinta selkäytimeen.
Tämän takia tiedän, että esimerkiski Auto - - Antero ei pärjäisi minulle radalla millään autolla, etu- taka- tai nelivedolla, eikä millään alustalla; Jää, sora tai asfaltti. Ei edes Anteron omalla Lada 1200S autollaan.
Tämä harjoittelu ei tee vielä hyvää kuskia liikenteeseen vaikka se kyllä auttaa yllättävien tilanteiden sattuessa eteen. Hyvä kuljettaja liikenteessä jättää paineet radalle ja noudattaa liikennesääntöjä nopeusrajoituksineen ottaen huomioon muun liikenteen - myös kevyen liikenteen. Hyvällä kuljettajalla ei ole mitään tarvetta todistaa itselleen tai muille autonkäsittelytaitojaan liikenteessä. Hyvä kuljettaja ei hermostu "nysväristä" tai "liian alhaisesta" nopeusrajoituksesta. Hän hallitsee hermonsa myös kiireen ja stressin painaessa. Säästyneillä sakoilla voi sitten maksaa ratavuokran ja rata-auton vuokran ja päästää vauhtipaineensa radalla.
Pidän itseäni keskivertokuljettajana vaikka uskonkin vahvasti omaavani erinomaiset autonkäsittelytaidot. Kolaria en ole ajanut koskaan ja sakot sain viikemksi 17 vuotta sitten kun en huomannut nopeusrajoituksen vaihtumista 100km/h > 80km/h. Kaikkea ei vain yksinkertaisesti voi huomioida. Kilometrejä kertyy noin 70 000 vuodessa.
Säälin liikenteessä niitä kokemattomia kuljettajia, jotka "sujuvasti" ajelevat miten sattuu. Pahinta on, että oikeasti uskovat ajavansa sujuvasti ja turvallisesti.
Itse ajoin aikoinaan Laajalahden jääradalla kaiket yöt ja kesällä suljimme maalla 5km hiekkatien isännän luvalla. Kunhan lanasimme tien harjoittelun jälkeen. Samoin asfalttiradoilla tuli ajeltua paljon. Näillä radoilla ajoin "loppuun" yhden Saab99:n ja yhden Ford Escortin. Saabissa oli vielä hyvä, että käsijarru jarrutti etupyöriä, joten ns. "jarrukaasulla" piti opetella etuvetoisen auton hallinta selkäytimeen.
Tämän takia tiedän, että esimerkiski Auto - - Antero ei pärjäisi minulle radalla millään autolla, etu- taka- tai nelivedolla, eikä millään alustalla; Jää, sora tai asfaltti. Ei edes Anteron omalla Lada 1200S autollaan.
Tämä harjoittelu ei tee vielä hyvää kuskia liikenteeseen vaikka se kyllä auttaa yllättävien tilanteiden sattuessa eteen. Hyvä kuljettaja liikenteessä jättää paineet radalle ja noudattaa liikennesääntöjä nopeusrajoituksineen ottaen huomioon muun liikenteen - myös kevyen liikenteen. Hyvällä kuljettajalla ei ole mitään tarvetta todistaa itselleen tai muille autonkäsittelytaitojaan liikenteessä. Hyvä kuljettaja ei hermostu "nysväristä" tai "liian alhaisesta" nopeusrajoituksesta. Hän hallitsee hermonsa myös kiireen ja stressin painaessa. Säästyneillä sakoilla voi sitten maksaa ratavuokran ja rata-auton vuokran ja päästää vauhtipaineensa radalla.
Pidän itseäni keskivertokuljettajana vaikka uskonkin vahvasti omaavani erinomaiset autonkäsittelytaidot. Kolaria en ole ajanut koskaan ja sakot sain viikemksi 17 vuotta sitten kun en huomannut nopeusrajoituksen vaihtumista 100km/h > 80km/h. Kaikkea ei vain yksinkertaisesti voi huomioida. Kilometrejä kertyy noin 70 000 vuodessa.
