Jätän teidät ryy...siis juhlimaan ja lähden itse harrastamaan sitä Madonnon mainostamaa juttua, tosin tyydyn pariin kertaan viikossa ja kävelen sauvojen kanssa myös sen pari kertaa viikossa.;))
Et repikää siitä jutun juurta tai sitten ette:)))
Et repikää siitä jutun juurta tai sitten ette:)))
Vastaukset 47
Vanhimmat
harrastat siis SITÄ kaksi kertaa viikossa sauvojen kanssa? Saatan olla hieman utelias mutta haluaisin itsekin kokeilla tuota. Olisiko mahdollista saada tarkempia ohjeita ja suosituksia? Miten käytän sauvoja?
ja kuuntelen Leonard Cohenin biisiä Partisan:
...When they poured across the border
I was cautioned to surrender,
this I could not do;
I took my gun and vanished.
I have changed my name so often,
I've lost my wife and children
but I have many friends,
and some of them are with me...
kosteus tiivistyy koivujen runkoihin siirryn iloisempiin lauluihin, irlantilaismusiikkiin ja pistän tulemaan irkkuvalssin Red Rose Café ja se menee näin:
"...They come from the farms and the factories too
And they all soon forget who they are.
The cares of today are soon washed away
As they sit at a stool by the bar.
The girl with green eyes in the Rolling Stones shirt
Doesn't look like she works on the land.
The man at the end, he's a very good friend
Of a man who sells cars second hand..."
Ulkona pihalla ihmiset kuuntelevat ja ottavat osaa lauluun Dinglen kylässä Länsi-Irlannissa Atlntin rannalla aaltojen hiljaa kohistessa rantaviivaan yön ollessa sysimustan.
Vain hiljainen Haltija, Leprechaun, istuu sivummalla ja kuuntelee ihmistenkaltaisten ilonpitoa. Vielä kykenee erottamaan juuri ja juuri Kuunkulkijan joka kävelee kitaransa kanssa pubia ja laulua kohti. Ajattelee; vieläkö riittää sandwhichejä soittajille... ja pintti Guinnessia.
romantisoitu mutta kaksi vuotta sitten elokuussa oli tuollainenkin hetki. En ole ihan varma leprechaunista, olisiko ollut Manaan McLir, King of all the Fairies... oli kuitenkin sen verran tummaa. Mukanani oli toki kaksi muuta hemmoa, yhdellä myös kitara ja yhdellä tinwhistle ja huuliharppu.
Joka tapauksessa en malta olla kuuntelematta seuraavaksi biisiä Summer in Dublin. Se on niin rauhoittavaa...
"I remember that Summer in Dublin, and the Liffey as it stank like hell,
And the young people walking on Grafton Street, and everyone looking so well,
I was singing a song I heard somewhere, called "Rock'n'roll never forgets",
When my hummin' was smothered by a 46A and the scream of a low flying jet.
So I jumped on a bus to Dun Laoire, stoppin' off to pick up my guitar,
And a drunk on the bus told me how to get rich.
I was glad we weren't goin' too far..."
Bussista poistuminen tapahtui oikeasti Limerickissä jossa oli karjamarkkinat... ja pub. Siispä sinne soittamaan ja laulamaan. "Pint of Guinness, please..."
En harrasta sauvvojen kanssa, vaan sauvvon tiettyyn paikkaan ja harrastan sitten tutun kanssa sitä itteensä, ilman sauvvoja.:)
Tosin olisi se mielenkiintoista harrastaa sauvvojen kanssa, joka asia kyllä tuli nyt ihan yllätyksenä esitetyksi ja ajatuksena ei huono.:))
Ohjeeksi saat, että käytä sauvvoja kävelemisen tehostamiseen ja suositus on ainakin pari kertaa viikossa ja sauvvoja käytät nyt aluksi niinkuin jo totesin kävelyn tehostamiseen.:)))
Tai veli, hällä väliä.:))
MIKÄ siinä Leonardisssa on niin viettelevää, että vie mennessään?
