Heips!
Minun uudenvuodenlupaukseni, oli laihduttaa terveellisesti 10kg kesään mennessä.
Minulla on ollut bulimia jo yli 10 vuotta, meiningillä on/off.
Johtuen siitä suuresta määrästä, mitä syön, en ole juurikaan laihtunut oksentelun avulla.
Nyt kuitenki ajattelin aloittaa uuden sivun elämässäni. (Siitäkin huolimatta, että jo 2.ja 3.1. kävin jo oksentamassa) Nyt ei kuitenkaan enää! ..Toivottavasti tästä ei tule vain yhtä "off"-kautta vaan, että loppuu kokonaan..
..Jää nähtäväksi..
Nyt kuitenki tavoitteena olisi vihdoinkin laihtua ja sitten pysyä laihana - terveellisesti. Rasittaa se ainainen laihduttaminen! Kun kerran pääsisi sinne tavoitteeseen, olisi (minun ainakin) helpompi pysyä siellä.
Aloitin tuossa eilen mehupaaston, jonka toivon kestävän ainakin sen aiotun seitsemän päivää. Näin puhdistan kroppaani myrkyistä ja muusta moskasta. Samalla kerään sitä itsekuria, mitä varmasti tulen matkallani tarvitsemaan. JA mahalaukun pienennyttyä, voin ehkä hyvillä mielin syödä itseni täyteen?
Onko kenelläkään muulla ollut vastaavia yrityksiä/onnistumisia?
Minun uudenvuodenlupaukseni, oli laihduttaa terveellisesti 10kg kesään mennessä.
Minulla on ollut bulimia jo yli 10 vuotta, meiningillä on/off.
Johtuen siitä suuresta määrästä, mitä syön, en ole juurikaan laihtunut oksentelun avulla.
Nyt kuitenki ajattelin aloittaa uuden sivun elämässäni. (Siitäkin huolimatta, että jo 2.ja 3.1. kävin jo oksentamassa) Nyt ei kuitenkaan enää! ..Toivottavasti tästä ei tule vain yhtä "off"-kautta vaan, että loppuu kokonaan..
..Jää nähtäväksi..
Nyt kuitenki tavoitteena olisi vihdoinkin laihtua ja sitten pysyä laihana - terveellisesti. Rasittaa se ainainen laihduttaminen! Kun kerran pääsisi sinne tavoitteeseen, olisi (minun ainakin) helpompi pysyä siellä.
Aloitin tuossa eilen mehupaaston, jonka toivon kestävän ainakin sen aiotun seitsemän päivää. Näin puhdistan kroppaani myrkyistä ja muusta moskasta. Samalla kerään sitä itsekuria, mitä varmasti tulen matkallani tarvitsemaan. JA mahalaukun pienennyttyä, voin ehkä hyvillä mielin syödä itseni täyteen?
Onko kenelläkään muulla ollut vastaavia yrityksiä/onnistumisia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuo voi olla hyvä asia tuo paasto, mutta en kyllä menisi varmana sanomaan. Itsellä ei ole toiminut, ei vaikuta mitenkään sen jälkeen oksentamiseen tai ahmimiseen. Nyt olen ollut aika hyvin off-asennolla, saa nähdä pysyykö. Itse asiassa mua vaivaa kymmenkunta ylimääräistä kiloa - vaikka laihdun ne, olen silti normaalipainoinen painoindeksiltä. Joten pois ne on saatava, tai alkaa heittää päässä ja lujasti...
Mä menin Painonvartijoihin, aloitin juuri. Olen syönyt niiden pisteiden mukaan, ja mun pää pysyy läjässä. Tiedän, että laihdun nyt sen ylimääräisen, ja myös sen, että ei tarvitse oksentaa - saan syödä just tän verran. Se on mulle joku "malli", että tälleen syöt niin se ei lihota. Katotaan nyt, toimiiko.
Joo, paasto on ohi.
Se meni ihan hyvin. Olin 7,5 päivää mehupaastolla. No problem. Ongelmia tuli taas kun piti alkaa syömään.
Itsekuria tai -hillintää paasto ei kohottanut. Eli eilenkin söin itteni niin ähkyyn, että en pystyny kunnolla nukkumaan yöllä kun mahaan /suolistoon sattui niin paljon. Suolisto on ollut tänäänkin todella kipeä.. Toivottavasti en ole 'rikkonut' mitään sisälläni! :(
Oksentamassa en ole käynyt, muuten kuin eilen yöllä, kun toivoin sen parantavan oloani, mutta ei mahassa ollu enää mitään.
No, sai maanantaina käytyä kouluterveydenhoitajallakin yrittäen hakea apua syömisongelmaani. Valitettavasti he eivät kuulemma voi tehä mitään, kun olen ulkopaikkakuntalainen. Perseestä koko systeemi!!! Nyt kun vihdoinkin sain itteni hakemaan apua, niin sitä ei sitten anneta.
Käskivät mennä oman kunnan terveydenhuoltoon. VITUT!, sanon minä. Ei tähä ole aikasemminkaan kuoltu; enköhän mä vielä vähän aikaa sinnittele yksinänikin.
Kymmenisen kiloa minäkin haluaisin pois. Olen yrittänyt pointseja laskea, mutta ne eivät muuta kuin ahdista mua. Kyllä mä tiedän kuinka paljon sais syödä, mut minkäs teet ku mieli tekee kaiken aikaa syödä jotain.
En saa mitään kehittävää tehtyä, kun mielessä pyörii vain ruoka. Siksi ajattelin, että jos oikeasti on olemassa lääkkeitä, mitkä saa mun aivot lopettamaan ruoan ajattelun, niin lääkärissä käynnin häpeä on ehkä sen arvoinen.
Liikkuisin ja urheilisin paljon mieluummin kuin kattelen, mitä pistän suuhuni. Ongelmani on vain se, että olen ns. alati sairas. Olen oikeasti vähän väliä kuumeessa ja kurkkukivussa. En ole taas kahteen kuukauteen liikkunu, ku olen ollut kipeä. Tämäkin varmaan johtuu osin mieleni sairaudesta ja oksentelusta?!
No, täytyy katsoa, miten tämä vuosi tästä jatkuu. Stressi ja masennus eivät ainakaan ole luvassa loppua. Sukulaiset sairastelee ja kuolee ympäriltä, ja koulukin stressaa, kesätöitä pitäis hakee - KESÄKIN LÄHENEE!
AAGH!! Paniikki.