voiko teidän mielestänne uskova ihminen käydä ns. tämän maailman ihmisten paikoissa tanssimassa, onko syntiä? Perustelkaa kantanne puolesta ja vastaan,kiitos.
Mitä mieltä olette tanssimisesta, onko syntiä?
Nightfly1980
7324
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minäkin menisin mielelläni, ongelmana olisi vain alkoholi miten pysyä raittiina ja savuttomana.
Miettimiseni tuloksena on kyllä Raamatun kanta se mielestäni että kristitty menee maailman paikkoihin vain evankeliumi mielessään.
Jeesus söi ja joi juoppojen kanssa auttakseen heitä evankeliumiin, mutta ei tavaksi viihtymisen vuoksi.
Siunausta
jari laurila
Tanssiminen sinänsä ei ole syntiä, mutta se millä mielellä tanssit on jo toinen juttu.
Korva suussa kun vääntää naapurin eukon kanssa niin miettiä sopii.
Oman puolison kanssa pikku pyrähdykset rauhallisessa koti-illassa kauniin rakkauslaulun tahdissa voivat olla /(ovat) ihan siististi hienoa.
Siunausta
jari laurila
Mielestäni Jarlaulla olikin jo hyviä ajatuksia asiasta. Mutta Lutherilta löytynee kuitenkin aika tyhjentävä vastaus kysymykseesi, se kuuluu seuravasti:"Synti on sydämmemme luopumista Jumalasta, ja kaikki mikä erottaa meidät Jumalasta on syntiä". Itse en pitäisi tanssimista itseään syntinä, mutta mitä se sitten ohessaan tuo mukanaan saattaa erottaa meitä Jumalasta.
Itsehän jokainen sen päättää,mutta kaikki ei ole hyväksi!
Meillä on omatunto ja järki joiden mukaan valitsemme kaikki tekemisemme.
Lisäksi uskovalla on Pyhän Hengen johdatus!
Senvuoksi kartamme sellaisia paikkoja joissa vietetään aikaa maailman hengen täyteisessä ilmapiirissä.
On paljon mukavampaa olla perheen kanssa kotona perjantai iltaisinkin,kun lähteä kapakkaan.
Jokainen valitkoon omantuntonsa mukaan,mutta minun mielestäni se ei ole uskovaiselle ihmiselle sopivaa.
Siunausta.tv.Sirkka Iita.
Toivo Kärjen tangon tahdissa.Mies oli vähäpuheinen, eikä keksinyt muuta sanottavaa, kuin että "tunteeko neiti Kärkee?" Tyttö punastui ja sanoi että "kyllä se vähän tuntuu".
tässä on toteutunut jotain merkillistä.
Itse olin ennen uskoon tuloani aikamoinen parkettien partaveitsi ja itse asiassa vieläkin jolloinkin huomaan kotonani aivan spontaanisti pyörähtelevän jonkun radiosta tulevan musiikin tahdissa.
Mutta joku estää minua osallistumasta enää niihin rientoihin joissa ennen kävin,olkoonpa että vaimoni osaa myös tanssia.
Koen sen olevan Hengen opetusta.Se on muuttanut käsitystäni tässä asiassa aivan huomaamattomasti.
En ole asiaa paljoa edes ajatellut,vasta tässä ja nyt.
Olimme myös ahkeria lavatansseissa kävijöitä mieheni kanssa. Uskoontulon jälkeen olen kolmesti tanssinut lastemme häissä häävalssia mieheni kanssa. Koville otti ja jalat kipeytyi, mutta kohteliaisuussyistä sen teimme. En kokenut enää omakseni, joten ei enää kiinnosta. Joskus vieläkin mietin, oliko se yleensä silloinkaan viisasta. Toisaalta: Iloitkaa iloitsevien kanssa... Lavoille ei tulisi mieleenikään enää mennä, vaikka jotkut joskus ihmettelevätkin, miksi emme enää käy. Olihan meillä tosi hauskaa ystävien kanssa sielläkin, mutta sieltä kaipasin toisenlaista iloa, pysyvämpää.
Hengen kosketus, luulen minäkin. Niin mielemme muuttuu. Nyt olemme kokeneet pysyvämpää iloa, joten tanssit taitaa olla tanssittu. Tuskin noita häitäkään enää tulee... riesaksi, ja voin jo vedota vanhuuteenkin. ;o)