Lain pysyvyys
Koska kymmenen käskyn moraalilaki on heijastusta Jumalan luonteesta, sen periaatteet eivät ole ajasta tai tilanteesta riippuvia, vaan ne ovat ehdottomia, muuttumattomia ja pysyvästi päteviä ihmiskunnalle. Kautta vuosisatojen kristityt ovat tukeneet Jumalan lain pysyvyyttä ja voimakkaasti vakuuttaneet sen jatkuvaa arvoa.
Laki ennen Siinaita. Laki oli olemassa kauan ennen kuin Jumala antoi Israelille dekalogin. Jos niin ei olisi ollut, ennen Siinaita ei olisi myöskään ollut syntiä, "sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista" (Jaak. 3:-4). Se tosiasia, että Saatana ja hänen enkelinsä tekivät syntiä, osoittaa, että laki oli olemassa jo ennen luomista (2.-Piet. -2:4).
Kun Jumala loi Aadamin ja Eevan omaksi kuvakseen, hän asetti lain moraaliset periaatteet heidän mieleensä. Tästä johtui, että heistä oli luonnollista noudattaa Jumalan tahtoa. Heidän rikkomuksensa toi synnin ihmisperheeseen (Room. -5:12).
Myöhemmin Jumala sanoi Abrahamista, että hän "oli minun äänelleni kuuliainen ja noudatti sitä, mihin minä hänet velvoitin. Hän piti minun käskyni, määräykseni ja lakini" (1.Moos. -26:5). Mooseskin opetti Jumalan säädöksiä ja lakeja ennen Siinaita (2.-Moos.- 16; 18:-16). Ensimmäisen Mooseksen kirjan tutkiminen osoittaa, että kymmenen käskyä tunnettiin hyvin ennen Siinaita. Kirjasta ilmenee, että ihmiset tiesivät jo ennen dekalogin antamista, että siinä kielletyt teot olivat vääriä. Tämä yleinen tieto moraalilaista osoittaa, että Jumala oli antanut ihmiskunnalle tiedon kymmenestä käskystä.
Laki Siinailla. Egypti oli kansakunta, joka ei tuntenut oikeaa Jumalaa (2.-Moos. -5:2). Ollessaan pitkään orjuudessa Egyptissä, israelilaiset joutuivat elämään epäjumalanpalveluksen ja turmeluksen keskellä. Siitä oli seurauksena, että he suuressa määrin kadottivat käsityksen Jumalan pyhyydestä, puhtaudesta ja moraalisista periaatteista. Orjina heidän oli myös vaikea ylläpitää oikeaa jumalanpalvelusta.
Kun israelilaiset huusivat epätoivoissaan apua, Jumala vastasi. Hän muisti Abrahamin kanssa tekemänsä liiton ja päätti vapauttaa kansansa tuosta "sulatusuunista" (5.-Moos.- 4:-20) viemällä israelilaiset maahan, jossa "he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin" (Ps. -105:-43 - 45).
Vapautettuaan israelilaiset Herra johti heidät Siinain vuoren luo antaakseen heille moraalilain, joka on hänen hallituksensa normina, sekä seremonialait, joiden tarkoituksena oli opettaa heille, että tie pelastukseen käy Vapahtajan sovitusuhrin kautta. Siinailla Jumala siis antoi lain selvin, yksinkertaisin sanoin "osoittamaan rikkomukset" (Gal.- 3:-19), "näin käsky teki synnin vielä monin verroin pahemmaksi" (Room. -7:-13). Vain siten, että israelilaisten huomio kiinnitettiin voimakkaasti Jumalan moraalilakiin, he saattoivat tulla tietoisiksi rikkomuksistaan, havaita avuttomuutensa ja nähdä pelastuksen tarpeensa.
Laki ennen Kristuksen takaisintuloa. Raamattu paljastaa, että Jumalan laki on Saatanan hyökkäysten kohteena ja että hänen taistelunsa sitä vastaan saavuttaa huippunsa juuri ennen Kristuksen toista tulemusta. Profetia ilmaisee, että Saatana johtaa suuren enemmistön maapallon asukkaista olemaan tottelemattomia Jumalalle (Ilm. 12:-9). Toimimalla petovallan välityksellä Saatana kiinnittää koko maailman huomion petoon Jumalan sijasta (Ilm. 13:3; enemmän näistä profetioista tämän kirjan 12. luvussa).