Säälin liikenteessä niitä kokemattomia kuljettajia, jotka "sujuvasti" ajelevat miten sattuu. Pahinta on, että oikeasti uskovat ajavansa sujuvasti ja turvallisesti.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vaikuttaa unelmatilanteelta: Teknisesti taitava kuljettaja, joka ajaa maltillisesti.
On todellakin eroa onko hyvä kuljettaja vai taitava kuljettaja.
Voisikohan tiivistää vaikka niin että, taitava kuljettaja selviytyy tilanteista joihin hyvä kuljettaja ei joudu.
Hermojen hallinnan menetys on vaarallisinta mitä liikenteessä voi tapahtua ja seurauksia voi vain arvailla.
Kyllä vielä hermojen menettämistäkin vaarallisempaa on: Rattijuoppous, kovat huumeet liikenteessä, nuorukaisten kilvanajo.
Mutta hermojen menettäminenkin on varsin vaarallista.
odotas kun antero tulee koulusta kotiin, niin kuulet kunniasi!
Saat kuitenkin paljon vastauksia, niin hyvin iskit! Sopivasti näin perjantai-illaksi poikien härniksi.
Sain minäkin poikasena harjoitella autolla ajelua. Faija oli autokauppias, joten harjoitusvehkeitä riitti.
Ensimmäiset testit autolla otin jo 4v iässä, kun minua hoitanut tyttö otti kiven pois etupyörän alta, ollessani päristelemässä räkää tuulilasin sisäpuolelle.
Auto lähti liukumaan alamäkeen seisoessani ratin takana. Seistessä auton hallitseminen on epävarmaa, joten puuhun se mersu sitten pysähtyi.
Faija riemastui suuresti, osasihan hänen poikansa ajaa jo synnynnäisesti ilman opastusta(n30m).
Niinpä sitten muutaman vuoden päästä sain "oman" ajokin mökkitielle, jolla vedettiin rallikyytiä soralla. Mutsia piti opastaa vaihteiden kanssa kauppareissuilla.
Auto kuitenkin unohtui mopoajoiksi. Faija yllätti tuomalla kesämökille Helkama Mini GTn ollessani 12v.
Sillä sitten kolusin kaikki mahdolliset ja mahdottomat tukkitiet ja sivupolut. Siihen aikaan ei vielä ollut maastoliikennelakia, joten pääsin mopolla minne halusin.
Nuorella iällä aloitettu moottoritouhu rakensi minusta aikuisena huippukuskin ja liikenteen asiantuntijan.
Vain hetken vilkaisu kadulle/maantielle ja voin kertoa prosentin tarkkuudella nysväreiden ja Urpojen määrän. Niin tarkaksi on silmäni kehittynyt liikenteesä.
Ulkomaillakin olen vaikuttanut lentävänä suomalaisena. Ranskassa Paul Ricardin radalla väläytin mikroautolla lahjojani. Varvasin kaikki kierroksella, surkeimmat kolmella. Ei ollut pastillinpurijoista vatusta.
Syy etten ollut Rosbergin jälkeen toinen F1 mestari suomessa johtui vain siitä, ettei varjeleva isäukkoni hankkinut useista pyynnöistä ja itkusta huolimatta minulle mikroautoa.
Siitä edelleenkin suivaantuneena otan joka päivä kisaa kaduilla ja AINA voittajana.
Nuorena vitsa väännettävä!
Ajokortin ikäraja on aivan liian korkea. Mielestäni autokortti pitäisi myöntää jo 14v iässä. Silloin useimmilla ylettää kintut polkimille ja pää ratin yli.
Yli nelikymppisiä autokoululaisia ei pitäisi edes ottaa.
Olit 12-vuotias vuonna 1994. Kyllä silloin oli jo maastoliikennelaki.
Sinähän olet ihan patologinen valehtelija! :D:D
Tällä tavalla pitäisi kaikkien ajaa. Osa ei ole teknisesti noin taitavia, mutta asenne voisi olla kaikilla sama.