Itse en edes aina suomenna suoraan hänen biisejä, mutta aistin tunnelman ja asiat, joista hän laulaa/kertoo:)))
Siitä lähtien kun LC julkaisi ekan levynsä Suzanne olen tuota jäppistä kuunnellut ja tullut siihen tulokseen että; Mies on kanadalainen runoilija alkujaan joten sana on hallussa. Muut laulajat/lauluntekijät eivät välttämättä ole niin hyviä tuossa. Muutamat Cohenin tutut painostivat sälliä pistämään runojaan levylle joten lopputuloksena yksinkertaiset, hämmästyttävän tehokkaat melodiat ja tunnelma joka tukee laulun sanomaa. Ja kun sällillä riittää vielä sanottavaa niin lopputulos on aika huikaiseva. Runoilijana osaa vielä sanoa sanottavansa yksinkertaisesti joten sanoista saa selvää ja ovat helposti ymmärrettävät.
Lauluja joita kannattaa kuunnella ovat mm. Chelsea Hotel, First We Take Manhattan, Boogie Street, Take This Walz, Future, hmm, onhan niitä paljon. Take This Walz on tehty suomeksi kai nimellä Kuoleman Tanssi ja en ole varma olisiko ollut Tapani Perttu laulajana. Sekin on mielestäni vaikuttava ja sanoitus hyvä. Eikä sisällä noita suomihumpassa niin tuttuja yhdentekeviä vanhoja fraaseja joita toistetaan kertosäkeessä sata kertaa.
kun luin kai liian nopeasti tuon...
olipa hyvä että huomasin tuon vasta nyt, oisin muuten tullut vaikka piuhoja pitkin sinne kuuntelemaan
Ois kyllä tuossa vieressä se levy, näinkö pitäs laittaa tulille ja nauttia vaan
mikä miehessä vetoaa mutta ääni on aivan ihana ja nuo melodiat vievät mukanaan. Lisäksi ilmeisen hyvä runoilija kun sanoituksia kuuntelee.
Kokonaisuus siis saa selkäpiin väräjämään...
kuitenkin vältellään aihetta musiikki koskapa kohta olen pakotettu muuttamaan teille jos vielä ilmenee samankaltaisuutta musiikkimaussa =D
oijoi...
tehdä, jotain mitä ei ole aikaisemmin edes ajatellut. Meillä on yksi paikka vapaana, isän ja pojan paikat on varattuja.
Tuli vielä pari tummaa Cohenin biisiä mieleen, A Thousand Kisses Deep ja By the Rivers Dark. Niistä vaan sen verran että kuinka uskottavalta nuo tuntuvatkaan vaikka ovat periaatteessa yksinkertaisia. Muutamalla sanalla on lauluun pistetty kokonainen rakkaudenkertomus ja luotu hypnoottinen tunnelma. Kun mää oon niin hirveen kateellinen sille noista simppeleistä melodioista ja sanoituksista...
voin olla se vanhapiikatäti joka luuhaa nurkissa ja natisee joka asiasta =D
Nimenomaan kun osaa tehdä yksinkertaista mutta ah niin osuvaa. Hypnoottinen on muuten just sopiva kuvaus
kuin Bratwurstit uuniin käyttääkseni vertausta. Eli juuri semmoinen henkilö joka pistää jätkät järjestykseen. Kyllä tässä on elettykin kuin pellossa, hyvä että tulee muutos.
Pistänkin soimaan Hectorin laulun Jäävalssi. Osuu niin tunnelmaan.
"Loistavat niin tähdet jäätyneet nuo,
silmiin sammuneisiin kylmän kalvon ne luo...
Olet niin levoton, missä sielusi on?
Liekö rientänyt tuo uuden äitinsä luo?"
▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓
▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▒▒▒....▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓
▓▓▓▓▓▓▓▓▓▒▒▒...................▓▓▓▓▓▓▓▓▓
▓▓▓▓▓▓▒▒▒ ...╬ ........................ ▓▓▓▓▓▓
▓▓▓▓▒▒▒ ........█..............................▓▓▓
▓▓▒▒▒ ..........███│ ................................ ▓▓
▓▒▒▒ ...........█████│ ................................ ▓
Ja sitten kiireettömästi Joulukirkkoon lumisateen laskeutuessa pehmeästi poskipäille, me kolme, Sinä, poika ja minä.
pitänee vihjata hänelle jotta virka ois auki =DD
Siitä musiikista siis ei pitänyt puhua, kohta jo alan pakkailemaan laukkuja =DDD
*hyräilee hurmoksessa mukana*
mutta joulusta kieltäydyn vakaumukseen vedoten, virret voin hoilata nurkan takana
vaipui tämä, mikä tunnelma... äääh, haluu joulukirkkoon! Ja haluu lunta poskipäilleen! Ja haluu... ups, enpäs kerrokaan...