1. Laki hyökkäyksen kohteena. Danielin 7. luvussa tämä sama valta kuvataan pienenä sarvena. Tässä luvussa kerrotaan neljästä suuresta pedosta, jotka kristillisen aikakauden alusta lähtien Raamatun selittäjät ovat tunnistaneet Babylonian, Meedia - Persian, Kreikan ja Rooman valtakunniksi. Neljännen pedon kymmenen sarvea esittävät Rooman valtakunnan hajoamisen yhteydessä (476 jKr.) syntyneitä valtioita.
Danielin näky keskittyy pieneen sarveen, suuria sanoja puhuvaan ja Korkeimman pyhiä tuhoavaan valtaan, joka nousi noiden kymmenen sarven keskeltä, mikä osoittaa, että tämä pelottava valta nousi Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen. Tämä valta yrittäisi muuttaa Jumalan lain (Dan. -7:25) ja jatkaisi toimintaansa aina Kristuksen takaisintuloon asti (ks. tämän kirjan lukua 19). Tämä hyökkäys on jo itsessään todiste lain jatkuvasta merkityksestä pelastussuunnitelmassa. Näky päättyy Jumalan kansalle annettuun rohkaisuun, jonka mukaan tämä valta ei onnistu hävittämään lakia, sillä oikeuden päätöksellä pieni sarvi tuhotaan (Dan.- 7:-26 - 28).
2. Pyhät puolustavat lakia. Kuuliaisuus on luonteenomaista pyhille, jotka odottavat Kristuksen tulemusta. Viimeisessä taistelussa he asettuvat korottamaan Jumalan lakia. Raamattu kuvailee heitä näin: he "noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen" (Ilm. 12:17; -14:12) ja he odottavat kärsivällisesti Jeesuksen takaisintuloa.
Valmistuksena Kristuksen toiselle tulemukselle nämä kristityt julistavat evankeliumia ja kutsuvat muita kumartamaan Herraa Luojana (Ilm. 14:-6,7). Ne, jotka palvelevat Jumalaa rakkaudesta, ovat hänelle kuuliaisia. Johanneshan sanoi: "Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa" (1.-Joh. -5:-3).
3. Jumalan tuomiot ja laki. Tottelemattomiin kohdistuvat Jumalan rangaistustuomiot seitsemän viimeisen vitsauksen muodossa ovat lähtöisin taivaan temppelistä, "todistuksen teltasta" (Ilm.- 15:-5). Israel tunsi hyvin samaa tarkoittavat nimitykset "telttamaja", "pyhäkköteltta", "liitonarkkua suojaava teltta" (4.-Moos. -1:-50,53; 17:8; 18:2). Kaikkeinpyhimmässä oli liitonarkku (2.Moos. -26:34), joka sisälsi "kaksi kivistä liitontaulua" (2.Moos. -31:-18; 40:-20). Kymmenen käskyn laki oli todistuksena ihmiskunnalle Jumalan tahdosta.
Mutta Ilm. 15:5 viittaa taivaassa olevaan todistuksen telttaan. Mooseksen rakennuttama telttamaja oli pelkkä jäljennös taivaallisesta temppelistä (2.-Moos. 25:-8,-40; Hepr. 8:-1 - 5); kymmenen käskyn lain suuri alkuperäiskappale säilytetään taivaan temppelissä. Kymmenen käskyn pysyvyydestä todistaa lisäksi se seikka, että lopulliset tuomiot liittyvät läheisesti Jumalan lain rikkomiseen.
Ilmestyskirja kuvaa myös taivaan temppelin avaamista, jolloin näkyviin tulee liitonarkku (Ilm. 11:-19). Liitonarkulla tarkoitetaan maallisessa pyhäkössä arkkua, jossa säilytettiin kymmenen käskyä sisältävät liiton taulut (5. Moos.- 9:-9,10; vrt. 2.Moos.- 34:27; 4.Moos.- 10:-33). Liitonarkku taivaallisessa temppelissä on se alkuperäinen arkku, joka sisältää ikuisen liiton sanat, alkuperäisen dekalogin. On näin ollen selvää, että Jumalan lopulliset rangaistustuomiot liittyvät taivaan temppelin avautumiseen. Siellä huomio kohdistuu kymmenen käskyä sisältävään arkkuun - todellakin sopiva kuva Jumalan lain korottamisesta tuomion normina.