Mutta kun ei ole. Isolla osalla autoilijoista on itsekäs asenne ja ei ymmärretä lainkaan liikenteen yhteispelin merkitystä.
erilaisilla menopeleillä pörrännyt, nyt jo 45-v ratinvääntäjä. Olen minäkin sitä mieltä että pitäisi olla paikkoja, jossa "vapaasti" saisi harjoitella auton käyttäytymistä ja samalla päästää suurimmat kaahaushalut pihalle.
Minulla ei ole mitään näyttämisen tarvetta liikenteessä muiden seassa vaan voin ihan rauhassa ajella sääntöjen mukaisesti, antaa muillekin tilaa. Monasti olen seuraillut kanssa-autoilijoiden ajosuorituksia ja ihmetellyt tuota päätöntä kaahailua liikenteen seassa. Ikäänkuin järki ei ollenkaan riitä ymmärtämään miten siinä vaarantaa muiden turvallisuuden.
Muksujen koulun luona oli asvalttiin ilmestynyt yhtenä iltana n. 40 m jarrutusjäljet jotka päättyivät koulun liittymän reunakivetykseen. Reunakivistä näkyi selvästi vanteiden aiheuttamat jäljet, eli pyörät lintassa ja jarrut lukossa tangentin suuntaisesti "pihalle". Toivottavasti etupään ripustukset hajosivat ja mahdolliset näyttävät vanteet menivät kelvottomaan kuntoon niin että lompakkoa pakottaa ihan pe******sti... Ai miksi ? No, ollaan taajamassa ja paikalla on 40 km/h rajoitus !
Toki 25 vuotta sitten täällä etelässäkin oli enemmän "tyhjää tilaa" jolloin saattoi harjoitella turvallisesti jäällä/soralla. En viitsi edes ajatella sitä bensan määrää joka tuli poltettua talvisin jääradoilla ja kesäisin sorateillä (suljetuilla pätkillä). Tuloksena siitäkin kyllä tuli se "perstuntuma" ja auton hallintaa ei tarvitse ajatella vaan se on selkäytimessä. Uskallan väittää että silmäkin on harjaantunut lukemaan tilanteita ennakoivasti, liikenteessäkin. Lisäksi se oli todella hauskaa, myönnän että pidän todella paljon kovaa ajamisesta mutta se ei tarkoita sitä että kaahaan liikenteessä.
Silloista tyttöystäväänikin (nyk. vaimoni) ajatin jäällä lukemattomia tunteja koska halusin hänen oppivan auton käsittelyä sekä ymmärtävän miten toimia yllättävissä tilanteissa. Välillä alla oli rallirenkaat jolloin jäälläkin sai mennä isoa kovaa...
Muutaman kerran hän onkin pystynyt välttämään "varman" kolarin väistämällä/toimimalla ns. selkäytimellä jolloin ei tuhlaannu aikaa siihen "mitä-minun-nyt-oikein-pitäisi-tehdä". Hän onkin sanonut että ellei silloin oltaisi harjoiteltu niin varmasti olisi paukkunut...
>>Muutaman kerran hän onkin pystynyt välttämään "varman" kolarin väistämällä/toimimalla ns. selkäytimellä jolloin ei tuhlaannu aikaa siihen "mitä-minun-nyt-oikein-pitäisi-tehdä". Hän onkin sanonut että ellei silloin oltaisi harjoiteltu niin varmasti olisi paukkunut...
tai sitten eivät raukat pääse opettelemaan, nimittäin auton hallintaa. Ekoilla liukkailla (tarkoitan siis keliä) näitä Ruusperejä poimitaan tuolta pientareilta kun "liukkaus yllätti"....
Voi voi, tulee ihan nuoruus ja ne ihanat 2-litraisten Escort Mk 2:sten ajat. Ollapa taas nuori !! Niiltä ajoilta saatu oppi ei ojaan kaada...