koska on pakko käydä parissa naapurissa kun heidän lapsensa luulevat minua Joulupukiksi. En ole kyllä korjannut tuota käsitystä. Punaista päälle ja menoksi... " rekehen, rekehen, lal-lal-lal-lal-laa..."
aivan viimeiseksi kietoudutaan saunan jälkeen vällyjen keskelle nauttimaan Joulusta, rauhasta, hiljaisuudesta ja antamaan parhaita Joululahjoja...
haluu Jouluyön ja haluu parhaita joululahjoja.. antaa ja saada...nonnii, nyt meikä nukkumaan, alkaa ajatukset mennä levottomiksi, sinun juttuja lukiessa. :)Hyvää yötä ja kauniita unia!
nyt on ihan pakko käydä pelottelemassa lähimmäisiään niin mikäs siinä. =D
toivotan sulle,
kiva kun lausuit pari sanaa mulle.
boom, boom.
Yeah, yeah, yeah, yeah.
I love to see you strut
When you're walking to me.
When you're talking to me,
That knocks me out...
seuraava laulu, 9-vuotias skottipoika Aled Jones lauloi sen...
"...We're walking in the air,
we're floating in the moonlit sky;
the people far below
are sleeping as we fly.
I'm holding very tight,
I'm riding in the midnight blue,
I'm finding I can fly
so high above with you..."
Ja niin he lensivät kuunvalossa tähdet hiljaisena todistajinaan... oli Jouluyö.
koska kokoni ainakin korkeussuunnassa on iso, pelottelen lapsia puhumalla kovalla ja karkealla äänellä ja auta armias jos joku niistä pienistä per... pienoisista ei laula. Silloin nostan hänet pianon päälle kaikkien katsottavaksi ja torun niin kuin vain Joulupukki osaa. Kyllä rupeaa laulu irtoamaan.
Useimmat lapset pelästyvät jo nauruani joka on semmoinen syvä ja kiihtyy loppua kohden. Onpa joku vanhempikin luikahtanut peloissaan pihalle ja kaivanut rohkaisuryy.... rohkaisua ennen kuin on tullut takaisin. Ovien paukuttelu pukkina ollessa on kaikkein kliffointa, sillä saa rohkeimmankin ker... lapsen syvään pelkotilan koomaan. Ja lahjat täytyy heittää suoraan kohti, sillä lailla niitä arvostetaan nykypäivänä enemmän kun Puf-Daddykin tekee niin ja se on sentään cool hiphopparilökäpöksy. Aikaisemmilla hiphoppareillahan oli pussihousut.
syystä tuo ohjelma on yksi syy siihen että boikotoin kyseistä kansanjuhlaa...
Biisi menettelee kyllä pienin annoksin nautittuna ja mielellään Tarja Turusen esittämänä ;D
lapset oppivat vihdoin ymmärtämään pehmeiden pakettien arvon
upeaa, osaat sinä loihtia. Sanaton olen. Yön tunnelmissa Enyaa:
"Can you hear in the night's deep song
all the shadows say
telling you when you're asleep
tears will fade away?
Dream of the morning's golden light
when you and I will leave the night
And when the moon is high and bright
stars will shine on you
Dream of morning's golden light
when you and I will leave the night..."
kuun valaisemassa autereessa varjon reunalle jossa sanoin hänelle varastaen Van Morrisonilta Moondance laulun, katsoin vielä kerran silmiin...
"Well, it's a marvelous night for a Moondance
With the stars up above in your eyes
A fantabulous night to make romance
'Neath the cover of October skies
And all the leaves on the trees are falling
To the sound of the breezes that blow
And I'm trying to please to the calling
Of your heart-strings that play soft and low
And all the night's magic seems to whisper and hush
And all the soft moonlight seems to shine in your blush..."
Metsäaukion antautuessa tanssilavaksi tähtien ollessa valona, molemmat tiesimme tulevaisuutemme olevan tässä, ei enää etsintää, ei turhia pettymyksiä. Ei katsottu taaksepäin, turhaa, vieressä soliseva pieni puro tahditti kulkuamme heijastaen kuunvalosta singonneita välkkeitä kasvoillemme samalla valaisten polkuamme.