Koska kymmenen käskyn moraalilaki on heijastusta Jumalan luonteesta, sen periaatteet eivät ole ajasta tai tilanteesta riippuvia, vaan ne ovat ehdottomia, muuttumattomia ja pysyvästi päteviä ihmiskunnalle. Kautta vuosisatojen kristityt ovat tukeneet Jumalan lain pysyvyyttä ja voimakkaasti vakuuttaneet sen jatkuvaa arvoa.
Laki ennen Siinaita. Laki oli olemassa kauan ennen kuin Jumala antoi Israelille dekalogin. Jos niin ei olisi ollut, ennen Siinaita ei olisi myöskään ollut syntiä, "sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista" (Jaak. 3:-4). Se tosiasia, että Saatana ja hänen enkelinsä tekivät syntiä, osoittaa, että laki oli olemassa jo ennen luomista (2.-Piet. -2:4).
Kun Jumala loi Aadamin ja Eevan omaksi kuvakseen, hän asetti lain moraaliset periaatteet heidän mieleensä. Tästä johtui, että heistä oli luonnollista noudattaa Jumalan tahtoa. Heidän rikkomuksensa toi synnin ihmisperheeseen (Room. -5:12).
Myöhemmin Jumala sanoi Abrahamista, että hän "oli minun äänelleni kuuliainen ja noudatti sitä, mihin minä hänet velvoitin. Hän piti minun käskyni, määräykseni ja lakini" (1.Moos. -26:5). Mooseskin opetti Jumalan säädöksiä ja lakeja ennen Siinaita (2.-Moos.- 16; 18:-16). Ensimmäisen Mooseksen kirjan tutkiminen osoittaa, että kymmenen käskyä tunnettiin hyvin ennen Siinaita. Kirjasta ilmenee, että ihmiset tiesivät jo ennen dekalogin antamista, että siinä kielletyt teot olivat vääriä. Tämä yleinen tieto moraalilaista osoittaa, että Jumala oli antanut ihmiskunnalle tiedon kymmenestä käskystä.
Laki Siinailla. Egypti oli kansakunta, joka ei tuntenut oikeaa Jumalaa (2.-Moos. -5:2). Ollessaan pitkään orjuudessa Egyptissä, israelilaiset joutuivat elämään epäjumalanpalveluksen ja turmeluksen keskellä. Siitä oli seurauksena, että he suuressa määrin kadottivat käsityksen Jumalan pyhyydestä, puhtaudesta ja moraalisista periaatteista. Orjina heidän oli myös vaikea ylläpitää oikeaa jumalanpalvelusta.
Kun israelilaiset huusivat epätoivoissaan apua, Jumala vastasi. Hän muisti Abrahamin kanssa tekemänsä liiton ja päätti vapauttaa kansansa tuosta "sulatusuunista" (5.-Moos.- 4:-20) viemällä israelilaiset maahan, jossa "he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin" (Ps. -105:-43 - 45).
Vapautettuaan israelilaiset Herra johti heidät Siinain vuoren luo antaakseen heille moraalilain, joka on hänen hallituksensa normina, sekä seremonialait, joiden tarkoituksena oli opettaa heille, että tie pelastukseen käy Vapahtajan sovitusuhrin kautta. Siinailla Jumala siis antoi lain selvin, yksinkertaisin sanoin "osoittamaan rikkomukset" (Gal.- 3:-19), "näin käsky teki synnin vielä monin verroin pahemmaksi" (Room. -7:-13). Vain siten, että israelilaisten huomio kiinnitettiin voimakkaasti Jumalan moraalilakiin, he saattoivat tulla tietoisiksi rikkomuksistaan, havaita avuttomuutensa ja nähdä pelastuksen tarpeensa.
Laki ennen Kristuksen takaisintuloa. Raamattu paljastaa, että Jumalan laki on Saatanan hyökkäysten kohteena ja että hänen taistelunsa sitä vastaan saavuttaa huippunsa juuri ennen Kristuksen toista tulemusta. Profetia ilmaisee, että Saatana johtaa suuren enemmistön maapallon asukkaista olemaan tottelemattomia Jumalalle (Ilm. 12:-9). Toimimalla petovallan välityksellä Saatana kiinnittää koko maailman huomion petoon Jumalan sijasta (Ilm. 13:3; enemmän näistä profetioista tämän kirjan 12. luvussa).
