Minusta ei voi!
Nykyisillä taloudellisilla eduillaan jokainen kansanedustaja siirtyy kuin huomaamattaan edustamaan isoa rahaa ja sen etuja.
Ja näkeehän sen muutenkin.
Kansanedustajien verottomat kulukorvaukset vääristävät heidän mahdollisuuttaan aistia elämisen kalleutta maailman verotetuimmassa yhteiskunnassa.
Löysä raha on lisäksi omiaan vauhdittamaan eriarvoistumista yhteiskunnassamme.
Kansanedustajien KULUKORVAUKSET ON SAATAVA VEROLLE!
Nykyisillä taloudellisilla eduillaan jokainen kansanedustaja siirtyy kuin huomaamattaan edustamaan isoa rahaa ja sen etuja.
Ja näkeehän sen muutenkin.
Kansanedustajien verottomat kulukorvaukset vääristävät heidän mahdollisuuttaan aistia elämisen kalleutta maailman verotetuimmassa yhteiskunnassa.
Löysä raha on lisäksi omiaan vauhdittamaan eriarvoistumista yhteiskunnassamme.
Kansanedustajien KULUKORVAUKSET ON SAATAVA VEROLLE!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oscar la Fontaine (Saksan demareiden ent. puh.joht.): rikas aatelissuvun jälkeläinen, mutta luultavasti eniten duunarin eteen aikaanaanut siellä.
Erkki Tuomioja: kultalusikka suussa syntynyt, mutta eniten työläisiä ajatteleva vallanpitäjä Suomessa.
Claes Andersson: aina vähäosaisen puolella, vaikka taustat mitkä (rikas suku, sulkaspallon Suomen mestari, lääketieteen tohtori ja psykiatri)
Matti Puhakka: ent. pääluottamusmies ja tehtaassa vähän kuin vallankumouksellinen. Valtaan kiinnipäästyään täydelinen öykkäri joka suuntaan.
Matti Ahde: sähköasentaja huonoin paperein. Ei päivääkään kunnon ruummillista työtä.
Mennään vähän vanhempiin. Valdemar Sandelin, duunaridemari, jolle valta kihahti päähän. Kun valinta Hämeen läänin maaherraksi valitsemisesta oli juonittu, jätti osallistumatta kaikkiin kokouksiin. Kun sitä ihmeteltiin, totesi kuuelma Jacob Söderman. "Hänen kohdallaan on sosialismi toteutunut".
Että riittäähän tätä ihmettelemistä ...
Todellisuudessa fiktiokin kalpenee.
Tai Aku Ankastako opimme erottamaan rikkaan ja köyhän tuetun ja tuettoman. Ulkomaalaisen ja suomalaisen. Köyhän ja rikkaan. Sairaan ja terveen. Tyytyväisen ja tyytymättömän. Terveen ja sairaan.
Todellisuus on olemassa oleva salainen tai näkyvä totuus elämässä.
Fiktio on valtaapitävien poliitikkojen luoma järjestelmä eriarvoisuudesta. Tai kuvitelluista tarpeista ns. lakien mukaan.
Jolla on paljon sen tulee saada paljon. Siis korkoa korolle. Tuotto pääomalle. Menojen katteeksi tuloja. Eli hyvä palkka hyvät edut, sekä samat korvaukset kuin kaikille muillekin.
Lapsilisät, työttömyyskorvaukset, koulutustuet, asumislisät jne...
Joilla on vähän he tulevat toimeen, heitä juoksutetaan ja heiltä vaaditaan, yrittämistä, ja erikoistoimenpiteitä ja väliaikaisuutta.
Toisaalta juoksuttamisen tukiviidakko lyö korvalle tuilla epäjien elättäjiä.
Sillä maahamme on muodostunut tukien saajien eliitti. Alakulttuuri tukitietoiset.
Näihin tukien nauttijoihin lukeutuvat erikoisryhmät nauttivat erikoisoikeuksiaan laillisesti.
On päällekkäisyyttä tuissa, sekä yli suuria korvauksia.
Minimipalkkakin kalpenee niiden rinnalla.
Provisiopalkkaiset punastuvat. Pätkätyöläiset alistuvat. Nuoret nöyrtyvät. Eläkeläiset pihisevät ja puhisevat.
Mutta jos laskisimme korvaustasoa jäisivät monet loukkuun. Jos nostaisimme tasapuolisesti kaikilta ärisisivät pienipalkkaiset ja pätkätyöläiset.
Jos heiltäkin nostaisimme palkkaa n.1500e/kk silloin kesiluokka kapinoisi.