Sivullamme Metsän Keiju kurkisti kulkuamme, häntä emme enää huomanneet.
aika hieno? Harva pikkupoika pääsee Lumiukon kyytiin korkealle... frankly, en tuosta Turusen jutusta oikein tykkää kun mielestäni siinä on niin hienoon melodiaan, sanoitukseen ja sävelkulkuun liikaa rumpujen hakkaamista ja säröistä sähkökitaraa.
Monta vuotta sitten kun kundini oli kuusivuotias olimme käymässä isossa maalaistalossa ja takkahuoneessa lauloi joululaulun ja ihan oikein. Se oli hieno hetki. Ehkä se myös vaikuttaa tuon skottipojan esityksestä pitämiseen.
on toki kaunis vaan jotenkin aika nopiaan kerkisin kyllästyä siihen kun joka joulu piti sama kahtoa uudestaan :)
Onnkesi "lapsi" on sen kokonen ja ikänen jo ettei istu jouluaattoa telkun eessä =D Oisko liian siirappinen miulle
Turusen esitys nyt on tietysti omansa eikä ehkä ihan niin jouluinen mutta miusta hänen äänensä soi tuota laulaessa kauniin kirkkaasti, aivan kuin kirpeä pakkaspäivä ja soljuu kuin ohuessa ilmassa. Kyllä sen liitelykohtauksen silloin pystyy näkemään :)
Itse asiassa tykästyin tuohon versioon ennen kuin tiesin mistä bändistä oli kyse...
sanua että kaunista osaat kirjoittaa
katselevat kun sinä kosketat minua...
"In the velvet of the darkness
By the silhouette of silent trees
They are watching, they are waiting
They are witnessing life's mysteries
************************
Take me with you on this journey
Where the boundaries of time are now tossed
In cathedrals of the forest
In the words of the tongues now lost."
Loreena McKennitt
Kävellessäni Killarneyssä metsässä aurinko tuli yhtäkkiä esiin pilven takaa ja näin sateenkaaren... kirkas valo häikäisi minut ja silloin näin sen ensi kerran...
"I was wandering on the headland at the close of day
and and rainbow was shining when the rain had gone away
When I changed to find a little man with colours bright and gay
Who told me he was King of all the fairies
I had nearly walked upon him as I passed him by
For measured to a buttercup, he scarcely stood as high
When I pick’d him up he looked me with a glitter in his eye
And I curtscy’d to be King of all the Fairies.
I said to him , ´my little man what do you here and how
in Christian Ireland, Do you happen to appear!’
He said ’This land and sea is mine, I´m Mananaan Mac Lir,
The ancient King of all the Fairies!’"
Samassa hetkessä aurinko häikäisi ja kun taas näin jotain oli pikkumies kadonnut... olikohan se totta, uskoin vasta myöhemmin kun näin lisää...
Leprechaun, se on totta... tulinkohan itsekin sellaiseksi...
sinä, minä olen nähnyt sinut... :)
"Winter misted byways
hide the great fellowship of heroes
Their story's shrouded in mystery
Their truth rings out from childhood memory
Listen for their keening call
In your heart you will hear their song
Hear your own voice, see your own dream
"Come to me" they sing in melodious strain
Live forever deep in Danu's dream
No thine or mine, no sin or pain with the fairie queen
Where courtly lovers awaken from their long trance
Noble warriors unfold their slow dance..."
Mairéid Sullivan
katsottavaa. Tuostapa tuli mieleen että jouduin kerran Irlannissa onnettomuuteen ja pistin menemään vakuutusyhtiölle seuraavan selostuksen:
"ARVOISA VAKUUTUSYHTIÖ,
Oheisena selostus kohdalleni sattuneesta TYÖTAPATURMASTA, jonka johdosta anon korvauksia ystävällisesti:
Alkuperäisenä tarkoituksenani oli saada tiilitynnyri rakennuksen katolle.
Ajan säästämiseksi kiinnitin katolle parrun, jossa oli väkipyörä kuten Welshín ”Tekniikkaa vasta-alkajille”, painos 6, luku 12, kappale 3, kuvataan. Pyörän yli vedin köyden ja köyden toiseen päähään sidoin tynnyrin.
Vedin tynnyrin ylös ja kiinnitin köyden toisen pään läheiseen kuusivuotiaaseen saarnipuuhun. Kiipesin katolle ja pistin käsineet käsiini sekä täytin tynnyrin tiilillä.