1. Laki hyökkäyksen kohteena. Danielin 7. luvussa tämä sama valta kuvataan pienenä sarvena. Tässä luvussa kerrotaan neljästä suuresta pedosta, jotka kristillisen aikakauden alusta lähtien Raamatun selittäjät ovat tunnistaneet Babylonian, Meedia - Persian, Kreikan ja Rooman valtakunniksi. Neljännen pedon kymmenen sarvea esittävät Rooman valtakunnan hajoamisen yhteydessä (476 jKr.) syntyneitä valtioita.
Danielin näky keskittyy pieneen sarveen, suuria sanoja puhuvaan ja Korkeimman pyhiä tuhoavaan valtaan, joka nousi noiden kymmenen sarven keskeltä, mikä osoittaa, että tämä pelottava valta nousi Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen. Tämä valta yrittäisi muuttaa Jumalan lain (Dan. -7:25) ja jatkaisi toimintaansa aina Kristuksen takaisintuloon asti (ks. tämän kirjan lukua 19). Tämä hyökkäys on jo itsessään todiste lain jatkuvasta merkityksestä pelastussuunnitelmassa. Näky päättyy Jumalan kansalle annettuun rohkaisuun, jonka mukaan tämä valta ei onnistu hävittämään lakia, sillä oikeuden päätöksellä pieni sarvi tuhotaan (Dan.- 7:-26 - 28).
2. Pyhät puolustavat lakia. Kuuliaisuus on luonteenomaista pyhille, jotka odottavat Kristuksen tulemusta. Viimeisessä taistelussa he asettuvat korottamaan Jumalan lakia. Raamattu kuvailee heitä näin: he "noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen" (Ilm. 12:17; -14:12) ja he odottavat kärsivällisesti Jeesuksen takaisintuloa.
Valmistuksena Kristuksen toiselle tulemukselle nämä kristityt julistavat evankeliumia ja kutsuvat muita kumartamaan Herraa Luojana (Ilm. 14:-6,7). Ne, jotka palvelevat Jumalaa rakkaudesta, ovat hänelle kuuliaisia. Johanneshan sanoi: "Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa" (1.-Joh. -5:-3).
3. Jumalan tuomiot ja laki. Tottelemattomiin kohdistuvat Jumalan rangaistustuomiot seitsemän viimeisen vitsauksen muodossa ovat lähtöisin taivaan temppelistä, "todistuksen teltasta" (Ilm.- 15:-5). Israel tunsi hyvin samaa tarkoittavat nimitykset "telttamaja", "pyhäkköteltta", "liitonarkkua suojaava teltta" (4.-Moos. -1:-50,53; 17:8; 18:2). Kaikkeinpyhimmässä oli liitonarkku (2.Moos. -26:34), joka sisälsi "kaksi kivistä liitontaulua" (2.Moos. -31:-18; 40:-20). Kymmenen käskyn laki oli todistuksena ihmiskunnalle Jumalan tahdosta.
Mutta Ilm. 15:5 viittaa taivaassa olevaan todistuksen telttaan. Mooseksen rakennuttama telttamaja oli pelkkä jäljennös taivaallisesta temppelistä (2.-Moos. 25:-8,-40; Hepr. 8:-1 - 5); kymmenen käskyn lain suuri alkuperäiskappale säilytetään taivaan temppelissä. Kymmenen käskyn pysyvyydestä todistaa lisäksi se seikka, että lopulliset tuomiot liittyvät läheisesti Jumalan lain rikkomiseen.
Ilmestyskirja kuvaa myös taivaan temppelin avaamista, jolloin näkyviin tulee liitonarkku (Ilm. 11:-19). Liitonarkulla tarkoitetaan maallisessa pyhäkössä arkkua, jossa säilytettiin kymmenen käskyä sisältävät liiton taulut (5. Moos.- 9:-9,10; vrt. 2.Moos.- 34:27; 4.Moos.- 10:-33). Liitonarkku taivaallisessa temppelissä on se alkuperäinen arkku, joka sisältää ikuisen liiton sanat, alkuperäisen dekalogin. On näin ollen selvää, että Jumalan lopulliset rangaistustuomiot liittyvät taivaan temppelin avautumiseen. Siellä huomio kohdistuu kymmenen käskyä sisältävään arkkuun - todellakin sopiva kuva Jumalan lain korottamisesta tuomion normina.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.