Tämän jälkeen laskeuduin alas ja irroitin köyden puusta laskeakseni tynnyrin alas. Valitettavasti tynnyri oli minua huomattavasti paljon painavampi ja yllättäen se vetäisi minut huomattavalla nopeudella ylös.
Pidin edelleen kiinni köydestä joten puolivälissä rakennuksen puolivalmista seinää syntyi kosketus alas tulevaan tynnyriin, joka iski rajusti minua vasempaan olkapäähän. Huomattavalla nopeudella matka jatkui ylös huipulle, jossa pääni kosketti voimakkaasti parruun ja sormeni joutuivat väkipyörän ja köyden väliin.
Kun tynnyri iskeytyi maahan, sen pohja irtosi. Tiilet levisivät laajalle maahan ja koska nyt olin painavampi kuin tynnyri, kuten ”Voima ja sen vaikutukset”, O´Malley, painos 2, luku 6, kappale 7, kirjassa kuvataan, putosin syöksyen voimakkaasti maata kohti.
Puolivälissä seinää törmäsin ylösnousevaan tynnyriin, joka aiheutti useita ruhjevammoja useisiin herkkiin osiin kehoani kuten kirjassa "Omaparannus", suuremmat ruhjeet, sivu 25, kappale Näin ei saa koskaan toimia, Deirdre Finnegan, kuvataan.
Saavuttuani maahan asti, loukkasin itseäni teräviin tiilensärmiin ja ylättävästä tilanteesta johtuen epähuomiossa irroitin otteeni köydestä. Otteen irrottua ylös noussut tynnyri osui huomattavalla nopeudella päähäni ja seuraava mieleenpalautuva huomioni on vasta sairaalasta kuten kirjassa "Pysyvä muistinmenetys", Frank O'Connelly, osa 4, Tajuttomuus, kuvataan.
Anon kunnioittaen seuraavaksi päiväksi sairaslomaa sekä hyvitystä sairaalahoitoon liittyvistä huomattavista kustannuksista.
Teidän arvoisasti Kuunkulkija"
Sain vastauksenkin mutta se ei ole sopivaa tekstiä julkaistavaksi.
on kauneutta, mutta kaikki eivät sitä näe. Ja sinä olet taikuri, loihdit romanttisia tunnelmia ja sitten tempaiset hykerryttävän tarinan. Siis mieletöntä, kohta herää koko talo unesta kun minä pyrskähtelen tässä...ei voi mielikuvilleen mitään...
:)))
kai meille sen totuuden joka ei muutu ennenkuin järisyttävä tapahtuma muuttaa sen. Mutta siihen saakka tarinat ovat totta eikä kukaan voi sanoa ettei. Ne muodostavat sen mitä olemme, miten toimimme.
Ja jos uskomme riittävän paljon kävelee Haltija vastaamme polulla ja sanoo:
-Jos tiedät vastauksen kolmeen kysymykseen saat ruukullisen kultaa.
Siihen sanot:
-Haluan ainakin yrittää...
-Tässä ensimmäinen kysymys; mikä pelottaa elämän ja kuoleman rajalla?
Sanot ettet tiedä koska et ole vielä kokenut kuolemaa. Haltija nauraa.
-Se oli oikea vastaus! Saat siis toisen kysymyksen; Kun kävelet eteenpäin polulla kohtaatko olleen tulevan vai menneen olevan?
Joudut jo miettimään ja kun mietteestäsi nostat pääsi ei Haltijaa näy enää missään!
-Perhanan luiru, sanot vihaisesti puoliääneen ja lähdet kävelemään sinne minne olit menossa.
Sitten havahdut, keksit yllättäin että olisi pitänyt pitää kiinni Haltijasta... sehän on pirullinen otus ja aina yrittää huijata, et muistanut sitä. Tuleekohan uusi kerta?
Pitäisikö pitää kiinni elämämme Haltijoista tiukemmin... näitä aina itse mietin kun on hiljaista ja vain Kuu katselee tummalta yötaivaalta ihmisenkaltaisten ruhjoessa elinpaikkaamme käyttökelvottomaksi elävien asua.
mielikuvat ovat aivojen todellisuutta, ne synnyttävät aivoissa toimintaa samoilla alueilla kuin oikea toiminta. Ja minun vilkasta mielikuvitusmaailmani ei järisytä mikään. :)
Haltijan kysymykset, niihin kannattaa miettiä vastaukset, vaikkei välittäisikään siitä kultaruukusta. Ja tuohon kysymykseen voisi vastata että mennyt ei ole mennyttä eikä tuleva tulevaa, vaan kokoajan olemassa olevaa, siis nykyhetkessä aukenevia ulottuvuuksia, toisistaan riippuvaisia, mutta omien lakiensa myötä toimivia. Käsitteellinen ajan mitta, siinä se juttu.
Haltijasta kiinnipitäminen on viisasta, sillä hänellä on tieto siitä, mikä on tärkeää. Hänhän on osa luontoa, eikä hänelle tulisi mieleenkään tuhota itseään. Ihminen on siitä omituinen luontokappale, että tuhoaa itseään, pilaa ympäristönsä, ei ajattele seurauksia. Välillä hävettää olla ihminen, kun katselee mitä olemme aikaan saaneet. Ups, taidan lämmetä kohta liikaa, mutta ihmisten tyhmyys saa minut aina kiihtymään ja nämä yön hiljaiset hetket ovat otollista aikaa mietiskellä kaikenlaista, esim. kuinka parempi paikka maailmamme olisi, jos ihminen osaisi sitä kunnioittaa ja elää sovussa kaiken ja kaikkien kanssa.
on ihmiselle mahdotonta. Siinä on liian monta eturistiriitaa. Uskontoja on monia joista kaikki ovat yksiä ja oikeita. Niitä vielä muokataan siten että kansat pysyvät hallinnassa eivätkä kysele liikaa. Tyydytään typerryttävään selitykseen siitä että se oli kaikkivaltiaan tahto ja erilaisia kaikkivaltiaitahan riittää. Minullakin on omani; uskon Haltijoihin, Leprechauneihin.
Vieraat kulttuurit työntävät oppejaan vanhemmille ja uudemmille kulttuureille; osta ja omaksu tämä, tätä on meilläkin ollut jo yli sata vuotta ja se on ainoa oikea. Vain Australian bushmannit nauravat. Heillä on kai vielä parempi kulttuuri. Heidän ei tarvitse toitottaa demokratiaa suuna päänä, kulttuuri vaan toimii. En viitsi puhua intiaaneista, mayoista ja Cotezista kun hän toi eurooppalaisen demokratian heille. Samanlaisia Cortezeja riittää nykyäänkin, vain käyttökelpoinen vaihto-omaisuus vaihtuu, aikaisemmin kulta, nykyään öljy. Ja lukemattomat kuolevat ainoan oikean ajatuksen takia.
Ylistyslaulu demokratialle, hurraa kristinuskolle, muhamettilaisuudelle, roomalaiskatolilaisuudelle, juudealle, hinduille. Jäikö joku mainitsematta? Se oli vahinko, kaikkien tulisi olla mainittuna sivun vasemmassa laidassa. Oikeassa laidassa ovat ne jotka haluaisivat elää elämänsä täysipainoisena toisiaan kunnioittaen eikä tuhlata kallisarvoista elämisenaikaa turhanaikaisiin räpellyksiin.
sen mahdottomuuden, sinisilmäisesti vain haluaisin uskoa ihmisten hyvyyteen, edes pyrkimykseen siihen oikean laidan elämäntyyliin. Demokratia on minusta kirosana, niinkuin uskonnotkin, hyvän varjolla pahaa. Ihan sama mikä järjestelmä, aina ihmisen ahneus ja vallanhimo pilaa kaiken.
Huh, en enää jatka, kovin synkäksi muuten menee. Ihanaa, viikonloppu ja aamulla saa nukkua pitkään, kohotan maljan kiitokseksi mielenkiintoisesta keskustelusta, kippis ja kulaus. :)
huuhtomaan tummat ajatukset mielestä. Kohottakaamme malja leprechauneille, itsellemme, kaikille Haltijoille mitä isosta metsästä löytyy... Sláinté meille kaikille! Runsasta elämää!
tummat on poissa, siis ajatukset. Siis malja leprechauneille, moruadheille, cluricauneille ym. Haltijoille, niin ja itsellemme! Huh, nyt taitaa riittää maljat ainakin minulle... Sláinté! Elämä on ihanaa, runsasta ja mehevää!
siis, menee jo senat sakaisin...
riittämään... alkaa olla jo vaikea kohottaa kun ei meinaa erottaa missa malja on ja alkaa olla pimeää ja väsyttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttt
Heräähän uuteen yöhön, taisit uinahtaa kesken sanan. :)
sarghyas
löjhvhju